Olen tätä mieltä joka kesä: kesäloma on vähän liian pitkä. Itsehän voisin jatkaa sitä ihan loputtomiin, mutta 5v:n kohdalla homma ei vain toimi, vaikka kuinka pitää kiinni rutiineista ja keksii tekemistä. Kun heinäkuu kääntyy elokuuksi alkaa itse kukin laskea päiviä päiväkodin alkuun. Vaikka omalla kohdalla edessä on taas "työtön työtön työtön"-lappujen täyttelyä hamaan tappiin asti, ovat pojat jo aloittaneet päiväkotiarkensa parina päivänä viikossa. JooJoo suuntaa koulunpenkille ekaluokkalaisen innolla torstaina. Mutta mitä me sitten oikein ollaan kesän aikana tehty?
Ensimmäisen viikon kaksi isointa viettivät aamupäivät seurakunnan ja 4H:n järjestämällä leikkikentällä. Kuinka kätevää, kun se oli niin lähellä, että eväsreput vain selkään ja sitten katsoin ikkunasta, että pojat pääsevät perille. Toinen viikko menikin sitten JooJoon uimakoulussa.
Muuten yritimme käydä vähintään kerran viikossa jossain leikkipuistossa. Loppukesän helteillä kävimme myös useamman kerran uimassa. JooJoo on innoissaan opitusta uimataidosta ja JuuJuu on onneksi sopivan varovainen, niin onnistuu yksin kaikkien kolmen kanssa lähteä rannalle. Jostain syystä rämäpäinen JustJust kuitenkin pelkää isoa vettä, joten osan ajasta rakensimme hiekkalinnoja.
Olemme etsineet myös aika monta geokätköä. Osan niistä olen hakenut yhdessä lasten kanssa ja osan ilman. Ehkä suurin elämys oli, kun oltiin JooJoon ja JuuJuun kanssa kätköilemässä ja päästiin puolivahingossa näkemään sellaisen pienen lentokoneen nousu. Oli pojilla isälle kerrottavaa, kun päästiin kotiin asti.
Käytiin myös Ruotsissa pyörähtämässä, mutta siitä reissusta sitten seuraavalla kerralla lisää.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Geokätköily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Geokätköily. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 10. elokuuta 2016
sunnuntai 15. toukokuuta 2016
Mitä ollaan puuhailtu?
Onko se hyvä merkki, jos tuntuu olevan jatkuvasti niin paljon puuhaa, että ei ehdi tietokoneen ääreen istua? Tuntuu, että kun on töitä ja opiskelua ja perhe-elämää ja arjen pyörittämistä, niin oikein millekkään ylimääräiselle ei jää aikaa. Mitäs me sitten ollaan puuhattu? No ainakin käytiin taas vähän etsimässä poikien kanssa geokätköjä. Tuli törmättyä pelottavimpaan kätköön ikinä! En paljasta mistä tämä kammotus lyötyy, mutta en meinannut uskaltaa koskea. Olin ihan varma, että se joko sähisee tai puree.
Seuraava kätkö oli myös melkoisen pelottava, mutta eri syystä. En ole sitten lapsuuden kiivennyt puuhun ja mietin kyllä melko pitkään uskallanko lähteä tätä purkkia tavoittelemaan. Onneksi puu oli leikkipuiston reunalla, joten muksuilla riitti puuhaa sillä aikaa, kun kiipeilin.
Toiseenkin leikkipuistoon ollaan ehtitty ja sovittiinkin jo poikien kanssa, että kesällä kierretään kaikki lähiseudun leikkupuistot. Tästä innostuneena JuuJuu innostui pohtimaan isin kesälomaa. Mietti ensin, että viime kesänä sillä oli lomaa ja nyt ei oo. Totesi sitten, että "Siksi isillä ei ole kesälomaa, kun se ei ymmärrä, että kesällä pitää käydä leikkipuistossa!". Ei mennyt läpi mitkään selitykset työpaikan vaihtamisesta, kuulemma isi ei vain ymmärrä.
