Kolmannet Hide-hupparit

Kesällä Noshilta ilmestyi jälleen uusia kankaita ja siinä sitten selatessa iski jotenkin todella kovaa turkoosi joustocollege! Tuli sellainen "Tuota on pakko saada!"-fiilis. Tilin saldo ei kuitenkaan näyttänyt kovin lupaavalta, joten jäin sitten vain harmittelemaan, kuinka kiva huppari JooJoolle olisi tullut tuosta turkoosista joustocollegesta yhdistettynä koivu-toffee trikooseen. Koko päivän tätä harmittelin. Iltapäivällä tapahtui kuitenkin jotain todella yllättävää. Postilaatikosta nimittäin löytyi oudon näköinen kirjekuori. Tämä kuori piti sisällään Noshin lahjakortin! Eräs ystäväni oli päättänyt minua tällaisella ihanuudella vanhenemiseni johdosta muistaa. Ei olisi ehkä mitenkään voinut olla paremmin ajoitettu!

Tällä kertaa en onnistunut tässä kaavojen asettelussa ihan niin hyvin, kuin aikaisemmin, mutta pienellä lisäpalalla sain kuitenkin tälläkin kertaa myös 86/92 kokoisen hupparin tehtyä alkuperäisen 122/128 kokoisen hupparin lisäksi.

Saa JooJoo ja JustJust samistella oikein tosissaan, kun satuin heräteostoksena hankkimaan JustJustin kaappiin ihan samanlaiset Hero, jotka jo JooJoon kaapista löytyvät.

Huutava kameli ja muuta mukavaa

Palataan hetkeksi tuonne melkein parin kuukauden taakse, sinne ihanaan kesään ja meidän kesälomareissuun. Tällä kertaa reissun kohteen valikoi isäni. Nimittäin Västeråsissa järjestettiin Power Big Meet, jonne isäni halusi lähteä. Matkaan lähdettiin jo aamupäivällä keskiviikkona, jotta lasten kanssa olisi ihan rauhassa aikaa ajella. Pojat olivat aivan revetä liitoksistaan jännityksestä, kun odoteltiin satamassa auton pääsyä laivaan. Laivalla JustJust oli niin innoissaan ikkunasta näkyvästä merestä, että ei meinannut millään malttaa edes nukkua.

Aamulla laiva oli perillä Tukholmassa ja lähdettiin hiljalleen ajelemaan kohti Västeråsia. Ehdittiin käydä rauhassa syömässä ja katsella maisemia. Oma vanhojen autojen tuntemukseni rajoittuu lähinnä siihen, että olen nähnyt Disneyn Autot-elokuvat. Mutta silläkin pääsi jo aika pitkälle, sillä väriä vaihtava Ramonehan on Impala ja sellaisia nähtiin parikin. Mutta eniten innoissaan olin kyllä siitä, kun silmiin osu Hudson Hornet!

Yllättävän hyvin pojatkin jaksoivat autoja kierrellä useamman tunnin ajan. Illaksi ajelimme sitten Eskilstunan kautta Starralholmeniin, jossa yöpaikkamme sijaitsi. Olimme valinneet B&B paikan nimeltä Östa Gård ja oli kyllä todella kaunis paikka! Ja olo oli todella tervetullut, kun meitä oltiin tullessa heti vastassa.

Perjantaina vanhempani käänsivät auton nokan uudelleen kohti Västeråsia, mutta me otimme keulan kohti vastakkaista suuntaa ja Kolmårdenia. JuuJuu tosin ilmeisesti sai jonkun auringonpistoksen tai ylirasituksen ja oli aika huonovointinen koko päivän. Onneksi Kolmårdenista sai vuokrata vedettävät kärryt ja JuuJuu lähinnä sitten makoili niiden kyydissä. Monenlaisia eläimiä nähtii, joista mieleenpainuvin oli ehkä rääkyvä kameli. Kondolihissikierrokselle JuuJuu ei jaksanut lähteä, joten käytiin JooJoon ja JustJustin kanssa sitten kolmestaan. Tuonne pitää kyllä lähteä vielä uudemman kerran.

