maanantai 30. kesäkuuta 2014

Tallinnan reissu torstai ja perjantai

Käytiin viikonloppuna pieni miniloma.

Perjantaina lähdettiin ensin miehen ja poikien kanssa ajelemaan Tampereelle. Yö vietettiin Hämeenpuiston Cumuluksessa ja oli oikein kiva hotelli. Ehdottomasti plussaa parkkihallista. Siis kerrankin oikeasti parkkihalli, eikä autotalli. Siinä illalla, kun yritin saada poikia nukahtamaan, olin kyllä todella iloinen siitä, että tämä kolmas huolehtii vielä hetken aikaa ihan itse omat nukkumisensa ja valvomisensa. Ja samalla muistin miksi meillä pojilla on omat huoneet. Joonalle oli lisävuode, mutta Juuso nukkui minun vieressäni. Tai yritti. Jossain vaiheessa yöllä heräsin ja tyyny vieressäni oli tyhjä. Hetken päästä huomasin jalat. Juuso oli mennyt sängyn jalkopäähän nukkumaan.

Aamupalan jälkeen lähdimme tervehtimään kummityttöä perheineen ja siitä matka jatkui Ideaparkkiin. Yritys oli löytää miehelle ja Joonalle hupparit, mutta turha reissu oli niiden suhteen.

Kolmeksi suunnistettiin sitten Vantaalle hakemaan äitini töistä ja käytiin katsomassa koiranpentuja. Tähän asti pojat ovat menneet katsomaan mummua, vaaria ja Bertta-koiraa, mutta pian saa mennä katsomaan niiden lisäksi myös pikkukoiraa.

Kun koiranpentua oli ihasteltu riittävästi lähdettiin Jumboon syömään ja odottelemaan muuta seuruetta. Isäni, veljeni ja tämän kihlattu saapuivat sitten hetken päästä. Siinä odotellessa ehdin sitten käydä Name It-myymälän alennukset kurkkaamassa ja hakemassa H&M:ltä Joonalle hupparin.

Ennen laivaan nousua huomattiin sellainen pieni juttu, että laiva jolla mennään ja laiva jolla tullaan lähtevät eri paikoista. Päädyimme kuitenkin jättämään autot Katajanokalle ja päätimme, että sunnuntaina saavat kuskit hakea autot taksilla.

Juuson kanssa oltiin jo etukäteen katseltu netistä kuvia laivasta ja kovasti kyllä molempia poikia jännitti laivaan meneminen. Laivan lähtöä käytiin katselemassa kannelta.
 Illalla nukkumisesta ei meinannut tulla mitään. Joona oli aivan innoissaan yläsängystä ja puhetta piisasi vaikka kuinka pitkään. Itseasiasas vielä yölläkin taisi pikkumies höpötellä unissaan. Ja isompi mies sitten toiselta yläpediltä totesi sille unissaan, että "ole hiljaa!".

Valmistautumista vauvaan: verhot ja taulut

Vähän vähältä työhuone muuntautuu vauvanhuoneeksi. Siirsin aikaisemmin Joonan huoneessa olleet taulut tuomaan vähän väriä
Tekisi mieli tehdä pari pientä taulua lisää tuonne seinälle. Nämä taulut ovat siis kankaalla päällystettyjä canvais-taulupohjia.

Löysin myös eräältä fb-kirppikseltä kiva verhot ja laitoin ne jo valmiiksi ikkunaan.



lauantai 28. kesäkuuta 2014

Valmistautumista vauvaan: pinnasängyn reunapehmuste

Joonan ja Juuson ollessa vauvoja, meillä oli pinnasängyssä kaverilta saatu reunapehmuste.
Kuten kuvasta näkyy, sen kanssa oli pieniä istuvuusongelmia. Pinnasänkymme on nimittäin aika vanha ja huomattavasti näitä nykyisiä pienempi. Normaalit reunapehmusteet ovat siis järjestään liian suuria. Tuon kuvan pehmusteen olen myös jossain vaiheessa hävittänyt.

