Vuosi 2014

Tämä vuosi on ollut odotuksen vuosi. Ja aika varmasti voin sanoa myös, että meidän perheen viimeinen odotus- ja vauvavuosi. Tammikuun 12. päivä piirtyi testiin kaksi viivaa ja siitä se lähti. Blogi keskittyi tammikuussa aika vahvasti sisutukseen ja meikkeihin. Juuson huoneeseen saatiin viimein kirjahylly.

Viime talvi oli niin huono, että luistelemaan päästiin vain kerran. Josko tänä talvena vähän useammin? Ainakin olisi jo tuossa lähellä jää. Isoon pulkkamäkeen päästiin Saariselällä. Tosin se reissu ei mennyt ihan putkeen, kun oksennustauti kaatoi sänkyyn vuorotellen jokaisen meistä.

Vuoden alkupuolella tutustutin pojat Hevisaurukseen ja sitä intoa on piisannut. Kesällä kävimme oikein keikalla ja joulupukki toi Juusolle Hevisaurus-kitaran ja Joonalle koskettimet. Joona oppi kahdessa päivässä soittamaan niillä "tuiki tuiki tähtönen".

Alkuvuodesta pääsin valmistautumaan rakkaan ystävän suureen päivään. Käytiin metsästämässä mekkoa ja lopulta tilasin melkein kaikki jutut netistä.

Maaliskuussa julkaisin myös viimein odotus-uutisen ja siitä eteenpäin blogissa onkin seurattu mahan kasvua aina vain suuremmaksi. Lopulta syyskuussa vauva yllätti kaikki ja syntyi jo pari viikkoa ennen laskettuaikaa. Tästä eteenpäin blogissa pääsee sitten seuraamaan mahan pienentymistä.

Odotukseen liittyi pelkoja ja tutustuminen maailman parhaaseen facebook-ryhmään: Syyskuiset mä niin tykkään teistä!

Kesällä valmistauduttiin jo vauvan tuloon sekä käytiin miniloma Tallinnassa. Ensimmäinen perheenlisäys meille saatiin myös kesäkuussa, kun Sindy-kissa sai pennut.

Elokuussa Joona ja Juuso palasivat päivähoitoon ja itse kävin korjauttamassa hampaani. Kuuma kesä ja raskaus alkoi tuntua jo melkoisena väsymyksenä.

Syyskuussa odotus muuttui vauvavuodeksi, kun syntyi vauva, joka sai lokakuussa nimekseen Justus.

Vauva-arki on ollut sopivan hektistä ja blogissa on ollut vähän hiljaista. Ja tosiaan ristiäisiä varten siivotessa meni se kameran laturi hukkaan ja hukassa se on vieläkin. Ihan tähä vuoden loppuun päätti Justus aloittaa vielä kääntymisharjoitukset. Vielä jäi käsi alle, mutta ei tuossa kauaa enää mene:

Näillä fiiliksillä toivovan kaikille OIKEIN HYVÄÄ VUOTTA 2015!!!!! (Ja huomenna kerroin teille uudenvuodenlupauksista)

Tonttuja

Piti nämä kuvat laittaa jo jouluksi, mutta olen pitänyt tietokoneen aika visusti kiinni jo monta päivää. Ja kun se kameran laturi on edelleen hukassa, ei päivitysintoa oikein ole.

Vuoden viimeinen hoitopäivä

Joonalla ja Juusolla oli tänään vuoden viimeinen hoitopäivä. Pitkän aikaa mietin ja tuumailin, että pitääkö viedä jotain hoitotädeille? Ja jos niin mitä? Kaksikymmentä suklaarasiaa ja joulukahvia ei varmaan innosta, eikä läjä kynttilöitäkään. Päädyin sitten joulukoristeisiin, jotka ovat samalla kulutustarvaraa: Linnunruokaan.

Kerroskattilaan silikonisia muffinivuokia ja niihin kuorettomia auringonkukansiemeniä ja kookosrasvaa. Tämä ohje oli jossain lehdessä tai blogissa, mutta en vain enää yhtään muista missä! Kuvan kappaleet ovat jo uusintasulatuksessa, kun onnistuin halkaisemaan ne nauhaa laittaessani.

Tällaisia niistä tuli sitten valmiina. Itse jäähdytin nämä jääkaapissa, tuli nopeampaa, mutta kookosrasva jäähtyy hyvin myös huoneenlämmössä.

Valmiit linnunruuat käärin sellofaaniin ja yhteisesti kaikille laitoin kortin poikien kuvalla. Samalla kuvalla varustettuja joulukortteja ovat saaneet myös läheisest ja tuttavat tänä jouluna.

