Joo no ensinäkin hv vaan kaikki jotka väittää oikeasti, että painoa saa alas pienillä arkisilla valinnoilla. Kun oon kokeillut nyt seuraavat:
- Säännölliset ruokarytmit
- Enemmän unta
- Vähemmän herkkuja
- Vähemmän alkoholia (= neljä annosta kahdeksaan viikkoon)
- Enemmän vettä
- Enemmän kasviksia
- Pienemmät annokset (n. 1/3 annoksen koko pienentynyt)
- Enemmän hyötyliikuntaa
Ja muutaman viikon oon syönyt koulussa lounaaksi salaatin, koska se nyt vaan on halvempaa.
Ja mikä on tulos: +2 kg!!!!
Ja mitähän ne olis sitten ne PIENET muutokset, jos näillä ei ole MITÄÄN vaikutusta!
lauantai 23. helmikuuta 2013
maanantai 18. helmikuuta 2013
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
Sata kirjaa-projekti etenee hitaasti, mutta varmasti.
Ensimmäinen kirja jonka lukeminen muistuttaa täin etenemistä tervassa, on Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Tämä kirja piti lukea lukiossa ja no en lukenut. Tai luin pätkän sieltä ja toisen täältä ja taisin jonkun tiivistelmän ettiä netistä, että pystyin tekemään kirjan lukemiseen liittyneet tehtävät.
Liian paljon liian vaikeita sanoja ja liian vaikeaselkoista tekstiä. Suuria pohdintoja synnistä ja helvetin tulesta. Plaah... Koko ajan mielessä on vain ajatus, että olisipa tämä äkkiä jo ohitse...
Monessa kohdassa kirja ärsytti suuresti. Teki mieli käydä veljeksiä ravistelemassa, että "miten te voitte olla noin tyhmiä". Mutta niin kasvutarinastahan tuossa on kuitenkin kyse ja veljekset kasvavat ja kypsyvät kirjan edetessä.
Kolme tai neljä viimeistä lukua meni aika helposti, koska siinä kohti tuli viimein se fiilis, että halusi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Mutta se on aika laiha lohtu siihen, että ensin on kahlannut kymmenen lukua suuren tuskan kanssa.
En usko, että tulen tuota kovin helpolla enää uudestaan lukemaan.
Ensimmäinen kirja jonka lukeminen muistuttaa täin etenemistä tervassa, on Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Tämä kirja piti lukea lukiossa ja no en lukenut. Tai luin pätkän sieltä ja toisen täältä ja taisin jonkun tiivistelmän ettiä netistä, että pystyin tekemään kirjan lukemiseen liittyneet tehtävät.
Liian paljon liian vaikeita sanoja ja liian vaikeaselkoista tekstiä. Suuria pohdintoja synnistä ja helvetin tulesta. Plaah... Koko ajan mielessä on vain ajatus, että olisipa tämä äkkiä jo ohitse...
Monessa kohdassa kirja ärsytti suuresti. Teki mieli käydä veljeksiä ravistelemassa, että "miten te voitte olla noin tyhmiä". Mutta niin kasvutarinastahan tuossa on kuitenkin kyse ja veljekset kasvavat ja kypsyvät kirjan edetessä.
Kolme tai neljä viimeistä lukua meni aika helposti, koska siinä kohti tuli viimein se fiilis, että halusi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Mutta se on aika laiha lohtu siihen, että ensin on kahlannut kymmenen lukua suuren tuskan kanssa.
En usko, että tulen tuota kovin helpolla enää uudestaan lukemaan.
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
perjantai 15. helmikuuta 2013
Moderni mummola arpoo
Modernin mummolan blogista on arvonta ja palkintona on ihanan ihana AND Veska.
Voitin jo aikaisemmin Annan omasta arvonnasta säleboxin, mutta mä niiiiiiin haluaisin ton Veska.:n! Se on vaan niin hieno!
Voitin jo aikaisemmin Annan omasta arvonnasta säleboxin, mutta mä niiiiiiin haluaisin ton Veska.:n! Se on vaan niin hieno!
torstai 14. helmikuuta 2013
Blogiluettelon siivousta
Siivoilin vähän tota sivupalkin blogiluetteloa. Tai oikeastaan päivitin sitä ajan tasalle, koska niinhän siinä kävi, että kaksi lähti ja kolme tuli tilalle.
