Leggareita pojalle?

Meillä on kotona aika kuuma aina, joten yleisin vaatetus millä JustJust kotona hengailee on vain body ja puolipotkarit/sukkahousut/leggarit. Viimeaikoina JustJust on ottanut melkoisen kasvuspurtin ja ohuempien housujen pino oli huvennut melko matalaksi, joten päätin jatkaa ompeluharjoituksia. Noshin sivuilta löytyi ilmainen leggareiden kaava, joten ajattelin kerrankin ommella jotain ihan oikein oikean kaavan mukaan. Pieneksi käymisen lisäki pinoa on pienentänyt myös kulutus. Kun jo kolmas muksu käyttää samoja puolipotkareita, saattaa käydä näin

Nämä Tutan puolipotkarit ovat kuitenkin niin sopivan malliset, joten en viitsinyt roskiinkaan heittää. Tilasin aikaisemmin Noshin askartelupussin ja etsiskelin sieltä sitten sopivia palasia näiden tuunaamiseen.

Arkartelupussin kankaissa oli pari juuri JustJustin leggareiden kokoista palasta. Päädyin diagonaali-kankaaseen. Mutta koska ompeluaikaa on lähinnä iltaisin, tuli sitten tehtyä väsyneenä pikku moka ja leikkasin kaksi saman jalan lahjetta. Piti sitten tehdä kahden leggarit ja koska kangasta ei ollut enempää, piti valita toiseen lahkeeseen jotain muuta kangasta. Ensimmäisten kohdalla pitäydyin Noshissa, mutta kahdet samanlaiset tuntuivat vähän tylsiltä, joten toisiin valitsin sitten PaaPiin Kaino-kangasta.

Nyt on kolmet uudet (tai melkein uudet) leggarit pikku vipeltäjälle. Näistähän tuli ihan kivat.

Käytättekö te pojilla leggareita?

Kun lapsi kerran haluaa

Meillä lapset ovat kyllä yleensä haluamassa jotain ihan koko ajan ja suurin osa toiveista ja haluamisista saa vastaukseksi "ei".

"Ei, et voi syödä jäätelöä iltapalaksi"
"Ei, et voi nukkua lattialla yötä"
"Ei, me ei lähdetä tänään Angry Birds-puitoon".

Mutta joskus lapset sattuvat haluamaan jotain sellaista, missä on pointtia ja ideaa ja niihin haluamisiin haluan tarttua. Kaikki lähti siitä, että lähdin mukaan trendi-villitykseen ja ostin värityskirjan. Siellä oli sitten hieno lohikäärmekuva ja sen nähdessään JooJoo totesi, että haluaisi sellaisen paidan. Oli sen verran luova idea, että olihan se toteutettava. Saattoi taas joku naapuri ihmetellä, että mitä tuolla taas tapahtuu, kun oli keittiön ikkunaan teipattuna t-paita...

Vanhan hupparin uusi elämä

Hain äidiltä ompelukoneen. Tarkoituksena oli ommella pari ruokalappua. No se homma on edelleen kesken, mutta oma vanha punainen huppari ja miehen harmaa college-paita saivat uuden elämän, kun äkillisenä päähänpistona päätin ommella elämäni ensimmäisen lastenvaatteen. Onhan tässä monta juttua, mitkä ei kestä lähempää tarkastelua, mutta oon silti aika fiiliksissä, että tein tämän oikeasti ihan itse!

Askartelut talteen

Kun pojat ovat päivähoidossa, tulee sieltä tietysti kotiin sitten aina yhtä sun toista askartelua. Olen ostanut molemmilla pojille kansiot, joihin näitä piirustuksia ja askarteluita säilön. Toukokuussa Juuso sai hoitopaikasta synttärikortin, joka oli niin tärkeä ja rakas, että ei sitä voinut mihinkään kansioon tallentaa. Eikä se ehkä sinne olisi kuulunutkaan, kun ei ollut Juuson tekemä. Siitä tuli sitten idea tehdä Juuson huoneen seinälle paikka näille askarteluille. Olen joskus kauan sitten ostanut seinätarroja poikien huoneisiin. Tähtien mukana tuli kehyksiä, jotka on ihan jääneet käyttämättä. Siinä paketissa oli myös tällaiset hauskat nurkat ja ne pääsivät nyt käyttöön.

