Kun mietin tätä lopuillaan olevaa vuotta tuntuu aivan siltä, että koko vuonna ei ole tapahtunut juuri mitään. Jotenkin, kuin koko vuosi olisi ollut vain sellaista toipumista edellisestä vuodesta. Rauhallista hengittelyä. Niinkuin olisi makoillut vain rannalla, minne edellisen vuoden myrsky heitti ja ihmetellyt hiljaa.
Kun vuosi 2011 päättyi oli sellainen olo, että "hei me selvittiin tästä vuodesta! Tämä vuosi oikeasti loppuu tähän. Pahin vuosi ikinä". Vuoden viimeiset hetket vietettiin miehen kanssa Tallinnassa. Yöllä ajeltiin kotiin ja katsottiin ilotulituksia.
Tammikuu ja puolet Helmikuuta kuljimme kaksi kertaa viikossa kuopuksen kanssa terveyskeskuksessa ja Tammikuussa kävimme reissun myös keskussairaalassa. Helmikuussa koitti se ihanuus, että kuopuksestamme tuli hetkeksi ainakin täysin lääkkeetön.
Maaliskuussa oli hirveä innostus sisustaa ja muutenkin into kaikkeen uuteen.
Huhtikuussa juhlittiin miehen kolmekymppisiä.
Toukokuussa oli sitten ensin kuopuksen ensimmäinen syntymäpäivä ja myöhemmin esikoisen kolmannet synttärit. Juhlat pidettiin pojille yhteiset, kuten varmaan monena muunakin vuonna. Toukokuussa aloitin myös epätoivoisen taistelun ylimääräisiä kiloja vastaan. No joo onhan noista lukemista nyt vähän tultu alaspäin. Viitisen kiloa. Tosin tässä viimeaikoina on sitten otettu melkein puoltoista kiloa takapakkia. Toukokuussa aloitin myös satunnaiset kesätyöt grilli-kahviossa.
Kesäkuussa kävin YleXPopissa. Oli kivaa.
Heinäkuussa lähdin kunnallisvaaliehdokkaaksi. No valtuustoon en päässyt, mutta yhteen luottamustoimeen olen tyrkyllä. Itseasiassa sellaiseen oikein mieluisaan. Heinäkuussa olin myös Kaustisen kansanmusiikkifestareilla myymässä lippuja. Se on muuten ihan tosi kivaa hommaa.
Elokuussa huushollin kissaluku lisääntyi kolmeen kun meille muutti pieni Sindy. Elokuussa käytiin myös Tallinnassa.
Syyskuussa sain silmälasit ja hajoilin työttömän budjettiin. Syyskuisesta yhteenotosta kissan kanssa on kintussa edelleen arpi.
Lokakuussa alkoi sitten muutosten tuulet puhaltaa arkirutiineihin. Sain tiedon kurssille pääsystä ja pojille etsittiin pikaisesti päivähoitopaikka. Lokakuussa kävin myös pakenemassa arkea ystävän luona Oulussa.
Marraskuun alkupuolelta asti onkin sitten kuljettu sinne lähimpään kaupunkiin ja opittu paljon uusia juttuja. Samalla tavalla on se tämä joulukuukin mennyt.
Mitä kuluneesta vuodesta sitten jäi käteen? No ainakin huomaan, että pikkasen positiivisemmaksi sitä on tainnut itse muuttua. Ymmärtänyt entistä enemmän ystävien arvon. Ja jotenkin tietty luottamus siihen, että kaikki lopulta järjestyy jotenkin on kasvanut.
Tapoihini ei kuulu tehdä uudenvuoden lupauksia, joten en tee niitä nytkään.
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
torstai 27. joulukuuta 2012
Kirjekavereille
Kirjelaatikoon kävin tipauttamassa äsken:
-Kirjeet Raisalle, Katjalle ja Emmi P:lle
-Sohvaperunoiden kirjevihon
-Jehkon salamyhkäisen leimasinvaihdon paketin
-Kirjeet Raisalle, Katjalle ja Emmi P:lle
-Sohvaperunoiden kirjevihon
-Jehkon salamyhkäisen leimasinvaihdon paketin
Kuukauden blogi 2: Paskat kirppislöydöt
Kaikkea sontaa ihmiset viittivät kirppareille kantaa ja vielä pyytää niistä rahaa. Näitä kirpputorien helmia on kerätty blogiin nimeltä Paskat kirppislöydöt
http://paskatkirppisloydot.blogspot.com/
http://paskatkirppisloydot.blogspot.com/
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
perjantai 21. joulukuuta 2012
Kelan logiikka
Hienoa.
Ensin kesällä kela haluaa minulta tietoja, joita en oikein pysty toimittamaan. Sen jälkeen kun toimitan tiedot, Kela toteaa makaseensa yli 500€ liikaa kotihoidontuen hoitolisiä ja ne pitää maksaa takaisin. No tämä ei ollut itselle yllätys, vaan olin laskenutkin, että takaisin maksettavaa tuosta tulee.
Teen ehdotuksen jonka mukaan takaisinmaksu tapahtuisi vähentämällä 150€ kolmesta ja loput neljännestä työmarkkinatuesta. Ehdotus laitetaan eteenpäin. Tulee puhelu Jyväskylästä Kelan tädiltä, joka kertoo, että hyvä idea, mutta ei onnistu. Työttömyysetuudet ja lapsiperheen etuudet ovat eri järjestelmissä ja ne ei oikein pelaa keskenään. No sovitaan, että neljästä seuraavasta lapsilisästä otetaan se n. 130€ ja homma hoituu sillä. Kiitos ja hyvää päivänjatkoa.
No tänää tulee Kelalta lappuja joissa kerrotaan, että lapsilisät on tältä kuulta vähennetty KOKONAAN ja toisessa lapussa, että tämän kuun työmarkkinatuestakin on nipsastu 70€. Se olis sellanen 140€ lovi joulunajan budjettiin. Että hyvää joulua vaan Kelallekkin.
Ensin kesällä kela haluaa minulta tietoja, joita en oikein pysty toimittamaan. Sen jälkeen kun toimitan tiedot, Kela toteaa makaseensa yli 500€ liikaa kotihoidontuen hoitolisiä ja ne pitää maksaa takaisin. No tämä ei ollut itselle yllätys, vaan olin laskenutkin, että takaisin maksettavaa tuosta tulee.
Teen ehdotuksen jonka mukaan takaisinmaksu tapahtuisi vähentämällä 150€ kolmesta ja loput neljännestä työmarkkinatuesta. Ehdotus laitetaan eteenpäin. Tulee puhelu Jyväskylästä Kelan tädiltä, joka kertoo, että hyvä idea, mutta ei onnistu. Työttömyysetuudet ja lapsiperheen etuudet ovat eri järjestelmissä ja ne ei oikein pelaa keskenään. No sovitaan, että neljästä seuraavasta lapsilisästä otetaan se n. 130€ ja homma hoituu sillä. Kiitos ja hyvää päivänjatkoa.
No tänää tulee Kelalta lappuja joissa kerrotaan, että lapsilisät on tältä kuulta vähennetty KOKONAAN ja toisessa lapussa, että tämän kuun työmarkkinatuestakin on nipsastu 70€. Se olis sellanen 140€ lovi joulunajan budjettiin. Että hyvää joulua vaan Kelallekkin.
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Rekkakuskin emäntä 3
Tässä vielä pari juttua siihen, miten lapsen/lasten (ja ehkä omaakin) ikävää voi helpottaa.
13. Älä kerro lapsille tarkkaa aikaa, milloin isi tulee.
Kuulostaa karulta, mutta jokainen rekkakuskin vaimoke tietää kuinka mitä tahansa voi tapahtua. Kun se "tuossa illalla" voi olla ihan mitä tahansa viiden ja yö kahden välillä. Jos lapsille kertoo, että "isi tulee tänään" ja sitten se mies ei saakkaan lastattua/purettua/autosta hajoaa rengas/kolari katkaisee tien, on se liian karu pettymys lapsille. Joo kyllä, vanhempien pitää opettaa lapsia sietämään pettymyksiä, mutta teen sen mieluummin sitten vaikka niin, että en anna iltapalaksi keksejä ja kaakaota. Omiin vanhempiin ja niiden lupauksiin ei lasten pitäisi joutua pettymään. Ja pieni lapsi ei oikein ymmärrä sitä, että olosuhteet muuttuu ja niille ei aina voi mitään. Lapselle vanhempi on pettänyt lupauksensa, jos ei tullutkaan "ennen iltapalaa" tai "pikkukakkosen aikaan" Toisaalta kerron kyllä, että "isi tulee viikonloppuna" tai sen, että "lauantaina aamulla kun heräät isi on kotona". Siis kun tietää miehen tulevan perjantaina johonkin aikaan, niin lauantaina se varmasti sitten on kotona.
14. Kalenteri
Vähän isomman lapsen kanssa voi tehdä kalenterin. Sellaisen, mistä joka päivä otetaan lappu/luukku/muu vastaava pois. Siitä voi konkreettisesti nähdä montako päivää on siihen lauantaihin, jolloin isi varmasti on kotona.
15. Valokuva
Lapsen ikävää voi lievittää silläkin tavalla, että on valokuva tai vaikka videopätkä isistä, mitä voi halutessaan katsella. Ihan pienellä se toimii myös muistuttajana.
16. Puhelin
Meillä puhutaan isin kanssa joka päivä puhelimessa. Istutaan yhdessä sohvalla ja pidän puhelinta kaiutin päällä. Pienemmän naama leviää valtaisaan hymyyn kun puhelimesta kuuluu isin ääni. Yleensä se raahaa sitten jotain leluja siihen sohvalle ja "näyttää" niitä puhelimelle. Isompi saattaa jo vähän kertoa, mitä se on puuhaillut päivällä tai muuta vastaavaa.
17. Ne rutiinit
Lopetetaan siihen mistä aloitettiin. Lapsilla on turvallinen olo, kun päivissä on rutiinit. Kun tietyt asiat tapahtuvat, oli se isi kotona tai ei.
13. Älä kerro lapsille tarkkaa aikaa, milloin isi tulee.
Kuulostaa karulta, mutta jokainen rekkakuskin vaimoke tietää kuinka mitä tahansa voi tapahtua. Kun se "tuossa illalla" voi olla ihan mitä tahansa viiden ja yö kahden välillä. Jos lapsille kertoo, että "isi tulee tänään" ja sitten se mies ei saakkaan lastattua/purettua/autosta hajoaa rengas/kolari katkaisee tien, on se liian karu pettymys lapsille. Joo kyllä, vanhempien pitää opettaa lapsia sietämään pettymyksiä, mutta teen sen mieluummin sitten vaikka niin, että en anna iltapalaksi keksejä ja kaakaota. Omiin vanhempiin ja niiden lupauksiin ei lasten pitäisi joutua pettymään. Ja pieni lapsi ei oikein ymmärrä sitä, että olosuhteet muuttuu ja niille ei aina voi mitään. Lapselle vanhempi on pettänyt lupauksensa, jos ei tullutkaan "ennen iltapalaa" tai "pikkukakkosen aikaan" Toisaalta kerron kyllä, että "isi tulee viikonloppuna" tai sen, että "lauantaina aamulla kun heräät isi on kotona". Siis kun tietää miehen tulevan perjantaina johonkin aikaan, niin lauantaina se varmasti sitten on kotona.
14. Kalenteri
Vähän isomman lapsen kanssa voi tehdä kalenterin. Sellaisen, mistä joka päivä otetaan lappu/luukku/muu vastaava pois. Siitä voi konkreettisesti nähdä montako päivää on siihen lauantaihin, jolloin isi varmasti on kotona.
15. Valokuva
Lapsen ikävää voi lievittää silläkin tavalla, että on valokuva tai vaikka videopätkä isistä, mitä voi halutessaan katsella. Ihan pienellä se toimii myös muistuttajana.
16. Puhelin
Meillä puhutaan isin kanssa joka päivä puhelimessa. Istutaan yhdessä sohvalla ja pidän puhelinta kaiutin päällä. Pienemmän naama leviää valtaisaan hymyyn kun puhelimesta kuuluu isin ääni. Yleensä se raahaa sitten jotain leluja siihen sohvalle ja "näyttää" niitä puhelimelle. Isompi saattaa jo vähän kertoa, mitä se on puuhaillut päivällä tai muuta vastaavaa.
17. Ne rutiinit
Lopetetaan siihen mistä aloitettiin. Lapsilla on turvallinen olo, kun päivissä on rutiinit. Kun tietyt asiat tapahtuvat, oli se isi kotona tai ei.
tiistai 18. joulukuuta 2012
Rekkakuskin emäntä osa 2.
Samantien, kun edellinen postaus oli valmis, tuli mieleen monta uutta kohtaa. Joten tässä sitten osa 2.
8. Älä kasaa paineita viikonlopulle
Superhankala kohta. Kun toinen on viikon poissa, alkaa sitä nopeasti kasata ihan epärealistisia odotuksia viikonlopulle. Kuinka sitten on kivaa ja tehdään yhdessä ja arjen rankkuus helpottaa. Kun odotukset paisuvat epärealistisiksi, tulee vain pettymystä ja pahaa mieltä kaikille.
9. Kyläile viikolla
Jos vain mahdollisuus siihen on, kyläile viikolla. Kun se mies ajelee ympäri Suomea tai Eurooppaa tai Pohjoismaita tai maakuntaa koko viikon, ei se välttämättä halua enää viikonloppuna lähteä minnekkään. Toisaalta kyläily jossain kivassa paikassa antaa myös sinulle itsellesi pienen hengänhdystauon keskelle viikkoa. Etukäteen sovittu vierailu antaa sinulle jotain mitä odottaa. Etenkin silloin, kun olin kotiäitinä, oli kyläileminen toisissa lapsiperheissä kaikille meille kolmelle ihan parhautta. Nyt tehdään sitten "ruokatreffejä". Eli työpäivän jälkeen on se ruuanlaittokin kivempaa, kun sen voi tehdä porukalla. Meillä hyvä kyläilypäivä on torstai. Kun etenkin esikoisella alkaa olla isiä ikävä ja inhottava tunne, jota ei osaa purkaa muuten, näkyy kiukutteluna ja pahuudentekemisenä. Silloin on kiva saada ajatukset vähän muualle. Toinen hyvä päivä on maanantai, kun se isi on taas just lähtenyt ja se on kurjaa.