Pitääkö teidän mielestänne hoitotätejä muistaa jouluisin ja keväisin? Millaisia muistamisia olette vieneet tai jos joku hoitotäti tai opettaja lukee tätä, niin millaisia lahjoja olette saaneet?

Ajatuksia imetyksestä

Imetys. Aihe, joka ei itsellä herätä mitään suuria tunteita mihinkään suuntaan. Olen oikeastaan ihan onnellinen, että oon saanut kokea molemmat; pulloruokinnan ja imetyksen. Molemmissa ruokintatavoissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Imetyksen hyvinä puolina aika itsestäänselvä on tietysti äidinmaidon terveysvaikutukset. Niihin en sen kummemmin kommentoi.Koen täysimettäväni ja täysimettäneeni koko ajan, vaikka Justus onkin pari kertaa saanut korviketta. Itse en näe tässä asiassa myöskään hyvää ja huonoa vaihtoehtoa, vaan hyvän ja vielä paremman vaihtoehdon. Korvike ei ole minulle mikään mörkö, jota tulee välttää viimeiseen asti. Vaikka olenkin pumpannut pakastimeen maitovarastoa, ei minua haittaa, jos vauvalle poissaollessani annetaan korviketta. Suurimman osan ajasta se kuitenkin saa äidinmaitoa. Älymaitoa, joka mukautuu vauvan tarpeiden mukaan. Mukautuvaa maitoa, joka valitettavasti myös kerää itseensä niitä vauvan mahalle sopimattomia aineita ja omiä syömisiä joutuu miettimään aivan toisella tavalla, kuin pullovauvan kanssa.

Ensimmäiset kaksi kuukautta imetys oli ihan yhtä tuskaa. Se sattui ja tuntui välillä, että mitään muuta ei ehdi tehdäkkään, kun vain imettää. Rintatulehdukselta onneksi vältyin, mutta tiehyetukos pisti kokeilemaan vähintäänkin mielenkiintoisia imetysasentoja.

Pulloruokinnalla ei myöskään ollut niskat näin jumissa. Hiljalleen kuitenkin Justus oppi imuotteen ja rintakumistakin päästiin parin kuukauden kohdalla eroon. Imetys ei kuitenkaan ole kauhean vuorovaikutteista touhua. Paljon enemmän tuli juteltua ja katseltua vauvaa silmiin, kun syötti pullosta. Ja jotenkin siihen pullosta syöttämiseen pitää keskittyä ihan toisella tavalla. Imettäminen onnistuu välillä vähän "siinä sivussa". Yhtenä päivänä nauratti kovasti, kun mietin sitä, kuinka usein saa lukea imetyksen olevan äidin ja vauvan rauhallinen kahdenkeskinen hetki. Siinä vaiheessa, kun vauva roikkuu mukana manducassa ja syö siinä samalla, kun itse yrittää tehdä jauhelihakastiketta, on hommasta rauhallisuus ja läheisyys melko kaukana.

Ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa kerta silmät auki

 Aluksi tuntui myös tosi vaikealta se, että ei tiennyt yhtään miten kauan vauva milläkin kerralla syö. Ajattelin, että en koskaan opi olemaan ajoissa yhtään missään! Kuitenkin nyt tässä kolmen kuukauden tietämillä on syömiskerrat harventuneet ja nopeutuneet sen verran, että tuota ongelmaa ei enää ole.

Joonaa imettäessä hoidin syöttämiset aina jossain syrjässä omassa rauhassa. Eikä siitä kyllä siltikään mitään tullut. En olisi silloin uskonut, että joskus voisin imettää melkein missä vain. Imetyspaidat ovat olleet todellä kätevä investointi, kun niiden kanssa imettäminen onnistuu suurempia vilauttelemattakin.

Julki-imetys Subwayssa

En koe, että suhde Justukseen olisi jotenkin erilainen kuin Joonaa ja Juusoon oli sen takia, että nyt imetän. Enemmänkin ajattelen, että ruokkiminen ylipäätään luo erityisen suhteen vauvan ja vanhemman välille. Välillä on vähän surullistakin huomata, kuinka ulkopuoliseksi mies tästä vauva-ajasta imetyksen myötä jää.

Mutta onhan tämä helppoa, nyt kun tämä sujuu! Ei tarvi raahata tuttipulloja ja maitoja mukana ja aina miettiä menemisiä sen mukaan, että jossain lähettyvillä on mikro, jossa lämmittää maito. Toiveena olisi, että imetystä voisi jatkaa kunnes saa siirtyä lehmänmaitoon. Tai kun tää tissinpurijapiraija saa hampaita!

Justuksen kaveri

Päivittämistahti on nyt vähän hidas, kun tympii niin paljon se kameran laturi. Ei viitsi edes tehdä mitään postauksia, kun kännykällä otetut kuvat on niin järkyttävän huonoja. Ensi viikolla paneudun ihan todenteolla sen pahuksen laturin etsimiseen.

