Nukuin yön ulkona

Minulla ja JustJustin toisella kummitädillä on ollut kahden naisen vertaistukiryhmä kasassa jo kohta kahdeksan vuotta. Eli esikoisten odotusajasta alkaen. Lapset meille on siunaantunut melko samoihin aikoihin, joten kummallakin on aina menossa joku sama vaihe. Nyt kun näitä milloin mitäkin vaihetta eläviä mukuloita on kolme, tultiin siihen pisteeseen, että kahvittelun lisäksi tuntui olevan paikallaan vähän isompi irtiotto arjesta. Päätimme lähteä metsään. Ja päätimme myös samantien tehdä siitä jokavuotisen perinteen.

Koska tarkoitus oli lähteä rentoutumaan, ei urheilemaan suunnittelimme reitin pituudeksi maksimissaan 20 kilometriä. Halusimme myös kiertävän reitin ja mielellään laavun yöpymispaikalle. Näiden kriteerien perusteella ensimmäiseksi vaelluskohteeksemme valikoitui Pyhä-Häkin kansallispuisto Saarijärvellä.

Oli kyllä huippua, kuinka monenlaista maastoa reitille mahtui. Ja se hiljaisuus. Alkuun se sai korvat humisemaan. Jatkuvassa metelissä olleet korvaparat eivät olleet tottuneet moiseen. Ensimmäiselle päivälle tuli kävelyä reilut 10km ja toiselle jäi sitten vajaa 7km.

Yövyimme Tulijärven laavun läheisyydessä. Aluksi suunnittelimme nukkuvamme laavussa, mutta kun paikalle alkoi tulla enemmän porukkaa, päätimme pystyttää teltan vähän sivummalle.

Laavun ympäristössä yöpyi lopulta 10-15 henkeä. En edes ihan tarkkaan tiedä määrää. Syy tähän väenpaljouteen oli Suomen Ladun Nuku yö ulkona-haaste. Vähän huvitti, kun huomasimme vahingossa valinneemme omalle reissullemme juuri tuon päivän. Kerrankin olimme jossain jutussa mukana!

Ensi vuoden reissulle pitää vähän panostaa varustukseen. Oma rinkka pitää varmaan hommata, vaikka lainarinkasta olenkin oikein kiitollinen. Myös lämpimämpää varustusta on syytä hommata, sillä yöllä meinasi tulla välillä vähän kylmä.

Ensi vuonna ehdottomasti uusiksi!

Hyvää matkaa sateenkaarisillalle

Heräsin aamulla siihen, että rekkakuski tuli sanomaan "Meillä on sitten kodinhoitohuoneessa kuollut kissa". Ensin ajattelin, että Smirre-vanhus on tullut tiensä päähän, mutta kyseessä olikin emokissa Sindy. Tosin ei kuollut, mutta tajuton ja aivan veltto. Soitto eläinlääkärille vahvisti sen mitä jo ajattelinkin: eipä sille oikein mitään ole tehtävissä. Päätettiin kuitenkin lähteä kissaa eläinlääkärille näyttämään, koska ei sitä siihenkään vounut jättää. Autossa kuulin kuinka kissan suunnasta kuului ensin rohinaa, sitten korahdus ja lopulta pihinää. Arvasin jo siinä vaiheessa, että se oli siinä. Eläinlääkärille ei sitten jäänyt muuta tehtävää, kun todeta kissa kuolleeksi.

Mitään ulkoisia vammoja ei kissassa ollut. Oikeastaan jäi kolme vaihtoehtoa. Joko on tullut auton töytäisemäksi ja saanut sisäisen vamman, joku sydänjuttu (kissoilla äärimmäisen harvinaisia kuulemma) tai sitten täällä joku kissanvihaaja myrkyttää. Melkein päivälleen kolme vuotta sitten samanlaisen kohtalon koki meidän Rääpäle.

Sindy ehti olla meillä neljä vuotta. Sinä aikana se ehti tehdä kolmet pennut. Ensin syntyivät Salli, Sintti ja "höntti". Sitten Stella ja reppana. Viimeisimpänä sitten neidit D ja E joiden kanssa Sindy kasvatti sitten löytöpennutkin.

Hyvää matkaa sateenkaarisillalle Sindy-kissa <3

Pihasaunaa

On jäänyt ihan pihasaunan edistyminen päivittämättä. Jotain kuvia olen laittanut projektin alkuvaiheista, mutta onhan tuo ollut jo keväällä saunomiskunnossa. Hirvittävän vaikea oli nyt saada mitään kunnollisia kuvia, mutta ehkäpä näistä jonkunlaisen kuvan saa. Ihan valmis tuo ei ole vieläkään ja hienosäätöä piisaa.

Hieman haastetta tuotti pieni eteistila. Jonkinlainen ovi oli saunaan laitettava, mutta pienen tilan ja viiston katon takia oikein mikään tavallinen ovi ei tuntunut toimivalta ratkaisulta. Lopulta saunan oveksi päätyi sitten lapsuudenkodistani yli jäänyt liukuovi.