10. Lasten ja isän yhteinen aika
Anna mahdollisuus isälle viettää aikaa lasten kanssa. Joo aika varmasti se tekee asiat aivan eri tavalla, kun mitä sinä teet, mutta ei ne muksut siitä rikki mene. Isääkään ei stressaa niin paljon kun saa tehdä asiat omalla tavallaan ilman, että koko ajan on joku sanomassa, että "ei noin, kun näin".
11. Pidä mies ajantasalla
Etenkin vauvojen kohdalla rutiinit, tavat, ruokailut ja vähän kaikki muuttuvat hurjan nopeasti. Se miten kuukausi sitten toimittiin, ei välttämättä enää ollenkaan päde, joten muista pitää se mieskin ajantasalla siitä, mitä syödään ja milloin yms. Se toinen kun ei ole ajatustenlukija. Muista myös olla armollinen jos hektisesti muuttuvissa ympyröissä toinen ei aina pysy ihan ajantasalla.
12. Anna myös toiselle omaa aikaa
Kun et itse pääse edes vessassa käymään rauhassa ja kokonaisen ruoka-annoksen syöminen ihan omaan tahtiin ja lämpimänä tuntuu ihan utopistiselta ajatukselta, alkaa miehen työ tuntuu aivan unelmalta. Muista kuitenkin, että se mieskin haluaa varmasti viikonloppuna nähdä niitä omia kavereita ja harrastaa niitä omia juttuja. Koittakaa löytää viikonloppuisin tasapaino molempien oman ajan kanssa. Kun sitä ei tosiaan sitten kummallakaan ole muuta kuin viikonloppuisin.
Jotain muuta oli kyllä kanssa vielä mielessä... Eli ehtä tästä tulee vielä osa 3...
8. Älä kasaa paineita viikonlopulle
Superhankala kohta. Kun toinen on viikon poissa, alkaa sitä nopeasti kasata ihan epärealistisia odotuksia viikonlopulle. Kuinka sitten on kivaa ja tehdään yhdessä ja arjen rankkuus helpottaa. Kun odotukset paisuvat epärealistisiksi, tulee vain pettymystä ja pahaa mieltä kaikille.
9. Kyläile viikolla
Jos vain mahdollisuus siihen on, kyläile viikolla. Kun se mies ajelee ympäri Suomea tai Eurooppaa tai Pohjoismaita tai maakuntaa koko viikon, ei se välttämättä halua enää viikonloppuna lähteä minnekkään. Toisaalta kyläily jossain kivassa paikassa antaa myös sinulle itsellesi pienen hengänhdystauon keskelle viikkoa. Etukäteen sovittu vierailu antaa sinulle jotain mitä odottaa. Etenkin silloin, kun olin kotiäitinä, oli kyläileminen toisissa lapsiperheissä kaikille meille kolmelle ihan parhautta. Nyt tehdään sitten "ruokatreffejä". Eli työpäivän jälkeen on se ruuanlaittokin kivempaa, kun sen voi tehdä porukalla. Meillä hyvä kyläilypäivä on torstai. Kun etenkin esikoisella alkaa olla isiä ikävä ja inhottava tunne, jota ei osaa purkaa muuten, näkyy kiukutteluna ja pahuudentekemisenä. Silloin on kiva saada ajatukset vähän muualle. Toinen hyvä päivä on maanantai, kun se isi on taas just lähtenyt ja se on kurjaa.
10. Lasten ja isän yhteinen aika
Anna mahdollisuus isälle viettää aikaa lasten kanssa. Joo aika varmasti se tekee asiat aivan eri tavalla, kun mitä sinä teet, mutta ei ne muksut siitä rikki mene. Isääkään ei stressaa niin paljon kun saa tehdä asiat omalla tavallaan ilman, että koko ajan on joku sanomassa, että "ei noin, kun näin".
11. Pidä mies ajantasalla
Etenkin vauvojen kohdalla rutiinit, tavat, ruokailut ja vähän kaikki muuttuvat hurjan nopeasti. Se miten kuukausi sitten toimittiin, ei välttämättä enää ollenkaan päde, joten muista pitää se mieskin ajantasalla siitä, mitä syödään ja milloin yms. Se toinen kun ei ole ajatustenlukija. Muista myös olla armollinen jos hektisesti muuttuvissa ympyröissä toinen ei aina pysy ihan ajantasalla.
12. Anna myös toiselle omaa aikaa
Kun et itse pääse edes vessassa käymään rauhassa ja kokonaisen ruoka-annoksen syöminen ihan omaan tahtiin ja lämpimänä tuntuu ihan utopistiselta ajatukselta, alkaa miehen työ tuntuu aivan unelmalta. Muista kuitenkin, että se mieskin haluaa varmasti viikonloppuna nähdä niitä omia kavereita ja harrastaa niitä omia juttuja. Koittakaa löytää viikonloppuisin tasapaino molempien oman ajan kanssa. Kun sitä ei tosiaan sitten kummallakaan ole muuta kuin viikonloppuisin.
Jotain muuta oli kyllä kanssa vielä mielessä... Eli ehtä tästä tulee vielä osa 3...
maanantai 17. joulukuuta 2012
Kirjekavereille
Sohvaperuna-vihko saapunut ja lähtee vielä tän viikon aikana eteenpäin.
Muuten kirjepino tyhjä.
Muuten kirjepino tyhjä.
Kuukauden blogi: Vuoden mutsi
Pullantuoksuista superäidin myyttiä vastaan käyvät Satu ja Katja blogissaa Vuoden mutsi
http://vuodenmutsi.blogspot.com/
http://vuodenmutsi.blogspot.com/
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Rekkakuskin emäntä osa 1.
Jos tulee tuntemattomien ihmisten kanssa puhetta meidän elämäntilanteesta, aika usein kommentit ovat sellaisia "Voi hyvänen aika! Miten sää oikein jaksat?". No ajattelin nyt vähän jakaa "salaisuuksiani", eli miten sitä oikein rekkakuskin puolisona jaksaa. Suurimmalta osalta nämä asiat koskevat lähinnä lapsiperheitä, mutta kyllä tästä voi kuka tahansa etäsuhteessa, rekkakuskin kanssa parisuhteessa, puolison inttiajalle tai vaikka yksinhuoltajan arkeen poimia juttuja, joita soveltaa.
1. Rutiinit.
Etenkin lasten kanssa aivan elintärkeitä. Tietyt asiat tehdää tiettyyn aikaan ja toiset tiettyinä päivinä. Näin saadaan aika kulumaan ja hommat sujumaan. Myös silloin, kun on oikein hankalaa saada aikaan mitään, rutiinit helpottavat asioiden suorittamista. Rutiinit tuovat lapsille myös turvaa. Jos vielä pystyy pitämään ne rutiinit myös silloin, kun se puoliso on kotona, helpottaa tämä lasten elämää paljon. Pysyy se tuttu ja turvallinen päiväjärjestys oli se isä kotona tai ei. Myös se oma aika menee nopeampaa, kun päivässä on jonkinlaiset rutiinit.
2. Suunnitelmallisuus
On ihan järkyttävää tuskaa käydä kahden pienen elosalaman kanssa kaupassa. Suunnittele etukäteen viikon ruokalista, suunnittele päivät milloin käyt kaupassa ja suunnittele mitä sieltä ostetaan. Myös jo ihan aamulla lähteminen kannattaa suunnitella. Kun laittaa jo illalla kaikki vaatteet valmiiksi, nopeutuu ja helpottuu aamu hurjan paljon. Kun asioita on suunnitellut etukäteen, ei mene aikaa ja energiaa turhaan arpomiseen.
3. Asenne
Joskus on vain otettava se asenne, että minähän pärjään. Tietynlaista "voima-asennetta" voi hakea muutamaa eri kautta. Ja kannattaa vähän vaihdella tilanteen mukaan mitä kautta sitä voimaa hakee, ettei jää liikaa rooli päälle. Joskus tarvitaan sisua. Sellasta "PERKELE MINÄHÄN PÄRJÄÄN!!!"-asennetta. Kun lumi tukkii pihatiet tai autotallin ovi jäätyy kiinni, tarvitaan sitä suomalaista sisua. Toisinaan kannattaa ottaa sellainen "kun vielä teen tänkin niin vähänkö voin taas leuhkia, kun oon niin hyvä". Siis kun ei oikein jaksaisi voi etsiä voimaa tekemiseen vaikka siitä, että kun vielä tämänkin homman selvittää, saa vielä enemmän niitä epäuskoisia katseita, että "tuonkin se on tehnyt ihan itse pienten lasten kanssa". Kolmantena sitten tietynlainen marttyyriasenne "no pakkohan MUN on tämä tehdä, kun ei tätä kukaan muukaan...".
Näiden voima-asenteiden kanssa kannattaa sitten muistaa, että ne on vain hetken hätä-apuja. Jos jätät jonkun noista rooleista päälle, kukaan ei hetken päästä jaksa enää kuunnella sinua. Säästä siis nämä tiukkaa paikkaa varten.
4. Ota ilo irti
Kun olet yksin kotona, saat tehdä asiat juuri omalla tavallasi. Saat syödä sitä ruokaa, mistä itse pidät, tehdä asiat itselle sopivaan tahtiin, katsoa televisiosta juuri niitä ohjelmia, joita itse haluat. Nauti niistä omista jutuista.
5. Tasa-arvo
Unohda miesten ja naisten työt. Jos se mies on kotona vain viikonloppuisin on perinteisiä sukupuolirooleja venytettävä. Kaikkia juttuja ei vain voi odottaa viikonloppuun. Jos viemäri tukkeutuu tai sulakkeet posahtavat maanantaina, tulee pitkä viikko jos jää odottamaan, että se mies viikonloppuna korjaa. Tässä on myöskin se puoli, että miehestä on varmaan ihan sairaan kiva tulla kotiin pitkän ja raskaan työviikon jälkeen jos siellä aina odottaa A4-mittainen lista tekemättömiä hommia. Eli opettele tekemään mahdollisimman paljon kaikkia kodin töitä. Jopa niitä ns. miesten töitä.
6. Avun pyytäminen
Kun sisulla puskeminen ei enää riitä ja oma osaaminen uhkaa loppua, on paikallaan nöyrtyä ja pyytää apua. Isä, äitiä, veli,sisko, setä, täti, naapuri, kaveri... Joku voi varmasti vähän jeesata. Ja parempi onkin, että sitä apua pyytää ajoissa. Ei ole kenenkään etu, jos polttaa itsensä aivan loppuun. KAIKKEA ei kuitenkaan tarvitse osata itse. Jos ei lähipiirissä ole ketään voi turvautua vaikka Aviomiespalveluun. Jos avuntarve on toisen tyyppistä, kannattaa selvittää onko omassa kunnassa esimerkiksi perhetyöntekijää, joka voisi katsoa lapsia hetken. Parasta on hommata auttavia käsia ENNEN sitä voimien loppumista.
7. Hyväksyminen
Jos olet vasta tavannut rekkakuskin tai muun reissumiehen, kannattaa todellakin lukea tämä kohta huolella. Jos se kulkeminen on verissä, se on asia joka ei muutu. Kun pistät hynttyyt yhteen rekkakuskin kanssa, se on tietynlainen valinta. Se toisen pyöriminen reissuhommissa on harvoin ohimenevä tilanne. Mieti oletko siihen valmis. Oletko luonteeltasi itsenäinen? Ihminen, joka haluaa parisuhteen lisäksi pitää oman elämänsä? Vai oletko sellainen joka haluaa jakaa kaiken toisen kanssa? Koska jos haluat jakaa arjen pienetkin hetket, ei elämä rekkakuskin kanssa ole ehkä sitten se juttu. Tokihan joka päivä puhelimen välityksellä kerrotaan kaikki mitä tapahtuu, mutta ei se ole sama asia, kun yhdessä elää niitä juttuja. Kovin mustasukkainen ei saa myöskään olla. Kun toista näkee vain kaksi päivää viikosta, on luottamuksen oltava kunnossa.
Ja on ihan turha kuvitella, että se homma muuttuu kun tulee lapsia tai kun vaan tarpeeksi painostaa. Se rekan ajaminen ei ole ohimenevä vaihe. Jos kuitenkin saat painostettua sen reissumiehen kotiin, sinne ei todellakaan jää valoisa ja hyväntuulinen koti-isä. Saat jotain, joka on ehkä yhdistelmä häkkiin suljettua villieläintä ja hemmoteltua kakaraa, jolta on peruttu karkkipäivä. Sitä tilannetta ei kestä kenekään pää.
Mitäs mieltä muut reissumiesten emännät? Tai muussa elämäntilanteessa olevat? Oliko näistä apua? Toimisivatko teillä? Jäikö jotain oleellista sanomatta?
1. Rutiinit.
Etenkin lasten kanssa aivan elintärkeitä. Tietyt asiat tehdää tiettyyn aikaan ja toiset tiettyinä päivinä. Näin saadaan aika kulumaan ja hommat sujumaan. Myös silloin, kun on oikein hankalaa saada aikaan mitään, rutiinit helpottavat asioiden suorittamista. Rutiinit tuovat lapsille myös turvaa. Jos vielä pystyy pitämään ne rutiinit myös silloin, kun se puoliso on kotona, helpottaa tämä lasten elämää paljon. Pysyy se tuttu ja turvallinen päiväjärjestys oli se isä kotona tai ei. Myös se oma aika menee nopeampaa, kun päivässä on jonkinlaiset rutiinit.