Katselin sitten netistä uutta. Etenkin tämä Färg&formin ihana  Moln-pehmuste miellytti silmää kovasti. Mutta hinta ei oikein miellyttänyt työttömän kukkaroa ja tuonkin kanssa olisi ollut edessä tuo sama ongelma, että se olisi ollut liian iso. Päädyin sitten sellaiseen ratkaisuun, että teenpä ja tuunaanpa itse. Porukat pyörähtivät keväällä Ikeassa ja pyysin tuomaan sieltä Kompisar-laitapehmusteen. Kun sitten rakenneultrassa, kävin samalla pyörähtämässä Eurokankaassa ja ostin jo nämä aikaisemmin esittelemäni tähtikankaat.
Koska en osannut valita vihreän ja beigen väliltä, otin molemmat. Viime viikolla sain sitten viimein aikaiseksi aloittaa ompelutyön. Ensin lyhensin Kompisar-pehmusteen tähän pinnikseen sopivaksi.
 Ja sitten vain ompelin kankaista pussin, jonka sisään pujotin tuon pehmusteen. Ensin ajattelin tehdä uudet narut sitomista varten, mutta lopulta päädyin ompelemaan vain napinlävet ja käyttämään tuon valmiin pehmusteen naruja.
Lopuksi tein vielä pienen tyynyn jämäkankaista.


perjantai 27. kesäkuuta 2014

Vähemmän sokeria, kiitos.

Monessa paikassa on tullut vastaan juttuja siitä, kuinka suomaiset syövät jatkuvasti ihan liikaa sokeria. Olenkin nyt pyrkinyt vähän kiinnittämään huomiota ostamieni tuotteiden sokerimäärään. Koska meillä sekä minä, että Joona ollaan huonoja syömään aamuisin, ovat murot melkein ainoa aamupala, joka menee alas. Ja niistähän se päivän sokeriannos onkin jo äkkiä saatu kasaan. Tein nyt linjanvedon, että tästälähin kaupasta kulkeutuu kotiin asti vain sellasia muroja, joiden sokerimäärä on korkeintaan 10g/100g. Siis hirvittävä määrä tuokin, mutta taitaa osassa muroista olla sokeria 30-35g/100g. Tämän seulan jälkeen lähikauppamme valikoimista löytyi vain neljä tämän kriteerin täyttävää muropakettia.
Terveelliseksi itseään markkinoivat Fitnes-murot pääsivät tähän sokerimäärään vasta nyt, kun ovat vähentäneet sokeria 30%. Fitnes-muroilla onkin nyt sitten sydänmerkki. Vaikka tämäkin valinta taitaa olla lähinnä vain moneta pahasta sen pienimmän pahan etsimistä, on se tämäkin alku.
Mitä teillä syödään aamupalaksi?


torstai 26. kesäkuuta 2014

Pikkukissoja

Olen ennenkin kertonut meidän kissoistamme. Alunperin meillä oli vain sisäkissoja. Kuitenkin JuuJuun syntymän aikoihin Smirre-herra pääsi livahtamaan ulos ja oli pihalla pari päivää. Sen jälkeen ei sitten enää oikein sisäkissaksi suostunut ja se on sitten saanut olla pihallakin. Aika tarkasti se tuntuu pysyvän omassa pihassa, mitä nyt välillä käyttää hyväkseen sitä mahdollisuutta, että viereisen alakoulun oppilaat rapsuttelevat ja silittelevät.

Rääpäle-kissan kuoltua viime syksynä jäi sisäkissamme Sindy aika yksin.

Tässä muutama viikko sitten pojat jotain värkkäsivät ulko-oven kanssa ja Sindy karkasi ulos. Leikkaamaton narttukissa ja kevät. No ei siinä tietenkään muuta tarvitse.
Laskin mielessäni, että "se penikoi joskus juhannuksen jälkeen". No se "joskus juhannuksen jälkeen" oli sitten eilen. Pohjustuksena sen verran, että minulla ei ole MITÄÄN kokemusta tiineistä kissoista tai kissanpennuista.

Illalla kuuntelin, kun Sindy huusi ihan ihmeellisesti kiipeilytelineen päällä. Huomasin jotain limaa ja totesin, että nyt on vissiin sitten synnytys käynnissä. Koska kissa reppana roikkui siellä kiipeilytelineen päällä miten sattuu, hain siihen viereen sitten laatikon, jonka olin tätä tarkoitusta varten hankkinut. Sindy siirtyi siihen ja kannoin laatikon kylppäriin. Katselin hommaa pienen hetken välimatkan päästä. Jos ei olisi tiennyt kissan penikoivan, olisin luullut sen kuolevan. Sen verran kamalaa ääntä se piti ja sätki aina supistuksen tullessa. Homma meni vähän pieleen siinä vaiheessa, kun Smirre päätti tulla kurkkimaan. Sindy lähti juoksemaan karkuun ja suoraan meidän makkarin vaatehuoneeseen lattialle pudonneen varatyynyn päälle. Nappasin kissan varovasti vieressä olevaan tyhjään muovilaatikkoon ja kannoin sillä takaisin kodinhoitohuoneeseen. Samalla heitin Smirren pihalle.

