Rääpäle

Kahdeksan vuotta sitten veljeni otti kissanpennun. Pentu reppanalle oli annettu nimi Ahtopaine. Veljeni päätti nimetä kissan uudelleen ja uuden nimen innoituksena toimi seuraava vitsi:

Mikä on laidallinen ja sanoo mul mul?
No tietysti tiikeli.

Kissasta tuli Tiikeli. Veljeni kissa-allergia äityi nopeasti niin pahaksi, että kissasta oli pakko luopua ja se muutti sitten meille väliaikaisesti. Tätä väliaikaista sijoitusta kesti sitten melkein kahdeksan vuotta. Siinä vaiheessa kun kissa muutti meille, se sai jälleen uuden nimen. Säälittävän pienestä ja ruipelosta narttukissasta tuli Rääpäle.

Rääpäle oli tainnut kokea vähän kovia siellä mistä se alunperin veljelleni tuli. Se oli ihan järjettömän arka kissa. Tarvittiin todella paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta lopulta Rääpäle alkoi luottaa ihmisiin. Ensin minuun ja hiljalleen muihinkin. Parin viimevuoden aikana se uskalsi jo tulla tervehtimään vähän vieraampiakin ihmisiä.

Rääpäle ei koskaan kasvanut isoksi, vaan se jäi aina tosi pieneksi reppanaksi. Nimensä veroiseksi. Siinä missä "norjanharmaahirvikissa" uros Smirre on ehdottomasti mieheni kissa, oli narttu-kissa Rääpäle ihan "mun kissa".

Koska Rääpäle oli leikkaamaton narttu se oli koko ikänsä sisäkissana. Kolme kertaa se karkasi. Ensimmäisellä kerralla se jäi puuhun pitkäksi aikaa. Toisen veljeni ja "varaveljeni" kanssa koitimme houkutella sitä alas. Lopulta taisimme kaataa koko puun... Toisella karkukerralla se oli pari viikkoa reissussa ja palasi sitten vahingoittumattomana takaisin. Kolmanen kerran Rääpäle lähti lätkimään ennen juhannusta. Tämä reissu kesti niin pitkään, että ajattelin, etten enää kissaa näe.

Tänään sain puhelun setäni vaimolta. Serkkuni oli kaverinsa kanssa nähnyt naapurin pihassa meidän Rääpäleen näköisen kissan kuolleena. Kävimme mieheni kanssa katsomassa. Siinä n. 5 metriä meidän tontin rajalta retkotti kuollut kissa. Rääpäle. Raukka oli yrittänyt tulla vielä kotiin, mutta ei sitten koskaan päässyt ihan perille asti. En tiedä mikä sitten oli tullut. Kissa kun oli päällisin puolin täysin kunnossa. Mietittiin olisiko joutunut esim. auton töytäisemäksi. Surullinen ja haikea fiilis.

Smirre ja Rääpäle 2006

Blogihaaste

-M- oli laittanut minulle MagdalArt-blogiin seuraavanlaisen haastejutun:

Haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

11 Asiaa minusta

1. Autoni on rikki. Tämä tarkoitaa sitä, että saatan tehdä (jos jaksan) teille tässä pian auto-aiheisen blogipostauksen
2. Kärsin melusta. Töissä on sellainen meteli, että perjantaisin sattuu korviin.
3. Esikoinen haluaa pikkusiskon ja pelkään kenelle kaikille se on tätä juttua selittänyt muodossa "meille TULEE pikkusisko"...
4. En luota sähköisiin järjestelmiin (esim. mahdollisuuteen laittaa Kelalle liitteitä sähköisessä muodossa) ja silti toivoisin sähköistä järjestelmää päivähoitoon.
5. En osaa kertotauluja ja se tekee matematiikan opettamisen kolmasluokkalaisille hieman haastavaksi.
6.  Urani sivistyslautakunnassa uhkaa jäädä melkoisen lyhyeksi, koska aloitin työt sivistystoimessa.
7. Harkitsen tässä vaiheessa kovasti huijausta siten, että jättäisin jonkun numeron välistä... Huomaisikohan kukaan?!?!
8. Lemppari pihahommani on puiden pieniminen. Sitä hommaa olisi tarjolla taas niin paljon kun vain intoa piisaa.
9. Haluaisin vihreän käsilaukun ja harmittelen todella paljon, kun en sellaista kirpparilta ostanut.
10. En ole enää ollenkaan varma, minkä väriset hiukset minulla luonnostaa on. Viimeiset 10 vuotta hiuksissa on ollut joku väri. 
11. Laskeskelen kauanko pitäisi elää pelkillä makarooneilla, että saisin mieleiseni timanttisormuksen maksettua...

Sitten -M-:n esittämät kysymykset:

1. Mikä on ollut onnistunein hiustyylisi ja milloin?

-Hmm... Ehkä joku viimeaikoina harrastamani puolipitkä ja rikostustileikattu. Siis ehkä pari vuotta sitten on ollut parhaiten onnistunut tätä lajia.
2. Jos voisit muuttaa kome asiaa elämässäsi, mitä ne olisivat, vai muuttaisitko?

