Oman maan makoisat

On aika hieno fiilis, kun voi ottaa rasian käteen ja käydä poimimassa omalta pihalta välipalaa. En ole kyllä mikään viherpeukalo, joten kasvimaa ei ole ihan lähitulevaisuuden suunnitelmissa. Jotain meidän pihasta kuitenkin löytyy. Olen tuonut yhdelle tontin reunalle lapsuudenkodistani metsämansikkaa, joka tosin ei ihan valtaisan tuottelias ole, kun jää niin varjoon voikukkien alle. Muutaman marjan kuitenkin tekee joka syksy. Takapihalla kasvaa vadelmia, jotka ovat oikeastaan alunperin kotoisin naapurista. Ovat vain levinneet ojan yli meidän puolelle. Sitten on ihan istutettujakin puskia, nimittäin saimme pari vuotta sitten anopiltani neljä kappaletta marjapuskia. Kaksi mustaherukkaa, yksi karviaispuska ja yksi punaherukka. Karviaiset ja punaherukat eivät vain ehtineet tänäkään vuonna valmiiksi, kun innokkaat pikkupoimijat kävivät napsimassa kartit puskista (ja räkätit hoitivat loput).

Voiko pihaa sanoa puutarhaksi, jos siellä kasvaa hedelmäpuita? Puskien lisäksi löytyy neljä omenapuuta. Yksi niistä on tervetulo-lahja naapureilta, toinen häälahjaksi saatu ja kaksi muuta itse ostettu. Viidenen söivät jänikset. Ensimmäistä kertaa jokainen neljästä omenapuusta tuottaa satoa ja joka päivä pitää poikien kanssa (tai ilman) käydä tutkailemassa, joko olisi valmista. Myös viime kesänä istutettu kirsikkapuu on tehnyt muutaman marjan. Hyvästä syyssadosta innostuneena, olen alkanu jo ihan vähän lämmetä jopa sille ajatukselle pienestä kasvimaasta. Ehkä jonain päivänä.

Eskarilaisen huone valmiina

Tältä se JooJoon huone näyttää nyt valmiina. Tai ihan melkein valmiina. Lampunvarjostin puuttuu vielä ja sitten on pari pientä ideaa, jotka haluan tuonne toteuttaa vielä. Ja patja tuonne sänkyyn on myös hommattava, kun nykyinen on liian pieni. Samalla kun JooJoo seilasi huoneesta toiseen tehtiin sellainen sopimus, että punaisesta huoneesta saa takaisin tuodan Angry Birds-pehmot ja niiden lisäksi sen verran leluja, että ne mahtuu noihin kahteen siniseen saaviin. Ei oo muuten saavit vieläkään täysiä. Sen verran vähän on niitä leluja, joilla oikeasti leikitään.

Elämäni ensimmäinen tapetointi

Ison pojan huone eskarilaiselle (tekovaihe)

JooJoon huoneesta olen laitellut vuosi sitten kuvia tänne blogiin ja jo silloin olen suunnitellut, että pitäisi ottaa se projektiksi. Ja nyt se sitten viimein tapahtui. Ensin piti raivata tietokonehuone tyhjäksi, että sai kantaa JooJoon sängyn ja tavarat sinne. Sen jälkeen pääsin sitten tekemään pohjatöitä, maalaamaan ja tapetoimaan. Olen siis tehnyt melkein kaiken ihan itse ja ihan yksikseni. Mies auttoi listojen ja verhotangon kanssa.

Väri nimeltä Capri

Työvälineitä

Ja täältä on jo iso osa tavaroista viety pois...

Tänne huoneeseen muuttaa tulevaisuudessa JustJust

Tyhjä huone

Ekalla seinällä eka kerros pohjamaalia

Ensimmäinen pohjamaalikerros

Wilmaa pukkaa

Mä olen niin vanha! Se oli ensimmäinen ajatus, kun kännykkä piippasi saapuneen sähköpostin merkiksi ja luin ilmoitusta uudesta Wilma-viestistä. Olen niin vanha, että saan lastani koskevia Wilma-viestejä! Tämä viikko on ollut aika jännittävä. Nimittäin tiistaina alkoi JooJoolla eskari. Kunnassamme esiopetus on järjestetty koulujen yhteyteen ja tuolla lähikoululla se on jo hyvin koulumaista. Eskari osallistuvat koulun yhteisiin juttuihin, kuten aamunavauksiin, muiden koulun oppilaiden kanssa. Koulupäivä myös rytmittyy 45min oppitunteihin ja välitunteihin, aivan samoin, kuin muillakin tuon koulun oppilailla. JooJoolla oli siis oikeastaan isompi muutos nyt päiväkodista eskariin, mitä tulee olemaan vuoden päästä eskarista ykkösluokalle.