2. Suunnitelmallisuus
On ihan järkyttävää tuskaa käydä kahden pienen elosalaman kanssa kaupassa. Suunnittele etukäteen viikon ruokalista, suunnittele päivät milloin käyt kaupassa ja suunnittele mitä sieltä ostetaan. Myös jo ihan aamulla lähteminen kannattaa suunnitella. Kun laittaa jo illalla kaikki vaatteet valmiiksi, nopeutuu ja helpottuu aamu hurjan paljon. Kun asioita on suunnitellut etukäteen, ei mene aikaa ja energiaa turhaan arpomiseen.
3. Asenne
Joskus on vain otettava se asenne, että minähän pärjään. Tietynlaista "voima-asennetta" voi hakea muutamaa eri kautta. Ja kannattaa vähän vaihdella tilanteen mukaan mitä kautta sitä voimaa hakee, ettei jää liikaa rooli päälle. Joskus tarvitaan sisua. Sellasta "PERKELE MINÄHÄN PÄRJÄÄN!!!"-asennetta. Kun lumi tukkii pihatiet tai autotallin ovi jäätyy kiinni, tarvitaan sitä suomalaista sisua. Toisinaan kannattaa ottaa sellainen "kun vielä teen tänkin niin vähänkö voin taas leuhkia, kun oon niin hyvä". Siis kun ei oikein jaksaisi voi etsiä voimaa tekemiseen vaikka siitä, että kun vielä tämänkin homman selvittää, saa vielä enemmän niitä epäuskoisia katseita, että "tuonkin se on tehnyt ihan itse pienten lasten kanssa". Kolmantena sitten tietynlainen marttyyriasenne "no pakkohan MUN on tämä tehdä, kun ei tätä kukaan muukaan...".
Näiden voima-asenteiden kanssa kannattaa sitten muistaa, että ne on vain hetken hätä-apuja. Jos jätät jonkun noista rooleista päälle, kukaan ei hetken päästä jaksa enää kuunnella sinua. Säästä siis nämä tiukkaa paikkaa varten.
4. Ota ilo irti
Kun olet yksin kotona, saat tehdä asiat juuri omalla tavallasi. Saat syödä sitä ruokaa, mistä itse pidät, tehdä asiat itselle sopivaan tahtiin, katsoa televisiosta juuri niitä ohjelmia, joita itse haluat. Nauti niistä omista jutuista.
5. Tasa-arvo
Unohda miesten ja naisten työt. Jos se mies on kotona vain viikonloppuisin on perinteisiä sukupuolirooleja venytettävä. Kaikkia juttuja ei vain voi odottaa viikonloppuun. Jos viemäri tukkeutuu tai sulakkeet posahtavat maanantaina, tulee pitkä viikko jos jää odottamaan, että se mies viikonloppuna korjaa. Tässä on myöskin se puoli, että miehestä on varmaan ihan sairaan kiva tulla kotiin pitkän ja raskaan työviikon jälkeen jos siellä aina odottaa A4-mittainen lista tekemättömiä hommia. Eli opettele tekemään mahdollisimman paljon kaikkia kodin töitä. Jopa niitä ns. miesten töitä.
6. Avun pyytäminen
Kun sisulla puskeminen ei enää riitä ja oma osaaminen uhkaa loppua, on paikallaan nöyrtyä ja pyytää apua. Isä, äitiä, veli,sisko, setä, täti, naapuri, kaveri... Joku voi varmasti vähän jeesata. Ja parempi onkin, että sitä apua pyytää ajoissa. Ei ole kenenkään etu, jos polttaa itsensä aivan loppuun. KAIKKEA ei kuitenkaan tarvitse osata itse. Jos ei lähipiirissä ole ketään voi turvautua vaikka Aviomiespalveluun. Jos avuntarve on toisen tyyppistä, kannattaa selvittää onko omassa kunnassa esimerkiksi perhetyöntekijää, joka voisi katsoa lapsia hetken. Parasta on hommata auttavia käsia ENNEN sitä voimien loppumista.
7. Hyväksyminen
Jos olet vasta tavannut rekkakuskin tai muun reissumiehen, kannattaa todellakin lukea tämä kohta huolella. Jos se kulkeminen on verissä, se on asia joka ei muutu. Kun pistät hynttyyt yhteen rekkakuskin kanssa, se on tietynlainen valinta. Se toisen pyöriminen reissuhommissa on harvoin ohimenevä tilanne. Mieti oletko siihen valmis. Oletko luonteeltasi itsenäinen? Ihminen, joka haluaa parisuhteen lisäksi pitää oman elämänsä? Vai oletko sellainen joka haluaa jakaa kaiken toisen kanssa? Koska jos haluat jakaa arjen pienetkin hetket, ei elämä rekkakuskin kanssa ole ehkä sitten se juttu. Tokihan joka päivä puhelimen välityksellä kerrotaan kaikki mitä tapahtuu, mutta ei se ole sama asia, kun yhdessä elää niitä juttuja. Kovin mustasukkainen ei saa myöskään olla. Kun toista näkee vain kaksi päivää viikosta, on luottamuksen oltava kunnossa.
Ja on ihan turha kuvitella, että se homma muuttuu kun tulee lapsia tai kun vaan tarpeeksi painostaa. Se rekan ajaminen ei ole ohimenevä vaihe. Jos kuitenkin saat painostettua sen reissumiehen kotiin, sinne ei todellakaan jää valoisa ja hyväntuulinen koti-isä. Saat jotain, joka on ehkä yhdistelmä häkkiin suljettua villieläintä ja hemmoteltua kakaraa, jolta on peruttu karkkipäivä. Sitä tilannetta ei kestä kenekään pää.
Mitäs mieltä muut reissumiesten emännät? Tai muussa elämäntilanteessa olevat? Oliko näistä apua? Toimisivatko teillä? Jäikö jotain oleellista sanomatta?
perjantai 14. joulukuuta 2012
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Jos olisin...
Hauskaa. Minut ja serkkuni oli taas sekoitettu. Oli kivenkovaa väitetty toisen puolen tädilleni, että "se sun siskontyttö". No ei ole siskon tyttö, kun on siskon miehen veljen tyttö. "Niin tämä on sun sisko...", no ei ole kun ei ole siskoa, veljiä vain. Sama toisinpäin "Niin te ootte serkkuja" "No ei olla kun me ollaan siskoja ja sit meillä on vielä se serkku". Ja me kolme ei muuten edes näytetä kovinkaan samalta. Niin ja samaan syssyyn vielä meidän täti, jota luullaan vuorotellen kaikkien kolmen siskoksi.
Lukiossa minut sekoitettiin kolmeen muuhun tyttöön. Olin vuorotellen Tiina, Jenni tai Minna. Hassua sinänsä, että meistä neljästä olin ainoa punapää.
Nimeäni ei muista kukaan. Onhan se niin erikoinen ja hankala. Satu. Pitkän aikaan olin ammattikorkeassa Sini, Suvi, Sari tai Säde. Kerran erään työtehtävän puitteissa jätin entiselle koululleni viestin eräälle opettajalle. Viestin kirjoitti opettaja,jota en ollut ennen tavannut. Viestin vastaanottaja ei ymmärrettävästä syystä ollut ymmärtänyt, että kuka viestin oli jättänyt kun etunimi oli muuttunut Sariksi ja sukunimen loppuosa koskeksi.
Anonyymi kameleontti. Vielä kun naama on sitä lajia, että se ei jostain syystä jää ihmisille mieleen. Pitää sitten pitää meteliä itestään sen verran, että jää mieleen.
Jos olisin supersankari, supervoimani olisi ajan pysäyttäminen.
Jos olisin taiteilija, tekisin nykytaideteoksen missä olisi kippoja ja kuppeja ja niistä valuisi vettä. Osassa kuppeja olisi eriväristä vettä ja erilaisia aineita. Tulisi kuvioita. Ja sitten ihmiset voisivat tuijottaa sitä valuvaa ja tippuvaa vettä ja niitä kuvia. Samoin, kun tuijotetaan tulta tai jäähallin jääkonetta.
Jos olisin hullu, varmaan istuisin jossain pimeässä nurkassa viikkaamassa muovipusseja. Tarkasti ja säntillisesti kolmioiksi. Sitten tekisin niistä siistejä pinoja. Vähän kuten Tuija Lehtisen Sara-kirjojen Kevin niiden vessapapereiden kanssa. Tosin ilman pakastekanaa hatussa.
Lukiossa minut sekoitettiin kolmeen muuhun tyttöön. Olin vuorotellen Tiina, Jenni tai Minna. Hassua sinänsä, että meistä neljästä olin ainoa punapää.
Nimeäni ei muista kukaan. Onhan se niin erikoinen ja hankala. Satu. Pitkän aikaan olin ammattikorkeassa Sini, Suvi, Sari tai Säde. Kerran erään työtehtävän puitteissa jätin entiselle koululleni viestin eräälle opettajalle. Viestin kirjoitti opettaja,jota en ollut ennen tavannut. Viestin vastaanottaja ei ymmärrettävästä syystä ollut ymmärtänyt, että kuka viestin oli jättänyt kun etunimi oli muuttunut Sariksi ja sukunimen loppuosa koskeksi.
Anonyymi kameleontti. Vielä kun naama on sitä lajia, että se ei jostain syystä jää ihmisille mieleen. Pitää sitten pitää meteliä itestään sen verran, että jää mieleen.
Jos olisin supersankari, supervoimani olisi ajan pysäyttäminen.
Jos olisin taiteilija, tekisin nykytaideteoksen missä olisi kippoja ja kuppeja ja niistä valuisi vettä. Osassa kuppeja olisi eriväristä vettä ja erilaisia aineita. Tulisi kuvioita. Ja sitten ihmiset voisivat tuijottaa sitä valuvaa ja tippuvaa vettä ja niitä kuvia. Samoin, kun tuijotetaan tulta tai jäähallin jääkonetta.
Jos olisin hullu, varmaan istuisin jossain pimeässä nurkassa viikkaamassa muovipusseja. Tarkasti ja säntillisesti kolmioiksi. Sitten tekisin niistä siistejä pinoja. Vähän kuten Tuija Lehtisen Sara-kirjojen Kevin niiden vessapapereiden kanssa. Tosin ilman pakastekanaa hatussa.
torstai 6. joulukuuta 2012
tiistai 4. joulukuuta 2012
Sata kirjaa
Tuli jostain yllättäen mieleen katsoa, että mitähän muistiinpanoja oon julkaissut facebookissa. Löysin sieltä tällaisen:
BBC:n sadan kirjan lista on nyt saanut suomalaisen vastineen.
BBC:n listaus oletti listalta luetun keskimaarin kuusi kirjaa. Nyt
Keskisuomalainen on tehnyt oman listansa sadasta kirjasta, jotka tulee
lukea ennen kuolemaa. Oletko valmis hautaan?
Ohjeet: Kopio tämä muistiinpanoihisi. Tägäytä muita kirjanörttejä, myös minut, jotta näen mitä olet vastannut. Lihavoi kirjat, jotka olet lukenut kokonaan; kursivoi kirjat, jotka olet aloittanut muttet ikina saanut päätökseen tai joista olet lukenut pätkiä. Luetuksi kirjaksi lasketaan myös, jos joku on lukenut kirjan sinulle.
Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:
1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter –sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää (ja sen jatko-osa: Scarlett)
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günter Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut Ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus
Siinä olisikin projektia lähteä lukemaan tämä lista läpi. Jos vaikka ensi vuoden aikana pääsisi esimerkiksi viiteenkymmeneen? Osa on kyllä sarjoja, eli jos vaikka kolmessa vuodessa olisi lista luetuna.
Löysin koulun varastosta Sheila Hocken kirjoittaman kirjan Emma ja minä. Se kertoo Sheilan elämästä sokeuden mukanaantuomien haasteiden kanssa, sekä opaskoira Emma vaikutuksesta Sheilan elämään. Ihan hyvä kirja.
Ohjeet: Kopio tämä muistiinpanoihisi. Tägäytä muita kirjanörttejä, myös minut, jotta näen mitä olet vastannut. Lihavoi kirjat, jotka olet lukenut kokonaan; kursivoi kirjat, jotka olet aloittanut muttet ikina saanut päätökseen tai joista olet lukenut pätkiä. Luetuksi kirjaksi lasketaan myös, jos joku on lukenut kirjan sinulle.
Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:
1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter –sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää (ja sen jatko-osa: Scarlett)
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günter Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut Ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus
Siinä olisikin projektia lähteä lukemaan tämä lista läpi. Jos vaikka ensi vuoden aikana pääsisi esimerkiksi viiteenkymmeneen? Osa on kyllä sarjoja, eli jos vaikka kolmessa vuodessa olisi lista luetuna.
Löysin koulun varastosta Sheila Hocken kirjoittaman kirjan Emma ja minä. Se kertoo Sheilan elämästä sokeuden mukanaantuomien haasteiden kanssa, sekä opaskoira Emma vaikutuksesta Sheilan elämään. Ihan hyvä kirja.
maanantai 3. joulukuuta 2012
Kylä joka ei tunne pyörävarkaita
Mä oon niin rakastunut tähän biisiin <3
Minäkin tulen kylästä, joka ei tunne pyörävarkaita. Eri kylästä kylläkin, mitä Juluman pojat.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Onko pakko jos ei taho...
Meillä on auto. Siinä on vikoja. Monia vikoja. Mutta yksi aika ikävä vika on lohkolämppärin puute. Eli jos tuon auton haluaa saada aamulla liikkeelle, on se ajettava talliin. Ja siinähän ne ongelmat sitten tuleekin. Kun sinne talliin ei pääse suoraan. Pitää tehdä mutka. Ja sinne pitää peruuttaa. Ja tilaa on liian vähän. Ovi on kapea ja tallissa tavaraa. *huokaus* Ensimmäinen yritys ei todellakaan mennyt niinkuin suomenruotsalaisten saaristolasiohjelmassa, vaan kaikki katastrofin ainekset oli kasassa. No sain auton talliin, perä edellä jopa, enkä edes särkenyt mitään. Jäihän sinne auton ja romujen väliin jopa kokonaiset viisi senttiä. Pitänee sanoa miehelle, että kerää pois alta kaiken sellaisen,jonka päälle ei missään tapauksessa saa ajaa. No kieltämättä olen ihan onnellinen siitä, että ajokortissa on se C. Se tarkoittaa, että peileistä peruuttaminen on opeteltu. Mutta mutkan peruuttaminen pienestä kolosta on silti pikkasen liian haastava homma. Ehkä kun tämä kylmä ja kurja vuodenaika joskus päättyy, olen tuossakin hommassa tosi pro.
lauantai 1. joulukuuta 2012
Kolme vuotta...