Lauantaina JuuJuu oli edelleen aika väsyneen oloinen, joten päätettiin pitää leppoisa makoilipäivä. Olin torstai-iltana käynyt kiertelemässä lähialuetta (eli etsimässä geokätköjä) ja löytänyt puiston, jossa viikinkien riimukiven lisäksi oli minigolf-rata, uimaranta ja leikkipuisto. Siellä vietimme sitten lauantaista aamupäivää makoillen varjossa, leikkien, uiden ja eväitä syöden.

Puistoilun jälkeen sitten suuntasimme syömään lähistöllä olleeseen ravintolaan ja sen jälkeen kävimme katsomassa matkan varrelle sattunutta Gripsholmin linnaa.

Tämän jälkeen matka jatkui Tukholmaan ja satamaan ja seuraavana aamuna sitten kotiin. Oli kyllä kiva reissu ja säiden suhteen meillä oli todella hyvä tuuri. Vesisateet sattuivat aina automatkoille!

Koulupuu

Kesään kuuluu omakotitalossa tietysti aina pieni (tai vähän isompi) määrä erilaisia pihahommia. Viime kesän projekti oli sauna (josta pitäisi jossain vaiheessa tehdä ihan oma postauksensa) ja terassi, mutta tänä kesänä ei jotenkin ollut intoa mihinkään isoon lähteä. Vähän siistittiin hiekkalaatikon reunoja ja istuteltiin muutamia juttuja.

Olen jo joskus kauan sitten saanut päähäni, että haluan lapsille "koulupuun". Eli sinä kesänä, ennenkun koulu alkaa, jokainen lapsista saa valita itse puun, joka istutetaan pihalle. Niinpä suuntasimme sitten puutarhalle isompien poikien ja äitini kanssa. Aikansa kierrettyään JooJoo sai valittua puun itselleen. Pihaamme tuli Korenpihta. Myös JuuJuu halusi valita jotain ja valitsi sitten kauniin oranssina hehkuvan ruusun.

Alunperin ei ollut suunnitelmissa tehdä mitään koivuriviä tontin reunaan, mutta kun kunnan ukkelit veti tontin reunasta ison siivun auki valokuitukaapelia varten, tuli sitten hyvä tilaisuus tökkiä valmiiksi pehmeään maahan talon nurkilla kasvavat koivuntaimet.

Kovasta kastelusta huolimatta, osa noista ei jaksanut lähteä kasvamaan. Onneksi noita taimia piisaa pitkin tonttia, joten keväällä sitten uutta yritystä kuolleiden tilalle.

Liian pitkä kesäloma

Olen tätä mieltä joka kesä: kesäloma on vähän liian pitkä. Itsehän voisin jatkaa sitä ihan loputtomiin, mutta 5v:n kohdalla homma ei vain toimi, vaikka kuinka pitää kiinni rutiineista ja keksii tekemistä. Kun heinäkuu kääntyy elokuuksi alkaa itse kukin laskea päiviä päiväkodin alkuun. Vaikka omalla kohdalla edessä on taas "työtön työtön työtön"-lappujen täyttelyä hamaan tappiin asti, ovat pojat jo aloittaneet päiväkotiarkensa parina päivänä viikossa. JooJoo suuntaa koulunpenkille ekaluokkalaisen innolla torstaina. Mutta mitä me sitten oikein ollaan kesän aikana tehty?

Ensimmäisen viikon kaksi isointa viettivät aamupäivät seurakunnan ja 4H:n järjestämällä leikkikentällä. Kuinka kätevää, kun se oli niin lähellä, että eväsreput vain selkään ja sitten katsoin ikkunasta, että pojat pääsevät perille. Toinen viikko menikin sitten JooJoon uimakoulussa.