Eskaria varten piti hommata tietenkin reppu. Kynät ja muu sellainen tulee koulun puolesta, mutta annoin JooJoon valita itselleen pyyhekumin ja teroittimen. Kotoa löytyi yksi käyttämätön kynäpenaali ja se kelpasi JooJoolle hyvin. Keväällä ostetut sisäkengät olivat myös vielä sopivia. Uusia vaatteita ei ostettu, mutta kaapista valittiin huolella yhdessä mukavat ja kivat vaatteet ensimmäistä päivää varten.

Kalenteriin oli jo aikaisemmin laitettu koulupäivää tarkoittava punainen auto-kortti ja JooJoo oli kovasti huolissaan, että "herätäthän äiti minut sitten aamulla". Lupasin, että ei tarvitse olla huolissaan: kyllä herätetään. JooJoo olisi jo ensimmäisenä päivänä halunnut lähteä yksin pyörällä, mutta en antanut, sillä halusin lähteä saattamaan. JustJust ei paljon muutoksia huomaa, mutta JuuJuulle oli tärkeää päästä viemään isoveli kouluun.

Toisena päivänä annoin JooJoolle luvan jo mennä yksin pyörällä. Meillä kun tuo koulureitti on hyvin turvallinen. Matka on melko lyhyt ja se on ihan suoraa pyörätietä. Ei risteyksiä tai tien ylityksiä. Wilma-viestien lisäksi tuli eteen toinenkin "no tästä tää nyt sitten alkaa"-juttu. Nimittäin tämä joka syksyinen kontaktimuovin kanssa taistelu. Onneksi tälle syksylle päällystettäviä kirjoja oli tasan yksi. Mutta viiden vuoden päästä niitä onkin sitten melkoinen läjä jo, kun on kaikkien kolmen pojan kirjat. Tästä se nyt lähtee: uusi ajanjakso meidän perheen elämässä.

Harjoitus tekee mestarin?

Siinä ne ovat olleet makuuhuoneen laatikossa. Olen välillä niitä käynyt hypistelemässä ja suunnittelemassa. Ja aina laittantu takaisin laatikkoon. Nimittäin ne Noshin kankaat. Kauhea pelko siitä, että mitä jos en saakkaan niistä aikaan mitään käyttökelpoista, vaan jälki onkin jotain sutta ja sekundaa? Mutta eihän sitä voi oppia, jos ei vain aloita ja harjoittele. Pari viikkoa sitten sain myös melkoisen kovan motivaattorin harjoitteluun. Voitin nimittäin 5m ihanaakin ihanampia PaaPii desigin kankaita! Ei ollut kuulkaa helppoa valita, joten päädyin ottamaan vähän monenlaista.

Kaikki kolme poikaa ovat vartalonmalliltaan hoikkia ja housujen kanssa on aina sama ongelma: ne eivät pysy ylhäällä. Etenkin JooJoolle en ole onnistunut löytämään hyvänmallisia housuja. Valitsin JooJoon kaapista lähimmäksi parhaat ja piirsin niiden mukaan kaavat.

No ei näistä nyt ihan priimat tullut, mutta kyllä niitä käyttää voi. Tosin joudun ensin kaventaa näitä vielä lisää! Kangasta oli sen verran reilusti, että tein myös JuuJuulle housut (ja senkin jälkeen jäi vielä sen verran, että JustJust tulee myös saamaan omansa myöhemmin.) JuuJuun housuista tuli vain vähän lyhyet, eli varmaan laitan resorit vielä lahkeisiin, jos sillä tavalla saisi vähän lisäpituutta.

Samisteluvaatteita

On se hyvä, että minulla ei ole kaksosia. Olisin se ärsyttävä äiti, joka pukisi lapsensa aina identtisesti. Samisteluvaatteet on vain niin söpöjä. Nyt kun lapset eivät vielä itse sano mielipidettään siihen, mitä päällensä pukevat, voin aivan rauhassa pukea ne samanlaisiin vaatteisiin. Poikien ylisöpöistä juhlavaatteista postailin jo aikaisemmin. Kovin hyvää kuvaa ei ehditty pojista nappaamaan noissa vaatteissa, kun kiirehän se meinasi taas iskeä.