Olen äärimmäisen huono muistamaan mitään merkkipäiviä.
Miehen synttäri muistin, poikien synttäreitä nyt ei tietenkään voi unohtaa, omiakin synttäreitä jopa juhlistin.
6.7. muistin, että tuli neljä vuotta kihlautumisestamme.
29.8. oli unohtua hääpäivä molemmilta. Muistin kymmenen aikaan illalla miehen kanssa puhelimessa puhuessa, et hei se olis kolmas hääpäivä!
Marraskuun alussa meni ohi täysin muistamatta sellanen juttu, että miehen kanssa yhteistä taivalta tuli täyteen 8 vuotta.
Ja sitten siellä 25.11. oli sellanen juttu, että blogin aloittamisesta tuli kolme vuotta. Siis sen ensimmäisen LasiPerhosen kätten jälkiä-blogin... No ehkä mä ens vuonna sitten muista jotenkin jonkun blogin puolella juhlistaa tuotakin. Tai jos vaikka parin vuoden päästä, kun tulee viis vuotta.
Miehen synttäri muistin, poikien synttäreitä nyt ei tietenkään voi unohtaa, omiakin synttäreitä jopa juhlistin.
6.7. muistin, että tuli neljä vuotta kihlautumisestamme.
29.8. oli unohtua hääpäivä molemmilta. Muistin kymmenen aikaan illalla miehen kanssa puhelimessa puhuessa, et hei se olis kolmas hääpäivä!
Marraskuun alussa meni ohi täysin muistamatta sellanen juttu, että miehen kanssa yhteistä taivalta tuli täyteen 8 vuotta.
Ja sitten siellä 25.11. oli sellanen juttu, että blogin aloittamisesta tuli kolme vuotta. Siis sen ensimmäisen LasiPerhosen kätten jälkiä-blogin... No ehkä mä ens vuonna sitten muista jotenkin jonkun blogin puolella juhlistaa tuotakin. Tai jos vaikka parin vuoden päästä, kun tulee viis vuotta.
torstai 29. marraskuuta 2012
Luksushuominen
Huomenna on tiedossa harvinaista luksusta. Saan olla neljä tuntia ihan yksin kotona! Virallisestihan mulla on etäpäivä ja ollaan sovittu, että pojat menee mun etäpäivinä neljäksi tunniksi päivähoitoon, jotta saan rauhassa tehdä etätehtävät. Mutta nyt olen ollut niin kovin ahkera ja reipas, että huomiset etähommat on jo tehty! Vien pojat kuitenkin hoitoon. Ja tunnen heti huonoa omaatuntoa siitä, että olen kotona ja pojat hoidossa... Voihan subjektiivinen päivähoito-oikeus. Musta ei taitais olla viemään tenavia hoitoon jos ei olis pakko.
Mutta nyt yritän sitten huomenna koittaa olla tuntematta syyllisyyttä ja NAUTTIA siitä vapaudesta, että kokonaiset neljä tuntia saan olla ihan yksin ja tehdä ihan mitä tykkään. Ja katotaan vaan niin huominen menee koneellaroikkumiseen ja en saa mitään aikaan... No muutama suunnitelma on kyllä, katsotaan saanko niistä jonkun toteutumaankin.
Marraskuu on muuten vuoden tympein kuukausi ja hei: se on ihan just ohi!
Mutta nyt yritän sitten huomenna koittaa olla tuntematta syyllisyyttä ja NAUTTIA siitä vapaudesta, että kokonaiset neljä tuntia saan olla ihan yksin ja tehdä ihan mitä tykkään. Ja katotaan vaan niin huominen menee koneellaroikkumiseen ja en saa mitään aikaan... No muutama suunnitelma on kyllä, katsotaan saanko niistä jonkun toteutumaankin.
Marraskuu on muuten vuoden tympein kuukausi ja hei: se on ihan just ohi!
tiistai 27. marraskuuta 2012
Kuukauden blogi 2: Faith in myself
Mitä puuhaavat Salkkaritähdet Venla ja Sara vapaa-aikanaan? Saran ja Venlan elämää esittelee Faith in myself-blogi
http://faithinmyselfvs.blogspot.com/
Edit: Sen siitä saa, kun laittaa näitä postauksia ajastuksella. Ennen kun ehdin tätä postausta julkaista, on Sara jo jättäytynyt projektista. Venlan elämää voi käydä seuraamassa
http://venlasavikuja.wordpress.com/
Ja mikäli Saran viimekesäinen mökkiprojekti kiinnostaa, niin siitä löytyy lisää Ilta-Sanomien blogista
http://blogit.iltasanomat.fi/mokilla/
http://faithinmyselfvs.blogspot.com/
Edit: Sen siitä saa, kun laittaa näitä postauksia ajastuksella. Ennen kun ehdin tätä postausta julkaista, on Sara jo jättäytynyt projektista. Venlan elämää voi käydä seuraamassa
http://venlasavikuja.wordpress.com/
Ja mikäli Saran viimekesäinen mökkiprojekti kiinnostaa, niin siitä löytyy lisää Ilta-Sanomien blogista
http://blogit.iltasanomat.fi/mokilla/
sunnuntai 25. marraskuuta 2012
Lahjatoivelista
Niin, että mitä noi meidän pojat nyt sitten oikein toivois joululahjaksi...
Joonalla on yksi toive "Joulupukki antaa änkipööksin". Eli Angry Birds-juttuja. Sitä AB-mattoa se on kuolanut halppiksessa ja samoin ne lakanat on aiheuttaneet ihastusta. Niin ja myös ne hahmot, joilla on pipo päässä.
Juuso ei osaa vielä toivoa.
Ja niin mitä ne tarvitsee...
No vaatteita nyt aina. Joona 116cm ja Juuso 98cm. Sukkiakin tietysti. Juusolla taitaa sukan koko olla n. 24 ja Joonalla 29/30. Kylpytakkeja on huonosti. Siis toisinsanoen Joonalla ei ole yhtään. Ja Joona pitää niistä. Pyjamapino on myös aika pieni Joonan kaapissa. Oikeastaan kaikkien vaatteitten kanssa on niin, että Joona kasvaa omistaa ulos aivan justiinsa ja Juusolla ei oo mitään hätää, koska laatikossa odottaa Joonan vanhoja.
Myös kaikki ikätasoon sopivat pelit on aina kiva juttu. Etenkin Joona alkais osata jo pelata jotain muistipeliä tai vastaavaa. Palapeleissä Joonalle käy hyvin vähän isommille tarkoitetut pelit. Eli sinne 5-6v ikäisten palapelit tarjoaa Joonalle sopivasti haastetta. Juusolla taas ei ole yhtään kirjoja. Joona on lukenut omansa niin hyvin, että niistä ei Juusolle paljon jäänyt.
Legot (dublot) ja Brion junaradan palaset ovat tietysti myös aina tervetulleita.
EDIT: Molemmilla pojilla on iso pula pussilakanoista. Siis noista Juniori-peiton kokoisista, eli 120x150cm
-------
Jotenkin tällaisen toivepostauksen kirjoittaminen on vähän ristiriitaista. Et niinkun "hei me halutaan nyt kauheesti kaikkia lahjoja". Mutta siten toisaalta tiedän, että helpottaa kun olen koonnut yhteen paikkaan ne tarpeet ja toiveet, että voivat sitten halukkaat täältä luntata.
Kirjekavereille tiedoksi, että Sanskulille lähtee kirje ensi viikolla ja muuten on pino tyhjä.
Joonalla on yksi toive "Joulupukki antaa änkipööksin". Eli Angry Birds-juttuja. Sitä AB-mattoa se on kuolanut halppiksessa ja samoin ne lakanat on aiheuttaneet ihastusta. Niin ja myös ne hahmot, joilla on pipo päässä.
Juuso ei osaa vielä toivoa.
Ja niin mitä ne tarvitsee...
No vaatteita nyt aina. Joona 116cm ja Juuso 98cm. Sukkiakin tietysti. Juusolla taitaa sukan koko olla n. 24 ja Joonalla 29/30. Kylpytakkeja on huonosti. Siis toisinsanoen Joonalla ei ole yhtään. Ja Joona pitää niistä. Pyjamapino on myös aika pieni Joonan kaapissa. Oikeastaan kaikkien vaatteitten kanssa on niin, että Joona kasvaa omistaa ulos aivan justiinsa ja Juusolla ei oo mitään hätää, koska laatikossa odottaa Joonan vanhoja.
Myös kaikki ikätasoon sopivat pelit on aina kiva juttu. Etenkin Joona alkais osata jo pelata jotain muistipeliä tai vastaavaa. Palapeleissä Joonalle käy hyvin vähän isommille tarkoitetut pelit. Eli sinne 5-6v ikäisten palapelit tarjoaa Joonalle sopivasti haastetta. Juusolla taas ei ole yhtään kirjoja. Joona on lukenut omansa niin hyvin, että niistä ei Juusolle paljon jäänyt.
Legot (dublot) ja Brion junaradan palaset ovat tietysti myös aina tervetulleita.
EDIT: Molemmilla pojilla on iso pula pussilakanoista. Siis noista Juniori-peiton kokoisista, eli 120x150cm
-------
Jotenkin tällaisen toivepostauksen kirjoittaminen on vähän ristiriitaista. Et niinkun "hei me halutaan nyt kauheesti kaikkia lahjoja". Mutta siten toisaalta tiedän, että helpottaa kun olen koonnut yhteen paikkaan ne tarpeet ja toiveet, että voivat sitten halukkaat täältä luntata.
Kirjekavereille tiedoksi, että Sanskulille lähtee kirje ensi viikolla ja muuten on pino tyhjä.
lauantai 17. marraskuuta 2012
Kuukauden blogi: Lyyti kirjottaa
Vakiokommentaattorini, ihanan ihana Lyyti kirjottelee "No nyt rupes Lyyti kirjottamaan!"-blogissa
http://lyytikirjottaa.blogspot.com/
http://lyytikirjottaa.blogspot.com/
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Väsy
Mä olen niin väsynyt.
Mutta viime vuoden jälkeen on oikeasti melkeinpä ihanaa, että se väsymys on FYYSISTÄ.
Näin paljon on väsyttänyt kyllä poikien vauva-aikana, mutta silloin ei ole tarvinnut päivisin kyetä mihinkään kovin älylliseen. Tällä hetkellä meinaa tehdä pikkasen tiukkaa, kun vajaalla käyvillä väsyaivoilla pitäisi omaksua hirvittävä määrä kaikenlaista uutta asiaa. Kahvia, kahvia. Ja sitä kahvia varten piti muuten käydä ostamassa tällainen 0,47l Mymmeli-termomuki.
Huomenna taas kello soi 6:15. Siinä on vartti aikaa saada ittensä valmiiksi. Siis herätä ja syödä ja pukea yms. Sitten on 10min/poika aikaa herättämiseen, pukemiseen ja ulkovaateiden pukemiseen. Ja jos 6:55 ollaan viimeistään hoitopaikassa, ehdin ajella 50km päähän ja juosta 3,5 kerrosta portaita ylös, ennenkun kello on 8:00. Ja kun esikoinen nukahtaa iltaisin 21:30-22:00 niin pikkasen meinaa kerääntyä väsy. Nytkin olis vähän pakko vielä raahautua suihkuun ja kamppeitakin pitäis varmaan katella valmiiksi aamua varten ja.. ja.. ja... zzzzzzZZzZZzzZZzzZZZ
Mutta viime vuoden jälkeen on oikeasti melkeinpä ihanaa, että se väsymys on FYYSISTÄ.
Näin paljon on väsyttänyt kyllä poikien vauva-aikana, mutta silloin ei ole tarvinnut päivisin kyetä mihinkään kovin älylliseen. Tällä hetkellä meinaa tehdä pikkasen tiukkaa, kun vajaalla käyvillä väsyaivoilla pitäisi omaksua hirvittävä määrä kaikenlaista uutta asiaa. Kahvia, kahvia. Ja sitä kahvia varten piti muuten käydä ostamassa tällainen 0,47l Mymmeli-termomuki.
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Isi
Ei vaadi mieheltä kovinkaan paljon tulla isäksi. Siis biologisesti ja paperilla. Mutta, että siitä isästä kasvaa "isi" onkin jo sitten ihan toinen juttu.
Isi lukee Mauri Kunnaksen kirjoja sohvan nurkassa
Isin kanssa ajetaan moottorikelkalla
Isi jaksaa nostaa kattoon asti *kops*
Isi puhaltaa ilmapalloja
Isi osaa rakentaa hienoja junaratoja
Joskus isi on töissä. Ajamassa rekkaa. Ja silloin pitää käydä ikkunassa katsomassa "isin rekka poissa" ja illalla mietitään "huomenna isi tulee!". Joskus joutuu sanomaan, että isi ei tule vielä ihan huomenna, vaan pitää monta kerta vielä mennä illalla nukkumaan ja aamulla herätä. Onneksi isin kanssa voi puhua puhelimessa. "Hei isi!" "heeee! Itii!" sanovat pojat ja hymyilevät isosti. Joskus sitä voi jopa soittaa isille ilman äitin lupaa...
Joskus isi korottaa ääntänsä ja suuttuu. Jos vaikka pudottaa television pöydältä tai piirtää seinään.
Ne isät, jotka tyytyvät jäämään isäksi vain paperille, eivätkä tiedä mitä menettävät.
