2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta

Toisena sata kirjaa listalla oli sitten Taru sormusten herrasta. Ensimmäinen niistä kirjoista, jotka olen lukenut jo joskus aikaisemmin.

Ensimmäisellä lukukerralla en oikein pitänyt kirjasta. Olen saanut tarinasta enemmän irti elokuvina. Ja tämä onkin oikeastaan ainoa kirja josta olen ikinä ollut tätä mieltä. Yleensä olen aina sitä mieltä, että kirjat voittavat elokuvat sata nolla. Edellinen kerta, kun tämän kirjan luin, oli kuitenkin joskus yläasteella ja ajattelin, että nyt vähän vanhempana voisi kirjasta saada vähän enemmän irti.

Alkupää kirjasta tuntuu kyllä juuri niin puuduttavalta kuin muistinkin. Siis tarkoitan sitä prologia missä selitetään kaikenmaailman juttuja hobiteista. Fiilis on vähän sama, kun joskus joidenkin vanhojen sukulaisten luona. Puhutaan ihmisistä ja tapahtumista, joista itsellä ei oo oikein tarkkaa käsitystä, mutta kaikki muut ymmärtävät kenestä ja mistä puhutaan.

Ensimmäisen kirjan kohdalla meinaa loppu väkisin mielenkiinto kesken jokaisen runon ja laulun kohdalla. Ei meinaa millään jaksaa lukea niitä. Huomaan, että kirja menee kiinni aina hetkeksi siinä kohti kun olisi taas edessä joku pitkä runo. Välissä on ihan mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa ja sitten tulee taas joku ylipitkä laulu ja lukeminen tökkää siihen. Myös jatkuvat pitkät listat vaikeastiluettavista paikannimistä puuduttavat. Olisi myös jotenkin ihan kiva, jos olisi se kartta tuon kirjan mukana.

Toinen kirja onkin sitten jo huomattavasti helpommin luettava. Ainakin suurimmaksi osaksi. Niin kauan kun kerrotaan muusta porukasta. Kun kertomus siirtyy Frodoon ja Samiin ollaan jälleen kerran tilanteessa, jossa on vain sivutolkulla maisemien kuvausta. Ankeiden maisemien kuvausta. Toisen kirjan alkupuolella tuli hetkellisesti se kaipaamani "imaisu". Siis, että kirja imi maailmaansa ja oikeasti teki mieli lukea eteenpäin ja oikein odotti, että mitäs seuraavaksi tulee.

Kolmannessa kirjassa tuli useimmin sellainen olo, että kirja poikkeaa elokuvasta monessa kohti. Olin ehtinyt unohtamaan jo ihan täysin miten kirja päättyy. Oikeastaan tykkäsin tuosta kirjan lopusta tuollaisena paljon enemmän.

Kaikenkaikkiaan kyllä aika raskaslukuinen kirja ja vaikka tällä kommentilla saankin kaikki Tolkien-fanit kimppuuni, niin katson mielummin elokuvat kun luen kirjan.

Härveleitä

No se evvk-fiilis vaihti "täähän on ihan kivaa"-fiilikseen kun päästiin työn touhuun. Nimittäin harjoittelemaan näillä:

Ensin pelotti ja jännitti aivan sairaasti! Mutta en hajottanut mitään enkä vetänyt kumpaakaan vehjettä mihinkään penkkaan! Hyvä minä :)

Tässä vielä yksi kuva viime viikonlopulta. Kuopus oli vähän innoissaan rengaskaupan esittelymalleista. Joka välissä piti käydä kurkkaamassa "pallo!! Pallo!!"

Plaah...

EVVK-fiilis. Huomenna pitäisi hypätä trukkiin ja harjoitella. Puutteellisilla varustuksilla ja aivan liian huonoilla ohjeilla. Tympii jo valmiiksi. Melkein tekis mieli aloittaa jo päivien laskeminen, että tämä kurssinkuvatus olisi ohi. Alkaa olla viimeisetkin hermojen ja toivon rippeet menetetty tämän erään nimeltämainitsemattoman oppilaitoksen touhuun. Itsellä ei ole tarpeeksi lämpimiä kamppeita ja tarpeeksi huonoja kamppeita. Ja oppilaitoksen puolelta niitä tai turvakenkiä ei ole luvassa.

Etukäteen palkitsin itseni huomisesta itseni ylittämisestä (meinaan jos tässä ketutuksen tilassa saan itteni sängystä ylös aamulla, on se jo palkitsemisen arvoinen juttu) ja varasin keskiviikolle kampaaja-ajan.

Kirjekavereille

Alan nyt laittaa näitä kirjepäivityksiä vain sunnuntaisin. Listaan viikon aikana lähteneet kirjeet. Ei mene blogin lukijoilla ihan lopullisesti hermot, kun näitä on joka välissä...

Jos joku on ihmetellyt miksi näitä listaan, niin ihan vaan sen takia, että Itella hukkailee kirjeitä. Tätä kautta pystyvät kirjekaverit selvittämään onko kirje hukkunut matkalle, vai lojuuko se pinossa odottamassa vastausta.

Tällä viikolla postiin on lähtenyt Lapsi-kirjevihko Susannalle ja kirjeet Marialle sekä Emmi H:lle.