Sindy ei oikein tuntunut tajuavan mitä tapahtuu ja jäi pyörimään puoliksi syntynyt pentu perässä roikkuen pitkin lattiaan. Sitten sen juoksi kaapin alle ja jätin sen sinne rauhaan. Kävin välillä varovasti ovenraosta kurkkimassa ja hetken kuluttua alkoi kuulua kamala parku. Ensimmäinen pentu oli syntynyt. Sindy oli kyllä putsannut kalvot, mutta kantanut penturaukan keskelle kylmää lattiaa ja itse kyyristeli siellä kaapin alla. Napanuora ja istukka olivat pennussa kiinni. Annoin jonkun aikaa olla, mutta lopulta totesin, että ei tuo kissa kyllä taida nyt olla oikein tehtäviensä tasalla. Googletin netistä ohjeita ja päätin sitten katkaista sen napanuoran. Koska lattia, jolla pentu makasi, on todella kylmä, hain kangasvarastostani lakananriekaleen ja siirsin pennun varovasti sen päälle. Sidoin ohjeiden mukaan napanuoran hammaslangalla ja katkaisin. Sitten siirsin pennun kankaan päällä lähemmäksi emoaan. Siinä vaiheessa Sindy sitten jotenkin havahtui, söi istukan ja rupesi putsaamaan pentuaan. Hain sitten laatikon siihen viereen ja nostin pennun sinne. Siinä vaiheessa Sindy sitten meni pennun perässä sinne laatikkoon ja jätin ne jälleen pärjäämään keskenään. Illan aikana kävin pari kertaa varovasti kurkistamassa ovenraosta ja toisen pennun Sindy hoiti jo sitten alusta asti aivan itse.

Tänä aamuna kopassa oli sitten jo kolmaskin pentu. Vaikka tiedän, että kissoja ei saisi siirtää, oli niiden laatikko maailman huonoimmalla paikalla keskellä lattiaa. Olisi joutunut joka kerta hyppiä niiden yli, kun kodinhoitohuoneesta jotain tarvitsi, siirsin laatikkoa varovasti syrjemmälle. Laitoin myös vesi ja ruokakupit Sindyä varten ihan laatikon viereen, että ei tarvitse poistua kauas pennuistaan.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Pihahommia

2008 vuonna valmistuneen omakotitalomme piha on vähän sellainen ikuisuusprojekti. Pikkuhiljaa se tästä kuitenkin alkaa muuttumaan ryteiköstä pihaksi. Takapiha ja sisäpiha ovat olleet pidempään jo nurmikolla, mutta autotallin ja tien väliin jäävä kaistale on saanut olla ryteikkö. Muutama puu sinne on pari vuotta sitten istutettu. Nyt kuitenkin oli aika käydän senkin pihanosan kimppuun. Samalla tässä myös muutamia kesäisiä pihakuvia.






tiistai 24. kesäkuuta 2014

Viikon vauvahankinta: Pesukarhusetti

Kun ostin sen ötökkäsetin, en muistanut YHTÄÄN, että olin ostanut aikaisemmin H&M:ltä SAMANKOKOISEN pesukarhusetin. Parissa muussakin jutussa on käynyt niin, että oon ostanut kaksi samantyylistä juttua eri kerroilla ja ne onkin sattunut sitten olemaan samaa kokoa.


Neuvolakuulumisia

Eilen oli jälleen neuvola. Kaikki oli oikein hyvin. Vähän jännitti mennä puntarille, kun tiesin, että painoa on tullut vähän reippaammin. +827/viikko oli tullut, mutta terkka ei ollut siitä erityisen huolissaan, koskan kaikenkaikkiaan painonnousu on ollut aika maltillista. Hemoglobiinitkin katottiin vaihteeksi. Olivat vielä ihan ok, laskua oli tapahtunut kuitenkin. Edellisellä kerralla, kun oli mitattu maaliskuussa, olivat 124 ja nyt 112. Terkka suositteli sitten hakemaan nestemäistä rautalisää ja ottamaan muutaman kerran viikossa, jos sillä saisi ylläpidettyä tuon hempan tuolla tasolla. Ja jos se sitten vaikka auttaisi vähän tähän väsymykseen.