Muuten yritimme käydä vähintään kerran viikossa jossain leikkipuistossa. Loppukesän helteillä kävimme myös useamman kerran uimassa. JooJoo on innoissaan opitusta uimataidosta ja JuuJuu on onneksi sopivan varovainen, niin onnistuu yksin kaikkien kolmen kanssa lähteä rannalle. Jostain syystä rämäpäinen JustJust kuitenkin pelkää isoa vettä, joten osan ajasta rakensimme hiekkalinnoja.

Olemme etsineet myös aika monta geokätköä. Osan niistä olen hakenut yhdessä lasten kanssa ja osan ilman. Ehkä suurin elämys oli, kun oltiin JooJoon ja JuuJuun kanssa kätköilemässä ja päästiin puolivahingossa näkemään sellaisen pienen lentokoneen nousu. Oli pojilla isälle kerrottavaa, kun päästiin kotiin asti.

Käytiin myös Ruotsissa pyörähtämässä, mutta siitä reissusta sitten seuraavalla kerralla lisää.

Sorapiha, valitsen sinut!

Harvoin olen kovin innoissani mistään uusista ilmiöistä, mutta jostain syystä Pokemon Go kuulosti heti jotenkin todella kiehtovalta jutulta. Pitihän tuo ladata sitten itselle myöskin. Parin kokeilukerran jälkeen esittelin pelin myös lapsille ja nehän innostuivat todenteolla. Ehdittiin ekan viikon aikana käydä varmaan kolme kertaa "pokemonkävelyllä". Ja täytyy sanoa, että hienosti myös JuuJuu jakso vetästä 2,5 km kävelylenkin!

Samalla kun metsästettiin pokemoneja tuli haettua myös geokätkö sekä toisella reissulla poimittua pakasterasiallinen mustikoita. Että ei nämä mitenkään toisiaan poissulkevia harrastuksia ole. Oikeastaan ärsyttää ihan sairaasti se sellainen mutina siitä, kuinka porukka pitäisi saada pois Pokemonin kimpusta poimimaan mustikoita. Siis mitä ihmettä? Ne lapset, jotka raahataan sinne metsään hyttysten syötäväksi poimureiden kanssa, raaahataan sinne pokemonista huolimatta. Ja ne joiden aika menee pelaamiseen pelaavat sitten peppu kiinni penkissä ja nenä kiinni ruudussa kotona, jos eivät ole tapaamassa ihmisiä ja liikkumassa Pokemon Go:n parissa.

Meidän pelaaminen kyllä loppui sitten aika lyhyeen. Pojilla oli vähän huono päivä ja koitin piristää niitä lupaamalla, että voidaan mennä kauppaan naapurikuntaan ja etsiä samalla Pokemoneja. Jätettiin auto vanhempieni pihalle ja käveltiin kauppaan. Saatiin napattua muutama Pokemon ja kun oli kaunis ilma, ostin meille jäätelöt. Vanhempieni pihalle kun päästiin, oli JustJust ehtinyt syödä oman jäätelönsä jo paperiin asti. Nostin puhelimen auton katolle ja menin auttamaan. Lähdin viemään roskia roskapönttöön ja kun kävelin takas autolle, näen kuinka puhelin alkaa hitaasti valua auton kattoa. Rekkakuski naureli, että tapahtuiko tässä sellainen animaatioelokuvien hidastussyöksy "EEEEEEEIIIIIIIIIIIII"-huudon kanssa. No lähelle, sillä missasin puhelimen noin kymmenellä sentillä. Kuulin jo äänestä, että nyt tuli pahaa jälkeä. Ja kun nostin puhelimen soralta tajusin, että se oli meidän Pokemon-jahti hetkeksi sitten tässä. (Ja siitä syystä blogissa on hiljaista,kun ei ole kuin luokattoman huonoja kuvia tarjolla.)