Auts...

Montakin postausaihetta mielessä ja tänään piti kirjoittaa. Mutta eilisen lihaskuntotestin jäljiltä kädet on niin kipeät, että eivät nouse näppäimistölle. Auts... Kuntokuuri aloitettu.

Löllöpallo

Lapsellista-blogissa oli hyvä teksti liittyen synnytyksen jälkeiseen painonpudottamiseen. Itselle aika ajankohtainen aihe, kun ei tuo oma peilikuva ihan kauheasti nyt just miellytä. Toisaalta synnytyksestä ei ole vielä edes kolmea kuukautta ja tämä on ehkä viimeinen hetki elämässä, kun saan olla löllöpallo tällä syyllä. Tai oikeastaan ajattelisin näin, jos tämänhetkinen kropan malli ja vaatekoko olisivat vain tämän raskauden aikaansaamia. Kyseessä on kuitenkin pidempiaikainen juttu.

Yläasteellaja lukiossa olin vielä kovin hoikka. Pituuskasvu otti pyrähdyksen, jota paino ei ihan heti seurannut perässä.

Satu 17v

Opiskelemaan lähtiessä säännölliset ruoka-ajat jäivät ja vuodessa paino nousi 18 kiloa. Parin vuoden päästä onnistuin pudottamaan siitä kahdeksan ja kuusi vuotta sitten näytin aikalailla siltä, mikä olisi jonkinlainen tulevaisuudentavoite.

Lastenleirin ohjaajana 2008

 Kolme raskautta, arjen pyörittämisestä vastaaminen yksin, huono itsekuri, liikunnan puute... Reipas vuosi sitten yritin skarpata elämäntapojen suhteen, mutta se ei oikein tuottanut tulosta. Justuksen odotuksen alkuaikana tilanne oli aikalailla tämä:

Odotuksen alkumetreillä

Kaikissa kolmessa raskaudessa on viimeinen puntarin lukema ollut 94kg. Siitä on tähän mennessä lähtenyt kuusi ja lähtöpainoon on matkaa viisi kiloa. Aika pehmeä sitä on kuitenkin kauttaaltaan.

Yövaateselfie

Ensin ajattelin, että "no sitten jossain vaiheessa keväällä", mutta nyt tarjoitui aika hieno tilaisuus saada hommaan apua. Olen menossa elämäni ensimmäistä kertaa tapaamaan personal traineria. Jännittävää. Alustavan suunnitelman mukaan olisi neljä tapaamiskertaa, joilla kartotettaisiin vähän tilannetta, katsottaisiin ruokavaliota ja vähän treenaamista. Tätä hommaa avaan tulevaisuudessa vähän enemmän. Joko vain omalta osaltani tai sitten laajemmin jos saan muilta asianosaisilta lupaa.

Peilikuvaa tärkeämpi motivaattori tähän hommaa on kuitenkin oma jakaminen. Uskon, että syömällä terveellisemmin ja liikkumalla enemmän (enemmän=tässä tapauksessa yhtään), jaksan arkea ja vauvan kanssa valvomista paremmin. Ja jos siinä sivussa alkaa peilikuva miellyttää enemmän ja kaapissa olevat vaatteet mahtua päälle, sehän on vain plussaa.

Hiljaista

Vähän on nyt blogissa ollut hiljaista. Viime viikko meni isän juhlien järjestelyihin ja tämä viikko niistä toipumiseen. Eilinen ja osa tästä päivästä vietetään Justuksen kanssa äiti-vauva laatuaikaa, kun isommat pojat on mummulassa yötä. Tässä pari kuvaa juhlavalmisteluista.

Ja hei maanantaina päivitin itseni viimein todella paljon jälkijunassa tähän "pakko-kokeilla-ruokatrendiin" ja tein avokadopastaa. Ostin siis ensimmäistä kertaa elämässäni avokadon. Ja no eihän se ihan putkeen menny sekään homma, kun sellainen pieni epäolennaisuus, kun juusto unohtu. Mutta ihan hyvää tuo oli ilmankin.

Onnistuin ristiäissiivousten yhteydessä siivoamaan kameran laturin vähän liian hyvään talteen, joten seuraavat x-määrä postauksia kuvat tulevat olemaan taattua kännykkäkameralaatua... (Ihan niinkun mun kuvissa joku ero olisi sillä, millä ne on otettu...)

Fysioterapiaa

Sanni kyseli tuolla aikaisemmassa postauksessa näkyvän teippirullan tarkoitusta ja lupasin siihen vielä palata. Olenkin aikaisemmin valottanut vähän tätä meidän perheen lasten erityistarpeista johtuvaa terapia- ja seurantaviidakkoa sekä Joonan, että Juuson osalta. Viimeksi mainitsin, että fysioterapeutin kontrollia on syksyllä tulossa ja nyt on sitten se syksy. Joonalla on myös alkamassa toimintaterapia tässä jossain vaiheessa. Maksusitoomus ollaan jo viiteentoista kertaan saatu.

Fysioterapeutti arveli Joonan kävelleen varpailla aika pitkään ja huomasi reisissa ja polvissa vähän heikkoutta sekä kireyttä takareisissä. Saimme kotijumppaohjeet. Joona inhoaa venytyksiä, koska no, nehän sattuu. Ja sattuu muuten äidillekkin! Kun olen Joonaa tarkkaillut, olen huomannut itsekkin nousevani aika helposti varpaille. Joten jumppaillaan Joonan kanssa sitten yhdessä. Ei tee äidillekkään yhtään huonoa pienet reisijumpat.

Yksi kotijumappajuttu on sitten sellainen johon tarvittiin viiva. Vedettiin maalarinteippi eteisen lattiaan tätä tarkoitusta varten.

