Viikko sitten kirjoitin:
Huomenna on sitten ohjelmassa lääkärineuvola. Pääsee kuulemaan, onko
näistä harjotussupistuksista ollut jotain hyötyä. Samalla pitäisi
uskaltaa avata suunsa ja vähän jutella synnytykseen ja vauvan
ensipäiviin liittyvistä peloista.
Ajattelin sitten, että tulen tänne kirjoittelemaan neuvolakuulumisia. Siitä, kuinka oon saanut kerrottua mieltä painavia asioita ja ehkä jopa hehkuttamaan, kuinka harkkasupistuksista on ollu jo jotain iloa.
Ei vain tuo neuvolakäynti sitten mennyt ihan niin putkeen. Vauvalla oli kyllä kaikki ihan hyvin, raivotarjonnassa pikkuinen edelleen köllöttelee. Painoa oli tullut ihan törkeän paljon, mutta hemoglobiini oli noussut kivasti.
Lääkäri kuunteli, kun selitin samaa tarinaa jälleen kerran uudestaan. Tätä samaa meidän perhekuviota, mitä saan selittää joka ainoa kerta. Uudestaan ja uudestaan. Pitkä tarina, vaikka kuinka lyhentäisi. Selitin, kuinka synnytyslääkäri ylimääräisessä ultrassa arveli seuraavan synnytyksen olevan todella nopea. Kerroin mitkä asiat huolettaa ja pelottaa. Lääkäri siinä kuunteli. Mutta siinäpä se. Keskutelu oli kutakuinkin sellaista, että
"Oletteko päässeet juttelemaan noista Juuson ensipäivistä?"
"Ei ehditty. Helsingissä tarjottiin sitä mahdollisuutta, mutta kotiuduttiin ennenku päästiin"
"Aijaa..."
Myöskään sellaisten faktojen latominen pöytään, että "...niin no täällä se ambulanssin tulo voi kestää sen tunninkin" tai "Koita miettiä mihin ne sun pojat saat, kun olishan se niille aika traumaattinen kokemus joutua mukaan ambulanssin kyytiin" ei ihan kamalasti helpottanut pelkoja.
Juuson ensipäivät ja ne tunteet ja muistot puskee päälle tälä hetkellä tosi kovaa. Kävin torstaina Joonalle näyttämässä missäpäin keskussairaalaa on se paikka minne äiti sitten menee, kun vauva syntyy, ja siinä ovella nousi pala kurkkuun.
Soitin eilen neuvolaan ja pyysin pelkopolilähetteen. Sain sen. Vielä kun ehtisin saada ajan sairaalaan ennen kuin tämä muksu päättää pyrkiä tälle puolelle mahaa.
Tänään 36+0
Kävinkin kurkkimassa tuota sun toista blogia, mutta en nyt ihan kokonaan sitä (ennätä/jaksa) lukea.. mistä syystä Juusi siis joutui viettää 2kk sairaalassa? :) Ja mitkä fiilikset sulla on muutoin tällä hetkellä?
VastaaPoistaItse kävin tänään synnärillä illalla.. noh, vuava hengissä, kaikki ok <3 Pelkopolikäynnillä en ole tässä raskaudessa käynyt, kävin edellisessä ja tuntuu, että niillä samoilla mietteillä, tiedoilla jne mennään.
Juusolla on vakava sydämen rakennevika HLHS. Eli käytännössä vasen kammio puuttuu. Takana on kaksi avosydänleikkausta ja kolmas on tulossa vuodenvaihteessa. Sydänvika tuli yllätyksenä syntymän jälkeen ja Juuso siirrettiin kiireesti Helsinkiin lastenklinikalle, jossa leikattiin kahdeksan päivän ikäisenä. Se alun järkytys ja epätietoisuus oli aika kamala kokemus.
Poista:( Uskon... Kaverini lapsella (3v) on yksikammioinen sydän. Se tosin paljastui rakenneultrassa, joten menivät jo synnyttämään Oulusta Helsinkiin. Juuri viime viikolla olivat taas pitkästä aikaa helsingissä leikkauksessa.