Syksyn satoa pulloon

Olen tainnut suunnilleen joka syksy esitellä puutarhamme satoa ja tämäkään vuosi ei tee poikkeusta. Tänä vuonna saimme vadelmien, metsämansikoiden ja omenoiden lisäksi vähän mustaherukkaa. Pienet pensaamme tosin tuottivat vain puolisen litraa ja jonkun aikaa mietin, että mitä siitä oikein tekisi. Project Maman Likööripostaus herätti mielenkiinnon kokeilla, että mitenhän se onnistuisi mustaherukkaliköörin tekeminen. Googletin ohjetta ja päädyin sitten kokeilemaan tätä Kotikokin sivuilta löytyvää reseptiä. Nyt olisi sitten pieni pullollinen valmiina ja kyllähän tuo ihan hyvää on. Seuraavan satsin pistin tulemaan, kun mietin mitähän pihlajanmarjoista oikein voisi tehdä. Pihlajanmarjojen lisäksi pistin purkkiin vähän omenanpaloja ja mustaherukan lehtiä. Saapa nähdä mitä tästä sitten tulee.

Uusi kalenteri

Meillä on jo vuosia ollut lasten kanssa käytössä kalenteri, josta pojat ovat voineet hahmottaa viikon kulkua. Pahvinen kalenteri ei ole ollut järin kaunis, mutta se on toiminut kuitenkin ihan kivasti. Aina tähän saakka. JustJust on ruvennut säännöllisin väliajoin levittämään kaikki kalenterin kortit pitkin huushollia ja nyt suurin osa niistä onkin sitten jo ihan hukassa. Koko ajan ei jaksa piirtään uusia, joten joku parempi ratkaisu on ollut työn alla. Ja kerrankin Facebookin uutisvirtaan työntyvistä mainoksista oli hyötyä, sillä sinne pomppari mainost tästä Kokokidin magneettikalenterista. Siitä se idea sitten lähti ja työharjottelupäivän ohjessa tutkailin sitten Sinisen Siveltimen  askartelutarvike-valikoimaa ja sieltähän löytyi kaikki mitä tarvitsin. Puisia kirjaimia, puisia sydämiä, magneettinauhaa ja hyvä tussi. Omasta askartelulaatikosta otin vain tussit, millä kalenteri sai vähän väriä.

 

Mitä muuta sillä teipillä voi tehdä?

Edellisessä postauksessa aloitin tästä monikäyttöisestä washiteipistä ja tässä vähän lisää juttuja, mihin olen tuota teippiä käyttänyt.

Kun on talo täynnä pieniä poikia, tuli tarpeeseen tehdä vessaan vähän pientä muistutusta.

Eli mitä mullistavin keksintö: käytin teippiä teippinä!

Lahjapaperin puuttuminen on asia, jonka huomaan aina vasta siinä kohti, kun muu perhe on jo autossa odottamassa ja pitäisi "vielä äkkiä kääriä nuo paketit". Pikaratkaisuna foliota ja teippiä. Folion päälle olisi voinut vetästä vielä sellofaanin, jos sellaista olisi ollut.

Samoin hirveässä kiireessä työhaastatteluun mennessä, piti saada joku systeemi, missä todistukset pysyisivät laukussa suorana. Yhtään sopivaa kansiota ei löytynyt mistään, joten askartelulaatikosta pahvia ja teippiä. Tuli muuten aika kiva.

Mihin kaikkeen sinä olet käyttänyt näitä koristeteippejä?

Teippirulla käteen ja tuunaamaan

Ostin joku kerta ruokakaupassa käydessä rullan washiteippiä, enkä arvannut kuinka monikäyttöistä tuollainen teksti-teippi voikaan olla. Kun vuodenaika vaihtuu, vaihtuu myös lipaston päällinen ja tällä kertaa siihen muutti pulloja ja "kurkkupurkkilamppu". Mummon kurkkupurkille en kuitenkaan viitsinyt mitään pysyviä ratkaisuja tehdä, joten päädyin koristelemaan vihreää kantta ihan vain maalarinteipillä ja washiteipillä.

Purkin sisälle pistin joulupakettien sisällä olleet valot. Sen kerran, kun minä inspiroidun pinterestistä, niin rekkakuski kotiin tullessa kysyy, että "Miksi tuo kurkkupurkki räppii?". No sentään huomasi, että jotain on tapahtunut.

Muuten lipaston päälle päätyivät Viron reissulta pelkästään hienon pullon takia ostettu tyhjä viinipullo, kovia kärsinyt palmuvehka, tyhjä pieni purkki (johon voisi vielä jotain laittaa) ja syntymäpäivälahjaksi saamani kynttilä.

Parin päivän päästä laitan sitten vielä lisää juttuja, mitä olen tuolla teipillä tehnyt.