Pientä tuunailua

Olen yrittänyt tässä tehdä vähän joulusiivouksia. Aloitin homman keittiöstä. Pitäisi varmaan siivota kaapit useammin. Yläkaapista löytyi mm. kalanruokaa (meillä on ollut akvaario edellisen kerran kerrostaloasunnossa, jossa asuimme 2005-2006) sekä kylmägeeliä, jossa oli viimeinen käyttöpäivä mennyt 2007 (tämä talohan on rakennettu vasta 2008).

Siinä siivoamisen lomassa innostuin sitten vähän tekemään pientä tuunausta purkeille. Ensin värkkäsin maustekaapista päälle tippuville maustepusseille laatikon.

Ja sitten koristelin pöydän purkkeja nauhoilla.

Iltavalmisteluja

Olen tässä jo pari viikkoa miettinyt, että miten ihmeessä olen jaksanut viime talvena nousta niin aikaisn, että olin joka aamu kahdeksalta 50km päässä. Nykyään tuntuu, että en meinaa päästä sängystä ylös aamuisin, vaikka pitää olla töissä vasta 8:30.
Olen tätä väsymystä sitten koittanut helpottaa sillä, että laitan iltaisin mahdollisimman paljon asioita valmiiksi. Poikien vaatteet olkkarin lattialle. Siitä osaa isompi jo pukea itse ja pienempikin jo vähän yrittää.

 Ulkovaatteet ja reput levittelen sitten eteisen lattialle. (Kuva jo pari viikkoa vanha. Enää ei tarkene välikausihaalareilla).

Kahvinkeittimen saatan ladata joskus valmiiksi ja omat vaatteet/korut  miettiä aamua varten. Vielä pitäisi iltarutiineihin lisätä se auton laittaminen lämmitykseen...

Vihaiset linnut ikkunassa

Kävin alkuviikosta hakemassa kuopuksen toppahaalarit korjuuksilla ja siinä samalla reissulla silmiin sattui Vallilan Birds on a tree-kangas. Tutkailin ja kyselin, mutta en ostanut. Jäi kuitenkin sen verran vaivaamaan ja kun sattui vielä kaupassa olemaan joulutarjous kyseisestä kankaasta, niin kävin sitten perjantaina sitä 3,5 metriä hakemassa. Äidiltä lainaan ompelukone ja hommiin. Tai no hieman homma meinas kosahtaa taas jo alkumetreille, kun en löytänyt nuppineuloja taas mistään. Onneksi kangas oli sen verran jäykkää, että se pysyi aika hyvin silitettynä taitoksella. Mutta vähän on kyllä jälki sen näköistäkin taas, että nuppineulatta on hommaa väkerretty.

Vähän nauratti kun huomasin, mistä mukista juon kahvia ompelun välissä.

Lintuja siellä ja täällä ja tuolla. Lopulta linnut näyttivät sitten tältä kuopuksen ikkunassa. Huomatkaa tyylikäs liitutaideteos tapetissa... Onneksi on liitua, eikä tussia tällä kertaa...

Esikoisen huoneesta ei voinut ottaa samanlaista kuvaa, kun pikkuherra on TAAS hajottanut kattolamppunsa. Ehti se varmaan tunnin verran palaa tällä kertaa. Jostain syystä pitää aina jollain heittää sitä lamppua ja eihän se kuuma lamppu sitä kestä.

Joulu etuajassa

Posti toi paketin. Se on joululahja mieheltäni.

Blogi-identiteettikriisi

Törmäsin tänään termiin blogi-identiteetti. Ja hetihän sitä iski itelle aiheesta kriisi. Oikeastaan tämä kriisi on ollut jo hetken. En oikein tiedä millaisen tästä blogista haluaisin. En oikein tiedä mihin suuntaan tätä hommaa lähtisi viemään. Kahdella muulla blogillani kuitenkin on joku selkeä teema.

