Kissoja

Ei ole tullut nyt pariin viikkoon päivitettyä kuvia kissanpennuista. Ne kun juoksentelee ympäri taloa tai nukkuu, niin ei sitten ole oikein hyviä kuvia saanut. Alkaisi olla jo aika tosissaan etsiä koti Höntille ja Sintille. Kolme viikkoa enää, että ovat luovutusikäisiä. Hönttiä vain tulee ikävä. Se on metka elukka.

Höntti

Ihmisrakas ja sisäsiisti sylikissa. Sintti taas on suhteellisen vaikea tapaus. Ei oikein pidä silittelyistä ja hiekkalaatikon käyttö ei oikein suju, joten ylläreitä on tähän mennessä löytynyt mm. pyykkikorista.

Sintti

Melkoisessa riiviöiässä nämä pennut kyllä ovat. Uusin hauska leikki on kiskoa pyykkiä pois pyykkitelineestä.

Kissakasa

Isyyspakkaus

"Usein odotus-ja vauva-aika pyörivät vain äidin ympärillä. Kuitenkin isä on se, joka joutuu katselemaan puolisoaan ensin raskauden sekoittamana hormoonihirviönä ja myöhemmin imetyksen uuvuttamana zombina. Tämä isyyspakkaus sisältää yhtä ja toista tarpeellista vauvan hoitoon, yövalvomisista selviytymiseen, omaan hyvinvointiin ja varpajaisiin."

Tuollaisen saatekirjeen kirjoitin tuonne laatikon päällä näkyvään kirjekuoreen. Tässä raskaudessa tuli ensimmäistä kertaa fiilis, että jospa tekisi isyyspakkauksen miehelle.

Tällainen laatikko odotti miestä sängyllä, kun hän eilen tuli töistä. Ja mitä se laatikko sitten sisälsi?

Halusin ostaa laatikkoon aika paljon niitä juttuja, jotka vielä oli hankkimatta. Siis oikeasti tarpeellista.

Varpajaisiin

Tulipa sitten ensimmäistä kertaa elämässäni ostettua sikareita. Myyjä kysyi, että millaisia haluaisin ja en osannut vastata kuin, että "Jotain mitkä on kivassa rasiassa". Sattui muuten aika hyvin tuo rasian varoitusteksti.

Omaan hyvinvointiin

Tuo on muuten käytännössä ainoa käsisaippua, jolla se kakan haju lähtee käsistä pyllyn pesun jälkeen!

Perusjuttuja

Kuvassa näkyvät harsot tilasin Mussukoilta. Tosin tähän pakkaukseen päätyi nyt vain puolet paketista.

Leluja

Mustassa rasiassa on tällainen pikkuauto. Oli vain niin kivassa laatikossa, että en viitsinyt sitä avata. Eli toivotaan siellä olevan sitten se mitä on tilattu. Verkkopussissa kylpyleluja.

Syömisjuttuja

Vaikka tällä kertaa yritys imetyksen onnistumiseen on kova, niin ostin nämä kuitenkin varuilta.

Valvomista varten

 Unihaalarit H&M:ltä, body ja tutit Scanian verkkokaupasta.

Onko joku muu tehnyt isyyspakkauksen? Millaisia juttuja teidän pakkauksistanne löytyi?

#kutsumua

#kutsumua

Lisää tietoa täällä

Toimi näin:
1) Ota kuva itsestäsi ja kahdesta sanasta. Yksi sana kuvaa sitä lokeroa, johon sinut on yritetty tunkea, ja toinen sellaista asiaa, jonka tahtoisit muiden itsessäsi näkevän.
2) Vedä sitten viiva ensimmäisen sanan yli. Jos haluat, kuvatekstissä voi jakaa pidemmän tarinan.
3) Jaa kuva tunnisteella #kutsumua ja haasta kaverisi mukaan.

Kerholaiset

Vuosi sitten tuntui jotenkin haikealta, kun Joona aloitti päiväkerhon. Mun pieni poika oli jo niin iso, että se meni ihan itekseen jonnekkin. Nyt noita kerholaisia on kaksi. Tänään alkoi päiväkerho jälleen pyöriä ja pojat aloittivat sen tällä kertaa molemmat. Samassa sisarusryhmässä. Tällä kertaa noita peltirasioita eväineen sai pakata siis kaksi.

