Kirjekavereille

Tällä viikolla lähtenyt

-Kirje Sannalle
-Lapsi-kirjevihko 2 Helille

Punapää

Hiusten kanssa värkkääminen edistyi seuraavaan vaiheeseen, eli punaiseen.

17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo

Yleensä en koskaan lue kahta kirjaa samaan aikaan, mutta Kalevala osoittautui niin aivoja puuduttavaksi, että sitä ei voi lukea pitkää pätkää yhteen menoon. Niinpä päätin sitten, että luen sitä aina pätkän kerrallaan ja kun alkaa ajatus harhailla, vaihdan johonkin toiseen sadan kirjan listalta. Pahoitteluni siitä, että nämä eivät nyt sitten tule järjestyksessä.

Ylpeys ja ennakkoluulo ovat juuri sellaista hyvää ja kevyttä väliviihdettä tuohon Kalevalan lukemiseen Jotenkin uskomatonta, että 200 vuotta sitten kirjoitettu kirja voi edelleen tuntua niin tuoreelta. Kirjassa onnistutaan jotenkin kääntämään lukijankin mieli samaan suuntaa, kuin Elizabethin ajatukset muuttuvat.

Ihanaa kesäpäivän lukemista.

Hyvää juhannusta!

Juhannus on....

           Katuliituja                  Saippuakuplia                                                                         Pieniä lintuja                          Koivuja                  
Unia ulkona                   
                 Kokkoa                              Mökkiä                            Ruokaa                  Naurua
                                  Limpparia                     Makkaraa                                                                          Hyvää seuraa                                            Hiekkalaatikkoa

FB-kirppikset

Kuulun useampaankin Facebookin kirppisryhmään ja siellä on tullut eteen muutama juttu mitä vaan en voi ymmärtää.

Ensinäkin en tajua, mita kukaan uskaltaa ostaa niiltä lasten turvaistuimia! Etenkin jotain 5-10 vuotta vanhoja, selvästi kuluneita. Itse uskalsin ostaa turvakaukalon käytettynä tutulta kun tiesi, että se on varmasti kolaroimaton ja tiesi myös ostovuoden. Ja miten joku uskaltaa myydä jotain 10 vuotta vanhaa istuimenrähjää?

Sitten tinkaajat. Oikeasti; jos tuote maksaa alle 10€ niin miten siitä viittii ruveta tinkaamaan? Siis joku 4€ maksava kippo pitäisi saada kahdella eurolla. No yleensä jotain alkaa tällainen tinkominen ärsyttää ja ihan kiusalla tulee sanomaan, et "kyllä mä voi tuon pyydetyllä hinnalla ostaa". Tai jos hinta on jo todella halpa valmiiksi. Esimerkkinä eräs lastenvaate, joka uutena maksoi yli 70€ ja hyväkuntoisena (kuvan mukaan lähes uudenveroinen) siitä pyydettiin 15€, joku silti yritti saada sen kympillä. No koska kyseessä oli merkkivaate, oli alle tunnissa on useamman ihmisen jono varauksissa.

Ärsyttävää on myöskin se, jos myydään monta samanlaista tuotetta (esim. villasukkia, pipoja, huiveja jne.) ja jokainen nästä viidestätoista tuotteesta pitää kuvata erikseen. Äkkiä on kirppisryhmän koko sivu täysi saman henkilön samaa tuotetta. Voisi vaikka laittaa sukat nippuun, ottaa yhden kuvan ja vaikka numeroida, eikä kuvata jokaista erikseen.

Myös ihan järkyttävän huonot kuvat ärsyttävät.

Mitkä jutut teitä ärsyttävät nettikirppareilla?

Kirjekavereille

Tällä viikolla lähtenyt:

Kirjevihko Reijalle
Kirje Raisalle

Tee-se-itse

No siitähän tuli tee-se-itse liitutaulupöytä.
Livingstone-kotien sivuilla on ohje tee-se-itse liitutaulumaalille. Ohjeessa puhutaan lateksimaalista, mutta rautakaupassa osasivat minua valistaa, että sellaista ei ole enää olemassakaan, vaan se on nykyään akrylaattimaali. Vesiohenteinen kalustemaali sävytettiin mustaksi. Saumauslaastiakaan ei ollut, mutta kokeilin hienotasoitetta. Siis jotain mitäliekittiä. Olis onnistunut ihan hyvin, jos olisi ollut jokin muu sekoitusväline, kun muovilusikka. Jäi vähän kökköjä. Mutta kun lähtökohta on ihan susiruma pöytä, on ihan sama mitä sille tekee: Ei se pahemmaksi ainakaan mene. Tällainen siitä sitten tuli

Tuunailua

Kävin äsken rautakaupassa. Ostin purkin huonekalumaalia. Sen jälkeen hain isältä saumauslaastia. Arvatkaapas mitä niistä on tulossa?

Koulumaailmasta

Olin tuossa keväällä seitsemän viikkoa kouluavustajana läheisellä alakoululla. Ensi syksynä tulee 20 vuotta siitä, kun minä aloitin koulutaipaleeni. Moni asia on ehtinyt muuttua. Opiskelu on entistä vaativampaa, esiopetuksen merkitys on paljon suurempi (meillä eskaria oli kerran viikossa) ja tekniikka on paljon paremmin hyötykäytössä.

Kuitenkin kun puhutaan saman kunnan alueella sijaitsevasta pienestä kyläkoulusta (eri koulusta kuitenkin, missä itse aikoinani opiskelutaipaleen aloitin), jotkut asiat eivät muutu.