Possukortti ja Juuson askertelut

Kesävaateongelma

Kasvavan mahan kanssa on ollut vähän ongelmana, että mitä sitä oikein pukisi päälle. Ihan kamalasti ei huvittaisi rahaa pistää vaatteisiin, jotka menee vain hetken. Etsiessäni lippistä löytyi sitten yksi ratkaisu tähän ongelmaan.

Joskus kauan sitten ostamani ja täysin käyttämättä jäänyt iso huivi kun taipuu aika moneksi.

 Vieläkin on aika isoja ongelmia näiden itestä otettujen kuvien kanssa... Ehkä mä vielä joskus opin... Etenkin kun ainoa isompi peili koko talossa on pimeimmässä mahdollisessa paikassa. (Samalla kuvissa näkyy maha 28+6.)

Valmistautumista vauvaan: pinnasängyn reunapehmuste

Joonan ja Juuson ollessa vauvoja, meillä oli pinnasängyssä kaverilta saatu reunapehmuste.

Kuten kuvasta näkyy, sen kanssa oli pieniä istuvuusongelmia. Pinnasänkymme on nimittäin aika vanha ja huomattavasti näitä nykyisiä pienempi. Normaalit reunapehmusteet ovat siis järjestään liian suuria. Tuon kuvan pehmusteen olen myös jossain vaiheessa hävittänyt.

Katselin sitten netistä uutta. Etenkin tämä Färg&formin ihana  Moln-pehmuste miellytti silmää kovasti. Mutta hinta ei oikein miellyttänyt työttömän kukkaroa ja tuonkin kanssa olisi ollut edessä tuo sama ongelma, että se olisi ollut liian iso. Päädyin sitten sellaiseen ratkaisuun, että teenpä ja tuunaanpa itse. Porukat pyörähtivät keväällä Ikeassa ja pyysin tuomaan sieltä Kompisar-laitapehmusteen. Kun sitten rakenneultrassa, kävin samalla pyörähtämässä Eurokankaassa ja ostin jo nämä aikaisemmin esittelemäni tähtikankaat.

Koska en osannut valita vihreän ja beigen väliltä, otin molemmat. Viime viikolla sain sitten viimein aikaiseksi aloittaa ompelutyön. Ensin lyhensin Kompisar-pehmusteen tähän pinnikseen sopivaksi.

 Ja sitten vain ompelin kankaista pussin, jonka sisään pujotin tuon pehmusteen. Ensin ajattelin tehdä uudet narut sitomista varten, mutta lopulta päädyin ompelemaan vain napinlävet ja käyttämään tuon valmiin pehmusteen naruja.

Lopuksi tein vielä pienen tyynyn jämäkankaista.

Tee-se-itse

No siitähän tuli tee-se-itse liitutaulupöytä.
Livingstone-kotien sivuilla on ohje tee-se-itse liitutaulumaalille. Ohjeessa puhutaan lateksimaalista, mutta rautakaupassa osasivat minua valistaa, että sellaista ei ole enää olemassakaan, vaan se on nykyään akrylaattimaali. Vesiohenteinen kalustemaali sävytettiin mustaksi. Saumauslaastiakaan ei ollut, mutta kokeilin hienotasoitetta. Siis jotain mitäliekittiä. Olis onnistunut ihan hyvin, jos olisi ollut jokin muu sekoitusväline, kun muovilusikka. Jäi vähän kökköjä. Mutta kun lähtökohta on ihan susiruma pöytä, on ihan sama mitä sille tekee: Ei se pahemmaksi ainakaan mene. Tällainen siitä sitten tuli

Tuunailua

Kävin äsken rautakaupassa. Ostin purkin huonekalumaalia. Sen jälkeen hain isältä saumauslaastia. Arvatkaapas mitä niistä on tulossa?