Viikon vauvahankinta: Maxomorra traktoribody

Jo joskus alkuvuodesta ihastelin paikallisessa kirjakaupassa Maxomorran vaatteita. Päätin silloin, että joko traktoreita tai kukkia käyn hakemassa, kunhan vauvan sukupuoli selviää. Tämän traktoribodyn kävin ostamassa jo toukokuussa, aika pian rakenneultrien jälkeen.

Mamma on maitobaari

Imetys... Siinä on aihe, joka aiheuttaa helposti melko kiivasta keskustelua. Itselle kyseinen aihe on ollut vähän vieras ja tietyllä tapaa se on vieläkin.

Joonan kanssa imetys meni ihan mönkään. Vääränlainen imuote sai rinnanpäät verille ja mahavaivainen pikkuinen reagoi kaikkeen, mitä söin. Ainakin paprika aiheutti valtaisat mahavaivat. Väärän imuotteen takia, en koskaan päässyt rintakumista eroon ja ehkä myös siitä huonosta imuotteesta johtuen, maitoa ei koskaan tullut tarpeeksi. Joona sai korviketta synnäriltä asti ja osittaisimetin tuskan ja itkun kanssa 2kk. Kun siihen päälle tuli vielä häiden järjestelyn stressi niin eihän siitä mitään tullut. Kahden kuukauden jälkeen luovutin sen osittaisimetyksenkin kanssa. Se oli tosi raskas päätös ja tuntui todella epäonnistuneelta.

Juuson kohdalla imetys lähti ensimmäisen vuorokauden aikana hyvin käyntiin, mutta vauhtimutka Helsinkiin katkaisi homman aika ikävästi. 2kk jaksoin silloin kuitenkin joka päivä pumpata. Ensin yritin pumpata kaiken Juuson juoman maidon, mutta aika äkkiä tuli vastaan se, että pumpulle ei vain herunut tarpeeksi. Jossain vaiheessa sitten pyrin pumppaamaan edes sellaisen määrän, että sai antaa lääkkeet oman maidon kanssa. Ne nimittäin menivät huomattavasti paremmin alas niin, kuin korvikkeen seassa.

Syömisestä tulee väsy

Tällä kertaa maitoa tuntuu riittävän. Kuitenkin heti alussa oltiin taas saman ongelman ääressä, kuin Joonan kanssa: imettäminen sattuu. Tällä kertaa kuitenkin yksi kätilöistä osasi kertoa, missä on vika. Ulospäin imuote näytti hyvältä, mutta kieli jäi väärään paikkaan. Rinnanpää näytti huulipunalta. Kieli ei tullut ikenen päälle, vaan jäi ikenen taakse. Pieni piraja-poika oikein haukkasi kiinni rinnanpäästä ikenillä. Ja voin kertoa, että se sattui.

Kotona rupesin sitten etsimään tietoa siitä, miten tuollaisen kielen väärän asennon voisi korjata. Ainoa syy ja ratkaisu ongelmaan tuntui olevan kireä kielijänne ja sen katkaisu. Ja kun lueskelin lisää, aloin olla itse aika vakuuttunut siitä, että siinä oli ongelman syy. Pikku-Jaksan kielen kärkeen nimittäin jäi aika iso lovi.

Sydänkieli

Juttelin asiasta myös terveydenhoitajan kanssa viime viikolla. Hän oli kanssani samaa mieltä, että kireältä näyttää. Yleensä nämä kuitenkin katkaistaan jo synnärillä kotiinlähtötarkastuksessa. Terveydenhoitaja epäili, että omassa terveyskeskuksessamme ei kukaan tuota operaatiota tekisi. Sovittiin sitten, että soittelen keskussairaalan lastenosastolle ja kysyn miten toimitaan. Soitin ja sain sieltä sitten ajan jo seuraavalle päivälle lastenlääkärille. Perjantaina kävimme sitten näyttämässä lääkärille kieltä ja hyvin helposti onnistui jänteen nipsaiseminen.

