Pikkukissoja

Olen ennenkin kertonut meidän kissoistamme. Alunperin meillä oli vain sisäkissoja. Kuitenkin JuuJuun syntymän aikoihin Smirre-herra pääsi livahtamaan ulos ja oli pihalla pari päivää. Sen jälkeen ei sitten enää oikein sisäkissaksi suostunut ja se on sitten saanut olla pihallakin. Aika tarkasti se tuntuu pysyvän omassa pihassa, mitä nyt välillä käyttää hyväkseen sitä mahdollisuutta, että viereisen alakoulun oppilaat rapsuttelevat ja silittelevät.

Rääpäle-kissan kuoltua viime syksynä jäi sisäkissamme Sindy aika yksin.

Tässä muutama viikko sitten pojat jotain värkkäsivät ulko-oven kanssa ja Sindy karkasi ulos. Leikkaamaton narttukissa ja kevät. No ei siinä tietenkään muuta tarvitse.

Laskin mielessäni, että "se penikoi joskus juhannuksen jälkeen". No se "joskus juhannuksen jälkeen" oli sitten eilen. Pohjustuksena sen verran, että minulla ei ole MITÄÄN kokemusta tiineistä kissoista tai kissanpennuista.

Illalla kuuntelin, kun Sindy huusi ihan ihmeellisesti kiipeilytelineen päällä. Huomasin jotain limaa ja totesin, että nyt on vissiin sitten synnytys käynnissä. Koska kissa reppana roikkui siellä kiipeilytelineen päällä miten sattuu, hain siihen viereen sitten laatikon, jonka olin tätä tarkoitusta varten hankkinut. Sindy siirtyi siihen ja kannoin laatikon kylppäriin. Katselin hommaa pienen hetken välimatkan päästä. Jos ei olisi tiennyt kissan penikoivan, olisin luullut sen kuolevan. Sen verran kamalaa ääntä se piti ja sätki aina supistuksen tullessa. Homma meni vähän pieleen siinä vaiheessa, kun Smirre päätti tulla kurkkimaan. Sindy lähti juoksemaan karkuun ja suoraan meidän makkarin vaatehuoneeseen lattialle pudonneen varatyynyn päälle. Nappasin kissan varovasti vieressä olevaan tyhjään muovilaatikkoon ja kannoin sillä takaisin kodinhoitohuoneeseen. Samalla heitin Smirren pihalle.

Sindy ei oikein tuntunut tajuavan mitä tapahtuu ja jäi pyörimään puoliksi syntynyt pentu perässä roikkuen pitkin lattiaan. Sitten sen juoksi kaapin alle ja jätin sen sinne rauhaan. Kävin välillä varovasti ovenraosta kurkkimassa ja hetken kuluttua alkoi kuulua kamala parku. Ensimmäinen pentu oli syntynyt. Sindy oli kyllä putsannut kalvot, mutta kantanut penturaukan keskelle kylmää lattiaa ja itse kyyristeli siellä kaapin alla. Napanuora ja istukka olivat pennussa kiinni. Annoin jonkun aikaa olla, mutta lopulta totesin, että ei tuo kissa kyllä taida nyt olla oikein tehtäviensä tasalla. Googletin netistä ohjeita ja päätin sitten katkaista sen napanuoran. Koska lattia, jolla pentu makasi, on todella kylmä, hain kangasvarastostani lakananriekaleen ja siirsin pennun varovasti sen päälle. Sidoin ohjeiden mukaan napanuoran hammaslangalla ja katkaisin. Sitten siirsin pennun kankaan päällä lähemmäksi emoaan. Siinä vaiheessa Sindy sitten jotenkin havahtui, söi istukan ja rupesi putsaamaan pentuaan. Hain sitten laatikon siihen viereen ja nostin pennun sinne. Siinä vaiheessa Sindy sitten meni pennun perässä sinne laatikkoon ja jätin ne jälleen pärjäämään keskenään. Illan aikana kävin pari kertaa varovasti kurkistamassa ovenraosta ja toisen pennun Sindy hoiti jo sitten alusta asti aivan itse.

Tänä aamuna kopassa oli sitten jo kolmaskin pentu. Vaikka tiedän, että kissoja ei saisi siirtää, oli niiden laatikko maailman huonoimmalla paikalla keskellä lattiaa. Olisi joutunut joka kerta hyppiä niiden yli, kun kodinhoitohuoneesta jotain tarvitsi, siirsin laatikkoa varovasti syrjemmälle. Laitoin myös vesi ja ruokakupit Sindyä varten ihan laatikon viereen, että ei tarvitse poistua kauas pennuistaan.