Normaali sotku...

Sitä pitää sitten kävellä "tipunaskelilla", eli kantapää aina aivan varpaiden eteen.

Välillä laitetaan pieniä esteitä viivalle, jotta joutuu nostaa jalkaa korkealle. On muuten yllättävän hankalaa itsellekkin tuo tuollainen. Mutta mennen tulle ohi kävellessä tuossa sitten tipuaskelletaan.

Apua, vaatekriisi!

Ensi viikonloppuna juhlitaan isäni viisikymppisiä ja minulla on ihan kamala vaatekriisi. Raskauskiloja ei oo suuremmin karistettu ja omasta mielestäni näytän lähinnä möykyltä, eikä mikään vaate näytä hyvältä. Uusien vaatteiden ostamisen jättää pois laskuista pankkitilin saldo. Vaatekaappia kaivamalla löytyi kolme vaihtoehtoa, joiden kanssa imettäminen on edes jotenkin mahdollista.

Keväällä kaverin häitä varten ostetu mekko on niin mahaa korostava, että näyttää päälläni siltä, kuin olisin edelleen raskaana.

Kuusi vuotta sitten serkun häihin ostettu mekko meni jostain ihmeen syystä vielä päälle. Se on vain kainaloista rikkoutunut, joten vaatiin päälleen takin.

Villapaidalla ja hameella olisi ainakin lämmin.

Joten mikä näistä vaiko ei mikään? Auttakaa!

Kenkiä

Yksi iso stressinaihen ja viimeinen hankkimatta ollut asia poikien talvipukeutumisessa olivat kengät. Kävimme viikko sitten viimein ostamassa Joonalle ja Juusolle nämä puuttuneet kapineet. Eilen sitten posti toi Lekmerin paketin, josta löytyivät kevääksi kumpparit. Juuson kumpparit itseasiassa hajosivat! Halkesivat sivusta. Toivottavasti nämä kestäisivät vähän enemmän, kuin yhden kauden.

Juuson kengät

Joonan kumpparit

Joonan talvikengät

Joona ja kengät

Joonan talvitamineet

Justuksen talvitamineet

Kerroin eilen, että ostin Justukselle pipon ja lapaset. Samalla reissulla oli ensimmäistä kertaa päällä Justukset toppahaalari. Ja ainakin näin yhden kauppareissun perusteella tykkään tuosta kovasti. Kivasti löytyi haalarin kanssa yhteensopivat pipo ja hanskat. Ovat just sen verran isoja, että mahtuu lakin alle kypärälakki/trikoopipo ja hanskojen alle ohuemmat tumput. Lakissa oli myös sisällä fleece-reunus, joten uskoisin sen olevan myös ihan kivan lämmin.

Haalarissa on vielä kivasti kasvunvaraa

Ja sitten aurinko paistaa risukasaan

Niinhän se usein sitten menee, että huonoa päivää seuraa parempi. Kun saa nukuttua hyvät yöunet ja aloiettua uuden päivän, kaikki näyttää taas valoisammalta. Ruokakin onnistuin tänään, eikä tarvinnut turvautua pakastepitsaan. Tosin pojathan rakastaa tuota pakastepitsaa ja harmittelevat, kun sitä saa vain pari kertaa vuodessa.

Tänään syötiin spagettia

Lähikaupassamme oli tänään eräs naine myymässä pipoja, lapasia ja muuta sen sellaista. Ostin Justukselle pipon ja hanskat (niistä kuvaa huomenna) ja juttelin niitä myyvän naisen kanssa pitkän pätkän. Lähdin siitä sitten tekemään ostoksia ja kassalla tämä nainen sitten jutteli kassatyöntekijän kanssa. Kun tulimme kassalle, tämä nainen totesi myyjälle, että "voi tuossa se nyt on se tosi söpö vauva!". Täytyy sanoa, että tuli kyllä hyvä mieli tuosta. Tämän päivän perusteella on taas sellainen olo, että kyllä me tästä marraskuusta vielä selvitään. Ja sittenhän onkin jo ihan kohta joulu.

Joskus vain on näitä päiviä...

Heti silmät avatessa väsyttää liikaa, auto jää jumiin auraamattomalle pihalle, vauva puklaa puoli sohvaa... No joo, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Pahuksen nettikirpparit...

Pitäis laittaa itselle joku rajoitus noille facebookin nettikirppareille. Tulee tehtyä pikkasen liikaakin heräteostoksia. Ja kaikkein pahin on nyt uusin löytönä: Lastenvaatteiden nollahuutis-ryhmä. Tulee vietettyä ihan liikaa aikaa selatessa halpoja lyötöjä sieltä. Tässä viimeisen kuukauden "saalis".

Kun kuvassa alimpana vähän näkyvä samettipuku kotiutui, tajusin, että mullahan on jo yksi toppahaalaria ohuempi haalari kokoa 62cm...

Nettikirppistelyn lisäksi tulee käytyä välillä kiertämässä ihan noita fyysisiä kirppareita. Tai no täkäläinen valikoima kun on mitä on, niin sitä yhtä. Joonan puheterapia on loistava aika sille harrastukselle. Viime viikolla löytyi poikkeuksellisesti täytettä Joonan kaappiin.

Huppari, kahdet uudet hanskat sekä vuorellinen sadeasu. Omasta mielestäni katsoin hyvin tuon sadeasun läpi, mutta tottahan sieltä kotona paljastui pieni pakkaus polvesta. Pahus. No tuskin haittaa käyttöä. On muutenkin ilmeisesti onnistunut vauvan ja Juuson seurassa katsomaan saman polven kahteen kertaan, koska tässä toisessa polvessa oli tuota kulumaa muutenkin vähän enemmän.