Talvikamppeet pulkassa

Lapsiperheen arki on yhtä hankintakarusellia. Aina kun on yhden vuodenajan kamppeet kassassa, saa ruveta suunnittelemaan jo seuraavaa. Nyt on viimein hommattuna kaikki tämän talven tamineet! Lämpimät vaatteet joka mukulalle sekä ne talviurheiluvälineet! Onneksi voi kierrättää ja JustJust parka saa aina isoveljien vanhat rämät. Raasu.

JooJoon kanssa ollaan kuitenkin oltu niin laiskoja, että ensimmäiset sukset on hankittu vasta viime talvena ja luistimet toissatalvena. Tai kyllähän me viime talvena JuuJuulle luistimet ostettiin, mutta oli niin lämmin talvi, ettei ehditty jäälle yhtään kertaa. Tänä vuonna piti siis hankkia molemmille sekä sukset, että luistimet. Tänäkin vuonna tutkailimme useamman paikan suksivalikoimaan ja päädyimme ihan samaan, kuin viimekin vuonna. Intersportista löytyi lompakolle sopivaan hintaan kaikki ja kun palvelu on vielä niin loistavaa joka kerta, ei taida ensi talvena tarvita muualla edes käydä. Siellä aina joku joka ymmärtää ja tietää katsoo kasaan sopivan paketin ja itse tarvitsee vain jutella mukavia vieressä.

Talvivaatteista viime talvena ostetut onneksi sopivat. Senpä takia ajattelin kerrankin vähän pidemmälle ja hankin jo valmiiksi JooJoolle ensi talveksi takin ja housut PoPin alesta. Popin talvivaatteita meillä ei olekkaan ennen ollut, mutta olen kuullut niistä hyvää. Nyt saakin sitten ruveta jo miettimään lenkkareita, kumppareita ja muita kevät-juttuja sekä pistämään rahaa sivuun JooJoon uutta polkupyörää varten...

Miten niin muka ruma!

PaaPiin designin Facebook-sivuilla vietettiin taannoin 11000 tykkääjän juhlia. Siellä nousi keskusteluun sitten se, että välimerkki-kuoseja (eli kahdella eri pohjavärillä löytyvä quote  ja keltapohjainen hastag) pidetään vuoden rumimpina kuoseina. Kuulemma näiden kohdalla on suunnittelijalla arvostelukyky pettänyt jne. Mitä ihmettä? Olenko ihan vain tyylitajuton, koska tykkään ihan valtavasti tuosta #-kuosista! Valitsin sitä jo aikaisemmin puolen metrin palan, kun voitin PaaPiin arvonnassa kankaita. Mutta koska nämä ovat nyt melkoisella alennuksella myynnissä tilasin hastag-kangasta vielä pari metriä lisää ja puolen metrin palan tuota hiekkapohjaista quoteakin. Samaan tilaukseen nappasin myös palan okraa resoria.

Hastaq pääsi sitten myös jo vähän käyttöönkin. Jatkoin Noshin ilmaisten kaavojen parissa ja tällä kertaa otin kokeiluun Hide-hupparin. PaaPiin kankaiden lisäksi valitsin Noshin joustocollegen. Elämäni ensimmäinen huppari. Serkkuni ihmetteli, että missä välissä minulla on aikaa ommella. Tätäkin tehtiin taas pala silloin ja toinen tällöin. Kuitenkin parissa päivässä sain värkättyä paidan kasaan. Ihan ei taas jokainen yksityiskohta kestä lähempää tarkastelua, mutta olen kyllä melko tyytyväinen lopputulokseen. Vaatteesta tuli ihan käyttökelpoinen. Ensin oli ajatus tehdä paita JooJoolle, mutta koska kangas ei ihan riittänyt, tein sitten JuuJuulle. Tosin Noshille tyypilliseen tapaan tämäkin oli niin reilua mitoitusta, että olisi lopulta mahtunut JooJoolle. JuuJuu vaan ei enää suostu paidastaan luopumaan, joten jotain meni ainakin oikein.Sen verrran sovelsin, että en kääntänyt alareunaa ohjeen mukaan, vaan tein sinne erillisen kaistaleen, jotta sain paitaan ihan vähän pituutta lisää. Istuu sitten vähän paremmin meidän pitkäselkäisille pojille.