Kun on pieni koulu, missä syödään luokissa, ensimmäisiä käsitöitä ekalla luokalla on edelleen ruokaliina. Kuvassa omani sienineen ja aurinkoineen. Edelleen oppilaat saavat kansion, mihin on tussilla kirjoitettu heidän nimensä. Omassa kansiossani on nykyään vain kouluvuosilta kertyneitä nuotteja. Ja edelleen alakoululaiset soittavat nokkahuilua.

Oli mielenkiintoista nähdä, millaisessa koulussa omat lapseni tulevat muutaman vuoden päästä oman koulutiensä aloittamaan. JooJoo kahden vuoden päästä ja JuuJuu neljän.

Tajusin jotenkin myös, kuinka eriarvoisessa asemassa jotkut oppilaat ovat. Eriarvoisuutta ei kuitenkaa aiheuta mikään suosiminen tai perheen varallisuus. Eriarvoiseen asemaan lapset joutuvat sen perusteella, keiden vanhimmilla on lapsilleen aikaa, rakkautta ja rajoja. Täysin "hyvästä" perheestä tulevat lapset saattavat viettää kaiken vapaa-aikansa yksin esimerkiksi tietokoneella. Se näkyy yllättävän monissa asioissa ja taidoissa.

Toisaalta kun oli tuolla koulussa hahmotti itse paremmin sen, millaisia taitoja kouluun mennessä pitää osata. Meillä on pari vuotta aikaa JooJoon kanssa harjoitella esimerkiksi veitsellä ja haarukalla syömistä, saksien ja kynän käyttämistä, polkupyörällä ajamista, ohjeiden noudattamista, keskittymistä ja oman vuoron odottamista.

"Tavattoman hyvätapaisia lauluja ystävyydestä"

Alko jo vähän saman Fröbelin palikoiden levyn jatkuva kuunteleminen kyllästyttää. Onneksi tänään oli postilaatikossa vähän vaihtelua.

Pojat pääsi tuossa Toukokuun loppupuolella katsomaan Tuomo Rannankarin keikkaa ja etenkin esikoinen oli siitä hyvin innoissaan. Täällä on laulettu siitä asti kuinka "Iines pyytää leikkimään, Iines ymmärtää".

Nyt sitten kuunnellaan Tuomo Rannankarin "Tavattoman hyvätapaisia lauluja ystävyydestä"

Hiuskatastrofin korjausta

Elämässäni ihan ekan kerran pistettiin päähän värinpoisto. Lopputulos oli niin kiva, että taidan antaa sen olla ja säästää sen punaisen värin myöhempään. Harmi vain, että kunnollista ja oikeanväristä kuvaan en hiuksista saa otettua millään. Tulee ihan oranssi, vaikka oikeasti väri on jotain ehkä sellainen vaalean punertavanruskea.

Kamerassa kuva on vielä ihan oikean värinen, mutta kun sen siirtää koneelle siitä tulee oranssi...

Hiuskatastrofi

Olen värjännyt hiukseni itse jo yli 10 vuotta. Tähän mennessä tulokset ovat olleet vähintääkin kohtalaisia, useimmiten hyviä tai ihan hyviä. Joten olihan se aika tullakkin sen täyden katastrofin. Ajatus oli siis värjätä nyt vaaleita raitoja ja sitten viikon tai parin päästä siihen päälle punaisella. Tällä kertaa en jaksanut ruveta sähläämään hupun kanssa, vaan ajattelin laittaa vähän leveämpiä raitoja ripsikammalla. Olen tehnyt niin ennenkin ja vielä ihan onnistuneesti. No tällä kertaa se ei onnistunut. Väri jotenkin levesi, eli nyt on vain muutama värjäämätön raita. Ei sekään haittaisi, mutta kun sitä väriä ei tullut kun n. 10cm. Siis omaan juurikasvuun ja siihen kohti, mikä aikaisemmin oli värjätty Swartzkopfin jollain punaisella. Blondi väri oli siis myös Swartzkopfin. Syksyllä Lorealin värillä värjättyyn osaa se blondi ei ottanut YHTÄÄN. Lopputulos on siis lähinnä sen näköinen, että joku n. 2v mukula olisi lätkinyt minulle väriklimppejä päähän. Onneksi Joona lohdutti "Äiti sulla on hienot hiuksit!". 

Vaihtoehtoja olisi nyt muutama

1) vetää kaljuksi
2) vetää koko pää blondiksi ja sitten punaiseksi
3) vetää päälle vain se punainen väri
4) värjätä raitoja toisenmerkkisellä blondilla ja sitten vetää se puneinen väri päälle
5) värjätä raitoja värinpoistoaineella ja vetää se punainen väri päälle
6)värjätä mustaksi
7) vetää koko pää värinpostolla ja sitten punaisella

Tällä hetkellä olen kallistumassa vaihtoehdon viisi puoleen. Mitä mieltä olette?

Kirjekavereille

Tällä viikolla lähtenyt kirjeitä:

-Raisalle
-Sannalle
-Katjalle
-Tanjalle

15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija

Sata kirjaa-projektissa siirryttiin seesteisiin tunnelmiin.

Jos haluat kirjalta jännitystä ja vauhtia ei Havukka-ahon ajattelija ole todellakaan sinua varten.

Kirja sisältää paljon rauhallista ajattelua elämänmenosta ja kuvauksia luonnosta.

Parasta kirjassa on sen ihan ainutlaatuinen tunnelma.

Kirjekavereille

Kirjeitä lähtenyt tällä viikolla:

-Emmi P:lle
-Marialle
-Heidille