Joonan Angry Birds-rasia sai kaveriksi Juuson Autot 2- rasian

Juuso aloitti jo puoli ysiltä aamulla kyselemään sen "Äiti mennäänkö jo päiväkerhoon?". Ja siitä asti oli yhtän "äiti meidän pitää pakata jo eväät!", "Äiti meidän pitää mennä jo sinne kerhoon!". Oli pitkä aika pienelle odottaa yhteen asti.

On tärkeää, että eväsleivät ovat nimenomaan kolmion muotoiset

Kahdeltatoista sitten yhdessä poikien kanssa pakattiin eväslaatikot ja yhdeltä alkoi kerho. Molemmat jäivät mielellään ja kun kahden tunnin päästä tulin takaisin, oli vastassa kaksi iloista poikaa. Oli ollut kivaa ja kuulemma menevät ensi viikollakin. Juuso kertoi tärkeänä, kuinka oli juonut siellä pillimehua.

Tällä kertaa tällaisilla eväillä

Pipo ja parempi päivä

Tänään oli tullut postiin se tilaamani ME&I-pipo. Se on kyllä kiva, kun tulee oikeasti korville asti.

Tänään on muutenkin ollut kivasti alkanut päivä. Vaikka yöllä piti heräillä monta kertaa, oli aamulla heti herätessä ihan pirteä olo. Nytkään ei ole pää kipeä, ei väsytä, eikä ole sellainen tosi nuutunut olo.

Eilen illalla tuli muutama napakampi harjoitussupistus, jotka ihan selvästi tekivät paineentunnetta alaspäin. Ja ne ihan järkyttävät liitoskivut katosivat! Eli ehkä tää pikkujaska nyt tajus tunkea sen päänsä sinne lantioon, pois häpyluuta hakkaamasta. Samalla tuntuu, että keuhkoilla on enemmän tilaa. Ei ahdista henkeä ollenkaan niin paljon.

36+1

Pelkoja

Viikko sitten kirjoitin:
Huomenna on sitten ohjelmassa lääkärineuvola. Pääsee kuulemaan, onko näistä harjotussupistuksista ollut jotain hyötyä. Samalla pitäisi uskaltaa avata suunsa ja vähän jutella synnytykseen ja vauvan ensipäiviin liittyvistä peloista. 

Ajattelin sitten, että tulen tänne kirjoittelemaan neuvolakuulumisia. Siitä, kuinka oon saanut kerrottua mieltä painavia asioita ja ehkä jopa hehkuttamaan, kuinka harkkasupistuksista on ollu jo jotain iloa.
Ei vain tuo neuvolakäynti sitten mennyt ihan niin putkeen. Vauvalla oli kyllä kaikki ihan hyvin, raivotarjonnassa pikkuinen edelleen köllöttelee. Painoa oli tullut ihan törkeän paljon, mutta hemoglobiini oli noussut kivasti.

Lääkäri kuunteli, kun selitin samaa tarinaa jälleen kerran uudestaan. Tätä samaa meidän perhekuviota, mitä saan selittää joka ainoa kerta. Uudestaan ja uudestaan. Pitkä tarina, vaikka kuinka lyhentäisi. Selitin, kuinka synnytyslääkäri ylimääräisessä ultrassa arveli seuraavan synnytyksen olevan todella nopea. Kerroin mitkä asiat huolettaa ja pelottaa. Lääkäri siinä kuunteli. Mutta siinäpä se. Keskutelu oli kutakuinkin sellaista, että
"Oletteko päässeet juttelemaan noista Juuson ensipäivistä?"
"Ei ehditty. Helsingissä tarjottiin sitä mahdollisuutta, mutta kotiuduttiin ennenku päästiin"
"Aijaa..."

Myöskään sellaisten faktojen latominen pöytään, että "...niin no täällä se ambulanssin tulo voi kestää sen tunninkin" tai "Koita miettiä mihin ne sun pojat saat, kun olishan se niille aika traumaattinen kokemus joutua mukaan ambulanssin kyytiin" ei ihan kamalasti helpottanut pelkoja.

Juuson ensipäivät ja ne tunteet ja muistot puskee päälle tälä hetkellä tosi kovaa. Kävin torstaina Joonalle näyttämässä missäpäin keskussairaalaa on se paikka minne äiti sitten menee, kun vauva syntyy, ja siinä ovella nousi pala kurkkuun.