PoistaMikä sua tällä hetkellä eniten pelottaa´tai mietityttää?
Onkohan meillä yhteinen kaveri :)
PoistaMulla on tälöä hetkellä kaksia erilaisia pelkoja päällekäin. Ensinäkin nopeaan synnytykseen liittyvät. Että mitä jos en ehdi sairaalaan tai saa mitään kivunlievitystä. Ja sitten se, että jos taas käy niin, että ensin kaikki näyttää hyvältä ja sitten se onni vaihtuukin taas ihan hetkessä huoleen ja pelkoon.
Paljon mahdollista! :) Sääkin taisit täältä päin olla? Ja sydänperheet varmaan tuntee toisiaan muutenkin..?
PoistaMissä kävit Juuson aikana rakenneultrassa ja entä nyt? Onko kukaan sanonut, miksei rakenneultrassa huomattu mitään erityistä Juuson aikana? Onko sua nyt tutkittu jotenkin tarkemmin? Ta haluaisitko että syynäisivät vielä tarkemmin että ne mahdolliset huomattavissa olevat ongelmat löytyisi? Vai pelkäätkö enempi että on vain jotain uutta, jotain mitä ei näy tai löydy etukäteen?
Ja toivottavasti ennätät käydä tuolla pelkopolilla. Oletko muuten tehnyt synnytystoivelistaa tai käynyt sitä läpi kenenkään ammattilaisen kanssa?
Osa sydänperheistä tuntee toisiaan noiden tapahtumien ja muiden yhteisöjen kautta. Itse tunnen pari sydänperhettä sattumalta muiden yhteyksien kautta.
PoistaOon käyny kaikki ultrat Kokkolassa keskussairaalan äitiyspolilla. Juuson kohdalla kyselin silloin, miksi ei rakenneultrassa jäänyt kiinni. Se johtuu siitä, että Juusolla on olemassa se vasen kammio. Se on ihan pieni potero, vastaa raskausviikon 16 kokoa. Mutta, kun rakenneultra on tehty 19+jotain, on se kammioiden kokoero ollut niin pieni, että sitä ei oo voinut tavallisella ultralla havaita. Tässä raskaudessa oli sitten yksi ylimääräinen ultra, eli pari viikkoa tavallisen rakenneultran jälkeen lääkäri teki uuden rakenneultran, jossa syynättiin sitten tämän sydän tarkemmin. Ja itsekkin pääsin näkemään, että kaikki neljä lokeroa siellä näkyi tosi hyvin.
Ehkä enemmän on pelko siitä, että tulee jotain ihan uutta ja tuntematonta ongelmaa.
Eli hyvinkin mahdollista, että meillä on sama kaveri. :) Itse olen kotoisin Toholammilta ja asun tosiaan Oulussa. Tuo kaveri rakentaa nyt omakotitaloa tänne.
PoistaJa joo, luulen ymmärtäväni tuon huolen siitä, että tulee jotain ihan uutta ja tuntematonta. Joskin omat suurimmat pelkoni tällä hetkellä kohdistuvat kohtukuolemaan (ja kun riskitkin siihen on). Ja siksi melkein toivon, että tämä syntyisi vaikka heti (keskosena) kuin että olisi kohdussani liian pitkään, niin että oma kroppani ennättäisi tappaa hänet...
Kolme lasta ja Keski-Pohjanmaalta kotoisin myös? Joo, kyllä meillä on yhteinen kaveri :D Ja siis ihan samalla diagnoosilla on sekin lapsi meidän Juuson kanssa.
PoistaPelot on kurjia, kun niiden kanssa se raskaudesta nauttiminen on niin kovin vaikeaa :(
Se on ihan selvä, että noiden kokemusten jälkeen pelottaa. Uskon kuitenkin että kaikki menee hyvin, olet ollut erityistarkkailussa ja valmistautunut hyvin, henkisestikin. Kyllä varmaan sitten tiedät kun on tosi kyseessä, ja osaat lähteä ajoissa synnärille.