Minun onneni on jossain muualla

Kerroin viime viikolla tästä blogi-harrastuksestani. Vielä silloin hehkutin kuulumistani Onni Blogit-portaaliin ja yhteisöön. Nyt kuitenkin kävi niin, että homma tyssäs kuin kananlento. Ihan niinkuin homma ei olisi ehtinyt päästä edes kunnolla alkuun ja vauhtiin. Suuria suunnitelmia kyllä oli ja paljon piti kevään aikana tapahtua. Kuitenkin nyt pari päivää sitten bloggaajille tuli tieto, että Onni Blogit lopettaa jo ensi viikon aikana. Onni Blogien kautta jaetut linkit eivät jatkossa enää toimi. Onnin nettisivut häviävät myös tammikuun aikana. En tiedä mitä tapahtuu Facebook-sivulle tai Instagramin ja Twitterin tileille. Missään näistä ei ole vielä näkynyt mitään infoa tulevasta, ei edes Onni Blogien lopettamisesta. Osa Onnilaisista jäi jatkamaan yhteisöpohjalta yhteisten juttujen kehittämistä, mutta jotenkin sen tyylinen toiminta ei tunnu tässä vaiheessa siltä mitä itse kaipaisin. Olo on aika ärsyyntynyt ja pettynyt, sillä odotin paljon. Mutta joskus asiat vain menee näin. Mitään suurta draamaa tuohon lopettamiseen ei liity, ylläpitäjiltä vain loppuivat resurssit homman pyörittämiseen. Tämä blogi jatkaa kuten tähänkin asti. Ainakin tuo hetken ajan portaalin jäsenenä oleminen antoi sitä uutta intoa tähän hommaan. Olen kuitenkin vähän oman tien kulkija joten ehkä nyt sitten sillä linjalla pysyn.

Instassa on taas tiedossa hiljaisuus, koska uusi hieno puhelimeni petti minut. Se kävi jo mutkan huollossa, mutta ongelma eikorjaantunut sillä. Sony lähtee siis takaisin huoltosetien hellään huomaan ja minä jatkan hermojen menettämistä Samsungin kanssa.

Hyvää kevään odotusta kaikille! Ensi viikolla esittelen taas yhden ompelutekeleeni!

Palikkapyykki

Kun rekkakuski on kotona, ehdin välillä tehdä niitä "tuokin pitäisi jossain vaiheessa tehdä"-hommia. Yksi tällaisista on lelujen putsaus. Tammikuun kovat pakkaset ovat olleet hyötykäytössä ja petivaatteiden lisäksi pakkasessa on ollut raikastumassa pari pyykkikorillista pehmoleluja. Seuraavan otin sitten työn alle Dublo-legot. En edes tajua mitä töhkää niihin oli kertynyt. Säilytyslaatikon pohjallakin oli jotain tahmaa. Rekkakuski ihmetteli, että "mitä ihmettä sä oikein teet?". Eskarista kotiutunut JooJoo ymmärsi heti. "Äiti mitä sä teet? Ai sä peset niitä! Senkö takia, että ne ei sitten enää haise?".

Jotkut ilmeisesti pesee legoja myös tiskikoneessa tai pyykkikoneessa. Itse en uskaltanut lähteä kokeilemaan miten onnistuu. Sen verran vähän kuitenkin noita palikoita on, että ne jaksaa pestä käsin. Onko muilla kokemusta legojen pesemisestä jossain koneessa? Entä miten muuten teillä putsataan leluja, vai putsataanko?

LivBox tammikuu

Sain rekkakuskilta joululahjaksi LivBox-tilauksen puoleksi vuodeksi ja tammikuun tuotteita olen ehtinyt tässä jo hieman testailemaan. Minulle on tullut LivBoxit myös aikaisemmin ja silloin posti tunsi vielä maksikirjeet ja laatikot tulivat ihan tuonne omaan postilaatikkoon. Nyt täytyy käydä boxi noutamassa. Onneksi on tuo smartpost, että ei aivan paikallisen "joskus auki"-asiamiespostin varassa tarvitse olla.

Tämän boxin sisältö oli kyllä oikein mieluinen ja kaikki tuotteet tulevat kyllä aika varmasti käyttöön. Seerumit ovat itselleni aika uusi tuttavuus. Tämä pikkupurkki tulee varmaan kokeilumielessä käytettyä, mutta tuskin sen enempää tulee itselle ostettua. SB12 on ollut käytössä joskus muutenkin. Floradix assosioutuu JooJoon raskausaikaan jolloin sen avulla yritin saada surkealla tasolla roikkuvaa hemoglobiinia nousemaan. Ja kyllä se nousikin, mutta edelleen pelkkä ajatus tuon juomisesta puistattaa.

Lumenen silmänrajaustussin kohdalla mietin ensin, et "Hö. Mulla on jo tällainen". Kaivoin sitten meikkilaatikkoa ja se edellinen olikin Maybelinen.