Soitin eilen neuvolaan ja pyysin pelkopolilähetteen. Sain sen. Vielä kun ehtisin saada ajan sairaalaan ennen kuin tämä muksu päättää pyrkiä tälle puolelle mahaa.

Tänään 36+0

Viikon vauvanhankinta: Manduca

Tämä hankinta tuli tehtyä jo keväällä, mutta on ihan jäänyt postaamatta. Ehdin silloin pari kuukautta pyöritellä päässäni, että hommaanko vai enkö hommaa. Lopulta päätin, että etsin huuto.netistä jonkun kivan värisen. Ja tämä Limited Edition-versio oli oikein kiva ja järkevän hintainenkin. Vielä pitäisi opetella käyttämään... Joonaa ja Juusoa tuli kannettua jokusen kerran trikooliinassa, mutta sen möin viime kesänä pois.

Alemmassa kuvassa väri näyttää enemmän oikealta. Ylemmässä salama vääristää. Ja voi apua kun häiritsee tuo ihan järkyttävän ruttuinen päiväpeitto!!

Kaukalo

Melkein kaikki alkaa olla vauvaa varten valmiina, mutta yksi aika tärkeä juttu on tähän asti puuttunut: turvakaukalo. Joonalla oli aikoinaan käytössä kaverilta ostettu, kahdella lapsella ollut Maxi Cosin istuin.

Joona lähdössä kotiin synnäriltä 28.5.2009

En oikein pitäny siitä. Se oli painava ja huono kantaa. Kaukaloa piti kantaa kaukana itsestä, joten sen kantaminen oli tosi raskasta ja kahva oli käteen tosi huono. Koin myös aika työlääksi sen ainaisen vöillä kiinnittämisen.

Juusolle ostimme tutuilta sitten yhdellä lapsella olleen Gracon Logico S-istuimen telakalla.

Juuso lähdössä kotiin Lastenklinikalta 3.6.2011

 Tykästyin telakkaan heti. Kuinka valtavan kätevä keksintö! Tämä kaukalo tuntui myös paremmalta käteen ja oli kevyempi kantaa.

Tälle kolmannelle päädyimme sitten jälleen samaan. Tällä kertaa tosin halusin ostaa kaukalon ihan uutena. Valintaa vaikuttivat seuraavat asiat:

• Autoliiton turvaistuintestin arvio. Logico S oli saanut tästä arvosanan HYVÄ. (Tarkemmin täällä.)
• Aikaisempi kokemus
• Hinta (yksi halvimmista kaukaloista telakan kanssa)
• Yhteensopivuus meillä jo olevien matkarattaiden kanssa.

Tänään kävimme sitten viimein kaukalon hakemassa. Sattui kivasti, että kyseisessä vauvantarvikeliikkeessä oli tämä kaukalo pienessä alennuksessa ja jäljellä oli juuri ne kaksi väriä, joita olin miettinyt. Päädyimme punamustaan.

Pikkujaskan kuljetusväline

 Oli jo hetken ollut suunnitelmissa hankkia Juusolle turvavyöistuin ja kun Gracon Junior Maxi sattui olemaan myös pienessä alennuksessa, ostimme sen samalla.

Juuson uusi penkki

Autoon tulee melko ahdasta takapenkille, kun sinne pitää sovittaa kaksi turvavyöistuinta ja kaukalo. Sehän on aika selvä juttu. Mutta nämä kolme saadaa juuri ja juuri mahdutettua tukevasti Skodan takapenkille. Turvavyöistuinten ja kaukalon väliin ja juuri sellainen rako, mihin minun käteni mahtuu. Eli mies ei taida paljon turvavöitä enää kiinnitellä.

Joonan istuinta on päässyt jo aurinko vähän haalistamaan.

Nyt on kevyt olo, kun kaikki isommat hankinnat on vauvaa varten valmiina. Tosin kalenteri on sen verran täysi, että aikaisintaan 19.9. ehtisi synnyttämään.

Äitiysloma

Tänään en enää ole virallisesti työtön. Tänään olen ensimmäistä päivää äitiyslomalla. Seuraavaa "työtön,työtön,työtön"-lappua tarvii näillä näkymin täytellä vasta joskus ensi kesänä.