Juteltiin myös tulevasta synnytyksestä ja kuinka se jännittää. Kovin montaa kertaa en oikeasti kehtaa sitä ambulanssia hukkareissujen takia soittaa. Kamalinta olisi synnyttää kotiin. Jutellaan sitten viimeisellä lääkärikäynnillä taas siitä käynnistämisen mahdollisuudesta.

Viime viikolla kävin tuskailemassa sokerirasituksessa (josta tämän postauksen niin todella pirteät kuvat) ja sen tulokset oli onneksi ihan ok.


Puhuttiin myös näistä tuntuvista supistuksista, joita on nykyään päivittäin. Terkka käski yrittää mahdollisimman paljon vältellä kaikkea, mikä niitä aiheuttaa. Valitettavasti niitä tuntuu aiheuttavan ihan KAIKKI. Pahiten kuitenkin kaikenlainen koukkiminen ja nostelu.

Tympii. Tänä kesänä olisi pitänyt harjoitella Joonan kanssa paljon pyöräilemistä, että olisi jotain toivoa saada ensi kesänä apparit pois. Juuso rakastaisi pyöräilyä ja haluaisi kovasti olla koko ajan pyörän kyydissä. Ja ei olis paljosta kiinni, ettei se hoksaisi sitä polkemistakin. Puoli kierrosta menee jo hienosti. No en voi juosta pyörän vieressä, enkä työntää Juusoa pyörällä.

Juuson kuivaksiopettelu takkuaa myös. Se ei halua mennä potalle/pöntölle itse ja kun nyt en voi sitä sinne kantaa. Tänäänkin sillä sitten on vaippa. Lupasin kyllä päivähoidon henkilökunnalle, että syksyllä, kun Juuso tulee, sillä ei enää ole vaippaa. Yritän kyllä siitä lupauksesta pitää kiinni. Tympii tämä takapakki.

Samoin tympii se, että en pysty nyt pitää kotia niin siistinä, kun haluaisin. Olen tehnyt itseni kanssa ison työn, että olen saanut kaaoksen jotenkin hallintaan. Ja nyt kun sitä kaaoksenhallintaa ei voi harrastaa, tämä homma tulee leviämään taas käsiin.

Mutta toisaalta, mieluummin sitä nyt koittaa ottaa rauhallisesti ja levätä niin paljon kun pystyy, jos toisena vaihtoehtona on sitten pakkolepo sairaalassa.

Tympii tämä tilanne silti vain niin paljon.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Sohvan syväpuhdistus

Turha väittää muuta: Siivoaminen ON välineurheilua!
Kun tädilläni oli vuokrassa sitten hieno Kärcherin painehuuhtelukone ja näin, miten sillä puhdistui hienosti sohva päätin, että tuo on saatava käymään meidänkin huushollissamme!

Niinpä viikko sitten vuokrsin kyseisen vempeleen meille vuorokaudeksi ja aloitin sohvan putsaamisen. Sohva on ostettu 2008, kun muutimme tähän taloon ja sen runkoa ei ole pesty ikinä. Ja sen se oli kyllä näköinenkin.


Kuusi tuntia meni sohvan putsaamiseen. Koneen läpi kulkenut vesi näytti kyllä siltä, että "olenko ihan oikesti istunut tuolla sohvalla".
Väriä sohva vaihtoi myös. Tässä hieman likaisen osan ja puhtaan osan värieroa
Vielä pitäisi tyynynpäällisen käyttää pesukoneessa. Puhtaalla sohvalla on silti kiva pötkötellä pyhäaamuisin



sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Valmistautumista vauvaan: pinnasänky

Omakotitalossamme on neljä makuuhuonetta ja minulle on jostain syystä aina ollut tärkeää ajatus siitä, että jokainen lapsi saa oman huoneen. Haluan, että jokaisella on omassa kodissa se ihan oma paikka niille ihan omille jutuille. Senpä takia tietokonehuoneestamme on hiljalleen tulossa vauvan huone. Tokihan vauva alkuun nukkuu meidän huoneessamme. Joskus sitten, kun nukkuu yöt läpi, siirtyy omaan huoneeseen öiksi. Tosin päiväunet olisi tarkoitus aika pienestä asti nukuttaa omassa huoneessa. Ja sitten joskus tulevaisuudessa siirretään varmaan tietokone meidän makkariin, mutta toistaiseksi se saa olla täällä.
Tänne olen hiljalleen jo keräillyt erijuttuja vauvaa varten, mutta nyt sitten mies kantoi tänne pinnasängyn.