Kun meillä pojille on isin lisäksi vielä muffa/vaari joka tekee palapelejä, keilaa ja onkii kalapelillä ja pappa, joka ihastelee poikien kasvamista ja uusia taitoja, täytyy kyllä todeta meidän poikien olevan aika onnellisessa asemassa.
Hyvää isänpäivää jokaiselle isille, iskälle, vaarille, papalle, tutalle ja muffalle!
Isi lukee Mauri Kunnaksen kirjoja sohvan nurkassa
Isin kanssa ajetaan moottorikelkalla
Isi jaksaa nostaa kattoon asti *kops*
Isi puhaltaa ilmapalloja
Isi osaa rakentaa hienoja junaratoja
Joskus isi on töissä. Ajamassa rekkaa. Ja silloin pitää käydä ikkunassa katsomassa "isin rekka poissa" ja illalla mietitään "huomenna isi tulee!". Joskus joutuu sanomaan, että isi ei tule vielä ihan huomenna, vaan pitää monta kerta vielä mennä illalla nukkumaan ja aamulla herätä. Onneksi isin kanssa voi puhua puhelimessa. "Hei isi!" "heeee! Itii!" sanovat pojat ja hymyilevät isosti. Joskus sitä voi jopa soittaa isille ilman äitin lupaa...
Joskus isi korottaa ääntänsä ja suuttuu. Jos vaikka pudottaa television pöydältä tai piirtää seinään.
Ne isät, jotka tyytyvät jäämään isäksi vain paperille, eivätkä tiedä mitä menettävät.
Kun meillä pojille on isin lisäksi vielä muffa/vaari joka tekee palapelejä, keilaa ja onkii kalapelillä ja pappa, joka ihastelee poikien kasvamista ja uusia taitoja, täytyy kyllä todeta meidän poikien olevan aika onnellisessa asemassa.
Hyvää isänpäivää jokaiselle isille, iskälle, vaarille, papalle, tutalle ja muffalle!
tiistai 6. marraskuuta 2012
Koulua
Nyt se sitten on alkanut. Logistiikkakoulu. Orientaatiota, ryhmään tutustumista, "henkilökohtainen ojaan peruutus-suunnitelma" ja vankikoodi sähköposti. Tutustuminen Wilmaan. Aikuisopiskelija. Oikein opiskelijakortti ja kaikkea. En vain vielä tiedä missä tuo kortti kelpaa. Ruokalassa ainakin.
Uuden rytmin opettelua mulla ja mukuloilla. No ainakin tenavat tykkää hoitopaikastaan ihan hurjan paljon. Mun reippaat pojat. Vaikka vähän meinaa pala nousta kurkkuun: mun ISOT pojat. Milloin mun vauvat kasvoi omatoimisiksi ja reippaiksi pieniksi miehenaluiksi? Leikki-ikäinen ja taapero jo.
Kuopus on oppinut ilmaisemaan itseään. Muutama päivä sitten lykäs tuolin jääkaapin viereen, avas oven ja osoitti maitopurkkia "TO!". Jep. Maito. Oli jano.
Uuden rytmin opettelua mulla ja mukuloilla. No ainakin tenavat tykkää hoitopaikastaan ihan hurjan paljon. Mun reippaat pojat. Vaikka vähän meinaa pala nousta kurkkuun: mun ISOT pojat. Milloin mun vauvat kasvoi omatoimisiksi ja reippaiksi pieniksi miehenaluiksi? Leikki-ikäinen ja taapero jo.
Kuopus on oppinut ilmaisemaan itseään. Muutama päivä sitten lykäs tuolin jääkaapin viereen, avas oven ja osoitti maitopurkkia "TO!". Jep. Maito. Oli jano.
maanantai 5. marraskuuta 2012
Enemmän kuin tuhat sanaa...
Meinasin kirjottaa tänään ekasta "koulupäivästä", mutta kesken sen ensimmäisen koulupäivän tapahtui jotain. Selasin kännykällä facebookkia tauon aikana ja näin kolme pientä kuvaa. Kolme kuvaa, jotka kertoivat enemmän, kuin kolmetuhatta sanaa. Nousi pala kurkkuun.
Ensin on nätti tyttö. Sitten tapahtuu jotain ja tyttö tekee pahaa itselleen. Lopulta kuitenkin viimeisessä kuvassa on rohkea ja upea nainen.
Tällainen "puolituntematon" näkee vain missä oltiin, minne mentiin ja missä ollaan nyt. Sinne väliin mahtuu varmasti hirvittävän paljon. Mutta kuinka arvostan sitä rohkeutta, että uskaltaa tuollaisen tarinan jakaa. Näyttää kuvat, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
Ensin on nätti tyttö. Sitten tapahtuu jotain ja tyttö tekee pahaa itselleen. Lopulta kuitenkin viimeisessä kuvassa on rohkea ja upea nainen.
Tällainen "puolituntematon" näkee vain missä oltiin, minne mentiin ja missä ollaan nyt. Sinne väliin mahtuu varmasti hirvittävän paljon. Mutta kuinka arvostan sitä rohkeutta, että uskaltaa tuollaisen tarinan jakaa. Näyttää kuvat, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
lauantai 27. lokakuuta 2012
Kuukauden blogi 2: Eläköön kuvat
Piirretyt on kivoja, ja animaatioihin on keskittynyt Eläköön Kuvat!
http://elakoonkuvat.blogspot.com/
http://elakoonkuvat.blogspot.com/
torstai 25. lokakuuta 2012
Logistiikkaa
Saa tässä ihan arkielämässä välillä miettiä tollasia logistisia järjestelyitä. Sitä se on elämä, jos perheessä on rekkakuski. Meillä mies lastaa huomenna Oulussa ja sen pitää olla maanantaina
aamusta Ivalossa. Oli siis vähän ongelma, et miten se pääsee kotiin, kun
ei oo firmalle ihan halpaa ajeluttaa rekkaa 400km ylimäärästä. Mies
tulee nyt sitten yhden tutun kyydissä huomenna Oulusta
Keski-Pohjanmaalle ja mä haen sen jostain. En tiedä vielä yhtään mistä.
Sitten mä lähden lauantaina junalla Ouluun. Mies vie sunnuntaina aamusta
pojat porukoille ja ajelee meidän autolla Ouluun ja jatkaa siitä
rekalla Ivaloon. Mä ajan sitten sen auton sieltä Oulusta kotiin ja haen
pojat tullessani. Ja siis miehen auto on sen työpaikan hallilla savossa. Selkeesti meidän perhe tarvis kolmannen auton
Mutta tuosta Ouluun lähtemisestä mä olen kyllä todella fiiliksissä. Tiedossa ainakin todella huonoja juttuja todella hyvän ystävän seurassa.
Ja hei huippua: Pojille löytyi hoitopaikka! Pojat pääsee perhepäivähoitajalle. Tutulle vielä. Ja mikä parasta: matkan varrelle! Olin jo varautunut siihen, että pojat saa mun tuurilla paikan kauimmaisesta ryhmiksestä. Että ensin saa ajella 25km/suunta viemään pojat hoitoon ja sitten ajella 50km kouluun. Ja iltapäivällä sama toisinpäin. Se tekis 200km/päivä henkilöauton ratissa. No nyt matka on puolet vähemmän, koska eräs ihana perhepäivähoitaja lupasi ottaa pojat ja tämä vielä sattuu asumaan mun koulumatkan varrella.
Pojat saavat aloitella tuota hoidossaolemista ihan kahdestaan. Kuulemma ensi vuoden puolella sitten tulee toiset kaksi meidän poikien ikäistä lasta samaan paikkaan. Siis kaikin puolin ihan täydellistä.
Mutta tuosta Ouluun lähtemisestä mä olen kyllä todella fiiliksissä. Tiedossa ainakin todella huonoja juttuja todella hyvän ystävän seurassa.
Ja hei huippua: Pojille löytyi hoitopaikka! Pojat pääsee perhepäivähoitajalle. Tutulle vielä. Ja mikä parasta: matkan varrelle! Olin jo varautunut siihen, että pojat saa mun tuurilla paikan kauimmaisesta ryhmiksestä. Että ensin saa ajella 25km/suunta viemään pojat hoitoon ja sitten ajella 50km kouluun. Ja iltapäivällä sama toisinpäin. Se tekis 200km/päivä henkilöauton ratissa. No nyt matka on puolet vähemmän, koska eräs ihana perhepäivähoitaja lupasi ottaa pojat ja tämä vielä sattuu asumaan mun koulumatkan varrella.
Pojat saavat aloitella tuota hoidossaolemista ihan kahdestaan. Kuulemma ensi vuoden puolella sitten tulee toiset kaksi meidän poikien ikäistä lasta samaan paikkaan. Siis kaikin puolin ihan täydellistä.
tiistai 23. lokakuuta 2012
Uusia tuulia
Joo niinhän siinä sitten kävi, että humanistinen- ja kasvatusala vaihtuu logistiikka ja maansiirtoalaksi parin viikon päästä. 5kk myynnin. ja varastotyön koulutusta.
Kävin ostamasa tänään muistiinpanovälineitä. Hui: opiskelujuttuja. Samoin yritin soitella pojille hoitopaikkaa. Se homma selvinnee huomenna. Päivähoitohakemus on kuitenkin jätetty jo kesä-heinäkuun vaihteessa ja jo ennen juhannusta soittelin, että tullaan tarvitsemaan hoitopaikka. Perhepäivähoitajalle pääsy olis ihan lottovoitto, mutta ymmärrän resurssipulan. Kuten kardiologi totesi "Sen mukaan mennään, mitkä kunnan resurssit on".
Lähden siis seuraamaan Hanna Pakarisen jälkiä. En Idolsiin, mutta trukin ohjaimiin.
maanantai 22. lokakuuta 2012
Lato
Lapsuudesta ja nuoruudesta on jäänyt monia kertoja mieleen, kun ollaan koko perhe tehty jotain yhdessä. Puiden kantamista lattoon ja muuta sellaista ihan tavallista. Jotenkin haluan ottaa omatkin lapset mukaan kaikenlaiseen ihan tavalliseen ja arkiseen tekemiseen. Kirjoittelin aikaisemmin kesällä mun hyötyliikuntaprojektista. Nimittäin siitä sorakasasta mistä tuli sitten kesän aikana ladon pohja. Viikonlopun aikana pohjan päälle alkoi ilmaantua sitten jo vähän sitä latoakin.
Oltiin poikien kanssa seurailemassa homman edistystä lauantaina ja tällä kertaa Juusokin viihtyi pihallaa
No ainakin hetken. Ja tottahan sitä taas kuultiin "Noona auttaa"
Sunnuntana latoa olikin jo kuuden varvin verran.
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Ulkoilua
Yritin ottaa kännykällä tässä yhtenä iltana kuvia pojista. No eihän siitä mitään tullut. Liian pimeää ja salaman kanssa kuvaan tuli vain heijastimet. Oli just sellainen päivä, että jos olisin sellainen "jee vitsi kun mun elämä on niin parasta ja oon niin superäiti"-ihminen, niin olisin saanut hyviä fb-tilapäivityksiä. Olisin voinut laittaa vaikka "Olipas ihana olla poikien kanssa ulkoilemassa. Haravoituakin saatiin ja Joona oli kyllä ihana, kun antoi Juusolle keinussa vauhtia". Vitsi kun kuulostaa ihanalta. Ja todellisuushan oli sitä, että Juuso ei halunnut lähteä pihalle. Joona oli kyllä oikeasti reipas ja puki itse päälle ja kiltisti odotti eteisessä, että sain Juuson puettua. Usein ei odota, vaan painelee omin lupineen pihalle ja sitten saa olla juoksemassa perään. Juusolle sai tapella päälle joka ainoan vaatekappaleen ja suunnilleen istua päällä, että ei se karannut. Ihan uskomattoman hermojaraastavaa yrittää saada hanska käteen lapselle joka huutaa ku syötävä ja huitoo ja heiluu. No lopulta, kun molemmat pojat oli puettu ja itelle vedetty pihakamppeet päälle, Juuso päätti, että kengät jalassa ei kävellä. Ja meidän draamaking osaa kyllä pitää huolen siitä, että varmasti kaikki huomaa, kun hällä on nyt niin kurjaa. Tämä istui kuraiseen maahan pihalle ja huusi täyttä kurkkua. Ja koska jos Juusoa pänniin, siihen ei sitten auta mikään, annoin sen huutaa. Juuso vielä tehosti kurjuuttaa menemällä selälleen maate ja siinä se sitten äksänä karjui naama punaisena.
Itse juttelin sille ja välillä koitin ottaa syliinkin ja lopulta annoin huutaa. Haravoin parin metrin päässä ja siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. Lehtiharavaamme ei ole sitten varmaan tarkoitettu lehtien haravoimiseen, kun vartissa oli kaksi piikkiä poikki. Tai sitten minä vain en osaa. Joona kävi myös juoksemassa ja levittämässä haravoidut lehdet. Mutta ne viitsinyt olla vihainen, kun toisella oli niin kivaa. Sillä välin Juuso oli keksinyt, että konttaamista vois kokeilla. Mutta kun kurahaalarit on liian pitkät, niin ei konttaamisessa pysy sitten kumpparit mukana, vaan ne roikkui siellä jalkojen takana. Ja taas tuli huuto. Kävin hakemassa Juusolle lenkkarit. Juuso jatko huutamista, minä jatkoin haravoimista ja Juuna jatkoi päätöntä juoksemista pitkin pihaa. Kun hermo meni haravaan päätin kokeilla jos vaikka Juuso suostuis keinumaan. No ensin piti siinäkin huutaa, mutta hetken päästä se muisti tykkäävänsä siitä hommasta.
Juusolle saa antaa todella kovat vauhdit. Joonalle ei niinkään. Se jo kertaalleen putosi keinusta ja jäi jaloista roikkumaan pääalaspäin. Se oli jotenkin todella hauskaa, mutta sen jälkeen tylsä äiti laski keinun alaspäin.