Samaan aikaan haluan ja en halua lisää näkyvyyttä ja lukijoita. Nytkin on ihan hyvä. Ja jos kirjoitan tätä lähinnä itselleni, niin mitä väliä silloin on, mitä muut ajattelevat? Mutta haluaisin kirjoittaa kuitenkin vähän myös muille. Ja mitä se sitten oikein tarkoittaa? Mitä lisää? Mitä vähemmän? Mitä te rakkaat lukijat oikein haluaisitte tässä blogissa nähdä?

Haaste kodin vanhoista tavaroista

Viiden tähden arkea-blogin Jenna oli laittanut omaan blogiinsa haasteen, jossa on tarkoitus esitellä niitä tavaroita, jotka ovat olleet mukana jokaisessa kodissa.

Osa tavaroista on kulkenut mukana jo lapsuudenkodista saakka. Mutta ensimmäiseen yhteiseen kotiin mieheni kanssa ostettiin tämä kirjahylly.

 Nykyään se on esikoisen huoneessa. Ja siihen on alunperin kuulunut lasiovet. Turvallisuussyistä ne lasiovet nojailevat vaatehuoneen seinää. Kuten kuvasta näkyy, aika heikosti pysyvät tavarat tuolla hyllyssä...

En ole elämäni aikana ihan kamalasti muuttantu. Olen muuttanut elämäni aikana vain neljä kertaa. Ensin 3 vuotiaana rivitalosta omakotitaloon. Seuraavan kerran muutin sitten opiskelemaan ja ensimmäinen yhteinen koti oli kerrostalossa. Sieltä muutimme vuoden jälkeen rivitaloon. Rakennusaikana asuimme hetken lapsuudenkodissani ja 2008 vuodesta olemme asuneet omassa omakotitalossa. Rivitaloon ja omaan taloon kun ollaan muutettu ensimmäinen asia, jolle on etsitty paikka, on ollut sinne ensimmäiseen yhteiseen kotiin ostettu kello.

Sitten niitä lapsuudenkodista asti mukana kulkeneita esineitä. Valitsin tähän kolme tärkeää. Ensin pieni hylly, joka tällä hetkellä sattuu olemaan esikoisen toimesta tyhjä.

Tämä hylly on minulle erityisen tärkeä sen takia, että sen on tehnyt pikkuveljeni minulle yläasteen puutöillä. Sain sen joululahjaksi ja tykkään siitä tosi paljon.

Eräänä päivänä vuosia sitten "varaveljeni" tuli luokseni ja kysyi: "Satu haluaisikko laivan?". Kun hetken olin yhtenä kysymysmerkkinä tämä ojensi minulle ihan uskomattoman hienon laivapullon.

Olen aina pitänyt purjelaivoista.

Yksi aarteistani on esine, tai huonekalu, josta pojat ovat ihan innoissaan. Se on aarrearkku.

 Sain tämän aarrearkun rippilahjaksi. Sen on tehnyt ihan itse äitini kummisetä.

Tällä hetkellä siellä ovat aarteina poikien äitiyspakkauksen peitot ja jotain pieniä lakanoita ja pyyhkeitä. Sekä tietysti pienet siniset kumpparit. Omat ensikenkäni.

Haastan lukijani jatkamaan tätä haastetta. Haastepostauksen voi linkittää sitten tämän postauksen kommenttikenttään. Ja ihan erityisesti haluan tähän hommaan mukaan Lyytin!!

Iso-pieni kerholainen

Joku on joskus sanonut, että äidit osoittavat rakkautta ruualla. Pitää varmaan ainakin osittain paikkaansa. Jostain syystä minulle on aina jotenkin tunteita herättävä juttu tehdä esikoiselle kerhoeväitä. Minun pikkuinen on jo niin iso. Ja samalla niin pieni. Mukula ei harrasta varsinaisesti mitään, mutta käy kerran viikossa seurakunnan päiväkerhossa viettämässä aikaa samanikäisten mukuloitten kanssa. Perhepäivähoitajalla kun sattuu olemaan vain pieniä. Joka keskiviikko värkkään siis mukulalle kerhoon eväät

laitan ne laatikkoon ja laatikon reppuun. Itsekkin olin aikoinaan seurakunnan päiväkerhossa. Vuodet olivat jotain 1990-1992. Muistan, että siellä oli kivaa. Ja niistä Barbien vaatteista, missä oli ballerinan kuvia, tapeltiin. Ja se kerho järjestetään siellä ihan samassa kerhotilassa vieläkin.

