Neuvolapäivän idiootti päähänpisto

Hieno suunnitelma mulla eilen. Vien pojat kerhoon ja käyn sillä aikaa Justuksen 4kk lääkärineuvolassa. Olin oikein sopinut neuvola-ajan kerhon ajaksi. Ja Joonan hoitoaika oli sovittu siten, että koukkaan Joonan päiväkodilta kyytiin ja vien kerhoon. Täydellinen suunnitelma, jolla vältetään edestakaisin pukeminen ja riisuminen ja turha ajaminen. No suunnitelma kosahti sitten siinä kohti kun puhelin piippaa ja tekstiviesti kertoo kerhon peruuntuneen sairastapauksen vuoksi. Hain Joonan yhdeltä ja neuvolassa piti olla kahdelta. Siis juuri sellainen "ehditään tässä just ja just riisua kun pitää ruveta jo uudestaan pukemaan"-väli. Ulos ei viitsinyt jäädä leikkimään, kun oli niin märkää lunta, että olisi vaatteet kastuneet. Ja sitten se kuningasidea iski:

"Hei meillähän on tässä niin hyvin aikaa, että mennään kävellen". Joopa. Matkaa 2km, yksi matkustamaan näin

toinen pulkkaan ja kolmas kävellen. No kun eihän se kolmas sitten tietenkään koko matkaa jaksanut kävellä, vaan kävi välillä ottamassa sitä pulkan kyytiä. Kivaa kuntoilua vetää 35kg painavaa pulkkaa suvilumessa. Ja kun vielä kesken matkan alkoi keli näyttä tältä:

Jokunen hiljainen ärräpää lenteli päänsisällä ja ajattelin, että ei olla kotona IKINÄ!!! Seuraavalla kerralla menen todellakin autolla!

P.S. Neuvolassa kaikki hienosti. Ei mennyt vielä kuusi kiloa rikki, mutta maltillisesta kasvusta ei lääkäri ollut vielä ollenkaan huolissaan, kun pikkujäbä kuitenkin koko ajan kasvaa.

Kohta mennään!

Totesin tuon kiinteiden maistelun kanssa, että Justus ei oikein ehkä ole siihen vielä valmis. Ja kun kerran täysimetyksellä mennään, niin eipä tuolla kiirettä ole. Justus ei avaa suuta lusikalle. Kaikki mitä saa suuhun, jää sinne pyörimään ja jos vain jotain onnistuu menemään suun takaosaan, seuraa yökkääminen. Silloin tällöin, muutaman kerran viikossa, vähän avokadoa ja luumusosetta maistellaan kuitenkin. Sitä varten piti sitten ostaa vähän ruokalappuja. Juuso sai valita ja nämä on kyllä aika suloisia.

Justusta kiinnostaa tällä hetkellä aivan muut asiat. Ensinäkin kääntyminen on nyt keksitty myös iltaisin sängyssä ja parina iltana nukkuminen on näyttänyt lähinnä tältä

Ja sen ajan, minkä pikkumies viettää lattialla, on menossa hurjat ryömimistreenit. Välillä jo takapuoli nousee maasta ja ote alustasta on hyvin tiukka.

Jalkojen koukistus

Hetkellinen luovutus

Ja uusi yritys

Joona ryömi 5kk ikäisenä. Saa nähdä meinaako pikkuveli pistää paremmaksi.

Lisää jumppakalsareita

Minähän se olen vallan intoutunut ja ostellut ITSELLENI vaatteita. Tämähän alkaa näyttää uhkaavasti siltä, että vaatekaappini saa lisäystä useammin, kuin tähän asti totuttu kaksi vaatetta vuodessa-tahti. Mutta kun sitä nyt kerran liikkuu, pitää sitä olla vähän liikkumisvaatteita. Lauantain suksienhakureissun yhteydessä jo mainitsinkin, että Seppälästä löytyi myös itselle toppi.

Ja Halpa-Hallista mustat jumppatrikoot. Yritin ottaa pohkeissa olevista yksityiskohdista kuvia, mutta aika järkyttävän totuuden reisien ja persauksen koosta nämä kuvat vain paljastavat

Yritin kyllä rajata pahimmat pois, mutta ei auta. Mutta mitäpä tuota: senhän takia siellä salilla käyn, että saadaan vielä joku päivä tuo ahteri mahtumaan kuvaan.
Samalla halppiksen reissulla löytyi myös Adidaksen toppi ja Jooga-housut. En ole kylläkään ajatellut joogaamaan ruveta, mutta kyllä ne jalassa onnistuu tabatan tekeminen.

