Luksushuominen

Huomenna on tiedossa harvinaista luksusta. Saan olla neljä tuntia ihan yksin kotona! Virallisestihan mulla on etäpäivä ja ollaan sovittu, että pojat menee mun etäpäivinä neljäksi tunniksi päivähoitoon, jotta saan rauhassa tehdä etätehtävät. Mutta nyt olen ollut niin kovin ahkera ja reipas, että huomiset etähommat on jo tehty! Vien pojat kuitenkin hoitoon. Ja tunnen heti huonoa omaatuntoa siitä, että olen kotona ja pojat hoidossa... Voihan subjektiivinen päivähoito-oikeus. Musta ei taitais olla viemään tenavia hoitoon jos ei olis pakko.

Mutta nyt yritän sitten huomenna koittaa olla tuntematta syyllisyyttä ja NAUTTIA siitä vapaudesta, että kokonaiset neljä tuntia saan olla ihan yksin ja tehdä ihan mitä tykkään. Ja katotaan vaan niin huominen menee koneellaroikkumiseen ja en saa mitään aikaan... No muutama suunnitelma on kyllä, katsotaan saanko niistä jonkun toteutumaankin.

Marraskuu on muuten vuoden tympein kuukausi ja hei: se on ihan just ohi!

Päivitys

Lahjatoivelistaa päivitetty.

Kuukauden blogi 2: Faith in myself

Mitä puuhaavat Salkkaritähdet Venla ja Sara vapaa-aikanaan? Saran ja Venlan elämää esittelee Faith in myself-blogi

http://faithinmyselfvs.blogspot.com/

Edit: Sen siitä saa, kun laittaa näitä postauksia ajastuksella. Ennen kun ehdin tätä postausta julkaista, on Sara jo jättäytynyt projektista. Venlan elämää voi käydä seuraamassa

 http://venlasavikuja.wordpress.com/

Ja mikäli Saran viimekesäinen mökkiprojekti kiinnostaa, niin siitä löytyy lisää Ilta-Sanomien blogista

http://blogit.iltasanomat.fi/mokilla/

Lahjatoivelista

Niin, että mitä noi meidän pojat nyt sitten oikein toivois joululahjaksi...

Joonalla on yksi toive "Joulupukki antaa änkipööksin". Eli Angry Birds-juttuja. Sitä AB-mattoa se on kuolanut halppiksessa ja samoin ne lakanat on aiheuttaneet ihastusta. Niin ja myös ne hahmot, joilla on pipo päässä.

Juuso ei osaa vielä toivoa.

Ja niin mitä ne tarvitsee...
No vaatteita nyt aina. Joona 116cm ja Juuso 98cm. Sukkiakin tietysti. Juusolla taitaa sukan koko olla n. 24 ja Joonalla 29/30. Kylpytakkeja on huonosti. Siis toisinsanoen Joonalla ei ole yhtään. Ja Joona pitää niistä. Pyjamapino on myös aika pieni Joonan kaapissa. Oikeastaan kaikkien vaatteitten kanssa on niin, että Joona kasvaa omistaa ulos aivan justiinsa ja Juusolla ei oo mitään hätää, koska laatikossa odottaa Joonan vanhoja.

Myös kaikki ikätasoon sopivat pelit on aina kiva juttu. Etenkin Joona alkais osata jo pelata jotain muistipeliä tai vastaavaa. Palapeleissä Joonalle käy hyvin vähän isommille tarkoitetut pelit. Eli sinne 5-6v ikäisten palapelit tarjoaa Joonalle sopivasti haastetta. Juusolla taas ei ole yhtään kirjoja. Joona on lukenut omansa niin hyvin, että niistä ei Juusolle paljon jäänyt.

Legot (dublot) ja Brion junaradan palaset ovat tietysti myös aina tervetulleita.

EDIT: Molemmilla pojilla on iso pula pussilakanoista. Siis noista Juniori-peiton kokoisista, eli 120x150cm

-------

Jotenkin tällaisen toivepostauksen kirjoittaminen on vähän ristiriitaista. Et niinkun "hei me halutaan nyt kauheesti kaikkia lahjoja". Mutta siten toisaalta tiedän, että helpottaa kun olen koonnut yhteen paikkaan ne tarpeet ja toiveet, että voivat sitten halukkaat täältä luntata.

Kirjekavereille tiedoksi, että Sanskulille lähtee kirje ensi viikolla ja muuten on pino tyhjä.

Kuukauden blogi: Lyyti kirjottaa

Vakiokommentaattorini, ihanan ihana Lyyti kirjottelee "No nyt rupes Lyyti kirjottamaan!"-blogissa

http://lyytikirjottaa.blogspot.com/

Väsy

Mä olen niin väsynyt.
Mutta viime vuoden jälkeen on oikeasti melkeinpä ihanaa, että se väsymys on FYYSISTÄ.
Näin paljon on väsyttänyt kyllä poikien vauva-aikana, mutta silloin ei ole tarvinnut päivisin kyetä mihinkään kovin älylliseen. Tällä hetkellä meinaa tehdä pikkasen tiukkaa, kun vajaalla käyvillä väsyaivoilla pitäisi omaksua hirvittävä määrä kaikenlaista uutta asiaa. Kahvia, kahvia. Ja sitä kahvia varten piti muuten käydä ostamassa tällainen 0,47l Mymmeli-termomuki.

