Välitavoitefarkut

En ole kovin suuria painotavotteita tähän kuntokuuriini uskaltanut laittaa. Tiedän nimittäin itseni, että jos en pääse tavoitteeseen jossain kohti, menee motivaatio ihan täysin. Kun ei vain kelpaa se "melkein". Niinpä olen keskittynyt siihen, että tavoitteet ovat lähinnä asenteessa. Yritän saada liikunnan osaksi arkea ja kaupassa enemmän katsoa, että mitä sinne ruokalautaselle oikeasti päätyy. Ja siinä sivussa on tullut jo ihan kivasti puntarilla näkyvää tulostakin. Joulukuussa ostetut mustat housut eivät pysy päällä ja aikaisemmin kaappiin liian pieninä hylätyt farkut ovat päässeet käyttöön.

Puntarin lukemakin on jo sellainen, että tämän kolmannen raskauden kilot on karistettu. 2,5 kiloa vielä ja olisi myös Juuson odotusaikana kertyneet kilot sulatettu. Siitä ei olisikaan sitten enää kuin 9 kiloa siihen, mitä painoin ennen ensimmäistä raskautta ja sen jälkeen tarvitsisi pudottaa enää kaksi kiloa normaalipainoon ja siitä joku viitisen kiloa tavoitepainoon.

Kuntopuuhat hyvällä alulla

Eka viikko aktiivisempaa elämää takana ja tässä vaiheessa menee vielä tottakai hienosti.

Oikeastaan aloitin tämän enemmän liikkumisen jo kevyesti tuossa viime vuoden puolella, mutta nyt on tarkoitus sitten oikeasti tulla joka viikkoon vähintään se kolme liikuntapäivää. Liikunnaksi voin valita kaksi tai kolme seuraavista:
-vaunulenkki
-tabata
-kuntosali

Viime viikolla liikuntapäiviä tuli vain kaksi ja nekin molemmat tabataa. Tällä viikolla kävin maanantaina salilla, keskiviikkona vaunulenkillä, eilen tein lumitöitä tunnin verran Justus manducassa ja tänään taas salilla. Käytiin katsomassa miltä tuo kotikunnan sali näyttää.

Liikunta on kyllä aikalailla välinelaji. On helpompi tehdä asioita, kun on edes jonkunlaiset välineet. Itse panostin ja ostin elämäni ensimmäiset jumppatrikoot. Joona katsoi niitä hetken ja kysyi sitten, että "äiti ovatko nuokin sellaiset pitkät kalsarit?". Hehee: hävettää jo valmiiksi julkaista tällaista, mutta kyllähän jokaisessa liikunta/painonhallinta/mikäliesinnepäin-blogissa nyt pitää yksi saliselfie olla.

Poseerausta pitäis vissiin vähän treenata. Tai jospa vain jatkossa keskittyisin ihan siihen saliohjelmani kunnialla läpiviemiseen?

Lähipiiri on ollut ihanan kannustava. Sain nimittäin joululahjaksi yhtä sun toista kivaa ja kannustavaa.

Miehen paketista löytyi välineet tabatan tekemiseen (siinä auttaa ihan suunnattomasti kännykkään ladattava tabata timer) ja äidiltä sain motivaatioapua kalenterin muodossa. Koen aika motivoivana, kun voin kirjata jonnekkin ylös paljonko olen tehnyt ja mitä. Ihan paras oli tuolta kalenterista löytyvä taulukko, johon saa värittää palkkeihin kuinka paljon on missäkin kuussa liikkunut. Hei vasta kymmenen päivää tätä kuuta mennyt ja saldo on jo 5 tuntia. Se on aika suuri lisäys aikaisempaan.

Tässä vielä kuvaa keskiviikon vaunulenkiltä. Oli muuten melko pelottavaa kävellä tuosta alta. Yksi iso oksa oli jo katkennut lumen painosta tielle.

Justuksen kaveri

Päivittämistahti on nyt vähän hidas, kun tympii niin paljon se kameran laturi. Ei viitsi edes tehdä mitään postauksia, kun kännykällä otetut kuvat on niin järkyttävän huonoja. Ensi viikolla paneudun ihan todenteolla sen pahuksen laturin etsimiseen.

Pieni kurkistus painonhallintaprojektiin: Kävin eilen ensimmäistä kertaa jotain kymmeneen vuoteen salilla. Nyt minulla on saliohjelma ja kotijumppaohjelma, sekä liikuntasuunnitelma. Jee!

Mutta nyt haluan jakaa yhden meitä kohdanneen suuren vääryyden: Me emme ole koskaan saaneet neuvolasta sitä hymynaamajulistetta! Ei yhdenkään lapsen kohdalla. Juuson kohdalla se alku oli sellaista härdelliä ja sekä Joonan, että Justuksen kohdalla terkka on UNOHTANUT tuoda sen. En ole saanut sitä edes pyytämällä. Joonan vauva-aikana tein sitten nopeasti jonkunlaisen itse ja teippasin sen kodinhoitohuoneen yläkaappien alle.

Joonaa ja Juusoa kyseinen toljottaja ei koskaan suuremmin kiinnostanut, mutta Justus on tässä suhteessa eri maata. Justus aivan rakastaa tätä keltaista pallonaamaa. Ihan sama kuinka paha mieli on, kaikki murheet unohtuu kun mennään vaihtamaan vaippaa ja näkee kaverin. Sille hymyillään ja nauretaan ääneen ja jutellaan pitkät pätkät. Alan jo harkita jotain aitoja tuohon pöydän ympärille, koska tämä on suunnilleen ainoa paikka, missä Justus viihtyisi vaikka kuinka pitkään.