Ensin palo käpy mainos-mainos-mainos-blogiin, joten Riikka kotiäiti poistui blogilistalta.
Seuraavaksi siivousluudan kohteeksi joutuin Kaunis pieni elämä. Sen verran alkoi siirappinen hempeily jo tulla korvista. Ei makeaa mahan täydeltä.
No mitä sinne listaan sitten tuli?
No Kaunis pieni elämä korvautui sisustusblogilla, joka paremmin sopii omaan persoonaani: Diagnoosi: sisustusmania
Sitten jotain ihan täysin muuta, nimittäin asiaa ortodoksiksisesta kirkosta löytyy blogista nimeltä
Ensin palo käpy mainos-mainos-mainos-blogiin, joten Riikka kotiäiti poistui blogilistalta.
Seuraavaksi siivousluudan kohteeksi joutuin Kaunis pieni elämä. Sen verran alkoi siirappinen hempeily jo tulla korvista. Ei makeaa mahan täydeltä.
No mitä sinne listaan sitten tuli?
No Kaunis pieni elämä korvautui sisustusblogilla, joka paremmin sopii omaan persoonaani: Diagnoosi: sisustusmania
Sitten jotain ihan täysin muuta, nimittäin asiaa ortodoksiksisesta kirkosta löytyy blogista nimeltä
Ja sitten vielä Ripauksellinen arkea.
tiistai 12. helmikuuta 2013
Lotraussuihkua ja tappajatautia
Mä inhoan käydä suihkussa. Sielä tulee kylmä. Muutama kaveri on ihmetellyt tätä, että "miten niin suihkussa tulee kylmä?". No kun mä en lotraa yhtään ylimääräistä. Kastelen naaman, suljen hanan, laitan naama-ainetta, avaan hanan, huuhtelen naaman, kastelen hiukset, suljen hanan, laitan shampoota hiuksiin, avaan hanan, huuhtelen hiukset,kastelen lopun kropan, suljen hanan, laitan hoitoainetta ja saippuaa, avaan hanan ja huuhtelen.
Eli siis käytän vettä niin vähän kuin mahdollista. Tämä ei kuitenkaan johdu mistään maailmantuskasta vaan tottumuksesta. Sekään ei johdu niinkään ekologisesta kasvatuksesta, vaan yksinkertaisesti mukavuustekijästä nimeltä lapsuudenkodin pieni lämminvesivaraaja. Viisihenkisessä perheessä se lämmin vesi ei vain yksinkertaisesti riittänyt kaikille, jos joku lotrasi vettä turhaan. Eikä kukaan halunnut joutua sen viimeisen hampaisiin jolta se lämmin vesi kesken suihkun katkesi.
Tänään olin kuitenkin pahis. Kävin aivan kunnon superlotraussuihkussa. Mulla on päällä joku supertappajaflunssa, joka estää hengitystä kulkemasta ja tuntuu hapolta keuhkoputkissa. Meillä on kaksi suihkua (ja se on äärettömän kätevää lasten kanssa), joten pistin toisesta hanasta tulemaan niin kuumaa vettä, kun vain hanasta tulee. Tämä vesi valui ämpäriin jonne olin pudottanut vähän eukalyptus-saunatuoksua ja vick-salvaa. Höyryhengityssuihku. Oli varmasti ehkä neljäs kerta IKINÄ, että kävin suihkussa sulkematta hanaa joka välissä.
Muutenkin olen huomannut itsessäni yllättävää tunnollisuutta ja hyvis-piirteitä. Huomasin katsovani koulussa kieroon kaveria joka pyysi viemään omatkin roskansa roskiin ja niiden seassa oli LASIPURKKI. Huomasin kysyväni "ai tämäkikö tonne?". No niin hyvin en kuitenkaan ollut, että olisin sitä likasta lasipurkkia omaan laukkuuni pistänyt, mutta vähän teki pahaa pistää sitä sinne sekajätteeseen. Samoin katoin vähän "mitä toi tekee"-ilmeellä toista tyyppiä joka teroitti kynänsä lattialle. Milloin musta tuli näin tällainen?
