Hymy kuntoon

Joskus ala-asteella minulta putosivat molemmat yläetuhampaat samalla kertaa. Kun siihen kauheaan aukkoon sitten kasvoi pysyvät hampaat, niiden väliin jäi ihan kamala rako. Kun sitten niistä hampaista seuraava vasemmalle yritti kasvaa, ei sille ollutkaa tilaa. Se päätti tunkea siihen pieneen väliin kylki edellä. Tätä sitten lähdettiin hammasraudoilla korjaamaan. Etuhampaiden välinen rako vedettiin umpeen ja tämä yksi hammas käännettiin.

No kun homma oli vuoden päästä valmis ja pääsin raudoista eroon huomattiin, että tämä hammashan on ihan mini ja tynkä joka suuntaan. Siihen päälle rakennettiin sitten muovista vähän esteettisempi hammas. Pari vuotta tämä muovihammas sitten pysyi paikoillaan, kunnes eräänä päivänä putosi. Silloin huomattiin tynkähampaan kääntyneen takaisin väärin. Siinä vaiheessa sitten todettiin, että koska se muovi siihen päälle pitää kuitenkin laittaa, niin eiköhän tuo ole se ja sama miten päin se hammas siellä sisällä on.

Tämä homma kesti monta vuotta, kunnes toukokuussa 2009 muovihammas joutuin kohtaamaan liian kovan haasteen: synnytyksen. Joonaa synnyttäessä olen purrut niin lukasti hampaita yhteen, että muovista lensi puolet jonnekkin synnytyssalin lattialle.

Asia on ollut "pitäis"-listalla siitä asti. Vähän ärsyttävästi nimittäin on ollut terävä tuo rikkoutunut reuna, vaikka sitä jossain vaiheessa vähän hiottiinkin. Nyt viimein sain sitten poikien hammashoitajakäynnin yhteydessä varattua ajan itsellenikin ja tämä muovihammas pistettiin viimein kuntoon.

Tai siis siihen pistettiin vähän lisäää muovia päälle. On muuten ihan järkyn vaikeaa yrittää ottaa kuvaa omista hampaista ja suurin osa yrityksistä näyttikin sitten taas lähinnä tältä

Mutta hyvää työtä suuhygienisti teki ja nyt näyttää molempien puolien hampaat kutakuinkin samalta.