Pyörii taas

Kymmenen vuotta. Se on pitkä aika yhteistä matkaa. Niin kauan olemme yhdessä arkea pyörittäneet. Kovasti se arki on teettänyt töitä meille molemmille. Ehkä kolmas lapsi ja lisääntynyt työmäärä oli sitten lopulta liikaa. Uuvuit taakan alle ja jouluna oli sitten se hetki kun ilmoitit, että nyt riittää. Jep. Kaikki tätä blogia seuranneet tietävät, että puhun nyt pyykkikoneesta.

Aikanaan kun lähdin opiskelemaan ja rekkakuski pakkasi kamppeensa samaan muuttokuormaan mukaamme lähti mummun vanha päältä täytettävä hirvitys. Puolisen vuotta taistelimme sen vaatteet likomäräksi jättävän vehkeen kanssa, kunnes anoppi armahti ja osti meille pesukoneen. Kymmenen vuotta tuo kohtalaisen halpa vekotin jaksoi perheemme pyykkejä pyörittää. Viimeiset melkein viisi vuotta sitä pyykkiä on pyörintyt 5-8 koneellista viikossa.

Pahaa ääntä tuo masiina on pitänyt jo pidempään, mutta joulun alla se sitten kosahti lopullisesti. Pyöritti ohjelmaa hetken ja sitten alkoi vain vilkkua kaikki valot. Taloa rakentaessa ajattelin, että en tarvitse kuivausrumpua. Ihan turha keksintö. No näillä nykyisillä pyykkimäärillä voisin olla eri mieltä, mutta kuivurille ei oikein löydy paikkaa. Senpä takia päädyimme sitten kompromissiin, eli kuivaavaan pesukoneeseen. Eilen sitten sain uuden koneen kotiin ja oon jo parin koneellisen jälkeen ihan rakastunut!

Teknisiä toimintoja tässä vehkeessä on enemmän, kun mulle menee jakeluun, mutta jos se puoli kiinnostaa, niin lisätietoja löytyy täältä. On kuulkaa hieno fiilis, kun enää tursuaa yli likasta pyykkiä vain pyykkikaappi, eikä jokainen mahdollinen paikka talossa! Elämä pelastettu.