Nyt ollaankin sitten viikon verran koitettu opetella syömistä ilman rintakumia. Ja no aika vaihtelevalla menestyksellä. Välillä on suu niin täynnä maitoa, että sitä pitää turskauttaa nenästä tai valuttaa suunpielestä. Hieman on myös rinnanpään suunta hakusassa ja suun sijasta siihen pitää työntää silmä. Hyvä imuote pitää myös irroittaa vähän väliä ja napata kiinni huonosti. Ja välillä pitää vain torkkua tissi suussa. Mutta ehkä se tästä, jatkamme harjoituksia.

Kotiin

On se vain aina yhtä hieno fiilis, kun saa pukea vauvalle ensimmäisen kerran päälle ihan omat vaatteet...

 ...ja lähteä sairaalasta kotiin.

Ensimmäinen vieras kotiin saatiin jo seuraavana päivänä kotiutumisesta, kun miehen äiti tuli katsomaan pienintä lastenlastaan. Ja ihana anoppi toi tullessaan pullaa, pellillisen omenapiirakkaa, kukkia, omppuja ja muuta mukavaa.

Toisen valtavan pullakranssin saimme sitten mummultani ja seuraavalla viikolla saimme toiselta mummultani valtavan pussin erilaisia pullia, viinereitä ja piirakkaa. On kyllä niin ihanaa, kun saa valmiiksitehtyjä tarjottavia, niin ei itse tarvitse miettiä, mitä tarjota kun joku tulee vauvaa katsomaan.

Painon seurantaa

Odotusaikana oli koko ajan sellainen pieni haave, että josko tällä kertaa saisin kokea sellaisen ihanuuden, kuin normaalin alun. Kokea sen, miltä tuntuu päästä parin päivän ikäisen vauvan kanssa kotiin. Ja sen sain melkein. Mutta "melkein" ei tuntunut ollenkaan pettymykseltä tällä kertaa, koska se oli oma valinta.

Pikku-Jaska ei oikein syönyt tiistaina. Oli raasu niellyt ison määrän lapsivettä joten maha oli täysi. Pissaa tuli ja verensokerit oli hyvät, joten siitä ei tarvinnut suuremmin kantaa huolta. Illalla kun vielä oksensi suurimman osan vedestä pois, rupesi ruoka maistumaan.

Torstaina kuitenkin lääkärintarkastuksen yhteydessä todettiin, että paino on pudonnut vähän liikaa. Sovittiin, että päivä vielä tankataan tiheällä imetyksellä ja lisämaidolla ja jos illalla on paino noususuunnassa, niin sitten kotiin. Samalla sovittiin, että soitan heti neuvolaan ja sovin painokontrollin heti maanantaiksi. Iltaa myöten tuli sitten itselle sellainen ajatus, että en halua kotiutua yötä vasten, että jos kuitenkin sitten vasta aamulla lähdettäisiin.

Päivä ja yö tankattiin ja paino saatiin hienosti nousuun. Kotiin päästiin perjantaina ja maanantaina suuntasimme sitten neuvolaan. Ensin näytti siltä, että paino ei ole oikein noussut mihinkään päin. Sitten vauva ilmoitti siinä nälkäänsä ja päätettiin tehdä syöttöpunnitukset. Syömisen jälkeen lukemat näyttivätkin jo ihan hyviltä. Paino oli kuitenkin noussut sen verran maltillisesti, että sovittiin parin päivän tehosyötöstä. Lisämaitoa ei olisi pakko antaa, mutta syöttövälit pitäisi pitää parissa tunnissa. Kiltti vauva otti sitten ohjeet tosissaan ja heräsi seuraavan yön 1,5 tunnin välein syömään. Samoin meni tehotankkauksella pari seuraavaa päivää ja torstaina, kun terveydenhoitaja tuli kotikäynnille, oli paino jo ihan hyvissä lukemissa.

Saatiin neuvolasta Ainu-paketti

Viikon vauvahankinta

Aikaisemmin ajattelin, että näitä vauvanvaatteita on jo ihan tarpeeksi. Mutta käytäntö osoitti taas luulon vääräksi. Pieniä puolipotkareita oli ihan liian vähän. Tai oikeataan, kun muksu on mallia rimppakinttu, ei ne puolipotkarit oikein meinaa pysyä päällä. Eipä auttanut muu, kuin lähteä sitten Halpa-Hallista hakemaan parit sukkahoisut.