Ja kun oma keinuminen ei enää kiinnostanut, niin aina voi antaa veljelle vauhtia
Keinumisen jälkeen annoin Juusolle vähän polkutraktorin kyytiä. Sitten kello alkoi jo näyttää iltapala-aikaa, mutta koska Juuso oli nyt hoksannut, että pihalla onkin ihan kivaa, alkoi taas ihan hillitön huuto, kun sisälle piti. Tällä kertaa Joona yllätti jälleen positiivisesti. Olin varautunut siihen, että ensin kannan kirkuvan ja potkivan Juuson sisälle ja sitten juoksen kiinni Joonan, jonka kannan kirkuvana ja potkivana sisälle. Mutta Joona juoksikin heti perään "äiti, Juuso, odota minua!".
Jep. Lasten kanssa ulkoilu käy urheilusta...
Itse juttelin sille ja välillä koitin ottaa syliinkin ja lopulta annoin huutaa. Haravoin parin metrin päässä ja siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. Lehtiharavaamme ei ole sitten varmaan tarkoitettu lehtien haravoimiseen, kun vartissa oli kaksi piikkiä poikki. Tai sitten minä vain en osaa. Joona kävi myös juoksemassa ja levittämässä haravoidut lehdet. Mutta ne viitsinyt olla vihainen, kun toisella oli niin kivaa. Sillä välin Juuso oli keksinyt, että konttaamista vois kokeilla. Mutta kun kurahaalarit on liian pitkät, niin ei konttaamisessa pysy sitten kumpparit mukana, vaan ne roikkui siellä jalkojen takana. Ja taas tuli huuto. Kävin hakemassa Juusolle lenkkarit. Juuso jatko huutamista, minä jatkoin haravoimista ja Juuna jatkoi päätöntä juoksemista pitkin pihaa. Kun hermo meni haravaan päätin kokeilla jos vaikka Juuso suostuis keinumaan. No ensin piti siinäkin huutaa, mutta hetken päästä se muisti tykkäävänsä siitä hommasta.
Juusolle saa antaa todella kovat vauhdit. Joonalle ei niinkään. Se jo kertaalleen putosi keinusta ja jäi jaloista roikkumaan pääalaspäin. Se oli jotenkin todella hauskaa, mutta sen jälkeen tylsä äiti laski keinun alaspäin.
Ja kun oma keinuminen ei enää kiinnostanut, niin aina voi antaa veljelle vauhtia
Jep. Lasten kanssa ulkoilu käy urheilusta...
perjantai 19. lokakuuta 2012
Kriisin kohtaaminen
Kun jotain kamalaa tapahtuu, elämä muuttuu ihan kokonaan. Olen viimeaikoina lukenut paljon juttuja lapsiperheiden tukemisesta. Mitä sitten kun tulee joku hätä? Kuka on auttamassa?
Helsinginsanomien nettisivuilta silmiin sattui tällainen "Neuvola lapsensa menettäneen kohtaamiseen"
Mielestäni monet näistä kohdista pätevät myös muihin kriiseihin. Esimerkiksi juuri lapsen sairastumiseen. Kun Juuson sydänvika todettiin, kaikkein tärkeintä apua olivat konkreettiset teot. Meille annettiin rahaa, tarjottiin majapaikkaa, tehtiin ruokaa jne. Toisen leikkauksen jälkeen kun tultiin kotiin ovenkahvassa roikkui pussillinen pipareita.
Vesa Nuorva pohti tuosa jokin aika sitten blogissaan sitä, että "Mistä apua perheille?" .
Meinaan jatkuvasti kirjoittaa, että "kun Juuso sairastui". Hassusti sitä jäi itselle se mielikuva terveestä vauvasta. Mutta Juuso syntyi puolikkaan sydämensä kanssa. Siispä kun Juuson sydänvika löytyi ja opeteltiin elämään sen kanssa, meillä onneksi oli hyvä tukiverkko. Molempien vanhemmat, ystävät ja muut sukulaiset ovat olleet aivan korvaamattomia. Mistään muualta ei ole apua suuremmin tarjottu. Seurakunnan puolella entinen toimistotyöntekijä kyseli vointia kun sovittiin kasteenvahvistamisesta. Myöhemmin YKSI seurakuntamme työntekijä on kysynyt, että "miten teillä menee". Ja se yksi ei ollut pappi, diakoni tai edes nuoris-ohjaaja. Se oli talouspäällikkö.
Neuvolasta sanottiin, että voi soittaa perhetyöntekijälle. Tapasinkin tämän työntekijän sattumalta ja vähän juteltiin. Kun myöhemmin tilanteen tasaannuttua neuvolassa kysyttiin miten jaksan ja vastasin, että en kovin hyvin, tarjottiin sieltä vain puhelinnumeroa. No omat tukiverkot riittivät, ei jaksanut lähteä erikseen etsimään apua.
KNT:n jäsenlehti Dinossa eräs lapsensa menettänyt äiti sanoi, että kun olisi tullut edes joku hetkeksi lasten kanssa, että olisi saanut ihan rauhassa itkeä. On ollut ihana välillä lukea tai kuulla tarinoita, jossa esimerkiksi joku ystävä on tehnyt kriisin kohdanneelle perheelle ruokaa pakastimeen tai käynyt siivoamassa.
Jos jotain läheistäsi kohtaa kriisi älä pelkää ottaa yhteyttä. Ei sinun tarvitse osata mitään sanoa, eikä lohduttaa. Eniten apua on konkreettisista teoista.
Helsinginsanomien nettisivuilta silmiin sattui tällainen "Neuvola lapsensa menettäneen kohtaamiseen"
- Lähesty rohkeasti ystävää tai sukulaista, joka on menettänyt lapsensa.
- Ilmaise, että olet käytettävissä silloin, kun perhe on valmis kohtaamaan muita ja ottamaan apua vastaan.
- Älä mieti, mitä lapsen menettäneelle voi sanoa. Tärkeintä on olla läsnä ja saatavilla.
- Auta perhettä arjen askareissa.
- Lohduttaminen ei auta. Voit tahtomattasi käyttää ilmaisuja, jotka loukkaavat lapsen menettänyttä.
- Älä siis sano: ymmärrän miltä sinusta tuntuu, lopeta se sureminen, otan osaa, teillähän on onneksi muitakin lapsia, voitte saada lisää lapsia tilalle, vieläkö sinä suret kun aikaa on kulunut jo puoli vuotta, kyllä aika auttaa.
Mielestäni monet näistä kohdista pätevät myös muihin kriiseihin. Esimerkiksi juuri lapsen sairastumiseen. Kun Juuson sydänvika todettiin, kaikkein tärkeintä apua olivat konkreettiset teot. Meille annettiin rahaa, tarjottiin majapaikkaa, tehtiin ruokaa jne. Toisen leikkauksen jälkeen kun tultiin kotiin ovenkahvassa roikkui pussillinen pipareita.
Vesa Nuorva pohti tuosa jokin aika sitten blogissaan sitä, että "Mistä apua perheille?" .
Meinaan jatkuvasti kirjoittaa, että "kun Juuso sairastui". Hassusti sitä jäi itselle se mielikuva terveestä vauvasta. Mutta Juuso syntyi puolikkaan sydämensä kanssa. Siispä kun Juuson sydänvika löytyi ja opeteltiin elämään sen kanssa, meillä onneksi oli hyvä tukiverkko. Molempien vanhemmat, ystävät ja muut sukulaiset ovat olleet aivan korvaamattomia. Mistään muualta ei ole apua suuremmin tarjottu. Seurakunnan puolella entinen toimistotyöntekijä kyseli vointia kun sovittiin kasteenvahvistamisesta. Myöhemmin YKSI seurakuntamme työntekijä on kysynyt, että "miten teillä menee". Ja se yksi ei ollut pappi, diakoni tai edes nuoris-ohjaaja. Se oli talouspäällikkö.
Neuvolasta sanottiin, että voi soittaa perhetyöntekijälle. Tapasinkin tämän työntekijän sattumalta ja vähän juteltiin. Kun myöhemmin tilanteen tasaannuttua neuvolassa kysyttiin miten jaksan ja vastasin, että en kovin hyvin, tarjottiin sieltä vain puhelinnumeroa. No omat tukiverkot riittivät, ei jaksanut lähteä erikseen etsimään apua.
KNT:n jäsenlehti Dinossa eräs lapsensa menettänyt äiti sanoi, että kun olisi tullut edes joku hetkeksi lasten kanssa, että olisi saanut ihan rauhassa itkeä. On ollut ihana välillä lukea tai kuulla tarinoita, jossa esimerkiksi joku ystävä on tehnyt kriisin kohdanneelle perheelle ruokaa pakastimeen tai käynyt siivoamassa.
Jos jotain läheistäsi kohtaa kriisi älä pelkää ottaa yhteyttä. Ei sinun tarvitse osata mitään sanoa, eikä lohduttaa. Eniten apua on konkreettisista teoista.
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Kuukauden blogi: Askartelukirppis
Askartelijana olen kyllä todella onnellinen tämän blogin olemassaolosta. Askartelukirppis on ihan mahtava keksintö!
http://askartelukirppis.vuodatus.net/
http://askartelukirppis.vuodatus.net/
torstai 11. lokakuuta 2012
Vihaisten lintujen koti
Olen aika kaukana mistään pullantuoksuisesta emosta tai paikasta toiseen kiitävästä superäidistä. Oli kiva lukea tämä juttu, jossa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo jatkuvan viriketulvan tukahduttavan lapsen. Muistan jonkun sanoneen, että jos kaksivuotias ei keksi itse itselleen tekemistä, on jossain vikaa. Harmi vaan, että meillä se tekemisen keksiminen on yleensä jotain pahuutta. Minulle sanottiin joskus esikoista odottaessa, että ei kannata lukea yhtään kasvatusopasta. No opintojen viimeiset kurssit tein sellaisista aiheista, että piti lukea. Ja tulin siihen tulokseen, että Sinkkosta ja Tahkokalliota kannattaa lukea. Ihanasti maalaisjärki mukana näillä miehillä.
Vaikka pullantuoksua tässä huushollissa on yleensä vain silloin, kun mikrossa sulatetaan anopin leipomaa pullaa, sen verran saatiin esikoisen kanssa eilen aikaiseksi, että leivottiin "peltisämpylää". Kun leipomisapureina on 3- ja 1-vuotiaat, on parempi, mitä nopeampaa homma on valmis. Siis ensin aineet silmämääräisesti yleiskoneeseen esikoisen avustuksella. Sitten kohonnut taikina vaan jaetaan kahtia ja kipataan pellille. Painelin lastalla urat ja paistamisen jälkeen sämpylät lähti helposti irti toisistaan.
Niin joo pikkasen pistin porkkanaa tuonne taikinan sekaan. Pojille ainakin kelpasi.
Kellekkään tutulle ei oo varmaan jäänyt epäselväksi, että tuomeidän esikoinen on aikamoisen kova Angry Birds-fani. Tämä on kyllä pelastanut jo moneen kertaan. Siis kun olen yksin välillä viisikin päivää viikosta poikien kanssa, meinaa loppua kädet. Kolmevuotiaan saa pysymään paikallaan esim. työkkärissä tai kelalla, kun lykää sille käteen puhelimen ja antaa pelata. Ja kun noita pehmoja on kertynyt "muutama" niin niillä voi sitten kotona jatkaa peliä. Tässä nyt "sohvatyynykenttä"
Tuosta puuttuu vielä noista keskikokoisista pehmoista ainakin sellainen valkoinen "kana" ja sitten neljä avaimenperä-lintua ja avaimenperä-possu. Esikoinen on nimennyt kaikki. Tuossa on vasemmalta oikealle: Superpikki-intupaikka (superpikkulintupalikka), superpössi, puiapössi (bumerangipössi), pössi, jättinen tuhama kana (jättiläinen tuhma kana) ja jättinenääöös (jättiläis Angry Bird).
Pinon päällä on sitten "possu" ja "ruokaa possu". Pieni possu siis puuttuu. Ja ne puuttuvat avaimenperä-linnut on "pikki-intu", "ääöös", "superpikki-intu" ja "Even ääöös". Ja hei puuttuuhan tuosta vielä Angry Birds Riosta peräisin oleva keltainen lintu. Kun toi Rio on kerran "apinapössipeli" niin se keltainen on sitten "apinalintu". Ei tarvitse varmaan edes erikseen mainita, että joululahjalistalla on mm. "se halpa-hallissa ollut Angry Birds matto". Ja kun tänään jossain mainoslehtisessä oli limppareitten kuvia esikoinen haki ensin pössin ja näytti sille kuvaa "kato pössi! superpössi-imppai!". Seuraavaksi piti hakea se superpössi "katso! sinä-imppai!". Niin ja meinas itellä pokka pettää, kun yhden kentän rakentamisen yhteydessä kuului kuinka 3v jutteli possulle, samalla kun asetteli sitä pinon päälle "ei taatte yhtään peätä".
Vaikka pullantuoksua tässä huushollissa on yleensä vain silloin, kun mikrossa sulatetaan anopin leipomaa pullaa, sen verran saatiin esikoisen kanssa eilen aikaiseksi, että leivottiin "peltisämpylää". Kun leipomisapureina on 3- ja 1-vuotiaat, on parempi, mitä nopeampaa homma on valmis. Siis ensin aineet silmämääräisesti yleiskoneeseen esikoisen avustuksella. Sitten kohonnut taikina vaan jaetaan kahtia ja kipataan pellille. Painelin lastalla urat ja paistamisen jälkeen sämpylät lähti helposti irti toisistaan.
tiistai 9. lokakuuta 2012
Muut blogit
Muistutellaanpa tähän nyt noista mun kahdesta muustakin blogista. Ihan vaan, kun vakiolukijalla oli mennyt yksi ohi. Tämä sekablogin lisäksi löytyy sellainen kun "Käsiä"-blogi. Se löytyy osoitteesta
http://satupuuhailee.blogspot.fi/
Siellä on noita "kätten jälkiä", eli kortteja, skräppäystä ja piirustuksia. Joskus ehkä jopa jotain käsitöitä tai jotain. Enimmäkseen kortteja.