Vaikka tuntuu vähän aikaiselta tuoda sitä nyt jo sisälle, mutta siitä on helpompi ottaa mittoja täällä, kuin varastossa. Seuraava projekti nimittäin liittyy tuohon pinnasänkyyn.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannus

Hienosti oli eilen tarkoitus ottaa kamalasti kuvia porukoitten mökiltä, mutta unohdin sitten kameran kotiin. Kännykällä ei oikein viitsinyt räpsiä. Viime juhannukselta olikin vain kuvia, eikä juurikaan tekstiä. Samoissa maisemissa menee tämäkin juhannus.

Joskus lapsena tuntui, että jokaista juhlaa varten häärättiin kovasti. Tehtiin juhannussiivot ja vaihdettiin lakanat ja pestiin sauna. Kun sitten muutettiin miehen kanssa yhteiseen kotiin, häärääminen jäi. Oli ajatus, että tulee se juhannus hääräämättäkin. Nuorena se tulikin. Tarpeeksi juomia mukaan ja jonkun kokon kautta Kalajoelle. Mutta sitten kun oma koti valmistui ja lapset syntyi, tuli sellainen "ei tää kyllä tunnu yhtään juhannukselta".

Tänä vuonna sitten tuli sellainen tunne, että ehkä se juhannus ja juhannusfiilis ei tulekkaan ilman sitä hääräämistä. Toissapäivänä tein jo makaronisalaatin jääkaappiin valmiiksi. Eilen aamulla sitten päätin, että nyt täällä on kyllä pakko siivota. Mitään ikkunanpesua tai sen sellaista en ajatellut ruveta tekemään, mutta perus viikkosiivoukset. Tehtiin sitten miehen kanssa sellainen työnjako, että minä siivoan muuten ja mies pesee saunan.

Parin tunnin hääräyksen jälkeen koti oli puhdas ja kroppa sanoi työsopimuksensa irti. Käytännössä kaaduin sängylle supistusten ja selkäkivun kanssa. Teki mieli huutaa, koska homma oli vielä vähän vaiheessa. Mutta lepäilyn jälkeen sitten kivut hellitti. Kävin hakemassa vähän koivunoksia saunaan, sillä juhannussaunaan kuuluu koivun tuoksu.
Sitten innostuin vielä vaihtamaan lakanat ja kerrankin oikein silittämäänkin ne. En yleensä koskaan silitä mitään, mitä ei ole ihan pakko. Juhannus tuntui kuitenkin tarpeeksi hyvältä syyltä saada sänkyyn puhtaat ja silitetyt lakanat.

Kun homma oli valmis, kävimme saunassa ja lähdimme vanhempieni mökille katsomaan kokkoa ja sukulaisia. Juuso reppana onnistui muurinpohjalettuja syödessä vain kaatumaan ja lyömään leukansa penkin jalkana toimineen lekaharkon nurkkaan. Reppana.
Isäni kummisetävainaa oli eläessään kyllä todennut, että poikaklupu ei ole terve, jos sillä ei ole kolmen värisiä mustelmia... Joskus noiden kahden koheltamista katsoessa tulee mieleen, että ehkä siinä on jotain perää...

HYVÄÄ JUHANNUSTA!




tiistai 17. kesäkuuta 2014

Viikon vauvahankinta: Allut ja perusbody

Tykkään jostain syystä valtavasti Aarikan Allu-vaatteista. Siitä huolimatta, että ne menevät jo ensimmäisessä pesussa ihan nuhjuisiksi. Huutelin kuitenkin huuto.netistä kolme eri kokoista Allu-bodya. Ruskea Allu on 62cm, punainen 68cm ja kuvaamatta jäi punainen 74cm Allu-body.


Paikallisen halppiksen alerekistä löytyi sitten tämä Tutan mopo-body.