Huomenna taas kello soi 6:15. Siinä on vartti aikaa saada ittensä valmiiksi. Siis herätä ja syödä ja pukea yms. Sitten on 10min/poika aikaa herättämiseen, pukemiseen ja ulkovaateiden pukemiseen. Ja jos 6:55 ollaan viimeistään hoitopaikassa, ehdin ajella 50km päähän ja juosta 3,5 kerrosta portaita ylös, ennenkun kello on 8:00. Ja kun esikoinen nukahtaa iltaisin 21:30-22:00 niin pikkasen meinaa kerääntyä väsy. Nytkin olis vähän pakko vielä raahautua suihkuun ja kamppeitakin pitäis varmaan katella valmiiksi aamua varten ja.. ja.. ja... zzzzzzZZzZZzzZZzzZZZ

Isi

Ei vaadi mieheltä kovinkaan paljon tulla isäksi. Siis biologisesti ja paperilla. Mutta, että siitä isästä kasvaa "isi" onkin jo sitten ihan toinen juttu.

Isi lukee Mauri Kunnaksen kirjoja sohvan nurkassa
Isin kanssa ajetaan moottorikelkalla
Isi jaksaa nostaa kattoon asti *kops*
Isi puhaltaa ilmapalloja
Isi osaa rakentaa hienoja junaratoja

Joskus isi on töissä. Ajamassa rekkaa. Ja silloin pitää käydä ikkunassa katsomassa "isin rekka poissa" ja illalla mietitään "huomenna isi tulee!". Joskus joutuu sanomaan, että isi ei tule vielä ihan huomenna, vaan pitää monta kerta vielä mennä illalla nukkumaan ja aamulla herätä. Onneksi isin kanssa voi puhua puhelimessa. "Hei isi!" "heeee! Itii!" sanovat pojat ja hymyilevät isosti. Joskus sitä voi jopa soittaa isille ilman äitin lupaa...

Joskus isi korottaa ääntänsä ja suuttuu. Jos vaikka pudottaa television pöydältä tai piirtää seinään.

Ne isät, jotka tyytyvät jäämään isäksi vain paperille, eivätkä tiedä mitä menettävät.

Kun meillä pojille on isin lisäksi vielä muffa/vaari joka tekee palapelejä, keilaa ja onkii kalapelillä ja pappa, joka ihastelee poikien kasvamista ja uusia taitoja, täytyy kyllä todeta meidän poikien olevan aika onnellisessa asemassa.

Hyvää isänpäivää jokaiselle isille, iskälle, vaarille, papalle, tutalle ja muffalle!

Koulua

Nyt se sitten on alkanut. Logistiikkakoulu. Orientaatiota, ryhmään tutustumista, "henkilökohtainen ojaan peruutus-suunnitelma" ja vankikoodi sähköposti. Tutustuminen Wilmaan. Aikuisopiskelija. Oikein opiskelijakortti ja kaikkea. En vain vielä tiedä missä tuo kortti kelpaa. Ruokalassa ainakin.

Uuden rytmin opettelua mulla ja mukuloilla. No ainakin tenavat tykkää hoitopaikastaan ihan hurjan paljon. Mun reippaat pojat. Vaikka vähän meinaa pala nousta kurkkuun: mun ISOT pojat. Milloin mun vauvat kasvoi omatoimisiksi ja reippaiksi pieniksi miehenaluiksi? Leikki-ikäinen ja taapero jo.

Kuopus on oppinut ilmaisemaan itseään. Muutama päivä sitten lykäs tuolin jääkaapin viereen, avas oven ja osoitti maitopurkkia "TO!". Jep. Maito. Oli jano.

Enemmän kuin tuhat sanaa...

Meinasin kirjottaa tänään ekasta "koulupäivästä", mutta kesken sen ensimmäisen koulupäivän tapahtui jotain. Selasin kännykällä facebookkia tauon aikana ja näin kolme pientä kuvaa. Kolme kuvaa, jotka kertoivat enemmän, kuin kolmetuhatta sanaa. Nousi pala kurkkuun.

Ensin on nätti tyttö. Sitten tapahtuu jotain ja tyttö tekee pahaa itselleen. Lopulta kuitenkin viimeisessä kuvassa on rohkea ja upea nainen.
Tällainen "puolituntematon" näkee vain missä oltiin, minne mentiin ja missä ollaan nyt. Sinne väliin mahtuu varmasti hirvittävän paljon. Mutta kuinka arvostan sitä rohkeutta, että uskaltaa tuollaisen tarinan jakaa. Näyttää kuvat, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.