Sammuttelen (yleensä) turhia valoja ja kotona roskakaapista löytyy omat astiat biojätteelle, metallille, lasille ja paristoille. Siis sen sekajätteen lisäksi. Tunnen suurta tuskaa siitä, että ostelen vaatteita, jotka on todennäköisesti tehty jossain täysin epäinhimillisissä oloissa. Valitettavasti budjetti ja aika eivät vielä anna periksi sille, että ostaisi esim. kotimaista käsityötä enemmän.
Ja se ikuinen murheenkryyni... Ruoka. Kertokaa mulle miten ruoka voisi olla samaan aikaan kevyttä, terveellistä, monipuolista, ekologista, eettistä ja HALPAA???
Eli siis käytän vettä niin vähän kuin mahdollista. Tämä ei kuitenkaan johdu mistään maailmantuskasta vaan tottumuksesta. Sekään ei johdu niinkään ekologisesta kasvatuksesta, vaan yksinkertaisesti mukavuustekijästä nimeltä lapsuudenkodin pieni lämminvesivaraaja. Viisihenkisessä perheessä se lämmin vesi ei vain yksinkertaisesti riittänyt kaikille, jos joku lotrasi vettä turhaan. Eikä kukaan halunnut joutua sen viimeisen hampaisiin jolta se lämmin vesi kesken suihkun katkesi.
Tänään olin kuitenkin pahis. Kävin aivan kunnon superlotraussuihkussa. Mulla on päällä joku supertappajaflunssa, joka estää hengitystä kulkemasta ja tuntuu hapolta keuhkoputkissa. Meillä on kaksi suihkua (ja se on äärettömän kätevää lasten kanssa), joten pistin toisesta hanasta tulemaan niin kuumaa vettä, kun vain hanasta tulee. Tämä vesi valui ämpäriin jonne olin pudottanut vähän eukalyptus-saunatuoksua ja vick-salvaa. Höyryhengityssuihku. Oli varmasti ehkä neljäs kerta IKINÄ, että kävin suihkussa sulkematta hanaa joka välissä.
Muutenkin olen huomannut itsessäni yllättävää tunnollisuutta ja hyvis-piirteitä. Huomasin katsovani koulussa kieroon kaveria joka pyysi viemään omatkin roskansa roskiin ja niiden seassa oli LASIPURKKI. Huomasin kysyväni "ai tämäkikö tonne?". No niin hyvin en kuitenkaan ollut, että olisin sitä likasta lasipurkkia omaan laukkuuni pistänyt, mutta vähän teki pahaa pistää sitä sinne sekajätteeseen. Samoin katoin vähän "mitä toi tekee"-ilmeellä toista tyyppiä joka teroitti kynänsä lattialle. Milloin musta tuli näin tällainen?
Sammuttelen (yleensä) turhia valoja ja kotona roskakaapista löytyy omat astiat biojätteelle, metallille, lasille ja paristoille. Siis sen sekajätteen lisäksi. Tunnen suurta tuskaa siitä, että ostelen vaatteita, jotka on todennäköisesti tehty jossain täysin epäinhimillisissä oloissa. Valitettavasti budjetti ja aika eivät vielä anna periksi sille, että ostaisi esim. kotimaista käsityötä enemmän.
Ja se ikuinen murheenkryyni... Ruoka. Kertokaa mulle miten ruoka voisi olla samaan aikaan kevyttä, terveellistä, monipuolista, ekologista, eettistä ja HALPAA???
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
perjantai 8. helmikuuta 2013
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
Sata kirjaa- projektin kolmantena kirjana oli jälleen jo entuudestaan luettu kirja. Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Tämä kirja piti jokaisen lukea lukiossa. Mitään en enää kirjasta muista, joten tulee ehkä ihan tarpeeseenkin kerrata.
Kirjastossa ei sattunut olemaan Tuntematonta hyllyssä, joten otin sen hyllystä löytyneen Sotaromaanin sitten lukemisen alle, olenhan tuon Tuntemattoman joskus lukenut.
Jo heti alussa tuli sellainen "voi vitsi kun tämä on niin paljon sujuvampaa luettavaa kun tuo TSH". Kirja ei myöskään ole mikään järjetön tiiliskivi.
Hieman välillä jää joitain kohtia epäselviksi, kun ei ole tuo maanpuolustussanasto hallussa.