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Nokkossämpylöitä

Eräässä Facebookin odotusryhmässä tuli puhetta nokkosten käytöstä ruuanlaitossa. Nokkosella on  myös monia hyödyllisiä ominaisuuksia.Toinen hyödyllisiä ominaisuuksia sisältävä rikkaruoho on Voikukka. Päätin kokeilla laittaa näitä sämpylöihin. Ja no tapojeni mukaisesti toimin ensin ja luin ohjeet vasta sitten... Nokkonen pitäisi ryöpätä ennen käyttöä. Itse vain huuhtelin ja silppusin taikinan sekaan.
Olen aika laiska leipomaan ja yleiskone onkin sitten ollut ihan pelastus. Sämpylää tehdään poikien kanssa lähinnä sitten kippaamalla kaikki aineet yleiskoneeseen ja valmis taikina nousemisen jälkeen pellille. Painelen lastalla taikinan valmiiksi paloiksi. Ne on sitten helppo vain taittaa irti toisistaan.
Ihan hyviä näistä tuli. Pikkasen liian kauan ehti olla uunissa ja pohjasta tuli vähän kova, mutta saatiin koko satsi syötyä kolmestaan.



sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kirsikkapuu

Olen aikaisemmin kertonut pihallamme kasvavista omenapuista. Niihin näyttäisi tulevan tänä vuonna ensimmäistä kertaa omenoita. Heti kokonaiset kolme.

Omenapuiden lisäksi jossain vaiheessa istutin myös yhden Pilvikirsikan. Valitettavasti se ei kestänyt edes ensimmäistä talvea. Olen siitä asti halunnut uuden ja uusi kasvupaikkakin on ollut mietittynä. Viikko sitten sain vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi kirsikkapuun. Pilvikirsikka jälleen.
 Olisi ollut ihan kiva hoitaa puun istuttamine ihan itse, mutta jo kipeähköt harjoitussupistukset sekä selkä- ja liitoskivut estävät kaiken vähänkään raskaamman fyysisen toiminnan aika tehokkaasti. Mies sitten kaivoi kuopan valmiiksi ja pikkuveli lähti mukaan multaostoksille.
 Itse puun istutin sitten itse ja se multasäkkikin nousi tarpeen vaatiessa sieltä auton peräluukusta.
Nyt vain sitten yritetään muistaa kastella ahkerasti ja toivotaan parasta. Ainakin on paremmalla paikalla tällä kertaa, kuin viimeksi.


tiistai 10. kesäkuuta 2014

Viikon vauvahankinta: Ratiaa ja Hakkaraista

Eräällä kirppisreissulla sattui eteen pari Ratia-bodya. Ihan uudenveroisia ja hintakin hurjat 0.50€/kpl.



Vaatepussista löytyi myös Herra Hakkarainen body, josta en muista enää yhtään, mistä olen sen ostanut. Olisin väittänyt, että kirppikseltä tai huutiksesta, mutta siinäpä olikin laput paikoillaan. Takaa se näyttä tältä:


Hetkiä

Ajattelin näin kesällä tehdä tällaisia pikapostauksia kännykällä. Lyhyitä ja nopeita. Vähän tekstiä ja kännykkäkuva. Pieniä hetkiä.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Valmistautumista vauvaan

Kun kerran on aikaa ollut, olen jo järjestellyt vauvanvaatteet kaappiin. Kodinhoitohuoneen laatikkoon pienimmät. Toiseen laatikkoon 50-56 vaatteet



ja toiseen laatikkoon 62cm vaatteet.


Noiden laatikoiden yläpuolinen taso tulee toimimaan hoitopöytänä, kuten edellistenkin lasten kohdalla. Isommat vaatteet järjestin sitten jo kaappiin.


Oikealla 68,74 ja 80. Vasemmalla ylimmällä hyllyllä Joonalle pieniä, mutta vielä Juusolle isoja. Sen jälkeen 86cm. Pusseissa odottavat vielä 90 ja 92cm vaatteet. Kuten näkyy, paljon mitään ei tarvitse vauvalle ostaa. Siis vaatteita. Etenkin kun serkku toi vielä tällaisen yllärin.


Laatikossa oli takaisinpäin melkeinpä kaikki sinne aikanaan kiertoon laitetut vaatteet.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Viikon vauvanvaate: Poppia

Ihan pieniä vaatteita ei paljon tarvitsisi ostella, mutta koska mielestäni ihan pienelle on kiva pukea kietaisumallin bodyja ja kun nämä nyt vaan olivat niin ihania. Eräältä facebookin PoP-kirppikseltä sitten tuli ostettua tällainen setti.


maanantai 2. kesäkuuta 2014

Omenankukat

Olen joskus aikaisemminkin kertonut pihallamme kasvavista omenapuista. Tänä vuonna niihin tuli ensimmäistä kertaa kukkia. Toissaviikolla napsin kuviakin. Saa nähdä saadaanko tänä vuonna myös omenoita. Myös viimekesänä istutetuissa marjapuskissa oli kukkia.