Hepuli ja lääkärikäynti

Tänään oli Joonalla aika kirurgian polille. Aamupäivän pojat olivat hoidossa ja itse kävin töissä pyörähtämässä. Alkaa näin viimisellä kouluviikolla olla omat hommat aika vähissä siellä. Autoin sitten eskariopea kantamaan yhden pöydän kellarista ja se onnistui ihan kivuttomasti.

Puolenpäivän aikaan sitten suuntasin auton kahden eri hoitopaikan kautta kohti keskussairaalaa. Pojat jaksoi kyllä ihailtavan hienosti odottaa, vaikka oltiin vartin verran etuajassa. Pojat katselivat kattoikkunoista ja kävivät koeistumassa monta tuolia. Juuso totesi, että ei näy autoa siitä ikkunasta. Lääkäri katsoi Joonan ja totesi tarkasteltavien asioiden olevan ihan kunnossa ja aikaisemmin puhutulta mahdolliselta leikkaukselta vältytään. Vuoden päästä uusi kontrolli sitten.

Jotain hyvin erityistä oli myös tällä kaupunkireissulla, nimittäin pojat pääsivät mäkkäriin. Ite muistin taas, miksi ei kyseisessä paikassa juuri koskaan käy, sen verran on kuraa se sapuska. Oikeasti pojat olisivat halunneet Pedrinakseen, mutta totesin, että sinne mennään sitten kun isikin on mukana, ettei sille tule paha mieli.

Kotiin tullessa otin totutusti postit laatikosta ja kun avasin kunnasta tuleen kirjeen sain hepulin samantien. Viranhaltijapäätös poikien päivähoitopaikoista ja siinä luki vastoin kaikkea, mitä oli sovittu, että Juusolle on myönnetty paikka eri ryhmikseen. Siis KOLMAS eri päivähoitopaikka alle kahden vuoden sisään. Vedin ihan kamalat kierrokset ja yritin soittaa miehelle. Ei vastannut. Seuraavaksi tasasin hetken hengitystä ja yritin soittaa päivähoidonjohtajalle. Ei vastannut. Pääsi itku. Sitten soitin äidille, että tää ei voi olla totta! Siinä vaiheessa jo sitten maha otti kierroksia ja tuli pari pitkää ja kipeähköä supistusta. Siinä samalla äidin kanssa puhuessa tuli mieleen, että tietäisköhän ne Juuson nykyisessä päivähoitopaikassa tästä jotain, sillä niiden kanssa on kokoajan puhuttu, kuinka Juuso jatkaa siellä syksyllä. Soitin sinne ja onneksi sain vielä sieltä hoitajan kiinni. Se sanoi heti, että ei pidä paikkaansa. Päivähoidonjohtaja oli jo sinne soittanut, että mulle on vahingossa lähetetty virheellinen päätös, että kun käyn Juuson hakemassa, niin sanoa mulle siitä. Korjattu päätös, joka on sen mukainen mistä on puhuttukkin, on jo postitettu. Huh. Kaikki hyvin siis.

Tän hepuloimisen voisi pistää tietysti kivasti raskauden piikkiin, mutta itselle se kertoo tällä hetkellä vain siitä millä tasolla stressi syksystä ja arjenhallinnasta on. Vastoinkäymisten sietokyky on aika alhaalla tällä hetkellä.

Huomenna sitten on suuntana taas keskussairaala. Vuorossa Juuson sydänkontrollia. Siitä laittelen sitten tuonne toisen blogin puolelle juttua.

Viikon vauvatarvike: mummu osti bodyn

En ole itse ainoa joka hankkii tulevalle vauvalle vaatteita. Äitini toi tämän ihanan bodyn eräästä tapahtumasta.

Rakenneultra 2

Eilen oli sitten se toinen rakennultra, eli se sydäntarkistusulta. Siellä oli kaikki oikein hyvin. Sydän oli edelleen juuri sellainen kuin pitääkin ja sitä syynäiltiin pitkän aikaa. Harmi vain, että tällä kertaa en saanut itselleni yhtään kuvaa, kun lääkäri otti kuvia vain sydämestä.

Samalla puhuin myös sen lääkärin kanssa siitä, kuinka pelottaa jos Juuson leikkaus menee oikein lähelle laskettua aikaa. Lääkäri sitten sanoi, että jos ne oikein lähelle menee, niin voidaan sitten synnytys käynnistää inhimillisistä syistä, jos 38 viikkoa on täyttynyt ja kohdunsuu kypsynyt. Käynnistyksestä on puhuttu myös neuvolassa jo sen takia, että edellinen synnytys oli niin nopea.