Jossain vaiheessa tulee loppuakohti mentäessä sellainen "älä kiinny ihmisiin kun ne kuolee kuitenkin"-fiilis.
Huomasin useaan kertaan hihittäväni ääneen joillekkin tilanteille tai kommenteille.
Edelliseltä lukukerralta muistinkin tuon, että kirja loppuu aika äkillisesti.
Kirja pistää kyllä miettimään sotaa. Kuinka järjetöntä se lopulta on. Ja kuinka toivoo, että itse ei koskaan tarvitsisi sellaista kohdta.
Kirjastossa ei sattunut olemaan Tuntematonta hyllyssä, joten otin sen hyllystä löytyneen Sotaromaanin sitten lukemisen alle, olenhan tuon Tuntemattoman joskus lukenut.
Jo heti alussa tuli sellainen "voi vitsi kun tämä on niin paljon sujuvampaa luettavaa kun tuo TSH". Kirja ei myöskään ole mikään järjetön tiiliskivi.
Hieman välillä jää joitain kohtia epäselviksi, kun ei ole tuo maanpuolustussanasto hallussa.
Jossain vaiheessa tulee loppuakohti mentäessä sellainen "älä kiinny ihmisiin kun ne kuolee kuitenkin"-fiilis.
Huomasin useaan kertaan hihittäväni ääneen joillekkin tilanteille tai kommenteille.
Edelliseltä lukukerralta muistinkin tuon, että kirja loppuu aika äkillisesti.
Kirja pistää kyllä miettimään sotaa. Kuinka järjetöntä se lopulta on. Ja kuinka toivoo, että itse ei koskaan tarvitsisi sellaista kohdta.
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
Läskikriisi
Mulle iski ihan kamala läskikriisi. Painonpudotus on tökännyt aivan totaalisesti. Touko-Syyskuun välillä tippui se 5 kiloa ja marraskuussa tuli kilon verran takas. Ja siihen on homma tyssännyt. Ei onneksi ole nousemassakaan, mutta pitäisi vissiin taas astetta isompi skarppausliike tehdä johonkin suuntaan.
Läskikriisi iski eilen vaatekaupoilla. Mä VIHAAN ostella vaatteita jos oikeasti tarvitsee jotain. Alkoi taas vaan ahdistaa kun mikään ei näyttänyt hyvältä päälle ja koot tuntuivat loppuvan järjestään sinne kokoa tai kahta liian pieniin. "38...34...34...36...38..." no joo lopulta sitten löysin pari perustoppia H&M:ltä. Ja tosiaan kun olin selannut koko rekin läpi sieltä viimein löytyi YKSI valkoinen ja YKSI musta toppi, jotka olivat kokoa 42.
Iski sitten myös tyylikriisi. Miten ihmeessä voikaan löytää mitään, kun ei edes tiedä mitä etsii? Jotekin pitäis miettiä ihan uudestaan se, että mitä oikeasti haluaa sinne vaatekaappiinsa hankkia. En oikein tiedä mikä se oma tyyli edes itseasiassa on. Tai mihin suuntaan haluan lähteä pukeutumistyyliäni kehittämään.
Tosi vaikeaa tällainen.
Läskikriisi iski eilen vaatekaupoilla. Mä VIHAAN ostella vaatteita jos oikeasti tarvitsee jotain. Alkoi taas vaan ahdistaa kun mikään ei näyttänyt hyvältä päälle ja koot tuntuivat loppuvan järjestään sinne kokoa tai kahta liian pieniin. "38...34...34...36...38..." no joo lopulta sitten löysin pari perustoppia H&M:ltä. Ja tosiaan kun olin selannut koko rekin läpi sieltä viimein löytyi YKSI valkoinen ja YKSI musta toppi, jotka olivat kokoa 42.
Iski sitten myös tyylikriisi. Miten ihmeessä voikaan löytää mitään, kun ei edes tiedä mitä etsii? Jotekin pitäis miettiä ihan uudestaan se, että mitä oikeasti haluaa sinne vaatekaappiinsa hankkia. En oikein tiedä mikä se oma tyyli edes itseasiassa on. Tai mihin suuntaan haluan lähteä pukeutumistyyliäni kehittämään.
Tosi vaikeaa tällainen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)