Mahankasvatusta olisi edessä vielä sellaiset 5-7 viikkoa. En oikeastaan usko, että tämä muksu ennen laskettua aikaa suostuisi ihmisten ilmoille saapumaan.

Käveleminen sattuu suurimman osan ajasta. Myös vauvan liikkeet sattuvat. Enää ei onneksi joka päivä huimaa tai ole huono olo muuten. Kipeitä harjotussupistuksia tulee melkein päivittäin.

Huomenna on sitten ohjelmassa lääkärineuvola. Pääsee kuulemaan, onko näistä harjotussupistuksista ollut jotain hyötyä. Samalla pitäisi uskaltaa avata suunsa ja vähän jutella synnytykseen ja vauvan ensipäiviin liittyvistä peloista.

Viikon vauvahankinta: Minijurahevari

Aikaisemmassa postauksessa Hevisaurus-keikasta näkyivät Joonan ja Juuson Hevisaurus-paidat. Samalla kertaa tilattiin myös pikkujaskalle body. Tämän on isoveljet yhdessä valinneet.

Me&I

Tähän asti olen onnistunut jotenkin välttymään kyseiseiltä merkiltä. Nettikirppiksillä ja muualla on tullut ohimennen vilkastua kyseisen merkin vaatteita, mutta ne eivät jotenkin ole iskeneet. Eilen kuitenkin ystävälläni oli Me&I vaatekutsut ja pääsin katselemisen lisäksi myös hypistelemään syksyn mallistoa.

Iso osa ei vieläkään oikein iskenyt tai silmää miellyttänyt. Plyyssi esimerkiksi ei ole materiaalina sellainen, josta itse pitäisin. Jo kissojen (ja sen karsean karvamäärän) takia olenkin vältellyt plyyssiä, velouria ja samettia. Etenkin konttausikäisen kanssa kyseiset materiaalit keräävät itselleen hetkessä karvapeitteen.

Jotain sieltä kuitenkin löytyi mikä miellytti silmää ja sai aikaan harmituksen siitä, että tilin saldo on tällä hetkellä aika lohduton. Vaatteet olivat jotenkin enemmän Joonan mallisia ja näköisiä. Eniten jäikin harmittamaan nämä:
 
Osaan niin hyvin kuvitella nämä Joonan päälle. (Kuvat täältä)

Yleensähän äitinä tuppaa homma menemään niin, että vaikka itselle lähtisi jotain hakemaan, lopulta huomaa täyttäneensä vain lasten vaatekaappeja. Toisin kuitenkin kävi tällä kertaa. Ainoa asia mitä tilasin, tulee nimittäin MINULLE! Siis kerrankin jotain ihan minulle itselleni.

Mies on valittanut talvipiponi olevan sellainen, jota käyttävät vain mummot, joten siihen tuli nyt sitten korjaus, kun tilasin tämän harmaan sydänpipon:

Järjetön väsymys

Kolmen "vapaapäivän" aikana huomasin, kuinka järjettömän väsynyt olen. Ja se väsymys ei tunnu helpottavan millään määrällä lepoa tai unta.

Kipeät harjoitussupistukset, huimaus ja hengenahdistus ovat saapuneet kavereiksi taas. Tulee pitkät kuusi viikkoa, jos olo ei tästä yhtään helpota ennen vauvan syntymää.

Kalenteri tuntuu myös täyttyvän kaikenlaisesta menosta. Joonalle saatiin viimein aika toimintaterapeutin arvioon ja tänään tuli puhelua myös seurakunnalta alkavasta kerhosta. Lastenohjaaja soitti, että sopisiko minulle, jos pojat laitettaisiin samaan ryhmään. Tottakai sopii, yksi kuskaamiskerta viikkoon vähemmän.

Tällä viikolla olen päässyt myös auttelemaan yhdessä opinnäytetyössä kuvaajan roolissa. Pieniä paineita: en koe olevani mitenkään kovin hyvä valokuvaaja. Katsotaan nyt, josko vaikka siitä projektista kerron jossain vaiheessa sitten lisää.

Viikon vauvahankinta: Tuttaa

Näitä Tutan bodyja katselin pitkään ja kun en osannut päättää kumman värisen haluaisin, ostin molemmat. Toinen on kokos 62 ja toinen 68. Vielä pitäisi näihin sopivat puolipotkarit hommata.

