Omppupuita

Syyskuun puolella oli paikallisessa puutarhamyymälässä ale ja poikkesin sinne sitten hetken mielijohteesta. Siellähän oli sitten kaikki puut ja pensaat tarjouksessa, joten päätin ostaa pupujen syömän Sokerimiron-puun tilalle uuden samanmoisen. Pikkuinen ongelma tuli sitten siinä kohdassa, kun se puu piti saada kotiin. Olimme liikenteessä koko perheen voimin skodalla, joten kuljetusmahdollisuuksia ei oikein ollut. Päätin sitten kantaa puun vanhempieni luokse odottamaan ja jostain syystä tämä herätti kovasti hilpeyttä perheemme miespuolisissa. Miten niin ei ole normaalia kävellä pitkin kylää omenapuu kainalossa?

Kotiin päästyämme otin toisen auton alle ja kävin hakemassa puun. Pakettiautoksi muutettuun farkkuun tämä pikkuinen Sokerimiron mahtui oikein hyvin. Sitten vain kuoppaa maahan ja puu sinne. Toivotaan, että tänä vuonna puput antaisivat omenapuiden olla rauhassa.

Istutusapulainen

Puun paikka

Mitä meillä luetaan: isommat pojat lukee.

Esittelin jo aikaisemmin vähän mitä itse luen. Vaikka pojista kukaan ei vielä lue, niin jokaiselle pojalle kuitenkin joka päivä luetaan jotain. Lukeminen kuuluu erottamattomana osana iltahetkeen. Iltaisin jokaiselle pojalle on oma pieni hetken ihan kahdestaan jomman kumman vanhemman kanssa, jolloin luetaan vähän kirjaa ja jutellaan päivän kuulumisista.

Koska allekirjoittanut on aika suuri Mauri Kunnas-fani, löytyy näitä melkoinen kokoelma ihan omasta hyllystä. JuuJuu aika usein valitseekin näistä jonkun luettavaksi. JooJoo valitsee näitä useammin ensimmäisessä kuvassa näkyvät Luontokirjan tai Lintukirjan. On jotenkin tosi jännää, kun saa aina painaa ääni-nappulaa. Erityisen kiehtova on "kummituslinnun" (taivaanvuohi) ääni. Oma hylly alkaa olla tosin jo niin kovasti luettu, että kirjastosta on saanut kantaa sitten aina säännöllisin väliajoin uutta lukemista. Tämän hetken suosikkina on Risto Räppääjä, joita luetaan tällä hetkellä molemmille isommista pojista.

Pikkuisia tassuja

Täällä niitä taas on: kissanpentuja! Juuri ja juuri on Sindy-kissan edelliset pennut ehtineet luovutusikään asti, kun tämä päätti jo pyöräyttää seuraavat. (Ja tällä kertaa on tuulikaapin ovenkahva käännetty niin, että Sindy ei saa sitä enää auki!). Vein eräänä tiistai-aamuna JuuJuun hoitoon ja kun tulin takaisin kotiin, oli Sindy pahvilaatikossa pennun kanssa. Toisen pennun Sindy oli kantanut laatikon ulkopuolelle ja siitä näki heti, että mitään ei olisi tehtävissä. Nostin reppanan pieneen pahvilaatikkoon ja jätin Sindyn tutustumaan valkopilkulliseen pentuunsa. Lähdettiin JustJustin kanssa etsiskelemään yhtä geokätköä ja kun tultiin takaisin oli Sindy kantanut valkoisen pentunsa vaatehuoneeseen. Koska en oikein arvostanut meidän vaatteiden päällä makoilua, kannoin sinne vaatehuoneeseen laatikon, minne heitin pari enää kierrätykseen kelpaavaa vaatetta. Seitsemän tuntia ensimmäisen pennun syntymän jälkeen oli valkoisen pennun seuraan ilmestynyt harmaa.

Myöhemmin illalla satuin katsahtamaan kissojen kiipeilytelineelle ja huomasin siellä jotain valkoista: toinen kuollut pentu. Onneksi huomasin sen ennen poikia.
Viikossa nämä pikkumötkylät melkeinpä tuplasivat kokonsa ja vaikuttaisivat ihan terveiltä kissaneidoilta molemmat. Sindyn hoivavietti tuntui vain käyvän aivan ylikierroksilla ja ensimmäistä kertaa se puolusti pentujaan melkein raivoisasti. Smirre raasu ei saisi edes syömässä käydä samassa päässä taloa.