Löllöpallo

Lapsellista-blogissa oli hyvä teksti liittyen synnytyksen jälkeiseen painonpudottamiseen. Itselle aika ajankohtainen aihe, kun ei tuo oma peilikuva ihan kauheasti nyt just miellytä. Toisaalta synnytyksestä ei ole vielä edes kolmea kuukautta ja tämä on ehkä viimeinen hetki elämässä, kun saan olla löllöpallo tällä syyllä. Tai oikeastaan ajattelisin näin, jos tämänhetkinen kropan malli ja vaatekoko olisivat vain tämän raskauden aikaansaamia. Kyseessä on kuitenkin pidempiaikainen juttu.

Yläasteellaja lukiossa olin vielä kovin hoikka. Pituuskasvu otti pyrähdyksen, jota paino ei ihan heti seurannut perässä.

Satu 17v

Opiskelemaan lähtiessä säännölliset ruoka-ajat jäivät ja vuodessa paino nousi 18 kiloa. Parin vuoden päästä onnistuin pudottamaan siitä kahdeksan ja kuusi vuotta sitten näytin aikalailla siltä, mikä olisi jonkinlainen tulevaisuudentavoite.

Lastenleirin ohjaajana 2008

 Kolme raskautta, arjen pyörittämisestä vastaaminen yksin, huono itsekuri, liikunnan puute... Reipas vuosi sitten yritin skarpata elämäntapojen suhteen, mutta se ei oikein tuottanut tulosta. Justuksen odotuksen alkuaikana tilanne oli aikalailla tämä:

Odotuksen alkumetreillä

Kaikissa kolmessa raskaudessa on viimeinen puntarin lukema ollut 94kg. Siitä on tähän mennessä lähtenyt kuusi ja lähtöpainoon on matkaa viisi kiloa. Aika pehmeä sitä on kuitenkin kauttaaltaan.

Yövaateselfie

Ensin ajattelin, että "no sitten jossain vaiheessa keväällä", mutta nyt tarjoitui aika hieno tilaisuus saada hommaan apua. Olen menossa elämäni ensimmäistä kertaa tapaamaan personal traineria. Jännittävää. Alustavan suunnitelman mukaan olisi neljä tapaamiskertaa, joilla kartotettaisiin vähän tilannetta, katsottaisiin ruokavaliota ja vähän treenaamista. Tätä hommaa avaan tulevaisuudessa vähän enemmän. Joko vain omalta osaltani tai sitten laajemmin jos saan muilta asianosaisilta lupaa.

Peilikuvaa tärkeämpi motivaattori tähän hommaa on kuitenkin oma jakaminen. Uskon, että syömällä terveellisemmin ja liikkumalla enemmän (enemmän=tässä tapauksessa yhtään), jaksan arkea ja vauvan kanssa valvomista paremmin. Ja jos siinä sivussa alkaa peilikuva miellyttää enemmän ja kaapissa olevat vaatteet mahtua päälle, sehän on vain plussaa.

Miten kävi laihisyrityksen?

Kirjoittelin elokuussa, että yritän taas pudottaa painoa.
Pienensin annoskokoja varmaan puolella. Rupesin oikeasti syömään vain ruoka-aikoina. Puoleen vuoteen en ostanut itse kertaakaan karkkia. Sipsejä taisin ostaa kerra. Söin niitä kyllä jonkun muun ostamana, mutta silloinkin huomattavasti vähemmän, kuin aiemmin. Liikuntaa pyrin lisäämään (en kuitenkaan tarpeeksi) ja alkoholin juomista vähensin tuntuvasti. Ennen meni 1-2 annosta viikossa ja tuon puoli vuotta 1-2 annosta kuukaudessa. Ja tulos?

KAKSI  KILOA LÄHTI.

Jotain on kuitenkin tapahtunut, koska viime kesänä ostetut farkut eivät oikein enää pysy päällä. Kuitenkin edelleen peilikuva hajottaa. Maha jäi Juuson syntymän jälkeen jotenkin pysyvästi sen näköiseksi, kuin olisin vähintään viidennellä kuulla raskaana. Tämä kävisi ihan hyvin raskauden aikaisesta mahakuvasta...

Laihis

Voi jee. Vuosi sitten aloitin edellisen kerran taistelun ylimääräisiä kiloja vastaan ja silloin tuloksena oli -5 kiloa. No sen jälkeen tuli sitten melkein kolme takas tässä välissä ja nyt on sitten jälleen uusi yritys. Määrittelin päivämäärän, mistä alkaa terveellisempi elämä. Kolme viikkoa ennen sitä "harjoittelin" ja pikkuhiljaa vähensin herkkuja ja pienensin annoskokoja. Näiden kolmen viikon aikana putosi 2,5kg. Tässä vaiheessa olin siis kutakuinkin samoissa lukemissa, kuin vuosi sitten. Tänä aamuna päästiin ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen alle 84 kiloon. No nippa nappa alle. 83,8. Mutta pienetkin edistysaskeleet motivoi. Oikeasti tää saumauslaastilta suussa tuntuvan proteiinirahkan syöminen saa todellakin olla sen arvoista. Se olis sitten enää 15 kiloa normaalipainon rajoijen sisäpuolelle. 10 mennyt, 15 jäljellä.