Hämmennys

Hämmentynyt. Vapaa. Rauhallinen. Outo.

Sellainen on olo. Molemmat pojat jäivät hoitopaikkoihinsa iloisina. Juuso totesi siinä aika pian, että "äiti tinun pitää jo lätteä!" ja työnsi minut ovesta ulos.

Kolmeen asti omaa aikaa. Ja huomennakin. Ja ylihuomennakin. Ja ensi viikollakin. Monta tuntia, että ei tarvitse tehdä mitään jos ei jaksa. Ei tarvitse väkisin kävellä kipeänä. Ei toimia erotuomarina. Ei kantaa kirkuvaa mukulaa vessaan, kun joka paikkaan sattuu. Lounaskin tarvitsee huolehtia vain itselle.

En aio pilata tätä vapautta tuntemalla syyllisyyttä. Nukun univelkoja pois, teen sen verran kun jaksan. Ja nautin hiljaisuudesta. Juttelen pikkujaskalle ja siltiän mahaa. Yritän viimein tajuta, että meillä ihan oikeasti on kohta vauva. Teen viimeisiä valmisteluita. Juon kahvini ihan rauhassa.

Mä oon niin ansainnut tän!

Hymy kuntoon

Joskus ala-asteella minulta putosivat molemmat yläetuhampaat samalla kertaa. Kun siihen kauheaan aukkoon sitten kasvoi pysyvät hampaat, niiden väliin jäi ihan kamala rako. Kun sitten niistä hampaista seuraava vasemmalle yritti kasvaa, ei sille ollutkaa tilaa. Se päätti tunkea siihen pieneen väliin kylki edellä. Tätä sitten lähdettiin hammasraudoilla korjaamaan. Etuhampaiden välinen rako vedettiin umpeen ja tämä yksi hammas käännettiin.

No kun homma oli vuoden päästä valmis ja pääsin raudoista eroon huomattiin, että tämä hammashan on ihan mini ja tynkä joka suuntaan. Siihen päälle rakennettiin sitten muovista vähän esteettisempi hammas. Pari vuotta tämä muovihammas sitten pysyi paikoillaan, kunnes eräänä päivänä putosi. Silloin huomattiin tynkähampaan kääntyneen takaisin väärin. Siinä vaiheessa sitten todettiin, että koska se muovi siihen päälle pitää kuitenkin laittaa, niin eiköhän tuo ole se ja sama miten päin se hammas siellä sisällä on.

Tämä homma kesti monta vuotta, kunnes toukokuussa 2009 muovihammas joutuin kohtaamaan liian kovan haasteen: synnytyksen. Joonaa synnyttäessä olen purrut niin lukasti hampaita yhteen, että muovista lensi puolet jonnekkin synnytyssalin lattialle.

Asia on ollut "pitäis"-listalla siitä asti. Vähän ärsyttävästi nimittäin on ollut terävä tuo rikkoutunut reuna, vaikka sitä jossain vaiheessa vähän hiottiinkin. Nyt viimein sain sitten poikien hammashoitajakäynnin yhteydessä varattua ajan itsellenikin ja tämä muovihammas pistettiin viimein kuntoon.

Tai siis siihen pistettiin vähän lisäää muovia päälle. On muuten ihan järkyn vaikeaa yrittää ottaa kuvaa omista hampaista ja suurin osa yrityksistä näyttikin sitten taas lähinnä tältä

Mutta hyvää työtä suuhygienisti teki ja nyt näyttää molempien puolien hampaat kutakuinkin samalta.

Paluu uudenlaiseen arkeen

Se on pojilla viimeinen virallinen kesälomapäivä. Huomenna se sitten alkaa. Päivähoito. Jo aikaisemmin kirjoitin pitkät pätkät ajatuksia tästä alkavasta virikehoidosta. Yritän olla palaamatta noihin ajatuksiin nyt, vaikka ei se selittelyn tarve oo mihinkään kadonnut. Valmistautuminen tulevaan hoitoviikkoon aloitettiin pistämällä Herra Hakkarainen pesuun