Torstaina JustJustin kummitäti laittoi viestiä, että eräs hänen ystävänsä oli löytänyt emonsa hylkäämiä kissanpentuja ja etsi näille varaemoa. Laitoin viestin, että meillä voisi olla tarkoitukseen sopiva. Varaemo oli pennuille kuitenkin jo löytynyt. Parin tunnin päästä tuli sitten viesti, että tämä ensimmäinen varaemo ei ollut vieraita pentuja hyväksynyt, että jos kokeiltais meille. Sindy otti kovia kärsineet raasut heti omakseen.

Löydettäessä neljästä pennusta yksi oli jo kuollut ja yksi oli aivan tiedoton. Reppana oli saatu kuitenkin lämpimällä vedellä ja hieronnalla virkoamaan, mutta ei oikein ymmärtänyt juoda pipetistä maitoa. Meillä kuitenkin jo parin tunnin päästä tämäkin reppana ymmärsi nisän päälle. Seuraavana päivänä kaikki kolme hoitopentua olivat saaneet kerättyä voimia sen verran, että lähtivät tutkailemaan taloa ja ruokakupillekkin osasivat. Tuo reppana-kissa tuntuu yrittävän ottaa pienuutensa takaisin ja viihtyy ruokakupilla nyt erityisen hyvin. Hiekkalaatikkokin on jo löytynyt, vaikkakin välillä näkyy reuna olevan liian korkea ja lattia laatikon vierellä käyvän yhtä hyvin.

Tutkimusmatkailija

Vasemmalla poika ja oikealla tyttö

Kupil eka, kupil vika

Vauva löysi tassunsa :D

11 Kysymystä

Sain haasteen Mammalaiffii-blogin Millalta. En haasta ketään, koska olen osallistunut vähän samantapaiseen ennenkin, mutta haasteeseen saa toki tarttua kuka vain haluaa.

1. Minkälainen oli ikimuistoisin joulusi?

-Varmaan se, kun oltiin ensimmäisen kerran viettämässä joulua täällä ihan omassa kodissa.
2. Mikä on ollut kaikkein noloin tekosi?

-Mä en oikeastaan kyllä tee koskaan mitään noloa :D
3. Mikä on erikoisin ruoka, jota olet syönyt?

-Ehkä opiskeluaikana maistettu piimävelli
4. Mikä on sun erikoisin perinne?

-Ehkä se, että ollaan jo vuosia yhden nettitutun kanssa lähetetty toisillemme synttärionnittelut, kun meillä on sama syntymäpäivä (eri vuosi tosin). Tällä perinteellä on aika pitkä historia, koska ollaan tutustuttu muinaisen artic.netin kautta. Kuka muistaa sellaisen vielä?
5. Jos saisit ottaa mukaan vain kolme tavaraa autiolle saarelle, mitkä ne olisivat? Perustele.

-Puukon, kirveen ja tulitikut. Näillä pääsisi jo pitkälle jos aikoisi selvitä hengissä.
6. Jos voittaisit 10 000e, mitä tekisit rahoilla?

-Ostaisin auton
7. Jos joutuisit Big Brother -taloon, niin mikä olisi erikoisin tavara, jonka pakkaisit laukkuusi?

- virkkuukoukun

8. Kaikki tekee asiat määrätyllä tavalla. Mikä on sun erikoisin tapa toimia (esim. mä järjestelen pyykit kuivumaan niin, että yhdessä kohtaa kuivaustelinettä on vain yhden henkilön pyykkiä eli jokaisella on oma osio)?

- Varmaa se, että kirjoittelen jokaisesta asiasta aina listoja :D

9. Millä kolmella sanalla kuvailisit äitiyttä? Perustele.

-Kaaoksenhallintakyky, arjensieto ja epäitsekkyys. Nämä ovat itsellä kasvaneet äitiyden myötä.

10. Millä kolmella sanalla kuvailisit isyyttä? Perustele.

-Pehmeys, vastuuntunto ja aikuistuminen. Nämä asiat näyttäisivät miehissä muuttuvan isyyden myötä.