Pikku-Jaskan ensihetket

Vielä maanantaina ei ollut ilmassa mitään merkkejä siitä, että synnytys olisi lähestymässä. Kävin pyörähtämässä 120km päässä katsomassa serkun vauvaa ihan yksin. Kalenteri näytti melkoisen täydeltä ja ajatukset olivat yhdessä päivämäärässä: 17.9.2014. Silloin kalenterissa luki "Kontrolli/käynnistys".

Mutta toisin kävi. Kroppa päätti lopettaa Pikku-Jaskan yksiön vuokrasopimuksen jo viikolle 38+0 ja synnytys käynnistyi tiistaina yöllä. Kolmen aikaan yöllä supistukset kävivät säännöllisiksi ja viiden aikaan kätilö on sairaalassa todennut synnytyksen olevan hyvin käynnissä. Kahdensan aikaan olen tuskaillut kätilölle hommaan menevän vielä tuntitolkulla, kun supistukset olivat niin lyhyitä ja niiden kanssa pärjäsi sänkyyn nojaamalla, hengittämällä ja tyynyä puristamalla.

No ei siihen tuntikausia sitten mennytkään, kun 8:55 syntyi Pikku-Jaska.

Ensihetkiä

Meidän paperit oli kyllä luettu hyvin, sillä jo synnytyssaliin kätilö toi saturaatiomittarin ja katsottiin pikkumiehen satikset. Hyvältä näytti.

Sain synnytyssalissa jo päälleni ihokontakti-topin. Tosi hieno keksintö. Siis tiukkaa trikoota olevan tuubitopin, jonka sisälle vauva voitiin laittaa ihokontaktiin.

Ihokontaktissa

Isoveljet kävivät jo samana päivänä katsomassa pikkuveljeä ja olivat sitä mieltä, että kyllä tuon voi kotiin tuoda.

Ensimmäinen viikko vauvan kanssa kotona

Pikkuveli, tuttavallisemmin PikkuJaska, syntyi siis viime viikon tiistaina raskausviikolla 38+0. Pituutta pienellä oli 50cm ja painoa 3340g.
Synnytys oli nopea ja helppo. Kerron siitä ehkä vähän myöhemmin lisää. Pieni on pääosin todella rauhallinen tapaus. Nukkuu, syö ja tutkailee ympäristöä silmät suurella.

Maanantaina käytiin painokontrollissa ja vähän oli hintsusti painoa tullut. Sovittiin terveydenhoitajan kanssa, että tihennetään syöttövälejä pariin tuntiin, josko sillä sitten painoa saataisiin ylöspäin. Kiltti poika otti ohjeet todesta ja siitä eteenpäin täällä onkin syöty parin tunnin välein yötä päivää. Tänään oli sitten terveydenhoitajan kotikäynti ja paino oli nyt lähtenyt ihan hyvin nousuun.

Kirjottelen tässä vielä omia erillisiä postauksia synnytyksestä/sairaalapäivistä, imetyksen alkutaipaleista ja muusta sen sellaisesta.

Viikon vauvanvaate: lehmiä

Äitini on työnsä puolesta tekemisissä lehmien kanssa ja oli sitten työnsä puolesta järjestämässä erästä tapahtumaa. Sieltä tuliaisiana tuli sitten kaikille kolmelle pojalle tällaiset:

Vauvan ja Juuson

Joonan paita ehti jo lähteä käyttöön ennen kuvaamista. Mutta samanlainen sininen, kuin Juusolle.

Kaulahuivi

Aikaisemmin ostamastani Me&I piposta tuli pieni ongelma. Nimittäin vanha oranssi kaulahuivi ei enää kyllä mitenkään päin tuon uuden pipon kanssa. Kokeilin kyllä pipon kaveriksi myös kaulahuivia, mutta jotenkin se ei tuntunut omalta. Joten ei auttanut sitten muu, kuin ottaa virkkuukoukku kauniiseen käteen. Sattuipa Novitan Janika lankaa olemaan vielä oikein sopivissa väreissä lähikaupan alelaarissa.

Niin ja ohjeethan on tietenkin ihan amatööreille. Kun inspis iskee, ei ehdi mitään ohjetta etsiä. Eli ihan vain pylvässilmukoista iiiiiso renkula ja huivi on valmis.

Lämmin tästä huivista ainakin tuli ja vahingossa niin pitkä, että riittää kolme kertaa kaulan ympärille.