Kirjekavereille

Raisalle, Emmi P:lle ja Katjalle lähti tänää kirjeitä

Kuukauden blogi: Toivon tarina

En kovin montaa HLHS-blogia seuraa, mutta Toivon tarinaa on tullut luettua melko säännöllisesti.

http://toivontarina.blogspot.com/

(Tähän väliin voisi varmaan mainita myös tuon mun oman HLHS-blogin: urheataistelija.blogspot.fi)

Parantelupäivä

Jos sairaan lapsen kanssa oleminen on raskasta, niin vielä raskaampaa on olla tollasen "melkein terveen kanssa". Siis eilen vielä oli kuumetta, joten tänään pidettiin kotipäivä. Ja voi hyvänen aika millanen päivä on taas ollut. Virtaa alkaa olla jo ihan terveen verran, mutta kun kotona on tylsää niin pitää sitten inttää, kitistä ja äkäillä joka asiasta. Kun pienempää on vielä purassut kestokänkkäränkkä alkaa tuntua jo koulupäivä kivalta vaihtoehdolta...

Kirjekavereille: Tänään lähti kirjevihko Reijalle.

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen 2/2

Nyt olisi sitten Sinuhe luettuena. Sadasta kirjasta jäljellä siis enää 99. Kirja numero 2 odottaa jo hyllyssä, mutta ennen sen avaamista tyhjennän kirjepinon.

Meillä vietetään sairaspäivää. Esikoinen on kipeänä. Oli vielä eilen kuumeessa ja tänäänkin raukka on vielä todella kalpea ja ruoka ei maistu. Eli jatkamme sairastelua huomenna kotona.

Sinuhe Egyptiläinen oli oikeastaan ihan hyvä kirja. Voi olla, että vielä joskus luen sen uudestaankin. Kirjan loppu ei jäänyt niin paljon harmittamaan, kun se oli kerrottu jo heti alussa. Kirjassa kuvataan ihmisiä ja elämää jotenkin aika raadollisen realistisesti. Kukaan ei ole täysin hyvä eikä täysin paha. Suurintakin valtaa pitävä on kuitenkin vain ihminen toiveineen ja pelkoinen ja köyhin orja voi taidoillaan saavuttaa hyvän elämän.

Ainakin sen tämä kirja sai aikaan, että yksi ilta piti kuluttaa wikipedian parissa lueskellen Egyptin faaraoista.

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen 1/2

Päätin vähän helpottaa fyysistä lukemista ja lainasin tuon Sinuhe Egyptiläisen kahtena osana, enkä yksissä kansissa olevana tiiliskivenä. Noita tiiliskiviä kun saa käsissään pyöritellä vielä monet kerrat tämän listan aikana. Tajusin muuten aikamoisen kunnianhimoiseksi sen aikaisemman heiton, että jos ekat 50 (!!!) olis luettu tän vuoden aikana. Se oli tosiaan vaan sellanen "heitetään joku luku". Taitaa realistisempi tavoite olla päästä sinne kahteenkymmeneen. Aion myös lukea uudestaan ne kirjat listalta. jotka olen jo aiemmin lukenut.

Sinuhen tarina on nyt puolessa välissä ja kunhan kirjoitustyyliin tottui, alkoi kirja tempaamaan mukaansa. Vaikka jo kirjan alussa kerrotaan, mihin päädytään, kiinnostaa silti tietää, miten sinne päädytään.

Aikaisemmin ihmettelin Sinuhen tyhmyyttä Neferneferneferin kanssa. Mutta kirjaa lukiessa sekin jotenkin asettui mittasuhteisiin. Jotenkin melkein toivois Sinuhen vielä tapaavan Neferneferneferin, joka olisi tullut vanhaksi ja onnettomaksi.

Välillä tuntuu siltä, että kirjaa lukiessa pitäis olla kartta ja paremmat tiedot tuon ajan Egyptistä.

Mutta mielenkiinnolla kyllä avaan tuon seuraavan kirjan. Haluan tietää mitä Sinuhelle seuraavaksi tapahtuu.

Kirja yksi

Sata kirjaa-projekti aloitettu hakemalla kirjastosta listan aloittava Sinuhe Egyptiläinen. Vähän ehdin lukemista tuossa jo aloitella. Pikkasen on välillä mietittävä mitä joillakin vanhahtavilla ilmaisuilla halutaan sanoa. Esimerkiksi kertokaapas joku fiksumpi, että tarkoittaako "viisikolmattakymmenettä" kahtakymmentäviittä vai jotain muuta? Muutenkin tyyli on vähän sellainen, että ei ole ehkä ihan kaikkein helpoitenluettavasta päästä. Siis kun jutut on kirjoitettu pitkästi ja tavallaan haaveilevasti meinaa oma ajatus lähteä karkailemaan. Mutta ehkä ajatukset kirjaa kohti muuttuvat tässä kunhan lukeminen etenee.

Nyrjäytin eilen polveni. Se on edelleen kipeä. Ei kuitenkaan turvonnut tai mitään sellaista, että tarttis lääkäriin sen kanssa mennä.

Jaha ja menin sitten sanomaan ääneen esikoiselle, että kohta on iltapalan aika. Sehän juoksi keittiöön "minä laittaa!". Pitää varmaan mennä perään, ennenkun on ihan kaaos.

Kirjekavereille

Tänään pistin postiin kirjeen Raisalle.

Kirjekavereille

Vuoden eka kirje lähti eilen Sannalle.