Nyt mietityttää vain, että olisiko pitänyt käydä vähän tutustumassa ja muistelemassa. Ensimmäistä kertaa pojat nimittäin palaavat kesäloman jälkeen samaan tuttuun paikkaan, eli en oikein edes tiedä miten tällaisissa tapauksissa normaalisti toimitaan. Poikien hoitohistoriahan on aika repaleinen. Joona aloitti päivähoidon ryhmiksessä ollessaan vuoden ja neljän kuukauden ikäinen. Siellä Joona ehti olla syyskuusta huhtikuuhun. Seuraavan kerran pojat aloittivat päivähoidon Juuson ollessa 1,5 vuotias. Silloin pojat menivät ensimmäiselle perhepäivähoitajalle. Siellä he ehtivät olla marraskuusta kesäkuuhun. Sitten tämä perhepäivähoitaja jäi eläkkeelle ja pojat siirtyivät syksyllä toiselle. Elokuusta helmikuuhun olivat sitten tällä toisella hoitajalla. Perhepäivähoitajilla ollessaan ehtivät käydä kahdessakin eri ryhmiksessä varahoidossa. Niistä toinen oli se sama, jossa Joona oli aikoinaan ollut, mutta eihän siellä enää samoja hoitajia tai lapsia ollut. Sitten tuli erinäisiä juttuja joiden seurauksena pojat vaihtoivat hoitopaikkaa kesken kauden. Ei paikkoihin. Joona aloitti helmikuussa päiväkodissa ja Juuso ryhmiksessä. Tämä Juuson ryhmis ei ollut kumpikaan niistä kahdesta, missä pojat olivat olleen varahoidossa, vaan ihan eri paikka.

Nyt siis onneksi saavat jatkaa noissa samoissa paikoissa. Tosin Joonalla vaihtuu melkein kaikki hoitokaverit. Paristakymmenestä tenavasta taitaa kolme tai neljä olla jatkavia. Muilla siitä ryhmästä alkaa huomenna eskari. Juuson ryhmiksessä on taas vaihtunut työntekijät yhtä lukuunottamatta. Lapsista en osaa sanoa.

Poikien kanssa ollaa jo pitkään juteltu, että päivähoito alkaa pian. Ollaan käyty katsomassa päiväkotia, kuinka siellä on remontti. Päiväkodin nykyisissä tiloissa on nyt tehty jotain remppaa ja pikkuhiljaa siihen kylkeen valmistuu laajennus. Juuson kanssa katseltiin eilen päivähoitokuvaa ja etsittiin sieltä kuvasta se jatkava hoitotäti. Kun kysyin, että muistaako Juuso kuka on E, Juuso sanoi, että ei muista. Kuitenkin sitten kun avasin albumin, osasi Juuso heti osoittaa "TUOTTA ON E!".

Eilen myös pakattiin Juuson hoitoreppu

Tänään olisi sitten vuorossa Joonan hoitorepun pakkaaminen ja uusi rompelaatikko pitäisi yhdessä Joonan kanssa askarrella.

Karvapallot kuusi viikkoa

Meidän pienet karvapallot tulivat tällä viikolla jo kuuden viikon ikään. Se tarkoittaa sitä, että enää toinen saman verran ja sitten ovat luovutusikäisiä. Sintti ja Höntti ovat edelleen ilman kotia ja täytyy kyllä sanoa, että Hönttiä tulee ikävä.

Kissoilla alkaa olla vauhtia jo niin paljon, että kunnon kuvia on vaikea saada.

Parhaiten kameran eteen tuntuu saavan Sallin, mikä on siinä mielessä hankala juttu, että Sintistä ja Höntistä pitäisi saada kuvia, jotta niille löytyisi koti.

Sallilla on hauskasti eriväriset posket. Leikkireviiriä on laajennettu jo koko keittiä-olohuone-kodinhoitohuone alueelle. Kiipeilyteline on myös löytynyt. Alkaa vain olla ihan kaatopaikkakunnossa koko värkki. Johan sitä on Smirre, Rääpäle ja Sindy yhdeksän vuotta repinyt. Uusi on ollut hankintalistalla jo pari vuota.

Parhaiten kissoista saa kuvia, kun ne nukkuu. Höntti on nimensä veroinen myös näissä nukkuma-asennoissa.

Kaikki kissat ovat myös oppineet syömään raksuja ja käymään hiekkalaatikolla. Maitoa juovat myös kupista. Tai ainakin Salli ja Höntti juo.