Alkukuussa kelit ovat olleet niin hyvät, että rekkakuski on innostunut pihan siivoamisesta. Kärrykuorma romua on jo lähtenyt hyöttikselle, mutta voi sitä lasten intoa ja ihmetystä, kun pihaan ajoi rekka viemään autonraatoja romuttamolle.
Ja jotta vain ei tekeminen loppuisi, satuin saamaan Noshin kilopussin. Ideoita jo on ja jahta ensin saan tämän läävän raivattua ihmisasumuksen näköiseksi ja hoidettua isompien poikien synttärijuhlat kunnialla, niin alkaa taas ompelukone surista. Esittelen tässä vielä ennen sitä kyllä pari aikaisemmin valmistunutta juttua, kunhan saan kuvat kamerasta koneelle. Mitähän tuosta froteesta oikein keksisi tehdä?
Seuraava kätkö oli myös melkoisen pelottava, mutta eri syystä. En ole sitten lapsuuden kiivennyt puuhun ja mietin kyllä melko pitkään uskallanko lähteä tätä purkkia tavoittelemaan. Onneksi puu oli leikkipuiston reunalla, joten muksuilla riitti puuhaa sillä aikaa, kun kiipeilin.
Toiseenkin leikkipuistoon ollaan ehtitty ja sovittiinkin jo poikien kanssa, että kesällä kierretään kaikki lähiseudun leikkupuistot. Tästä innostuneena JuuJuu innostui pohtimaan isin kesälomaa. Mietti ensin, että viime kesänä sillä oli lomaa ja nyt ei oo. Totesi sitten, että "Siksi isillä ei ole kesälomaa, kun se ei ymmärrä, että kesällä pitää käydä leikkipuistossa!". Ei mennyt läpi mitkään selitykset työpaikan vaihtamisesta, kuulemma isi ei vain ymmärrä.
Alkukuussa kelit ovat olleet niin hyvät, että rekkakuski on innostunut pihan siivoamisesta. Kärrykuorma romua on jo lähtenyt hyöttikselle, mutta voi sitä lasten intoa ja ihmetystä, kun pihaan ajoi rekka viemään autonraatoja romuttamolle.
Ja jotta vain ei tekeminen loppuisi, satuin saamaan Noshin kilopussin. Ideoita jo on ja jahta ensin saan tämän läävän raivattua ihmisasumuksen näköiseksi ja hoidettua isompien poikien synttärijuhlat kunnialla, niin alkaa taas ompelukone surista. Esittelen tässä vielä ennen sitä kyllä pari aikaisemmin valmistunutta juttua, kunhan saan kuvat kamerasta koneelle. Mitähän tuosta froteesta oikein keksisi tehdä?
Tunnisteet:
Arki,
Geokätköily,
Koti,
Nosh,
Ompelu,
Pihahommat,
Pojat
perjantai 15. huhtikuuta 2016
Vapaa-aikanani minä etsin geokätköjä
Innostuin viime syksynä geokätköilystä. Olen etsinyt ensimmäisen kätköni jo joskus viitisen vuotta sitten ja jo silloin tuli sellainen "hei tää voisi olla kivaa"-fiilis. Jotenkin se homma silti vain jäi hautumaan viideksi vuodeksi. Tässä kuluneen puolen vuoden aikana olen etsinyt 37 kätköä. Näistä yhdeksällä mukanani on ollut JooJoo ja kuudella JooJoon lisäksi myös JuuJuu. JustJust on seurannut auton avoimesta ovesta, kolmen tienvarressa olleen kätkön etsimistä. JuuJuun kärsivällisyys ei aina meinaa riittää, jos kätkö ei löydy viidessä minuutissa, mutta JooJoo on ihan hurahtanut tähän hommaan. JooJoo tykkää muutenkin pyöriä luonnossa, kiipeillä kivillä ja keikkua puissa.