Liikunnan ilo

Eilen tapahtui jotain. Kävin salilla ja sen jälkeen oli hyvä ja rento fiilis. Tähän asti liikunta on tarkoittanut suurimmaksi osaksi tympeää pakkopullaa. Koululiikunta (lähinnä yläasteen ja lukion ykkösen) on jättänyt sen verran syvät jäljet, että niitä ei kovin helpolla olla paikkaamassa. Lähipiiristä löytyy liuta koululiikunnan kilpailuhenkisyyden ja välineiden kilpavarustelun traumauttamia ihmisiä. Toivottavasti jotain on muuttunut niistä ajoista. Että ei omia lapsia kiusattaisi, kun on huonot välineet, tai heidän ei ikinä tarvitsisi itkukurkussa yrittää, kun kuitenkin ovat taas viimeisiä. Mutta eilen liikunta oli kivaa.

No tästä kivasta voidaan olla montaa mieltä, mutta ensin JooJoo pääsi kokeilemaan tuliteriä suksia.

Mummu nappasi kiinni haalarista, että ei mene nuri. Tätä lajia pitää vielä hiukkasen harjoitella. Itsehän olen hiihtänyt viimeksi talvella 2001-2002, että taitaa olla taidot tuon esikoisen kanssa samalla tasolla.

Ruuan jälkeen jäbä kuitenkin sitten tuumasi, että luistimiakin pitää tälle talvelle päästä kokeilemaan. Yhden kerran ehti luistimet olla jalassa viime talvena. Sitten tuli ne plussakelit ja jäät suli. Hiihtämään ei viime talvena päässyt ollenkaan. Ikinä ei olisi uskonut, että JooJoo oli toista kertaa elämässään luistimilla. Tokihan tuo välillä kaatuili, mutta kyllä jo 90% ajasta pysyi luistinten päällä. Ja voi että kun oli kivaa! Meillä on molemmilla pieni opettelun paikka: jarruttamista kun ei osaa meistä kumpikaan. Ja täytyy kyllä sanoa, että on nuo mun uudet luistimet vaan mukavat jalassa niihin vanhoihin verrattuna. Lupasin JooJoolle, että joku päivä uudestaan.

Kotimatkalla luistimet laatikossa

Ja täytyy muuten sanoa, että nuo viime talvena ostetut toppahaalarit olivat kyllä nappiostos! Ovat jo toista talvea tuon puissakiipeilevän pojanviikarin ahkerassa käytössä ja yhtään eivät ole miksikään menneet. Jäävät vielä hyväkuntoisina JuuJuullekkin ja uskoisin, että ne tullaan näkemään vielä JustJustinkin käytössä.

Shoppailua ja talviurheilua

Eilen oli kiva päivä. Otin pojat mukaani ja käytiin porukoilla vaihtamassa keskimmäinen äitiini. JuuJuu jäi muffan kanssa pelaamaan lautapelejä (mietti jo matkalla, kumpi ottaa minkäkin Hevisauruksen Velhojen Vuori-pelissä) ja me muut lähdimme ostamaan suksia läheiseen kaupunkiin.

Ensin suuntasimme Haka-sporttiin, joka myy myös käytettyjä talviurheiluvälineitä. Tiedättekö sen ilmiön, kun menet itsellesi jotain ostamaan ja lopulta sinulla on iso pino kaikkea vain lapsille? Tällä kertaa kävi toisinpäin. Myyjä osasi sanoa heti, että tällä hetkellä ei ole yhtään JooJoon kokoisia monoja heillä myynnissä. Mutta siinä pyöriessä sattui sitten silmiin todella kauniit luistimet! Ja kun hintakin oli vielä vallan kukkarolle sopiva, niin nyt minulla sitten on uudet ihanat (ja vielä täysin kokeilemattomatkin...) luistimet.

Vanhat kun olivat koko 39 ja menivät jalkaan vain ohuen sukan kanssa. Nämä ovat nyt 41, joten mahtuu vaikka villasukka tarvittaessa. Ja olihan ne edelliset ostettu vuonna -98.