Tuohon Maybelinen tussiin en ole ollut mitenkään kovin ihastunut. Kokeilin nyt testimielessä kuitenkin rajata toisen silmän toisella ja toisen toisella kynällä. Siitä ei tosin ole kuvaa tarjolla. Lumenen tussi oli kapeampi kärjeltä ja ainakin omaan käteen se sopi paremmin. Lumenen tussi ei myöskään levinnyt niin pahasti, mitä tuo Maybelinen vastaava. Tummat rajaukset eivät vain kyllä kuulu omaan meikkiin kovin usein, eli voi jäädä muutamaan käyttökertaan.

Suosikit tästä boxista olivat pähkinät, kuorintavoide ja päänahkarasva. Herbinan kuorintavoide tuoksui miellyttävältä ja tuntui kivalta. Anydayn pähkinät olivat kyllä myös hyvin positiivinen yllätys. Koko pussi meni ihan huomaamatta ja kelpasivat ensin hyvin skeptisesti suhtautuvalle rekkakuskillekkin. Mutta se ehdoton ykköstuote oli tässä pakkauksessa kyllä ehdottomasti tuo hiuspohjan tehokosteuttaja! Talvet ovat ihan tuskaa kun ihon kuivuminen iskee myös päähän. Hiuspohja kutisee ja kiristää koko ajan. Tämä tehokosteuttaja helpotti oloa ihan välittömästi. Tämä on kyllä tuote jota saatan hyvinkin ostaa myöhemmin.

Suloinen siili

Vuodenvaihde tarkoittaa monessa paikassa alennusmyyntejä. Saapuva kevät tarkoittaa myös uusia vaatemallistoja. Ja se tarkoittaa sitä, että kotimyyjät myyvät varastojaan pois. Noshin pre spring mallisto ei oikein iskenyt, joten varsinaista kevät-mallistoa odotellessa tyydyin tekemään alennusmyyntishoppailuja. JustJust sai kaappiinsa kaksi uutta siilibodya. Burgundi pääsi heti käyttöön, kun se on kokoa 74/80. Muuten tuon kokoiset vaatteet on saanut jo pistää kiertoon, mutta Noshin bodyt tuntuvat olevan aika isoa kokoa. Harmaat siilit jäivät vielä odottamaan seuraavaa kasvuspurttia. Kaappiin odottamaan jäi myös burgundi paita JooJoon kasvamista. En ensin huomannut, kuinka paljon tuota vaalenapunaista noissa burgundeissa on, mutta sitten ajattelin, että väliäkö tuolla. Meneehän se pojallakin.

Vapaa-aikanani minä kirjoitan blogia.

Ajattelin tänä vuonna kirjoittaa blogiini jonkunsortin "postaus sarjan" harrastuksistani. Esittelen näitä puuhailujani kerran kuussa, aina näin 15. päivä, otsikolla "Vapaa-aikanani minä...". Ja tottakai on luontevinta aloittaa tästä bloggaamisesta.

Esimmäisen blogin avasin jo 2009 Vuodatuksen puolelle. 2011 vuonna kuitenkin vuodatuksessa tapahtui jotain ja kaikki blogeihin ladatut kuvat katosivat! Ensimmäinen blogini LasiPerhosen kätten jälkiä keskittyi pääasiassa korttiaskarteluun. Kun vuodatuksen kuvat katosivat, muutin korttiblogini tänne bloggerin puolelle. Nykyään ihan järkyttävän laiskasti päivittyvä blogi on kuitenkin edelleen olemassa nimellä Käsiä ja löytyy osoitteesta: http://satupuuhailee.blogspot.fi/

2010 halusin kirjoitella blogiin muutakin, kuin vain korttipäivityksiä. Päätin pitää korttiblogin kuitenkin omana juttunaan ja asvasin LasiPerhonen katsoo maailmaa-blogin. 2011 tämä blogi kuitenkin koki melkoisen mullistuksen, kun JuuJuu syntyi. Tuli tarve kirjoittaa niistä alkuvaiheista. Lopulta elokuussa 2012 päätin siirtää tämänkin blogin tänne Bloggeriin ja niin syntyi Pieni Urhea Taistelijani-blogi. Blogi joka kertoo pienestä pojasta ja isosta sydänviasta. 2012 tuli jälleen tarve saada kirjotella myös mitä päähän pälkähtää ja syntyi tämä blogi.

Satua oli ensimmäinen nimi joka päähän pälkähti. Ensin se piti olla "kunnes keksin jotain muuta", mutta olen jotenkin kiintynyt tähän sanaleikkiin. Satua (minua), satua (tarinaa) vai Satu A.