Pieni kurkistus painonhallintaprojektiin: Kävin eilen ensimmäistä kertaa jotain kymmeneen vuoteen salilla. Nyt minulla on saliohjelma ja kotijumppaohjelma, sekä liikuntasuunnitelma. Jee!

Mutta nyt haluan jakaa yhden meitä kohdanneen suuren vääryyden: Me emme ole koskaan saaneet neuvolasta sitä hymynaamajulistetta! Ei yhdenkään lapsen kohdalla. Juuson kohdalla se alku oli sellaista härdelliä ja sekä Joonan, että Justuksen kohdalla terkka on UNOHTANUT tuoda sen. En ole saanut sitä edes pyytämällä. Joonan vauva-aikana tein sitten nopeasti jonkunlaisen itse ja teippasin sen kodinhoitohuoneen yläkaappien alle.

Joonaa ja Juusoa kyseinen toljottaja ei koskaan suuremmin kiinnostanut, mutta Justus on tässä suhteessa eri maata. Justus aivan rakastaa tätä keltaista pallonaamaa. Ihan sama kuinka paha mieli on, kaikki murheet unohtuu kun mennään vaihtamaan vaippaa ja näkee kaverin. Sille hymyillään ja nauretaan ääneen ja jutellaan pitkät pätkät. Alan jo harkita jotain aitoja tuohon pöydän ympärille, koska tämä on suunnilleen ainoa paikka, missä Justus viihtyisi vaikka kuinka pitkään.

Itselle vaatteita

Maailmankirjat sekaisin. Ostin viime viikolla ITSELLENI vaatteita. Pakkohan se tietysti on, kun ei enää ehjiä ja sopivia löydy. Elättelen kovasti toiveita, että saisin pian ostaa pienempiä vaatteita.

Kuntokartoitus on tehty ja eihän tuo nyt hyvältä tietenkään näyttänyt. Mutta siitähän on suunta vain ylöspäin. Ruokapäiväkirjan pitämisen kalorilaskuriin olen aloittanut ja luulen, että tulen tilaamaan siihen vähän lisää aikaa, kun tämä kahden viikon jakso loppuu. Etenkin painokäppyrä on oikein kiva keksintö. Kalorilaskuri kertoo tosin sen minkä jo tiedän: ruokavalio on ihan liian hiilaripainotteinen tällä hetkellä. Torstaina sitten tavataan personal trainerin kanssa taas ja puhutaan vähän liikunnasta.

Joulu saapuu puoleen väliin terassia

Joona pieni joulutonttu halusi jouluvalot. Ja haluaisi oikeastaan joulun ja kaiken jouluisen nyt heti. Ollaan mm. keskusteltu siitä, miksi joulukuusta ei voi tuoda sisälle NYT vaan vasta jouluna. Jouluvalojen suhteen aloitettiin jo hienosti. Löysin ampumanitojan (puhelin yritti ehdottaa ampumaninja) ja toiset jouluvalot. Eli saatiin sitten valot puoleen väliin terassia. Toiset valot on JOSSAIN kodinhoitohuoneen kaapissa.

Vielä pitää suoristaa laatikossa vinkuralle menneet valot. Vai suoristuisivatkohan nuo itsestään?

Joulu saapuu keittiöön

1,5 tuntia tehokasta riehumista ja nyt on keittiö valmiina vastaanottamaan joulun. Sinivalkoiset kevyet verhot vaihtuivat paksumpiin punavalkoisiin. Pöytäliina ja jouluvaloja.

Meillä on vain ihan liian pieni keittiö. Se on todella ärsyttävää.

Joulu saapuu: adventtikynttilät ja kasvatettua suolaa

Ihan pikkuhiljaa alkaa joulu hivuttautua tähänkin taloon. Kameran laturi on edelleen paikassa "hyvässä tallessa" ristiäissiivousten jäljiltä, joten kuvat ovat sitten edelleen taattua kännykkäkameralaatua.

Adventtikynttelikköä en omista, joten teen sitten joka vuosi itse jonkunlaisen viritelmän.

Pearl Markeria pöytäkynttilöiden kylkeen. Sitä samaa myös puisille sydämille. Lautaselle ripottelin merisuolaa ja hileitä.

 

Tottahan tähän kaikkien facebookin askarteluryhmien trendiin piti sitten lähteä vähän mukaan. Kasvatin suolaa kahteen jälkiruokakulhoon.

Jaa miten sitä suolaa kasvatetaan? Pistetään merisuolaan kulhoon, päälle vettä sen verran, että suola juuri ja juuri peittyy. Sitten vain kippo lämpimään paikkaan ja suolaa kasvaa reunoille kauniiksi kuvioksi.