Seuraavaksi jatkoimme sitten matkaa Intersporttiin, josta suksipaketti löytyi heti. Myyjälle erityispisteet siitä, että se otti huomioon todella ihanasti myös JooJoon, jolle ne sukset olivat tulossa, eikä vain meitä aikuisia, jotka oltiin ne sukset maksamassa. Sukset, sauvat, siteet ja monot löytyivät kaikki nopeasti, eikä hintakaan kirpaissut. Sillä aikaa, kun suksiin kiinnitettiin siteitä lähdimme kiertelemään kauppoja.

JooJoo totesi jo kotipihalta lähtiessä, että "Äiti. Nyt kun me lähdetään, meiltähän jää lounas välistä!". Ei siinä sitten auttanut kun lähteä lounaalle. Paikaksi valikoitui Rosso.

Ihme ja kumma

Herkkujälkkäri

 JooJoo on ottanut kauhean kasvuspurtin ja tarvitsi uusia vaatteita. Ensin kävimme pyörähtämässä KappAhlissa, josta JooJoon silmiin osu Batman huppari ja housut ja nehän oli saatava

JuuJuulle samasta paikasta löytyi myös housut vähän vähemmän yllättävällä kuva-aiheella

Seuraavaksi kävimme Seppälässä ja sieltä löytyi sitten ihan kivasti -70% rekeistä vaatteita. Molemmille pojille pipot ja hanskat, jotka jäivät vielä kuvaamatta, JooJoolle pari paitaa

JuuJuulle neulepusero

ja JooJoolle jo kevättä varten takki ja housut

Takki oli aika pirteän värinen. Hieman mietitytti itseä, mutta JooJoo tuntui tykkäävän ja sehän on pääasia. Itselleni löysin myös paidan, mutta siitä taidan laittaa kuvaa myöhemmin. JooJoo halusi auttaa maksamisessa ja sai sitten laittaa kortin lukijaan.

Kun sitten haimme valmiin suksipaketin, tarttui Intersportista mukaan myös jotain JustJustille.

Itse haluamiaan -lista

Project Mama-blogissa haastettiin Markus Kajon innoittamana tekemään Itse haluamiaan-lista. Tässä minun. Haluaisin...

1. ...että ei olisi aina takkutukka. Tai pörröpää. 
2. ...että kaakaota voisi juoda litratolkulla lihomatta
3. ...että varpaita ei palelisi. Eikä reisiä ja muita osia.
4. ...että voisi valvoa yöt ja nukkua aamulla pitkään.
5. ...keksiä miksi haluaisin tulla. 
6. ...osata sanoa oikeita sanoja, että toisille tulisi hyvä mieli.
7. ...että minulla olisi oma kirjastohuone.
8. ...että maaliskuunkin jälkeen saan herätä aamuisin siihen, kun keskimmäinen mukulani on kömpinyt kainalooni.
9. ...että mukuloistani kasvaa isona tolokkuja ihimisiä.
10. ...että voisi välillä ostaa jotain ihan turhaa.
11. ...että puhelimen akku kestäisi vähänä paremmin.

EPEK

Kaamosväsymys vaivaa. Joka vuosi sama homma. Marraskuu on ihan pahin, mutta vielä joulukuu ja tammikuukin menee jossain puolihorroksessa. Helmikuussa helpottaa. Se on lause, jota tulee hoettua itselle usein. Vetämättömyys näkyy tääll blogissakin. Vaivaa paha EPEK. Eli "Ei Pysty Ei Kykene". Nyt tuntuu lisäksi vielä, että flunssaa pukkaa.

Pientä surutyötä on saanut tehdä myös sen kanssa, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Elämässä yli kymmenen vuotta mukana pyörinyt nettisivusto Janoinen.net pistää pillit pussiin ja ovet kiinni. Kahdeksan vuotta ehdin itsekkin hääriä tuon sivuston ylläpidossa, mutta aikansa kutakin. Aika on ajanut keskustelufoorumeiden ohitse ja on tullut aika päästää menemään. Yhden aikakauden loppu.

Samoin on myös aamuissa itsellä yhden aikakauden loppu, kun kautta aikojen ykkössuosikkiradiojuontajani Matti Ylönen veti tänään viimeisen YleXaamunsa. En kyllä tiedä miten selviän tästä. Nevö foget.

Onneksi tammikuu on pian ohi ja valo lisääntyy. Pian tulee kevät. Ihan pian.

Unirätti <3

27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase

Niin on tämäkin vuosi saatu liikkeelle Sadan kirjan-projektin suhteen. Viisikoita taistelen läpi tässä hiljokseen sivussa jatkuvasti, mutta niiden lisäksi ensimmäinen luettu kirja tälle vuodelle oli Anna-Leena Härkösen Häräntappoase. Mitä tahansa kirjasta nimen perusteella etukäteen ajattelin, niin pieleen meni.