Nuoremman poikamme sydänvikaan liittyviä juttuja sitten olen kirjoitellut "Pieni urhea taistelijani"-blogiin. Se löytyy osoitteesta
http://urheataistelija.blogspot.fi/
http://satupuuhailee.blogspot.fi/
Siellä on noita "kätten jälkiä", eli kortteja, skräppäystä ja piirustuksia. Joskus ehkä jopa jotain käsitöitä tai jotain. Enimmäkseen kortteja.
Nuoremman poikamme sydänvikaan liittyviä juttuja sitten olen kirjoitellut "Pieni urhea taistelijani"-blogiin. Se löytyy osoitteesta
http://urheataistelija.blogspot.fi/
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Riikalla arvontaa
Riikan blogissa olisi Polarn O. Pyretin lahjakorttia arvonnassa. POP-vaatteet on niin ihania, mutta niin paljon liian kalliita mun budjetille. Käyn vaan hypistelemässä ja huokailemassa, mutta en sitten kuitenkaan osta.
lauantai 6. lokakuuta 2012
Pipot
Kaksi vuotta sitten äiti osti esikoiselle Seinäjoen käsityömessuilta pipon
Pipo on ollut käytössä jo kaksi talvea (kuva vuodelta 2010) ja kolmannenkin talven se mahtuu. Pipo on ihan hurjan söpö ja ehkä maailman parhaan mallinen. Suojaa niskaa, ei tule silmille ja pysyy korvilla. Mietin sitten, että kenenköhän tekemä se pipo oikein onkaan. Onneksi pipon sisältä löytyi lappu jossa luki Minna Suuronen Desing. Nettisivut ovat tällä hetkellä remontissa, mutta facebookista löytyy. Sieltä bongasin sitten tiedon, että jälleen näitä ihanan ihania hattuja olisi Seinäjoella. Joten sinne siis tänään kulki meidän matka. Ja niitä on muuten siellä vielä huomennakin!
Pikkubussilla kätevästi ja mukavasti Seinäjoelle. Kiitos Linja-autoliikenne O.A. Aho.
Perillä sitten kierreltiin ja katseltiin kaikkea ihanaa. Ja saatiin sieltä se mitä lähdettiin hakemaan, eli Juusolle hattu. Tässä nyt kuvat molemmista.
Kotimatkalla pysähdyttiin Kauhavan Kangasaitassa ja kuski pisti lahjaksi saamansa kirjan arvontaan. Ja kerrankin onni suosi minua (mutta jos tässä meni se sirpaleiden tuoma tuuri siltä lottovoitolta, niin sitten en ehkä ala).
Kangaspuita minulla ei ole ja virkata en osaa, mutta oli aikamoisen kivat virkatut korvikset tuossa kirjassa, eli voipi olla, et mulla olis Pirkkikselle tilaustyö :D Niin ja kunhan saan rahaa käyn kyllä hakemassa matonkuteita ja käyn räpsyttelemässä anopille silmiä, että jos se vaikka kutoisi poikien huonesiin matot. Niin herkullisen värisiä matonkuteita löytyi. Ja ihan tuli sellainen fiilis, että tekisi mieli käydä kaivamassa puikot esiin ja neuloa pitkästä aikaa jotain.
Pikkubussilla kätevästi ja mukavasti Seinäjoelle. Kiitos Linja-autoliikenne O.A. Aho.
Perillä sitten kierreltiin ja katseltiin kaikkea ihanaa. Ja saatiin sieltä se mitä lähdettiin hakemaan, eli Juusolle hattu. Tässä nyt kuvat molemmista.
torstai 4. lokakuuta 2012
Työ
No niin nyt olis yksi mahdollisuus tulevaisuudelle käyty tutustumassa. Eilen kartoitettiin muutamia muita mahdollisuuksia. Molemmista tilanteista jäi aika hyvä mieli ja jotenkin itseluottamus ja usko omiin kykyihin ja potentiaaliin kasvoi. Kun vaan saataisiin nyt myös työnantajat huomaamaan kuinka hyvä tyyppi täällä olis. Ja kun saatais tämä sama itseluottamus sinne työhaastattelu tilanteisiin.
tiistai 2. lokakuuta 2012
Vaalikoneet
Ylen vaalikone aukesi tänään yleisölle. Kävin sitä vähän katselemassa ja nauratti aika paljon, kun huomasin olevani 88% samaa mieltä itseni kanssa. Onneksi kuitenkin kone oli sitä mieltä, että olen ehdottomasti paras ehdokas itselleni, seuraavien kanssa yhteistä oli enää vain 75%.
Mielestäni tämä kertoo jotain vaalikoneesta. Jo konetta täyttäessä tuli sellainen olo, että pitää valita huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Toisaalta joutuu kommentoimaan asioita, joista ei ihan varmaan tiedä. Uskon, että jo valtuustossa olevat ovat tässä hieman etulyöntiasemassa. Heillä on realistista tietoa monista sellaisista asioista, joista meillä ensi kertaa mukaan pyrkivillä on vain jotain "mutua".
Itse päädyin täyttämään vain kaksi vaalikonetta. Ylen vaalikoneen lisäksi vastaukseni löytyvät KP24:n vaalikoneesta. Sekin aukeaa yleisölle tässä lähipäivinä. Kävin myös katsomassa MTV3:n vaalikonetta ja en oikein pitänyt siitä. Ensinäkin kysymykset olivat kaikille samat. Ylen vaalikoneessa kysymykset on kohdennettu koskemaan juuri sitä tiettyä kuntaa. Joku ajatus siitä, että koulujen ryhmäkoot pitää saada alle 30 oppilaaseen tuntuu näin pienen kunnan asukkaalta aika utopistiselta ajatukselta. 2007 kunnassamme on syntynyt alle 30 lasta. Yritin tähän etsiä ihan faktatietoa ja tarkkaa lukua, mutta en nyt onnistunut sitä löytämään. Jossain päin kuntamme nettisivuja ovat kuitenkin arviot oppilasmääristä. Myös kysymykset siitä käykö ehdokas oopperassa tai teatterissa tuntuivat aika epäoleellisilta. Ainakin itse toivon, että kovin moni ei valitse ehdokastaan sillä perusteella.
Vähän myös mietin tuota, kun laitoin Ylen vaalikoneeseen kotisivuksi tämän blogin. Olisiko sittenkin pitänyt avata vain vaaleja koskeva sivuu? Tämä blogi kuitenkin käsittelee suurimmaksi osaksi jotain ihan muuta.
Mielestäni tämä kertoo jotain vaalikoneesta. Jo konetta täyttäessä tuli sellainen olo, että pitää valita huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Toisaalta joutuu kommentoimaan asioita, joista ei ihan varmaan tiedä. Uskon, että jo valtuustossa olevat ovat tässä hieman etulyöntiasemassa. Heillä on realistista tietoa monista sellaisista asioista, joista meillä ensi kertaa mukaan pyrkivillä on vain jotain "mutua".
Itse päädyin täyttämään vain kaksi vaalikonetta. Ylen vaalikoneen lisäksi vastaukseni löytyvät KP24:n vaalikoneesta. Sekin aukeaa yleisölle tässä lähipäivinä. Kävin myös katsomassa MTV3:n vaalikonetta ja en oikein pitänyt siitä. Ensinäkin kysymykset olivat kaikille samat. Ylen vaalikoneessa kysymykset on kohdennettu koskemaan juuri sitä tiettyä kuntaa. Joku ajatus siitä, että koulujen ryhmäkoot pitää saada alle 30 oppilaaseen tuntuu näin pienen kunnan asukkaalta aika utopistiselta ajatukselta. 2007 kunnassamme on syntynyt alle 30 lasta. Yritin tähän etsiä ihan faktatietoa ja tarkkaa lukua, mutta en nyt onnistunut sitä löytämään. Jossain päin kuntamme nettisivuja ovat kuitenkin arviot oppilasmääristä. Myös kysymykset siitä käykö ehdokas oopperassa tai teatterissa tuntuivat aika epäoleellisilta. Ainakin itse toivon, että kovin moni ei valitse ehdokastaan sillä perusteella.
Vähän myös mietin tuota, kun laitoin Ylen vaalikoneeseen kotisivuksi tämän blogin. Olisiko sittenkin pitänyt avata vain vaaleja koskeva sivuu? Tämä blogi kuitenkin käsittelee suurimmaksi osaksi jotain ihan muuta.
lauantai 29. syyskuuta 2012
Hiukset
No ei menny kyllä nyt ihan putkeen tää hiusten värjäys.
Purki lupasi pronssia. Tai no kuvan mukan jotain vaaleaa ruskeaa, tyyliin maitosuklaa. Ja kun alla oli punaista ja vaaleita raitoja, ajattelin lopputuloksen olevan jotain vähän muuta kuin tämä
Enemmänkin kahvipapu tai tummasuklaa. No ainakin on sellanen väri, mitä ei oo ikään ennen ollut.
Purki lupasi pronssia. Tai no kuvan mukan jotain vaaleaa ruskeaa, tyyliin maitosuklaa. Ja kun alla oli punaista ja vaaleita raitoja, ajattelin lopputuloksen olevan jotain vähän muuta kuin tämä
Enemmänkin kahvipapu tai tummasuklaa. No ainakin on sellanen väri, mitä ei oo ikään ennen ollut.
Tänään
Voihan työttömän akuutti persaukisuus. RuskaGospeliin olis ollu kiva mennä tonne päiväkonserttiin, mutta ei auta, kun ei budjetti anna myöten.
Muutenkin kiristää pinnaa kun ei oo pää tottunut uusiin laseihin. Siis jo kahden päivän jälkeen tuntuu, että ilman laseja ei näe. Ja lasit päässä sitten tulee huono olo ja vähän pääkin kipeäksi. Kuulemma parikin viikkoa voi mennä tottumiseen.
Uusimmassa Hyvä Terveys-lehdessä olikin tuttu naama. Mattihan se siellä. Niin miksi minulle tulee Hyvä Terveys? No siksi, kun piti saada äidille Peugeot maustemyllyt. Kahvimylly hommattiin aikanaan tilaamalla Glorian koti. En valita, kiva saada jotain muutakin luettavaa, kun Yhteishyvä ja Pirkka. Niin no Magneettimedia ja Ykköset löytyy laatikosta joka viikko ja samoin kun ainoa itse tilattu lehti, eli Perhonjokilaakso.
No ainakin mieltä piristää kummasta kun kuuntelee lasten laulua. Pojat laulaa Ghuggingtonin alkutunnaria. Isompi "Taasiiton tsu tsu tsu taasiton" ja pienempi "Tuutoo tu tu tuu".
Lähipiirissä on parikin hankkinut/hankkimassa koiran. Kun ulkona sataa räntää ja ulvoo syysmyrsky ja koiranulkoiluttajat kastuu, minä käperryn teekupin kanssa sohvannurkkaan kissa sylissä viltin alle nauttimaan takkatulen loimusta ja hyvästä kirjasta.
Muutenkin kiristää pinnaa kun ei oo pää tottunut uusiin laseihin. Siis jo kahden päivän jälkeen tuntuu, että ilman laseja ei näe. Ja lasit päässä sitten tulee huono olo ja vähän pääkin kipeäksi. Kuulemma parikin viikkoa voi mennä tottumiseen.
Uusimmassa Hyvä Terveys-lehdessä olikin tuttu naama. Mattihan se siellä. Niin miksi minulle tulee Hyvä Terveys? No siksi, kun piti saada äidille Peugeot maustemyllyt. Kahvimylly hommattiin aikanaan tilaamalla Glorian koti. En valita, kiva saada jotain muutakin luettavaa, kun Yhteishyvä ja Pirkka. Niin no Magneettimedia ja Ykköset löytyy laatikosta joka viikko ja samoin kun ainoa itse tilattu lehti, eli Perhonjokilaakso.
No ainakin mieltä piristää kummasta kun kuuntelee lasten laulua. Pojat laulaa Ghuggingtonin alkutunnaria. Isompi "Taasiiton tsu tsu tsu taasiton" ja pienempi "Tuutoo tu tu tuu".
Lähipiirissä on parikin hankkinut/hankkimassa koiran. Kun ulkona sataa räntää ja ulvoo syysmyrsky ja koiranulkoiluttajat kastuu, minä käperryn teekupin kanssa sohvannurkkaan kissa sylissä viltin alle nauttimaan takkatulen loimusta ja hyvästä kirjasta.
torstai 27. syyskuuta 2012
Lasit
Tässä nyt pari pikaisesti napattua todella huonoa kuvaa uusista laseista. Outoa, että on tällaset. Nyt on valittavana isot lasit tai vielä isommat lasit. Ja silti tuntuu, että näkökenttä kapeni kamalasti. Violetit tottakai, et sopii yhteen auton ja kännykän kanssa. Tämän tosin tajusin vasta siinä vaiheessa, kun kävelin lasit päässä autolle ja kaivoin kännykän laukusta.
Hauskasti vaikuttaa hiusten väriin tuo salaman käyttö. Silmälasikuvat pitäis ottaa varmaan suoraan edestä, mutta kun ei vaan osaa.
Hauskasti vaikuttaa hiusten väriin tuo salaman käyttö. Silmälasikuvat pitäis ottaa varmaan suoraan edestä, mutta kun ei vaan osaa.
Kuukauden blogi 2: Erotarinoita
Niinkin synkän aiheen, kun avioero, ympärille on syntynyt blogi, joka on vain ihan uskomattoman koukuttava. Ihan vain siksi, että kirjoittaja, nainen, on niin uskomattoman hyvä kirjoittamaan.
http://erotarinoita.vuodatus.net/
http://erotarinoita.vuodatus.net/
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Kissa ja kinttu
Meillä on kolme kissaa. Vanhin niistä täytti keväällä 7 vuotta. Kollikissa Smirre.