Mitä se geokätköily sitten oikein on? Se on eräänlaista modernia aarteiden etsimistä. Tosin aarteena ei ole mikään varsinainen aarre, vaan yleensä pakasterasia tai muu vastaava, jonka sisältä löytyy lokikirja. Lokikirja on joku pieni vihko, mihin kirjoitetaan päivämäärä ja oma nimimerkki. Itse olen rekisteröitynyt Geocaching-sivustolle, mistä löytyy myös lisätietoa harrastuksesta. Olen ladannut puhelimeeni Geocachin-sovelluksen, jonka avulla pystyn geokätköjä löytämään. Tosin pari ensimmäistä kätköä etsin ilman sovellusta ihan vain katsomalla paikan nettisivuston kautta ja etsimällä summanmutikassa. Sillä tavalla kätköjä on mahdollista kyllä löytää, mutta se on melkoisen työlästä.
Mitä se geokätköily sitten oikein on? Se on eräänlaista modernia aarteiden etsimistä. Tosin aarteena ei ole mikään varsinainen aarre, vaan yleensä pakasterasia tai muu vastaava, jonka sisältä löytyy lokikirja. Lokikirja on joku pieni vihko, mihin kirjoitetaan päivämäärä ja oma nimimerkki. Itse olen rekisteröitynyt Geocaching-sivustolle, mistä löytyy myös lisätietoa harrastuksesta. Olen ladannut puhelimeeni Geocachin-sovelluksen, jonka avulla pystyn geokätköjä löytämään. Tosin pari ensimmäistä kätköä etsin ilman sovellusta ihan vain katsomalla paikan nettisivuston kautta ja etsimällä summanmutikassa. Sillä tavalla kätköjä on mahdollista kyllä löytää, mutta se on melkoisen työlästä.
Geokätköilyssä parasta on kuitenkin ehkä se, että sen avulla pääsee näkemään aika hienoja paikkoja. Sellaisia, joiden olemassaolosta ei ole tiennytkään. Niitä hienoja rakennuksia tai maisemia, joiden ohi muuten vain kulkisi tietämättä niistä mitään.
lauantai 21. marraskuuta 2015
Ei varpaita palele
Tänne Pohjanmaan lakeuksillekkin satoi tänään kunnon ensilumi, joten oli korkea aika kaivaa kaapista käyttöön talvikengät. Jokavuotinen riesa on kyllä tämä kenkien osto. Tällä kertaa tosin sattui ihan vahingossa löytymään JuuJuulle jotkut vähän Vikingin tyyppiset nevörhööd-merkkiset kengät melko halvalla. Toivottavasti kestävät lämpiminä koko talven? JooJoon kohdalla päätin pysyä hyväksi havaituissa Vinkingeissä. Tosin pientä epäuskoa itselle meinasi aiheuttaa se, että JooJoolle sai ostaa kengät jo kokoa 35!
JustJust saa tyytyä JuuJuun vanhoihin (alle kymmenen kertaa JuuJuulla jalassaolleisiin) talvikenkiin. Mutta kävipä hassu homma, kun löysin itsellenikin kengät! Sellaisen metsässä rämpimiseen (lue geokätköilyyn) sopivat kengät. Ensi vuoden puolella ajattelin vähän esitellä näitä harrastuksiani ja parilla syksyn kätköilyreissulla onkin jo ollut kamera mukana.
JustJust saa tyytyä JuuJuun vanhoihin (alle kymmenen kertaa JuuJuulla jalassaolleisiin) talvikenkiin. Mutta kävipä hassu homma, kun löysin itsellenikin kengät! Sellaisen metsässä rämpimiseen (lue geokätköilyyn) sopivat kengät. Ensi vuoden puolella ajattelin vähän esitellä näitä harrastuksiani ja parilla syksyn kätköilyreissulla onkin jo ollut kamera mukana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