Ultran jälkeen oli pieni hetki aikaa käydä vähän kaupoilla ja sieltä löytyi sitten parit housut, paita, huppari ja sukat vauvalle. Julkaisen niistä kuvat sitten vasta syksymmällä, kun eivät ole mitenkään sukupuolineutraaleja. Sukupuolelle saatiin siis varmistus eilen myös.

Jotain kuitenkin ostin kerrankin myös itselleni:

Kesätuoksun ja kynsilakan. Oikeastaan lähdin etsimään itselleni mekkoa, mutta en sitten löytänyt mieleistäni. Aikaa oli muutenkin aika vähän, kun piti ehtiä harjoittelijan loppuarviointiin.

Kynsilakan ostin ensi viikonlopun juhlia silmälläpitäen. Tiedossa viimeinen työpäivä: koulun kevätjuhla, serkun lakkiaiset ja miehen veljen tytön valmistujaiset. Pitäisikin niitä varten tehdä vähän kortteja. Samoin on pari tilauskorttia myös tekovaiheessa. Ehkä pian saadaan taas tuonne Käsiä-blogiin jotain elämää.

Viikon vauvahankinta: mekko ja haalari

Nämä hankinnat on tehty jo kauan ennen rakenneultraa. Oli vain niin söpöjä. Mekko kirpparitla 2€ ja haalari eräältä fb-kirpparilta. Haalari kyllä on sen verran neutraali, että menee kummalle vaan.

Mekon ostettuani laitoin kaverille viestin "ostin mekon. Voi poika parkaa".

Synttäribileet

Se on hirmu kätevää, kun pojat ovat syntyneet niin lähekkäin. Jälleen kerran pidettiin sitten yhteiset synttärit. Tulevaisuudessa ruvetaan varmaan sitten tekemään niin, että yhteiset sukulaissynttärit ja erikseen kaverisynttärit. Toukokuu onkin sitten yhtä juhlaa.

Jossain vaiheessa ajattelin, että tästä ei tule mitään. Vielä torstaina talo näytti tältä.

Onneksi minulla on ihanat vanhemmat, ihanat veljet ja ihana käly ja tällä perheen orjatyövoimalla saatiin huusholli sitten synttärikuntoon lauantaiksi. Siinä samassa yhteydessä saatiin sitten Joonan huoneeseen uusi kaappi. Harmi kun tästä ei oo oikein kuvaa. Mutta tämä oli sellainen kohtalaisen ruma toimistokaluste, kunnes äiti maalasi sen ja siihen vaihdettiin vetimet. Nyt se on todella ihana <3

Poikien mielestä se oli hyvä piilopaikka ilman hyllyjä. Ja Joona halus esitellä taas kunnon valokuvaposeerauksia... Jossain vaiheessa Joona vilahti vierestä kaappia kohti sateenvarjon kanssa. Kun ehdin perään asiaa ihmettelemään, oli vastaus "Minä haluan laskeutua hitaasti". Pitää ilmeisesti laittaa sitten Napero pannaa, ennenkun tulee lisää yhtä hienoja ideoita.

Juusolla on ollut yksi ainoa synttärilahjatoive: Känkkäränkkä Angry Birds. Joonahan on tosiaan nimennyt itse kaikki nuo linnut ja Juuso on ottanut sujuvastai Joonan keksimät nimet käyttöönsä. Ja voi sitä riemua kun juuri se toivottu lintu paljastui paketista aamulla:

Joona taas toivoi kaappia, joten sekin toive toteutui, vaikka ei ihan synttärilahjaksi kuitenkaan. Joona sai sitten potkulaudan.

Saippuakuplia tuli monestakin suunnasta

Ei ollut tuollaisia hienoja härveleitä, kun ite oli pieni. Mutta toisaalta silloin oli vielä Fairy sellaista, että siitä sai tehtyä kunnollista kuplaliuosta. Nykyään ei enää saa... Onneksi tuon härvelin mukana tuli 2l kuplaliuosta, joten hetken aikaa saa puhallella.