Lauantaina olin lähdössä kauppaan. Omistan tennarit, joita ei voi vaan potkasta jalkaa, vaan niitä pitää vähän auttaa kädellä. Smirrellä on äärimmäisen ärsyttävä tapa pyöriä jaloissa. Ja niin tälläkin kertaa. Seisoin vasemmalla jalalla ja laitoin kenkää oikeaan jalkaan. Sain kengän jalkaani ja astuin askeleen taakse samalla nostaen vasemman jalan, että laitan siihen kengän. No pahaksi onnekseni en huomannut jälleen kerran jalkoihin hiipinyttä kissaa, vaan astuin sitten kenkä jalassa, koko painollani sillä oikealla jalallani Smirren hännän päälle. No tämähän otti ja hyökkäsi sitten kinttuni kimppuun. Siinä tais esikoinen oppia muutaman uuden sanan. Kun tässä on muuten onnistunut tämä suun siistiminen, mutta nyt pääsi kyllä melkoinen liuta ärräpäitä kovan huudon kanssa. Kissa nimittäin nappasi kolmella tassulla ja hampailla kiinni pohkeeseen. Onneksi on jäykkäkouristusrokote voimassa. Tästä on neljä päivää ja edelleen kinttu näyttää tältä
maanantai 24. syyskuuta 2012
Palo käpy
Täällä on esikoinen keksinyt hauskan tavan taistella tylsyyttä vastaan kotona: sänkyjen räjäyttely. Jaa, ettäkö mitä? No siis päätöntä riehumista, jonka seurauksena meidän makkari näyttää tältä:
Eli siis petari, lakanat, peitot, tyynyt on revitty pois sängystä. Sivussa näkyy myös se, että kirjahyllystä on pitänyt repiä kaikki kirjat pitkin huonetta. Niin ja sitten sängynjalka on pitänyt irrottaa, kun se kerran irti lähtee. Petarin päällyskankaan vetoketju on hajotettu jo aikaisemmin. Ja tällaisen kaaoksen aikaansaamiseksi ei tarvita kauempaa, kun kaksi minuuttia. Eli se aika, kun yritin nopeasti lukaista sähköpostin. Tuolta kaaoksen keskeltä esikoinen tietää jo itse juosta tänne
Nimittäin eteisen jäähypenkille. Siinä istutaan sitten minuutti/ikävuosi. Eli 3min. Poistua saa, kun uunin kello piippaa. Ja tottahan solidaarinen pikkuveli tulee sitten siihen penkin juureen viihdyttämään...
Meni tosiaan hermo ihan täysin, kun ei jäähyllä tuntunut olevan mitään vaikutusta. Parhaimmillaan 12 kertaa päivän aikana oli jäähyllä, kun piti kaikki kolme sänkyä räjäyttää ja sitten pomppia aikaansaannoksissa. Nyt sitten lähtee pieni korillinen leluja jäähylle joka kerrasta, kun joku sänky räjähtää. Kun tulee vastaan kokonainen päivä, että kaikki sängyt saavat olla rauhassa, saa koko laatikon eteisestä takaisin. Tänää jo melkein. Vasta tuntia ennen nukkumaanmenoa räjähti ensimmäinen sänky. No huomenna paremmalla tuurilla. Muutenkin pieni tuulikaappi alkaa olla aika täysi leluista
Kun siellä kuitenkin pitäisi olla niitä kenkiä.
Esim. poikien uudet talvikengät ja uudet kumpparit. Samanlaiset molemmille
Nyt on sitten muutenkin hommattu pojille kaikki syksy- ja talvikamppeet. Kuopus tarttee talvipipon ja Esikoinen syksypipon, mutta muuten saa syksy ja talvi tulla.
Meni tosiaan hermo ihan täysin, kun ei jäähyllä tuntunut olevan mitään vaikutusta. Parhaimmillaan 12 kertaa päivän aikana oli jäähyllä, kun piti kaikki kolme sänkyä räjäyttää ja sitten pomppia aikaansaannoksissa. Nyt sitten lähtee pieni korillinen leluja jäähylle joka kerrasta, kun joku sänky räjähtää. Kun tulee vastaan kokonainen päivä, että kaikki sängyt saavat olla rauhassa, saa koko laatikon eteisestä takaisin. Tänää jo melkein. Vasta tuntia ennen nukkumaanmenoa räjähti ensimmäinen sänky. No huomenna paremmalla tuurilla. Muutenkin pieni tuulikaappi alkaa olla aika täysi leluista
Esim. poikien uudet talvikengät ja uudet kumpparit. Samanlaiset molemmille
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Vaalikoneita
Hui jännittävää.Olen tänään vastaillut Ylen ja KP24:n vaalikoneisiin. Seurakuntavaalien kohdalla kävi silloin niin, että en päässyt ollenkaan vastaamaan siitä syystä, että sähköpostini oli heittänyt tunnukset roskapostiin ja löysin ne sieltä liian myöhään. Tällä kertaa sain tunnukset ajoissa ja pääsin jo vähän kurkistelemaan, että millasia asioita siellä ehdokkailta kysellään. Yllättäen tuli vastaan vain yksi kysymys johon en osannut sanoa YHTÄÄN mitään. Eli siis pitänee ottaa siitä asiasta vähän selvää vielä, kun vaalikonevastauksia voi muokata. Joidenkin kysymysten kohdalla taas tuntui siltä, että oikeaa vaihtoehtoe ei annetuista vastauksista oikein löytynyt. Onneksi on tosiaan vielä hetki aikaa muokata noita omia vastauksia ja miettiä kunnolla asioita. Lokakuussa sitten avataan vaalikoneet yleiseen käyttöön ja pääsette sieltä etsimään omia ehdokkaitanne. Tai katsomaan mitä se jo valmiiksi valittu ehdokas on mieltä.
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Virallista
No niin. Nyt se on sitten virallista. Kaikenlaista juttua kuntavaaleista löytyy TÄÄLTÄ.
Siellä myös muiden kuntien ehdokkaat.
Tänään olisi sitten vuorossa valokuvaus mainoksia varten ja stressihän tässä iskee. Ihan kamala tukkakriisi.Oikeastaan kyllä nyt rupes todenteolla jännittämään. Mihin sitä onkaan päänsä pistänyt? Se ehkä selviää tässä lähiviikkojen aikana.
Siellä myös muiden kuntien ehdokkaat.
Tänään olisi sitten vuorossa valokuvaus mainoksia varten ja stressihän tässä iskee. Ihan kamala tukkakriisi.Oikeastaan kyllä nyt rupes todenteolla jännittämään. Mihin sitä onkaan päänsä pistänyt? Se ehkä selviää tässä lähiviikkojen aikana.
maanantai 17. syyskuuta 2012
Kuukauden blogi: Hiirun blogi
Harmittavan hitaasti päivittyvä blogi, mutta sellainen josta jaksaa kyllä käydä lukemassa vähän vanhempiakin juttuja. Sellainen on sarjakuvia sisältävä Hiirun blogi
http://hiiru.vuodatus.net/
http://hiiru.vuodatus.net/
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Jee ja nyyh
Tätä on odotettu: iltapaino alle x6. X5,7 itseasiassa. 3 kiloa enää ja merkittävä ylipaino vaihtuu lievään ylipainoon.
Ja se nyyh. No Elämä Lapselle konsertti tietysti. Joskus sitä ajatteli et noita juttuja tapahtu vain joillekin muille.
maanantai 27. elokuuta 2012
Kuukauden blogi 2: Karoliina Kilpikonna
Ruokajuttuja ja kaikenlaista muutakin löytyy Karoliina Kilpikonnan blogista
http://karoliinakilpikonna.blogspot.com/
http://karoliinakilpikonna.blogspot.com/
perjantai 17. elokuuta 2012
Tallinnan reissu
No niin jos nyt vaikka saisi aikaan kirjotella pikkasen tosta meidän reissusta.
Torstaina vietiin aamupäivästä muksut mummolaan, haettiin Juuson kummisetä kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä.
Ajeltiin tuosta Jyväskylän kautta, kun miehellä oli yksi työjuttu hoidettavana. Nähtiin kyllä taas, kuinka mies on huomattavasti parempi arvioimaan matkoihin kuluvaa aikaa. Olin ihan varma, että meille tulee vielä kiire. Vähän Jyväskylän jälkeen huomasin takissani jotain tahmaa. Ihanainen Joona oli päättänyt maustaa äidin takkia suklaakastikkeella. Onneksi se lähti ihan vedellä huuhtelemalla pois. Takki kyllä oli sitten ihan märkä.
Miehen harrastus on osoittautunut yllättävän käytännölliseksi ja hyödylliseksi, sillä tälläkin kertaa siitä oli reissussa apua. Saatiin jättää auto Espooseen miehen harrastekaverin pihaan ja tää kaveri kävi vielä heittämässä meidät satamaan. Ehdittiin pikkasen kattella siinä Helsinkiäkin. Ja vähän aikaa katsella kun tyypit pomppi tornista alas. Sieltä lensi mm. Teräsmies!
Mua ei saisi kyllä pomppimaan narunjatkoksi kirveelläkään.
Ilta menikin sitten Viking Line XPRS-laivalla kierrellessä. Laiva oli jo illalla Tallinnassa, mutta yövyimme laivalla.
Aamulla herätys 6:15 ja aamupalalle. Aamupalan jälkeen kamppeet kasaan ja kaupunkia kiertämään. Ensin mietittiin, että pitäiskö koittaa jostain ettiä vähän parempi kartta, mutta kun aikaisemmin oltiin kuitenkin katsottu, että hotellimme sijaitsee hyvin lähellä Sokos Hotel Virua, niin päätettiin sitten suunnistaa sen mukaan. Eikä me lopulta sitten kovin pahasti harhaan käveltykkään. Baltic Hotel Vana Viru oli siitä jännittävä, että sinne oli kulku takapihan kautta.
Hotelli kuvassa tuo harmaa tuossa mustan ja keltaisen välissä. Tässä sitten näkymää hotellilta kaupungille päin. Valkoinen rakennus keskellä kuvaa on Sokos Hotel Viru.
Jätettiin laukut säilöön ja lähdettiin tutkailemaan Tallinnaa. Ensimmäisenä suunnattiin Virukeskukseen, jossa ei ollut vielä mitään auki. Ysin aikaan saatiin sitten aamukahvit. Virukeskuksen kiertelemisen jälkeen lähdettiin sitten tutkailemaan vanhaa kaupunkia. Sieltä löytyi mm. masiina, jolla sai tehtyä viiden sentin kolikosta onnenamuletin. Kolikko sisään ja sitten pyöritettiin kahvaa ja masiina oli tehnyt kolikosta soikion.
Keskeltä vanhaa kaupunkia löytyi tori
Toriaukio oli nimeltään Raekoja Plats. Eli varmaan vähän niinkun Raatihuoneen aukio? Vähän joka nurkalla tuli tyyppejä jakamaan lappusia "tulkaa meille syömään". Hieman nauratti kun siinä 10:45 tultiin kehottamaan aamupalalle. Joo, no aamupala oli tosiaan syöty jo silloin 4,5 tuntia aikaisemmin.
Käytiin syömässä paikassa nimeltä Mad Murphy's Irish Pub & Grill.
Sen jälkeen suunnattiin kulkumme sitten kapeita katuja ja mukulakiviä ylöspäin. Matkalla näkyi mm. tällainen
Tällä reissulla jäi nyt kyllä sitten tuo elävä olut kokematta.
Hauska katusoittaja lauleli yhdessä kadunkulmassa
Ja vessaa etsiessä tuli vastaan hauska puu
Vessa oli kyllä sitten niin törkyinen, että totesin sen nähtyäni vain, että voin kyllä odottaa.
Kiertelyiden jälkeen käytiin kattomassa vähän Olumpialaisia yhdessä pubissa. Sieltä löytyi sitten myös sellainen vessa, missä ilkesi käydä.
Sen jälkeen kello alkoikin olla jo sen verran, että päästiin hotellihuoneeseen. Koko aamun ja aamupäivän kävelemisestä oli fiilis sen verran väsynyt, että taidettiin siinä kaikki kolme sitten nukkua vähän päiväunia.
Päikkäreiden jälkeen alkoi sitten tuliaisten metsästys lapsille. Lähdettiin sitten toiseen suuntaan. Oopperatalon pihassa oli hauskat puomit
Illalla sitten Hotellin kautta yökerhoon ja allekirjoittanut kärsi sitten todella suurta tuskaa aikaisemman postauksen kauniiden kenkien takia. Jos on kävellyt jo aivan koko päivän, ovat uudet korkkarit jalkojen itsemurha. Yöllä kotiuduttiin hotelliin Hesburgerin kautta. Sattu olemaan matkalla. Oli jotenkin silmiinpistävää, että vielä kahden aikaan yöllä kukkakaupat olivat auki. Sekin oli aika silmiinpistävää, että porukka ei ollut mitenkään älyttömästi humalassa. Yössä liikkuva kansa oli huomattavasti paljon paremmassa kunnossa, kun mitä porukka on samaan kellonaikaan Suomessa.
Aamulla sitten heräsin kyllä jonkun puhelimen herätykseen, mutta jatkoin vain tyynesti unia. Joskus pari tuntia myöhemmin sitten noustiin ja suunnattiin aamupalalle. Siitä sitten kamppeet kasaan ja Super Alkon kautta laivaan. Aika pienet oli meidän tuomiset kyllä. Miehen kanssa naureltiin, et meillä on tällanen alkoholiongelma, kun melkein kaikki viimetalvena tuodutkin ovat vielä juomatta.
Paluumatka sujui edelliseltä reissulta tutuksi tulleella Baltic Princess-laivalla. Sieltä saa muuten ihan sairaan hyvää tummapaahtoista kahvia.
Paluumatkalla oli jälleen iloa miehen harrastekavereista, kun päästiin tällä kertaa toisen tyypin kyydissä satamasta automme luo.
Jännitystä kotimatkaa toi sitten se, kun autosta katos jarrut... Mutta turvallisesti ja ehjinä päästiin kaikki kotiin. Reissusta jäi kyllä kaikin puolin hyvä fiilis ja kovin tuli tarpeeseen tollanen pieni irtiotto arjesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)