VastaaPoistaMarsa
Viimeksi en olisi älynnyt lähteä synnärille ajoissa jos synnytys ei olisi käynnistynyt verenvuodolla. Toivon, että tällä kertaa synnytys käynnistyy tosissaan niin, että ei jää epäselvyyttä itselle.
PoistaSamoja tunteita ja ajatuksia kävin läpi toisen lapsen syntymän lähestyessä. Mulla oli taustalla jo todella nopea ensisynnytys, jonka jälkeen sitten tapahtui kamalia, mutta ne eivät kuulu tähän, ne ovat ihan eri juttuja kuin teillä.
VastaaPoistaOlisin päässyt pelkopolille mutta en mennyt, sillä pelkoja aiheuttaneet asiat olivat sellaisia, joihin pelkopoli ei olisi voinut mitenkään auttaa. Toinen synnytys oli vain muutaman minuutin ensimmäistä nopeampi, ei se voi määräänsä enempää nopeutua, ja ehdimme vallan mainiosti sairaalaan. Lähtöpäätös piti tehdä välittömästi, se tehtiin 10 minuuttia synnytyksen käynnistymisestä. Kymmenen minuuttia! Mulla oli loppuraskaudesta ihan todellinen huoli mistä tiedän synnytyksen käynnistyneen kun ihan joka supistuksesta ei voinut hyppiä seinille, mutta kyllä sen todellakin sitten tiesi! Onneksi se käynnistyi yöllä, niin sekä mies että lapsenvahtina toiminut mummo olivat kotona ja sairaalaan pääsi autioita teitä pitkin nopeasti! Sairaalassa ehdimme olla yli puoli tuntia ennen vauvan syntymää, että eihän se mennyt edes tiukille. :D
Tuosta nopeudesta johtuen en kuitenkaan voinut edes harkita käynnistystä, se olisi voinut olla jo liian rajua kyytiä. Myöskään sektiota en halunnut, sillä edellinen synnytys oli fyysisesti mennyt ihan hyvin eikä sektiokaan olisi pelkojeni aiheita päässyt kiertämään, olisi vain merkittävästi pidentänyt toipumisaikaa.
Toivotan sinulle antoisaa pelkopolikäyntiä ja oikein hyvää synnytystä! Enkä jaksa tuohon ylempään postaukseen kommentoida erikseen joten kommentoin tähän: voi vitsit että se alempi kuva on ihana! Näytät niin onnelliselta ja kauniilta siinä!
-t
Ai niin ja älä synnytyksen käynnistyessä (normaalisti) missään tapauksessa soita sairaalaan, ne sanovat kuitenkin että odota nyt ees tunti siellä kotona. Meitsi oli siinä vaiheessa jo täysin auki. :P Soita siis vasta matkalta, että nyt tullaan, oletteko valmiit?
PoistaEn mäkään usko, että tuolla pelkopolikäynnillä on kamalasti vaikutusta niihin mun ite synnytykseen liittyviin pelkoihin. Se menee miten se menee ja pitää vaan koittaa jotenkin järjestää asiat. Toivon saavani enemmän apua juuri niihin ensimmäisiin päiviin liittyviin pelkoihin.
PoistaMulla on toinen synnytys ollut todella paljon ensimmäistä nopeampi. Ensin meni 14 tuntia ja toiseen enää vain 3,5. Meiltä menee myös sellaset n. 40min ajaa sairaalaan ja kun aikaa menee myös siihen, että saa pojat autoon ja mummulaan, ei tuota aikaa ihan kauheasti kyllä arpomiselle jää.
Viimeksi ei muuten edes soitettu sairaalaan :D Tai siis YRITIN soittaa, mutta eihän sieltä synnäriltä kukaan yöllä vastannut. Joten ajettiin sitten vain sairaalaan ja ensiavun kautta synnärille.
Ja kiitos: tuosta kuvasta ehkä näkyy se, että takana on pitkästä aikaa kivuttomasti nukuttu yö :)