Kakun kanssa meinasi iskeä epätoivo, mutta tekele kelpasi pojille

Kynttilöiden puhaltamisesta en ehtiny ottamaan kuvaa, sen verran ovat nopeita liikkeissään nämä pikkujäbät.

Ilma oli aika tuulinen, mutta lämmin. Eli pihallakin pääsi olemaan melkein koko päivän.

Illalla vielä pojat miettivät, että keitä kaikkia vieraita meillä oikein oli. Ihanaa, kun ne ovat kuitenkin pojille se kaikkein tärkein juttu synttäreissä: ei ne lahjat.

Kiekkokatsomo ja sen eväät

En seuraa yleensä mitään urheilua. Mutta jostain syystä on tullut jääkiekon MM-kisoja seurattua parin viime vuoden aikana. Tänä vuonna pelit tulevat suurimmaksi osaksi kivoihin kellonaikoihin. Pojat saa houkuteltua katselukaveriksi lupaamalla herkkupiknikin. Eilinen kisakatsomo herkkuineen näytti tältä:

Porkkanoita ja kukkakaaleja lukuunottamatta kaikki tuli syötyä. Tosin nuo keskelläolevat valkosipulipatongit sain syödä yksin.

Onhan se kiva kun saa luvan kanssa syödä olkkarissa ja huutaa.

Viikon vauvatarvike

Talviloman Saariselän reissulta uskaltauduin jo ostamaan möntiäiselle pipon.

Noi pipon nurkat voi sitoa sellaisiksi solmuiksi noilla naruilla. (Olipa taas huono selitys...)

Rehuja lautasella

Meillä syödään niin harvoin lautasen täydeltä kasviksia, että oli pakko ottaa oikein kuva:

Salaattia, papupataa, maissia ja parsaa sekä maustamatonta broileria.

Pojat olivat sitä mieltä, että pahaa on ja yök en syö. Tästä suivaantuneena olen sitten tehnyt useampana päivänä hyvin kasvispitoisia ruokia. Melkein joka päivä salaattia ja hyörytettyjä kasviksia. Ajattelin niitä ruveta höyryttämään kerran viikossa isomman satsin, että voi sitten parina päivänä ainakin lämmittää ruuan lisukkeeksi. Joonahan on pääasiassa sitä mieltä, että ruoka on myrkytettyä jos siinä on parsakaalta, vaikka muuten hyvin kasviksia syökin. Juuso taas eläisi pelkällä käristemakkaralla jos saisi valita. Asennemuutosta siis kaivataan. Ja minä olen kyllästynyt "ykkösruokaan", mikä tarkoittaa makaroonia ja jauhelihaa ketsupilla.

En halua pakkomaistatuttaa enkä pakkosyöttää, mutta koitan pistää epämieluisia juttuja usein tarjolle. Ehkä ne joku kerta ihan vahingossa eksyvät suuhun asti. Mun puolesta saa näppiä lautaselta vain ne mistä tykkää, mutta muuta ruokaa ei ennen iltapalaa tipu. Leipää saa jos lautanen on tyhjä. Ja ilmeisesti ainakin hoidossa kelpaa ruoka. Harmi vain, kun hoito jää kesätauolle kesäkuun alussa. Kuolevatkohan lapset kesän aikana nälkään?

Rakenneultra

Rakenneultra takana. Jännitti ihan tosi paljon. Kätilö sanoi, että ihan niinkun pieni olisi arvannut, että äiti on nyt vähän sydämestä huolissaan ja eka asia, mikä kuvaan saatiin olikin sitten siisti, nelilokeroinen sydän. Vasen kammio näytti vielä itseasiassa vähän isommalta, kuten pitääkin. Kuitenkin sydäntä vielä katsellaan parin viikon päästä uusintaultrassa.

Muutenkin kaikki rakenteet oli niinkun piti. Mittoja se kätilö sanoi kyllä, mutta ei kirjoittanut niitä mihinkään ylös, niin tarkkaan en muista. Jotain vähän päälle 340g taisi olla paino. Kuitenkin vastasti täysin viikkoja 20+3, kuten pitääkin.

Varovaisia arvauksia saatiin myös sukupuolesta, mutta sekin varmaan varmistuu sitten parin viikon päästä. Vauva halusi katsoa vain kameraan kokoajan, niin ei oikein saatu sivuprofiilista kuvaa.