Kaaosta

Elämä tuntuu aika usein olevan yhtä kaaoksen hallintaa. Ja meillä tämä koti tuntuu olevan välillä yksi kaaos... Vauvaa varten alkaa hiljalleen olla kaikki hankittuna, mutta yksi totaalinen kaaos olisi vielä selätettävänä. Nimittäin kodinhoitohuoneen pöytä. Sen kun olisi tarkoitus hyvin pian ruveta toimittamaan hoitopöydän virkaa. Tässä taitaa mennä hetki...

Itku pääsee...

Pitkän linjan projekteja

Välillä tässä huushollissa asiat etenee kyllä ihan käsittämättömän hitaasti! Eihän siinä mennytkään sitten kuin kuusi vuotta saada koukut kylppärin seinään. En halua edes ajatella, kuinka kauan menee saada tuulikaappi kuntoon...

Käsipyyhkeelle ja jokaiselle asukkaalle oma koukku

Esittelyssä pieni mies

Hei
Minä olen jo yhden vuorokauden ikäinen. Olen tyytyväinen pieni ja nukun paljon. Lisää kuulette kun pääsemme kotiin.

Viikon vauvahankinta: Kirpparisaalista ja tähtipökät

Olen ottanut tavaksi käydä melkein joka viikko pyörähtämässä paikallisella kirpparilla katsomassa, josko jotain kivaa löytyisi. Kesän aikana sattui sitten kyllä yksi todella hyvä käyntikerta. Ihan pieniä vaatteita alkaa vauvalle olemaan jo reilusti yli oman tarpeen, joten tällä kertaa mukaan päätyi sitten tällainen kasa 68-86 kokoisia vaatteita. Housuja, body ja muutama kauluspaita. Ja koko läjä alle kympillä.

Syksyllä on vähän huonommin ollut tarjontaa pojille, mutta tällaisen (puu)villahaalarin löysin viimeksi neljällä eurolla.

Kirppareiden lisäksi sitä jotenkin huomaamatta tulee aina Halpa-Hallissa käydessä kierrettyä sieltä lastenvaatteosaston kautta, vaikka iso osa niistä vaatteista ei oikein iske. Kuitenkin nämä housut olivat jotenkin tosi kivat. Myöhemmin huomasin, että samanlaiset tähtihousut olisi ollut myös tummansinisenä.

Askartelut talteen

Kun pojat ovat päivähoidossa, tulee sieltä tietysti kotiin sitten aina yhtä sun toista askartelua. Olen ostanut molemmilla pojille kansiot, joihin näitä piirustuksia ja askarteluita säilön. Toukokuussa Juuso sai hoitopaikasta synttärikortin, joka oli niin tärkeä ja rakas, että ei sitä voinut mihinkään kansioon tallentaa. Eikä se ehkä sinne olisi kuulunutkaan, kun ei ollut Juuson tekemä. Siitä tuli sitten idea tehdä Juuson huoneen seinälle paikka näille askarteluille. Olen joskus kauan sitten ostanut seinätarroja poikien huoneisiin. Tähtien mukana tuli kehyksiä, jotka on ihan jääneet käyttämättä. Siinä paketissa oli myös tällaiset hauskat nurkat ja ne pääsivät nyt käyttöön.

Possukortti ja Juuson askertelut

Sairaalakassi

Nyt kun se synnytys ihan väkisin alkaa olla jo ihan tämän kuun homma, on varmuuden vuoksi pitäny pakkailla sairaalakassia valmiiksi. Voi olla, että se tässä vielä pariinkin kertaan tulee purettua ja pakattua uudestaan. Mutta tällä hetkellä mukaan olisi lähdössä tällainen setti tavaraa:

Yksi vaatekerta itelle kotiinlähtöä varten (verkkarit, huppari, t-paita, alusvaatteet mm. imetysrintsikat). Äitiyspakkauksesta tullut sidepaketti, hygieniatarvikkeet sisältävä pussi (hammasharja, tahna, shampoo, hoitoaine, dödö) sekä se tärkein: herkkuja. Karkkipussi ja suklaalevy. Tarkoitus olisi tuonne ostaa vielä pussi luumuja. Niin ja kirjetarvikkeet pakkaan mukaan. Jos tuntuu, että iskee tekemisenpuute, niin voi sitten vastailla rästipinossa oleviin kirjeisiin.