11. Mikä on ihanin asia, mikä on sulle tapahtunut tähän mennessä?

-Kun saatiin JuuJuu kotiin kuukauden sairaala-jakson jälkeen <3

3.6.2011

 

 Tässä kysymykset, joihin halukkaat voivat tarttua:

1. Mitä odotat talvessa eniten?
2. Millaisena näet blogisi vuoden kuluttua?
3. Millainen aamuihminen olet?
4. Mikä on ollut paras hetki blogisi parissa?
5. Oletko tavannut nettituttuja livenä?
6. Keksi yksi teko, millä tästä maailmasta voisi saada paremman paikan?
7. Mitä asiaa et ole tehnyt koskaan?
8. Millaisia terveisiä lähettäisit kymmenen vuotta nuoremmalle itsellesi?
9. Mikä on uusin blogi, mihin olet tutustunut?
10. Mikä on mielestäsi maailman ärsyttävin ääni?
11. Minkä taidon tahtoisit opettaa lapsillesi?

Jos sirpaleet tuovat onnea...

Jos sirpaleet tuovat onnea, on vilkkaiden pikkupoikien vanhemmat onnekkaimpia ihmisiä koko maailmassa. Sen verran kovasti on viime aikoina taas lasi kilissyt täällä huushollissa. On mennyt taulun lasi, pari juomalasia, muki ja olohuoneen ikkunalta lamppu. Taulu ja lamppu oli kuulemma ihan possujen vika. Oli JuuJuulla vähän vauhdikkaat Angry Birds-leikit. Taitaa siis asua täällä huushollissa toinenkin Eemeli. Nyt onkin hyvä tekosyy vaihtaa olohuneeseen ihan uudet valaisimet, eikö niin?

Joulunvihaaja heltyi ja järjesti arvonnan

No en minä nyt oikeasti joulua vihaa. Mutta sitä jo syyskuussa alkavaa joululaulujen hoilaamista ja kauppojen krääsätulvaa kyllä. Yksi asia joulussa, mitä en todellakaan vihaa, ovat joulukortit. Niitä on kiva lähettää, ihan kiva tehdä ja tosi ihana saada. Joten päätinpä nyt sitten pistää pystyyn blogini ensimmäisen arvonnan. Jollekkin onnekkaalle lähtee 10 kappaletta itse tehtyjä joulukortteja.

Osallistua voit kommentoimalla tähän postaukseen ja kertomalla, mikä jouluvalmistelu on sinun suosikkisi?
Ylimääräisen arvan saat liittymällä lukijaksi ja toisen ylimääräisen tykkäämällä blogin Facebook-sivusta. (Muistahan kertoa kommentissa, jos olet mukana useammalla arvalla.)
Arvonta suoritetaan 12.11.2015

Hygge vs. Kaamos

Inhoan syksyä. Inhoan pimeää, märkää ja kylmää. Olen joskus kuullut väittämän, jonka mukaan ihminen pitää eniten siitä vuodenajasta, jolloin on itse syntynyt. Alkukesän lapsena tämä pitää kyllä paikkaansa minun kohdallani. Syyslomalla törmäsin jonkun Facebook-kaverini jakamaan MeNaiset-lehden juttuun Hyggestä. Hygge saman voisi suomentaan "kotoiluksi" ja se tarkoittaa kaikkea lämmintä ja ihanaa. Laittamassani linkissä on viisi askelta hyggeilyyn, jos aihe ei vielä avautunut. Eli kai se on kaivettava viltit, kynttilät, mummun tekemät villasukat ja teepannu esille. Niillä on kaamos aina ennenkin voitettu, vaikka tuo "hyggeily" onkin ihan uusi termi itselle. Kyllä se kesä sieltä taas tulee. Ehkä.

Millä sinä selätät pimeän vuodenajan, vai kuuluuko syksy ja talvi suosikkivuodenaikoihisi?

Syysloma

Hyvää syyslomaa!

Satua-blogi lomailee tämän viikon. Palataan asiaan ensi viikolla. Sillä aikaa voitte käydä tutustumassa vaikka Onni blogien "viikon blogi"-osioon.

-Satu ja pojat-

Mitä meillä luetaan? Minä luen.