Raskaushormoneissa ei kyllä pitäisi kuunnella tällasta, mutta ihana biisi:

Kevät kengät

Kun kelit lämpenivät, piti tietysti hommata pojille kevääksi kengät. Ovathan nämä jo jonkun aikaa olleet ahkerassa käytössä. Tällä kertaa tilasin kengät Lekmer-verkkokaupasta. Ja kuten kuvista voi arvata, tällä kertaa pojat saivat itse valita ja mieluisat ovat kyllä olleet.

Kengät tulivat myös kivoissa laatikoissa. Laatikot päätyivät kirjahyllyyn poikien tärkeiden pienten tavaroiden säilytystä varten.

Tämä päivä on myös todella erityinen. Meidän pikkumies Juuso tänään jo kolme vuotta!!! P.U.T-blogiin kirjoittelin siitä.

Sata kirjaa: 22. Umberto Eco - Ruusun nimi

Sadan kirjan lista etenee hitaasti, mutta varmasti. Tänä vuonna on tullut luettua pari kirjaan listan ulkopuoleltakin, mutta Kalevalan lisäksi sain loppuun viime vuoden puolella aloitetun Ruusun nimen.

Hmm.. Mitähän tästä sanoisi. Aluksi vaikutti ihan tosi pitkäveteiseltä kirjalta ja ajattelin, että tästä ei kyllä tule mitään. Kuitenkin kirja onnistui jossain vaiheessa sitten tempaamaan mukaansa ja murhamysteeri sekä salaperäinen kirjasto alkoivat tuntua kiinnostavilta. Raskaaksi kirjan lukemisen teki sivujuoni, joka tuntui kirkkohistorian teokselta.

Kirjassa oli myös niin paljon hahmoja, että välillä oli vaikea pysyä perässä siinä, kuka nyt oli kuka.

Kuitenkin ihan hyvä kirja. Vaikka tuskin tulen tätä lukemaan uudestaan.

Puolivälimaha

Eipä tuo ihan kamalasti ole kuudessa viikossa kasvanut. Rakenneultraa odotellessa.

Viikon vauvatarvike

Tove Janson body. Meneehän tuo sininen tytöllekkin, kun yhdistää vaikka roosat puolipotkarit.

Auto

Lupasin tuolla jo aikaisemmin kertoa vähän tästä meidän uusimmasta isosta hankinnasta. Nimittäin autosta. Miehellä on tähän asti ollut Carina e farmari-pakuna ja minulla Avensis. Todettiin kuitenkin, että Avensis käy vähän pieneksi syksyllä kun turvaistuimen ja turvavyöistuimen väliin pitäisi tunkea kaukalo. Myös Joonan jalkotila tuon aika pitkän mieheni takana alkaa hiljalleen käydä vähäksi. Miehellä oli tähän sitten ratkaisu ja niinpä sitten meille tuli tällainen:

1.9l diesel Skoda Superb. Tällä saan nyt sitten ajella, takana vilahtava Avensis meni miehen käyttöön. Ja täytyy kyllä sanoa, että näiden parin viikon perusteella tykkään kyllä tuosta Skodasta todella paljon. Monin tavoin kätevä vehje.

Kaukana vaaleanpunaisesta kuplasta

Minulla ei ole mitään ruusuista kuvaa raskaanaolemisesta. Kaksi edellistä kertaa ovat kyllä jo aika hyvin valaisseet mitä tämä on. Silti pääsi yllättämään. Että jo nyt! Nimittäin huimauskohtauksia, supistuksia, joka yö vessassa ravaamista...

Etenkin nuo supistukset olisivat saaneet odottaa vielä useamman viikon. Tänään meni pari tuntia ihan vaan sohvalla makoillessa, koska vähäinenkin rasitus (kuten sohvalta nuoseminen) sai aikaa supistuksia. Sellaisia tuntuvia. Niitä, joita ei tarvitsisi ollenkaan vielä tulla.

Muutenkin tämä toukokuu tuntuu olevan taas aika hektinen. Viime viikko meni paikasta toiseen juostessa ja ihan heti ei näytä helpottavan. Neljä viikkoa olisi vielä töitä jäljellä. Jos sen vielä kykenisi.

Blogissa on ollut aika hiljaista, kun ei oo oikein virta piisannut. Mutta yritän parantaa tapojani ja päivittää taas vähän useammin.

Ja perjantaina onkin sitten taas jännä päivä, kun on se kauan odotettu rakenneultra! Toivottavasti kaikki olisi kunnossa...