Kesäkuussa oli sitten myös hyvän ystäväni kihlajaise, joissa pojat olivat myös vähän samantyylisissä vaatteissa. En vain muistanut napata näistä kuvaa poikien päällä. Noita juhlia varten en ostanut pojille uusi vaatteita, mutta jokaisen kaapista löytyi kuitenkin vähän samankaltaisia vaatekappaleita.

Nyt uskaltauduin myös sitten viimein tarttumaan niihin Noshin kankaisiin, jotka alukesästä tilasin ja tein elämäni ensimmäiset housut. JooJoo on sen verran hoikka poika, että sille on vaikea löytää oikean kokoisia housuja. Piirtelin sitten kaavoja yksistä lähes sopivista ja vielä vähän kavensin. Ja jotenkin onnistuin tekemään housuista silti liian isot! Samoilla vauhdeilla tein sitten vielä toisetkin housut, että JuuJuu sai omansa. Niistä tuli vain sitten vähän lyhyet, eli pitää lisätä lahkeisiin resorit, jos sillä saisi vähän lisämittaa. Vielä jäi sen verran kangasta, että jossain vaiheessa teen vielä yhdet housut. Pitäähän JustJust kuulua samaan sarjaan tottakai. Kovin hyvin nuo housut eivät istu, eli kaavojen muokkausta pitää harrastaa seuraaviin sitten.

Kesäprojekteja: Sauna

Tai no kesä ja kesä... Syksy ja talvi ja ja ja... Tässä yksi projekti jonka edistymistä tulen varmaan satunnaisesti tässä esittelemään. Nimittäin pihasauna. Kun rakennettiin mietittiin sähkö- ja puusaunan välillä. Kumpikin kun on vähän sen koulukunnan ihmisiä, että puusauna on se ainoa oikea. Kuitenkin vuokra-asuntomme sähkösauna oli ollut ihan hyvä ja reilussa vuodessa oli ehtinyt tottua sen helppouteen. Päätimme silloin, että sisälle saa tulla sähkösauna ja tehdään joskus pihalle pihasauna. Sitä on tässä suunniteltu ja haaveiltu useamman vuoden ajan. Ei oikein vain ole ollut varaa sellaiseen, minkälainen oltaisiin haluttu. Viime talvena mies sitten sai halvalla kuusikulmaisen hirsikehikon ja siitä se ajatus sitten lähti. Ainakin tulee persoonallinen tästä virityksestä.

Huonon kesän pihapuuhat ja puistoilut

Vaikka kesä onkin ollut aika märkä ja kylmä, olen silti nauttinut liikkellelähtemisen helppoudesta. Odotan kauhulla ja tuskalla sitä, kun taas saa olla pukemassa kurakamppeita ja toppahaalareita. Hyi. Itse en edes kaipaa mitään hirmuhelteita, kun ei tuo keskimmäinen niitä jaksa. Tänä kesänä esikoinen ja keskimmäinen ovat oppineet olemaan omalla pihalla kohtalaisen hyvin. JooJoo oppi ajamaan pyörällä ilman appareita ja JuuJuu on aivan rakastunut Lyytiltä lainaan/säilytykseen saatuun potkupyörään. Ollaan käyty poikien kanssa myös leikkipuistossa monena päivänä ja monessa eri. Poikien ehdoton lemppari on Kokkolan Meripuisto, mutta sinne asti ei viitsi ihan joka päivä lähteä. Omassa lähipuistossa on kuitenkin ollut tekemistä ja välillä jopa kavereita.

Kaikki yhdessä liukumäessä

JustJust rakastaa vauhtia

Hämähäkkikeinu on ykkönen

Speciaalimpana juttuna sitten käytiin yhtenä päivänä Oulussa SuperParkissa. Kolme tuntia meni aivan heittämällä ja täytyy sanoa, että oli siinä kyllä myös äiti aika hikimärkänä, kun sai painella jälkikasvunsa perässä. Vähän tuo on ehkä isommille suunnattu, en ainakaan yhtään JuuJuuta pienemmän kanssa tuonne lähtisi. Pari vuotta sitten käyty Vuokatin Angry Birds-puisto taas on ehkä parempi valinta pienemmille touhaajille.

Ja pitäähän sitä joka kesään kuulua jotain ihan erityistä ja uutta. Tänä kesänä tuli paikattua JooJoon aukko sivistyksessä ja hän pääsi isänsä kanssa mato-ongelle. Minäkin haluan! Kunhan ei vain tarvitsisi koskea niihin kaloihin...

Saalis