Justuksen kaveri

Päivittämistahti on nyt vähän hidas, kun tympii niin paljon se kameran laturi. Ei viitsi edes tehdä mitään postauksia, kun kännykällä otetut kuvat on niin järkyttävän huonoja. Ensi viikolla paneudun ihan todenteolla sen pahuksen laturin etsimiseen.

Pieni kurkistus painonhallintaprojektiin: Kävin eilen ensimmäistä kertaa jotain kymmeneen vuoteen salilla. Nyt minulla on saliohjelma ja kotijumppaohjelma, sekä liikuntasuunnitelma. Jee!

Mutta nyt haluan jakaa yhden meitä kohdanneen suuren vääryyden: Me emme ole koskaan saaneet neuvolasta sitä hymynaamajulistetta! Ei yhdenkään lapsen kohdalla. Juuson kohdalla se alku oli sellaista härdelliä ja sekä Joonan, että Justuksen kohdalla terkka on UNOHTANUT tuoda sen. En ole saanut sitä edes pyytämällä. Joonan vauva-aikana tein sitten nopeasti jonkunlaisen itse ja teippasin sen kodinhoitohuoneen yläkaappien alle.

Joonaa ja Juusoa kyseinen toljottaja ei koskaan suuremmin kiinnostanut, mutta Justus on tässä suhteessa eri maata. Justus aivan rakastaa tätä keltaista pallonaamaa. Ihan sama kuinka paha mieli on, kaikki murheet unohtuu kun mennään vaihtamaan vaippaa ja näkee kaverin. Sille hymyillään ja nauretaan ääneen ja jutellaan pitkät pätkät. Alan jo harkita jotain aitoja tuohon pöydän ympärille, koska tämä on suunnilleen ainoa paikka, missä Justus viihtyisi vaikka kuinka pitkään.