Lähdön hetkellä mukaan napataan vielä käsilaukusta neuvolakortti, lompakko, kännykkä ja kännykän laturi.

Vauvan kotiutumisvaatteet on sitten omassa laukussaan. Mies saa ottaa ne mukaan sitten kun tulee meitä hakemaan kotiin.

Millaisa juttuja te olette pakanneet sairaalakasseihin?

Paluu alkuun

Loppu lähenee raskaudessa, mutta raskausoireiden kanssa on tullut paluu alkuun. Järkyttävä väsymys vaivaa taas ja ruokahimojen kanssa ollaan alkupisteessä. Nimittäin jos ostaa kaupasta sitä, mitä eniten tekee mieli, ei sieltä tartukkaan mukaan suklaapatukka vaan tältä näyttävää settiä:

Ongelmahan vaan tulee siitä, että olen allerginen omenalle... Mutta pieninä annoksina menee.

Nämä pari päivää ovat kyllä osoittaneet jo tässä, kuinka suureen tarpeeseen se tiistain polikäynti tuli. Olen ensimmäistä kertaa pystynyt olemaan varauksettomasti onnellinen tulevasta vauvasta. Ihan kohta meillä on täällä oikeasti sellainen ihana pieni, vauvantuoksuinen, unissaan tuhiseva pikkuveli! Viime yönä näin ensimmäistä kertaa untakin vauvasta. Aikaisemmissa raskauksissa olen nähnyt paljon vauva-unia pitkin raskautta. Unessa pikkuveli oli ihan isänsä näköinen. Tummat hiukset ja tummat silmät. Niin ihana.

Nyt vain täytyy toivoa, että sitten parin viikon päästä oikeasti olisi tilanne sellainen, että voisi käynnistää. Yritän nyt kovasti touhuta ja ottaa kaikki poppakonstit käyttöön, millä hommaa vain voisi edistää.

Kun kuunnellaan

Näin viimeyönä unta, jossa olin käymässä äitiyspolilla. Yritin jutella hoitajalle, joka vain käveli pois. Kävelin sen perässä ja yritin puhua, eikä kukaan kuunnellut.

Jännitti tänään mennä sinne äitiyspolille. Olin ihan lukossa. Kätilö oli kuitenkin tosi ihana ja hyvin pian kielenkannat aukesi ja pääsin kertomaan kaikki mieltä vaivanneet asiat. Kun varovasti koitin sanoa, että en oikein haluaisi joutua sinne samaan huoneeseen osastolla, missä viimeksi odotin Juuson siirtoa, purskahdin itkuun. Kätilö totesi, että no tuo nyt ei ole ollenkaan liian iso vaatimus ja kirjoitti tietoihin isolla "EI SAA LAITTAA HUONEESEEN 14!". Myös toiveeni siitä, että en joutuisi eroon vauvasta, kirjattiin. Oli jo siitä kätilön kanssa juttelemisesta ihan valtavan hyvä olo. Mua kuunneltiin, eikä mun pelkoja vähätelty. Kerrankin joku yhdessä mietti, että mitä asioita niiden eteen voidaan tehdä.

Kätilön luota jatkoin lääkärille, joka oli se sama ihana, joka teki ylimääräisen rakenneultran. Taas tuli tunne, että mua ymmärretään ja kuunnellaan. Vauvan painoarvioksi saatiin 3050-3100g tällä hetkellä, eli pikkasen isompi, kuin isoveljensä. Vähän yli 3,5kg laskettuun aikaan mennessä. Vauva voi hyvin, istukka toimii hienosti ja muutenkin kaikki hienosti.

Kun kerroin peloistani nopean synnytyksen suhteen ja selvitin muutenkin tätä perhetilannettamme, niin lopputulema oli se, että kalenterissa lukee nyt vähän ennen laskettua aikaa "Kontrolli/käynnistys klo. 8". Jos siis tuohon tiettyyn päivään mennessä paikat osoittavat kypsymisen merkkejä, saan käynnistyksen. Ja jos ei, niin sitten tehdään varasuunnitelmia.

Olo on niin kevyt ja hyvä nyt.