Jotenkin kirjasta tulee mieleen Tuija Lehtisen kirjat. Mutta jokin silti tökkii. Osa jutuista on liian omituisia ja dialogi välillä ärsyttävää.

Jos olisin törmännyt tähän kirjaan yläasteiässä, olisi se ehkä kolahtanut ihan toisella tavalla.

Kirja myös loppui jotenkin kökösti. Jäi jotenkin liian auki, mutta oli samalla jotenkin liian ilmeinen loppuratkaisu. Ihan niinkuin kirjoittajalla olisi loppunut ideat ja sitten vain homma seis.

Kaikkiaan ihan hyvä kirja, mutta tuskin tulen lukemaan sitä uudestaan.

Kirppari-välilehti päivitetty

Lisäilin juttuja tuonne kirppari-välilehteen. Kaikista postikulut ostajalle ja jos jokin kiinnostaa, voi kommentoida sinne, tai laittaa sähköpostia lasiperhonen(at)hotmail.com

Kolmannesvuosi

Justus tuli viime viikolla jo neljä kuukautta. Pieni vauvani kasvaa ihan hurjaa vauhtia. Tosiaan heti vuoden alkuun opittiin mahalle kääntyminen ja siitä on jo kova yritys eteenpäin. Vielä siitä ei tule yhtään mitään, joten hermohan siinä menee. Välillä tosin näyttää siltä, että tuo lapsi on lähdössä lentoon.

Ensin ajattelin, että kun imetys kerran sujuu, aloitetaan kiinteiden maistelu sitten joskus lähempänä puolta vuotta. Mutta koska kasvu on ollut vähän hidasta ja Justus pulauttelee jonkun verran, päädyin sitten heti neljän kuukauden kunniaksi ruveta tutustuttamaan Justusta kiinteisiin. Aloitettiin avokadolla. Miksi juuri avokadolla? Luin tämän ja vakuutuin. Muista sivun jutuista nyt en sitten niin tiedä. Rasvaisena rehuna avokado voisi ehkä auttaa tuohon kasvuunkin jotain perinteistä perunaan paremmin. Muistaakseni nimittäis sekä Joonalle,että Juusolle on kokeiltu antaa rasvalisänä rypsiöljyä. Pullovauvalle sen lisääminen on helpompaa, kuin rintaruokittavalle. Ei se avokado oikein uppoa vielä, mutta joka päivä pieniä lusikakärjellisiä maistellaan. Seuraavaksi listalle tulee ehkä luumu.

Tältä näytti ensimmäinen maistelukerta:

Kuntopuuhat hyvällä alulla

Eka viikko aktiivisempaa elämää takana ja tässä vaiheessa menee vielä tottakai hienosti.

Oikeastaan aloitin tämän enemmän liikkumisen jo kevyesti tuossa viime vuoden puolella, mutta nyt on tarkoitus sitten oikeasti tulla joka viikkoon vähintään se kolme liikuntapäivää. Liikunnaksi voin valita kaksi tai kolme seuraavista:
-vaunulenkki
-tabata
-kuntosali

Viime viikolla liikuntapäiviä tuli vain kaksi ja nekin molemmat tabataa. Tällä viikolla kävin maanantaina salilla, keskiviikkona vaunulenkillä, eilen tein lumitöitä tunnin verran Justus manducassa ja tänään taas salilla. Käytiin katsomassa miltä tuo kotikunnan sali näyttää.

Liikunta on kyllä aikalailla välinelaji. On helpompi tehdä asioita, kun on edes jonkunlaiset välineet. Itse panostin ja ostin elämäni ensimmäiset jumppatrikoot. Joona katsoi niitä hetken ja kysyi sitten, että "äiti ovatko nuokin sellaiset pitkät kalsarit?". Hehee: hävettää jo valmiiksi julkaista tällaista, mutta kyllähän jokaisessa liikunta/painonhallinta/mikäliesinnepäin-blogissa nyt pitää yksi saliselfie olla.

Poseerausta pitäis vissiin vähän treenata. Tai jospa vain jatkossa keskittyisin ihan siihen saliohjelmani kunnialla läpiviemiseen?

Lähipiiri on ollut ihanan kannustava. Sain nimittäin joululahjaksi yhtä sun toista kivaa ja kannustavaa.