Blogia selaamalla voi nähdä kuinka paljon (tai kuinka vähän) olen tässä hommassa kehittynyt. Edelleenkään en osaa oikein tätä blogia lokeroida, mutta lifestyle-blogi on varmaan kutakuinkin kuvaavin kategoria. Blogin kanssa oli joskus kesällä sellainen fiilis, että pitäisi joko ruveta vähän enemmän panostamaan tai sitten pistää koko homma telakalle. Kun silmiini sitten sattui tieto, että Onni Blogit-yhteisö hakee bloggaajia, päätin hetken mielijohteesta pistää hakemuksen menemään. Pääsin mukaan ja ei oo kyllä vielä hetkeäkään kaduttanut. Vielä en oikein tiedä mitä se "enemmän panostaminen" tulee sitten ihan käytännössä olemaan. Mitä haluaisitte sen olevan?

No ainakin se on tarkoittanut sitä, että blogilla on nyt Facebook-sivut, instagram-tili ja twitter-tili. Järjestin blogissa myös joulukuussa ensimmäisen arvonnan. Helmikuussa on ehkä tulossa sitten jo toinen arvonta.

Blogissa kuvaamiseen käytän pääasiassa Canon EOS 1100 kameraa. Välillä myös satunnaisesti kännykkää. Ja vielä joku päivä opettelen ihan oikeasti ottamaan kuvia.

Blogista löytyy myös Kirppari-välilehti, jonne olen päivittänyt esim. muutaman poikavauvan vaatepaketin.

Vapaa-aikanani minä kirjoitan enenevissä määrin blogia. Ensi kuussa voisin kertoa vähän siitä, mitä muuta kirjoitan vapaa-aikanani.

Kesällä 2013 oli tällainen tukka

Taaperointia

JustJust on aika meneväinen tapaus. Jotain touhaamassa aikalailla kaiken aikaa. Välillä meinaa mennä hermo, kun ei saa itse tehtyä yhtään mitään, mutta suurimman osan ajansta tuota pikkumenijän taaperointia on melko metka seurailla. Kameran kanssa ei tämän elosalaman perään ehdi, joten tässä tarjolla nyt vähän vähemmän laadukasta kännykkäkuvaa. Mites muut taaperoiden vanhemmat: näyttääkö tutulta?

Leggareita pojalle?

Meillä on kotona aika kuuma aina, joten yleisin vaatetus millä JustJust kotona hengailee on vain body ja puolipotkarit/sukkahousut/leggarit. Viimeaikoina JustJust on ottanut melkoisen kasvuspurtin ja ohuempien housujen pino oli huvennut melko matalaksi, joten päätin jatkaa ompeluharjoituksia. Noshin sivuilta löytyi ilmainen leggareiden kaava, joten ajattelin kerrankin ommella jotain ihan oikein oikean kaavan mukaan. Pieneksi käymisen lisäki pinoa on pienentänyt myös kulutus. Kun jo kolmas muksu käyttää samoja puolipotkareita, saattaa käydä näin

Nämä Tutan puolipotkarit ovat kuitenkin niin sopivan malliset, joten en viitsinyt roskiinkaan heittää. Tilasin aikaisemmin Noshin askartelupussin ja etsiskelin sieltä sitten sopivia palasia näiden tuunaamiseen.

Arkartelupussin kankaissa oli pari juuri JustJustin leggareiden kokoista palasta. Päädyin diagonaali-kankaaseen. Mutta koska ompeluaikaa on lähinnä iltaisin, tuli sitten tehtyä väsyneenä pikku moka ja leikkasin kaksi saman jalan lahjetta. Piti sitten tehdä kahden leggarit ja koska kangasta ei ollut enempää, piti valita toiseen lahkeeseen jotain muuta kangasta. Ensimmäisten kohdalla pitäydyin Noshissa, mutta kahdet samanlaiset tuntuivat vähän tylsiltä, joten toisiin valitsin sitten PaaPiin Kaino-kangasta.

Nyt on kolmet uudet (tai melkein uudet) leggarit pikku vipeltäjälle. Näistähän tuli ihan kivat.

Käytättekö te pojilla leggareita?

Pyörii taas

Kymmenen vuotta. Se on pitkä aika yhteistä matkaa. Niin kauan olemme yhdessä arkea pyörittäneet. Kovasti se arki on teettänyt töitä meille molemmille. Ehkä kolmas lapsi ja lisääntynyt työmäärä oli sitten lopulta liikaa. Uuvuit taakan alle ja jouluna oli sitten se hetki kun ilmoitit, että nyt riittää. Jep. Kaikki tätä blogia seuranneet tietävät, että puhun nyt pyykkikoneesta.