Olen tässä seurannut mielenkiinnolla Sekalaista Sakkia-blogin tekstejä lukemisesta ja ajattelin vähän esitellä teille, mitä meillä täällä luetaan. Itse rakastan kirjoja. Olen kertonut ennenkin, että lapsena haaveilin omasta kirjastosta. (Siis sellaisesta mikä Hirviöllä on Kaunotar ja Hirviö-leffassa). Joudun edelleen kuitenkin tyytyä tuohon omaan liian pieneen kirjahyllyyni. Katselin sitä tänään pitkän aikaa ja sieltä nousee kaksi sellaista sarjaa, jotka jaksan lukea uudelleen ja uudelleen. Ensin jo yläasteikäisenä löytämäni Taru ja Tarmo Väyrysen Vuorileijonan varjo-trilogia sekä tämän kolme jatko-osaa. (Kannattaa myös käydä katsomassa Taru Väyrysen Vuorileijonan varjossa-blogi!)

Tämä on yksi niistä sarjoista, jotka olen lukenut yli kymmenen kertaa. Joka kerta sieltä löytää uutta ja joka kerta se jaksaa temmata yhkä kovasti mukaansa. Vaikka sarja löytyykin lasten- ja nuortenosastolta kirjastosta, saa siitä enemmän irti vasta vähän vanhempana. Kirjassa pyöritään aika syvällisten teemojen ympärillä ja se herättää lukijaa pohtimaan isoja kysymyksiä. Ensimmäisessä kirjassa rauhalliselle Sirpin saarelle hyökätään ja nuoret Tessi, Lis, Kare, Ramu ja Ake joutuvat jokainen pohtimaan omaa suhtautumistaan sotaan, oikeudenmukaisuuteen ja unelmiinsa. Myöhemmin kirjoissa päästään tutustumaan myös isoon joukkoon muita hahmoja erilaisista kulttuureista ja lähtökohdista.

Toinen poiminta hyllystäni edustaa vähän ehkä perinteisempää fantasiaa. Mutta jotain samankaltaista näiden kahden maailmoissa ja tunnelmissa on, Stuart Hillin Jäämaa-kronikka on vain kuitenkin ehkä selkeämmin aikuisemmille suunnattu. Tarinan keskiössä on Jäämaan soturiprinsessa Thirrin, joka joutuu puolustamaan valtakuntaansa rinnallaan vampyyreita ja lumileopardeja.

Vielä ei kuitenkaan ole aikaa palata ties monennenko kerran näihin kahteen sarjaan, sillä Sata kirjaa-projekti laahaa melkoisen kovasti aikataulusta jäljessä. 3-5 vuotta alkaa tällä hetkellä näyttää enemmänkin kymmeneltä vuodelta.

Muuttopuuhia

JustJust on ollut ehdottomasti poikatriomme huonoin nukkuja koko vauvavuotensa. Kun tulemme iltaisin nukkumaan, ihan selvästi pienen uni siitä häiriintyy ja aamullakin tuntuu heräävän hyvin herkästi. Päiväunetkin nukkuu parhaiten, kun saa olla ihan yksin ja rauhassa, joten on tullu hiljalleen ajankohtaiseksi suunnitella omaan huoneeseen siirtymistä. JustJust on saanut oman huoneen jo aikaisemmin leikkipaikaksi, mutta aikaisemmin sängyssä ovat majailleet pehmolelut.

Kuten kaikki meillä, tämäkin operaatio alkoi tekemällä jotain ihan muuta, kuin laittamalla patja sänkyyn. Nimittäin siinä vaiheessa, kun JooJoo sai uuden sängyn, sinne siirrettiin vain vanha patja. Vähän oli huono ratkaisu, koska jatkettavan sängyn patja oli aika paljon kapeampi ja vain 170cm pitkä, mutta kelpasi väliaikaisratkaisuksi.

Eli ensin ostettii JooJoolle uusi patja, sen jälkeen siirrettiin JooJoon vanha patja takaisin JooJoon vanhaan sänkyyn, joka siirrettiin JuuJuun huoneeseen. JuuJuun huoneesta siirrettiin sitten sänky 130cm patjan kanssa JustJust:n huoneeseen. JustJust:n kummitädiltä saatiin turvalaita, joten nyt on pienen miehen turvallista pyöriä unissaan.