Miehen paketista löytyi välineet tabatan tekemiseen (siinä auttaa ihan suunnattomasti kännykkään ladattava tabata timer) ja äidiltä sain motivaatioapua kalenterin muodossa. Koen aika motivoivana, kun voin kirjata jonnekkin ylös paljonko olen tehnyt ja mitä. Ihan paras oli tuolta kalenterista löytyvä taulukko, johon saa värittää palkkeihin kuinka paljon on missäkin kuussa liikkunut. Hei vasta kymmenen päivää tätä kuuta mennyt ja saldo on jo 5 tuntia. Se on aika suuri lisäys aikaisempaan.

Tässä vielä kuvaa keskiviikon vaunulenkiltä. Oli muuten melko pelottavaa kävellä tuosta alta. Yksi iso oksa oli jo katkennut lumen painosta tielle.

Uusi banneri

Hei kattokaa! Mulla on banneri! Aikaa siihen on käytetty heti ainakin vartti. Joskus vielä opettelen tekemään jonkun tosi hienon jollain tosi hienolla kuvankäsittelyohjelmalla. Mutta nyt jotenkin tuo kertoo aika paljon tästä blogista ja blogin kirjoittajasta.

Kovasti on mietinnässä, että mihin suuntaan tätä blogia oikein lähtisi viemään? Millaisia juttuja te haluaisitte täältä blogista lukea? Mitkä ovat olleet tähän asti mielenkiintoisimpia? Mitä lisää? Mitä vähemmän? Mitä uutta?

Olen joskus kauan sitten esitellyt blogissa niitä blogeja joita itse luen. Olisiki mielenkiintoa lukea tällaisia? On meinaan lukulista mennyt aika täysin uuteen uskoon sen jälkeen.

Mutta nyt jatkuu siivoaminen. Pojat löysi säkkituolista vetoketjun.

Uusi vuosi, uusi taito.

Eihän siinä kauaa mennyt, vaan jo seuraavana päivänä kääntyminen jo onnistui.
Esikoisen kanssa sitä niin kovasti odotti, että niitä uusia taitoja tulisi. Nyt en odottanut tätä sitten yhtään. Tiedättekö, vaihetta, kun kun lapsi osaa kääntyä mahallee, mutta ei halua OLLA mahallaan. Eli ennen se lattialla tyytyväinen pieni ihmisentaimi huutaa, kuin leijonanpentu kun on ihan jumissa mahallaan. Ja tämä helpottaa vasta, kun pyörähtäminen takaisin tai ryömiminen alkaa sujua.

Tähän sen laitoin...

...tuohon se pyörähti...

..mutta miten se tänne pääsi?!?!?

Mitä kuuluu kirjaprojektille?

Kaksi vuotta sitten aloitin Sata kirjaa-projektin. Vaikka heinäkuun jälkeen ei blogissa olekkaan tästä projektista kuulunut, on se koko ajan jatkunut. Menossa vain on Viisikko-sarja ja se on aika puuduttavaa luettavaa... Ja kieltämättä on ollut vähän monenlaista puuhaa, joka on vienyt aikaa lukemiselta.

2013 vuonna sain luettua listalta kirjat 1-15, mikä tarkoittaa, että luettuja kirjoja oli yli 24. Eli keskimäärin kaksi kirjaa kuukaudessa.

2014 vuonna lukutahti oli vähän hitaampi, sillä silloin luin kirjat 16-25 ja 28. Viisikko-sarjasta luettuna on viisi kirjaa. Eli kuitenkin vähän enemmän, kuin kirja kuukaudessa tuli luettua viimekin vuonna. Josko tänä vuonna päästäisiin listaa edes sinne neljäänkymmeneen asti?

Lupauksia

Perinteisesti en ole koskaan tehnyt uudenvuodenlupauksia. Mutta nyt teen poikkeuksen. Vuonna 2015 minä lupaan:

- Pitää parempaa huolta meidän kodista
- Pitää parempaa huolta itsestäni.

Miksi juuri nämä kaksi asiaa? Miksi en lupaa mitään lapsiin liitttyvää?

Sen takia, että näitä kahta asiaa olen laiminlyönyt. Lasteni eteen teen jo nyt parhaani, mutta siivoaminen ja muu kodista huolehtiminen on jäänyt aika heikoille. Samoin itsestä huolehtiminen. Aion rasvata enemmän kuivaa ihoani, syödä terveellisemmin ja liikkua enemmän.