(Satu 5v)

Tältä näytän talvella

Lyytin kanssa oli puhetta talvivaatteista ja ajattelin nyt sitten esitellä vähän miltä itse näytän talvella.

 Takin löysin pari viikkoa sitten kirpparilta. Hyvässä kunnossa, ihanan pehmeä ja lämmin ja hintakin vain hurjat 15€. Pipon ostin toissa vuoden marraskuussa, kun Helsingissä oli aika kylmä ja tämä ääliö ei tajunnut pakata itselleen pipoa (tai ylipäätään talvivaatteita) mukaan. Miehen mielestä se on kamala mummopipo, mutta en suostu siitä luopumaan, kun se pysyy niin hyvin korvilla. Syksyllä käytössä on sitten Desing Pylsyn ruskea aurinkopipo. Kengät on ostettu samalla Helsingin reissulla.

Oli hyvä heräteostos. Todella lämpimät. (Sindy-kissa halusi väkisin mukaan kuvaan)

Kuvan todellinen aarre on kuitenkin kaulahuivi.

Se on mummoni tekemä ja värjätty aivan itse. En mene ihan sataprosenttisen varmasti vannomaan, mutta sellainen muistikuva on, että langat olisi ihan mummun omasta lampaasta. Villalankaa tuo huivi ainakin on. Pitkä ja lämmin. Aivan ainutlaatuinen <3

Kadonneen viherpeukalon metsästys

Mun ei pitäis ostaa koskaan mitään rehuja. Tapan ne kuitenkin. Silti aina pitää yrittää. Olen saanut jopa Anopinkielen hengiltä. Pitkään olen katsellut tuota yhtä mysteerirehua hyllyn päällä ja ajatellut, että pitäisi koko rehu nakata roskiin. Nyt kun sitten olin aikeissa tehdä sen, sieltä löytyikin vähän vielä vihreää! Peli ei olekkaan menetetty.

Karsin sitten vaan kaikki kuolleet lehdet (=kaikki lehdet) pois ja annoin vettä. Saapa nähdä...

Niiiiiiiin ihania

Mä oon yksinkertaisesti ihan rakastunut Gorjuss-juttuihin. Alunperin Gorjuss tarkoitti mulle askartelujuttuja. Papereita,leimasimia jne jne. Jossain tekemissäni korteissa olen noita Gorjuss-juttuja käyttänytkin. Mutta nyt tuossa jo jonkin aikaa sitten bongasin facebookista nettikaupan nimeltä ModeLife ja se myy Gorjuss LAUKKUJA! Siis kaksi ihanuutta yhdessä. Niin, että rakas joulupukki...

(Kaikki kuvat ModeLife.fi)

Toppahaalarit

Kun aikani tuota haalari-asiaa pyörittelin, niin lopultahan taas ihan pieni juttu ratkaisi, millaiset (tai ennenkaikkea mistä) ne haalarit tilaan. Osallistuin tuossa joskus Reiman testpatrol-ryhmän hakuun. Emme tulleet valituksi, mutta alennuskoodin sain kiitokseksi kiinnostuksesta ryhmää kohtaan. Reimashopin valikoimaa sitten selailimme esikoisen kanssa yhdessä ja pikkujätkä halusi itselleen tämän:

(kuva Reimashop)

Ei siitä sitten, se tilattiin. Vielä puuttuis luistimet... Josko sitten olisi tämän talven arsenaali kasassa.

Korunaulakko

Meni hermot aina sotkussa ja solmussa oleviin kaulakoruihin. Sain ajatuksen etsiä jostain kauniin tee-laatikon missä voisi säilyttää koruja. No en löytänyt mieleistäni, joten mukaan tarttui sitten avain-naulakko. Ihan hyvin tuokin ajaa asiansa.