Aikanaan kun lähdin opiskelemaan ja rekkakuski pakkasi kamppeensa samaan muuttokuormaan mukaamme lähti mummun vanha päältä täytettävä hirvitys. Puolisen vuotta taistelimme sen vaatteet likomäräksi jättävän vehkeen kanssa, kunnes anoppi armahti ja osti meille pesukoneen. Kymmenen vuotta tuo kohtalaisen halpa vekotin jaksoi perheemme pyykkejä pyörittää. Viimeiset melkein viisi vuotta sitä pyykkiä on pyörintyt 5-8 koneellista viikossa.

Pahaa ääntä tuo masiina on pitänyt jo pidempään, mutta joulun alla se sitten kosahti lopullisesti. Pyöritti ohjelmaa hetken ja sitten alkoi vain vilkkua kaikki valot. Taloa rakentaessa ajattelin, että en tarvitse kuivausrumpua. Ihan turha keksintö. No näillä nykyisillä pyykkimäärillä voisin olla eri mieltä, mutta kuivurille ei oikein löydy paikkaa. Senpä takia päädyimme sitten kompromissiin, eli kuivaavaan pesukoneeseen. Eilen sitten sain uuden koneen kotiin ja oon jo parin koneellisen jälkeen ihan rakastunut!

Teknisiä toimintoja tässä vehkeessä on enemmän, kun mulle menee jakeluun, mutta jos se puoli kiinnostaa, niin lisätietoja löytyy täältä. On kuulkaa hieno fiilis, kun enää tursuaa yli likasta pyykkiä vain pyykkikaappi, eikä jokainen mahdollinen paikka talossa! Elämä pelastettu.

Miniloma Kalajoella

Reissukuume. Se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja valtasi rekkakuskin mielen perjantaina. Isommat pojat lähinnä hyppivät seinille tekemisen puutteessa ja hermo alkoi kiristää yhdellä sun toisella. Jotain oli keksittävä. Koko päivää ei viitsisi autossa istua, joten piti tutkailla, että mitä kivaa sitä voisi tehdä 200km säteellä kotoa. Miniloman kohteeksi valikoitui sitten Kalajoki ja SaniFani.

Lauantaina lounaan jälkeen pakkasimme kamat autoon ja käänsinne Skodan nokan kohti Kalajokea. Perille päästyämme nakkasimme kamppeet hotellihuoneeseen ja suuntasimme uimaan. Meillä päin ei ole mitenkään hyvät mahdollisuudet harrastaa esimerkiksi vauvauinteja ja senpä takia JustJust ei ollut vielä kertaakaan uima-altaassa käynyt. Ensin näytti siltä, että tästä ei tule nyt yhtään mitään. JustJust aloitti huutamisen jo pukuhuoneessa, jatkoi sitä saunassa ja suihkussa ja huusi vielä altaillakin. Sitten muistin repussa olevan tutin ja sen turvin pikkuhiljaa uskalsi pieni hurjapää avata silmät ja sulkea suun. Hetken päästä olikin sitten jo oikein hyvä mieli. Nyt kun JooJoo osaa jo pysyä kellukkeiden avulla pinnalla, on tuo kylpylässä käyminen helpompaa. On vain kaksi, joista täytyy pitää koko ajan kiinni.

Uinnin jälkeen oli pikkumies jo aika väsykssä, mutta hyvin jaksoi vielä syödä ja seurata muun perheen keilaamista. Keilaaminen oli poikien mielestä sen verran kivaa, että sit'ä pitää käydä kokeilemassa vielä joskus toisenkin kerran. Illalla pienemmille pojille maittoi uni aika hienosti ja aamulla oli taas täysi tohin päällä. Aamupalalla tuijotettiin kelloa tiiviisti ja odotettiin leikkipaikan aukeamista. Siellä oli hyvä käydä riehumassa enimmät virrat pois ennen kotimatkaa. Sain osakseni vähän pitkiä katseita, kun JustJust pyyhälsi isoveljien perässä liukumäkeen. Mitäpä sitä perässä kävelemään (tai juoksemaan) kun kerran toinen osaa itsekkin. Ensin tosin useamman laskun verran JooJoo piti pikkuveljeä sylissä. Putkiliukumäkeen en myöskään päästänyt pienintä ihan yksikeen, mutta sieltäkin laskeskeli välillä ääneen naurava parivaljakko.

Tämän viikon kohokohta onkin sitten uusi pesukone! Tänään ei vielä ollut se päivä, että olisin arjen pelastuksen saanut noutaa kotiin. (Tai siis pistää rekkakuskin noutamaan).