Tällä hetkellä en kyllä varmaan muuttaisi mitään.
3. Mikä on ärsyttävin piirre itsessäsi ja toisessa ihmisessä?
Itsessä varmaan se, että ei osaa koskaan olla hiljaa. Toisissa ihmisissä piittaamattomuus.
4. Mitä teet/harrastat vapaa-ajallasi?
Harrastukset rajoittuvat lähinnä askartelupöydän ympärille. Kortti-askartelua, piirtämistä, kirjeenvaihtoa, lukemista...
5. Kuulutko johonkin liittoon, seuraan tai järjestöön?
En itseasiasa taida kuulua. Olen kyllä 4H:n hallituksen varapuheenjohtaja, mutta en varsinaisesti ole 4H:n jäsen.
6. Nimiä, joita vanhempasi miettivät sinulle nimesi lisäiksi ollessasi vauva?
Ilmeisesti kohdallani nimi oli aika selvä. Mummu oli yrittänyt ehdottaa Kunillaa...
7. Luettele viisi K -kirjailmella alkavaa asiaa, joista pidät? 
Kirjat, Kirjeet, Korut, Kebab ja Kesä
8. Montako jäsentä perheessäsi on?
Suppeasti ajateltuna 4. "Perhe" on siitä mielenkiintoinen käsite, että sillä voidaan ajatella monenlaisia kokonaisuuksia
9. Miten kuvailisit tyyliäsi?
Kevyesti rockahtava.
10. Rohkein asia, jonka olet tehnyt?
En osaa tähän vastata, mutta suunnitelmissa on tehdä yksi aika rohkea asia tulevaisuudessa. Siitä lisää sitten joskus myöhemmin ;)
11. Ehdoton 'must have' keittiössäsi? 

Kahvinkeitin!!

Kysymykset seuraaville:

1. Onko sinulla kummilapsia?
2. Millaisia muistoja sinulla on omilta kouluajoiltasi?
3. Mikä on viimeisin heräteostoksesi?
4. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
5. Luettele viisi H-kirjaimella alkavaa asiaa josta pidät.
6. Oletko tutustunut netin kautta ihmiseen, jonka olet myöhemmin tavannut livenä?
7. Pysyvätkö viherkasvit sinun huolenpidollasi hengissä?
8. Odottaako kotonasi ikuisuusprojekteja?
9. Oletko aamu- vai iltaihminen?
10. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
11. Oletko taikauskoinen

Haastan seuraavat:

Emmi

Lyyti

 Jenna W

Mansikkainen

Hemmari

Ei oikein löydy "blogikavereista" tuota yhtätoista sellaista haastettavaa, joilla olisi tarvittavan vähän lukijoita, ja joille olisi sen verran tuttu, että viitsisi haasteen lähettää. Muruista-Blogin Tupunen on pakko jättää väliin ihan vaan sen takia, että Lyytillä on joku haastettava :D

 

21. Richard Bach - Lokki Joonatan

Sata kirjaa- listan hyppelylukeminen jatkuu. Nyt lupaan kyllä, että en siirry Grimmin satuihin, ennenkun nämä "aukot" on paikattu.

Lokki Joonatan... Hmm... No ei tuosta kirjasta paljon voi sanoa. Hämärästi tuli jotenkin mieleen Ted Dekkerin Kehä "trilogia". Siis trilogia jossa on sitten kuitenkin neljäskin kirja.

Kirjan aluksi ajattelin, että on kaksi mahdollista loppua. Joko Joonatan saavuttaa jotain hienoa ja kaikki tajuavat ja ovat ihan, että "vau!". Tai sitten huonosti käy, kun ei tajua omalla paikallaan pysyä. No väärässä olin.

Vähän tekstiä, paljon kuvia lokeista ja lopulta oikein mitään ei jäänyt käteen.

23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti

Mun sata kirjaa projektin lukemisjärjestys on nyt kyllä pikkasen verran sekaisin. Luin tässä välissä kirjan Muumipeikko ja pyrstötähti. Alunperin oli ajatus lukea sitä iltasatuna pojille, mutta kirja oli vähän liikaa noin pienille. Liian vähän kuvia ja liikaa vaikeita sanoja.

Toisaalta kyllä jotkut kohdat hieman itelläkin pistivät miettimään. Leffaversio on aikalailla siistimpi. Tiedemiehet eivät tupakoi (eikä tähtitorni löydy tupakantumppien perusteella) ja muumipappa ei vedä piisamirotan kanssa omenaviiniä. Hemulitkin ovat yhden hahmon sijaan kokonainen heimo. Ja niiskut vaihtavat väriä.

Kirjan lukemisen jälkeen sitä ei ehkä enää osaa katsoa television muumeja aivan samalla tavalla kuin ennen.

Aika

Meni hermo töissä siihen, että joka luokan kello näyttää eri aikaa. Ajattelin ensin, että ostan jonkun halvan kellon jostain. Olin Glitterissä katsellut jonkun aikaa sitten paria ihan kivaa. Esikoisen puheterapian ja kuopuksen hoidon päättymisen väliin jäi kuitenkin sen verran aikaa, että sain idean käydä paikallisessa kultasepäliikkeessä katsomassa sen kellovalikoimaa. Menin, näin ja rakastuin. Niin mun näköinen kello ja kun kauppias vielä laski sille vähän halvemman hinnan kun epäröin, oli se vain sitten pakko ostaa.

On muuten hankala yrittää kuvata omassa kädessä olevaa kelloa...

Omppuja

Meidät kutsuttiin "omenavarkaisiin" kummisetäni luokse alkuviikosta. Kävimme sitten poikien kanssa keräämässä pussillisen omenoita.

Koko pussillista ei oikein saa syötyä sellaisenaan, joten ajatukseni oli leipoia niistä omenapiirakka ja tehdä pakastimeen omenasosetta. Jännästi sitten kävikin niin, että työnjako menikin eilen niin, että minä siivosin ja mies puuhaili keittiössä. Mies leipoi aivan törkeän hyvää omenapiirakkaa!

Ja omenasosekkin oli tosi hyvää.

Löysin sitten vielä niin söpön hillopurkin, että täytyy varmaan kokeilla tässä vielä joku päivä omenahillon tekemistä.