Viime viikon ja tämän viikon on JustJust jo nukkunut päiväunet omassa huoneessaan ja hyvin on sujunut. Huomenna olisi sitten tarkoitus pistää pieni illallakin omaan huoneeseen unille ja hävittää pinnasänky. Että jos on sellaiselle tarvetta, niin tuo olisi myynnissä.

Niin mehu!

Kerroin jo aikaisemmin omasta puutarhasta saadusta sadosta. Kun viimeisenkin puun omenat sitten viimein valmistuivat, päätin kokeilla tehdä ensimmäistä kertaa elämässni omenamehua. Aika vähän sitä loppuviimein kyllä tuli. Lopulta heitin hetken mielijohteesta sekaan kourallisen puolukoita. Nyt on sitten puolisen litraa ihan oman puutarhan satoa pakkasessa talven varalle. Mausta on paha sanoa, koska en allergiani takia voinut valmista mehua maistaa.

Vara-apuope

Kun entiseltä työpaikalta tulee puhelu, että "Hei, voisitko tulla sijaistamaan?" tekee mieli huutaa "JOO!". Sen sijaan, kun elämäntilanne on tällainen, joutuu vastaamaan "Oota mä otan selvää ja ilmoitan huomenna". Sitten soitetaan päiväkotiin ja otetaan selvää, onko siellä näin lyhyellä varoitusajalla mahdollista ottaa vielä JustJust mukaan. Hoitaja aikoo selvittää, miten vaikuttaa työntekijöiden työvuoroihin. Sitten puhelua JuuJuun ryhmään, että saattaa muuttua hoitopäivät. Kun lopulta selviää, että JustJust voidaan tällaisella varoitusajalla ottaa hoitoon, pitää soittaa JuuJuun ryhmään ja ilmoittaa muuttuneet hoitopäivät sekä ilmoittaa työpaikalle, että voin tulla. Niin ja tottakai sen jälkeen pitää vielä vaihtaa pienimmäisen neuvola toiselle päivälle ja JuuJuun terapian aika toiseen. Mutta olipas kuulkaa kiva käydä seitsemän päivää töissä! Ja sitä surkeampaa palata työttömän arkeen kotiin. Mutta nyt tiedän, että myös JustJust pärjää vallan mainiosti päiväkodissa tarvittessa! Ja tottahan tämä tällainen sijaistaminen tarkoittaa sitten sitä, että kelalta on turha yrittää saada työttömyyspäivärahoja ulos, ennenkuin on toimittaa se palkkakuitti. Ei oo liian helpoksi tehty tätä pienten työpätkien tekemistä kyllä.

Valmiina aamuun

PS. Miten sinun mielestäsi JustJust taipuu? JustJustin? JustJustsen? En ehkä ajatellut tätä lempinimiasiaa loppuun asti.

Sinne meni vauvavuosi

Ihan justiinsa kannoin kotiin tuhisevan pikkuisen nyytin. Sen kolmannen. Sen ensimmäisen vain kolmen päivän ikäisen. Isänsä näköisen pienen ihmisen. Ja nyt se on jo melkein juokseva taapero, joka rakastaa kaukosäätimiä ja hiuksista repimistä. Pieni mies, jolla on niin kiire paikasta toiseen, että kasvamaan ehtii vain omilla käyrillään jossain neuvolan käyrien alapuolella. Päiväkodissakin JustJust on ehtinyt käydä jo vähän harjoittelemassa.

Synttäreitä juhlittiin syyskuun puolella ja vierailla tarjoiltiin jämiä. No joo, oikeasti halusin vain päästä vähän helpommalla, joten tein vähän reippaamman satsin kanaa tortillojen täytteeksi, jota sitten hyödynsin tomaatin ja salsan kanssa pasteijoissa. Vieraina olivat sedät, mummut, muffa, isomummut, isotuta ja kummit perheineen. Ja aivan ihania lahjoa pikkumies sai myöskin, joista äidin mieltä lämmittivät aivan erityisesti jarrusukat! Tähän päättyvät "vauvavuosi"-tunnisteella löytyvät postaukset tässä blogissa. Seuraavaksi seurataankin sitten taaperon touhuja.