Liikunnan ilo

Eilen tapahtui jotain. Kävin salilla ja sen jälkeen oli hyvä ja rento fiilis. Tähän asti liikunta on tarkoittanut suurimmaksi osaksi tympeää pakkopullaa. Koululiikunta (lähinnä yläasteen ja lukion ykkösen) on jättänyt sen verran syvät jäljet, että niitä ei kovin helpolla olla paikkaamassa. Lähipiiristä löytyy liuta koululiikunnan kilpailuhenkisyyden ja välineiden kilpavarustelun traumauttamia ihmisiä. Toivottavasti jotain on muuttunut niistä ajoista. Että ei omia lapsia kiusattaisi, kun on huonot välineet, tai heidän ei ikinä tarvitsisi itkukurkussa yrittää, kun kuitenkin ovat taas viimeisiä. Mutta eilen liikunta oli kivaa.

No tästä kivasta voidaan olla montaa mieltä, mutta ensin JooJoo pääsi kokeilemaan tuliteriä suksia.

Mummu nappasi kiinni haalarista, että ei mene nuri. Tätä lajia pitää vielä hiukkasen harjoitella. Itsehän olen hiihtänyt viimeksi talvella 2001-2002, että taitaa olla taidot tuon esikoisen kanssa samalla tasolla.

Ruuan jälkeen jäbä kuitenkin sitten tuumasi, että luistimiakin pitää tälle talvelle päästä kokeilemaan. Yhden kerran ehti luistimet olla jalassa viime talvena. Sitten tuli ne plussakelit ja jäät suli. Hiihtämään ei viime talvena päässyt ollenkaan. Ikinä ei olisi uskonut, että JooJoo oli toista kertaa elämässään luistimilla. Tokihan tuo välillä kaatuili, mutta kyllä jo 90% ajasta pysyi luistinten päällä. Ja voi että kun oli kivaa! Meillä on molemmilla pieni opettelun paikka: jarruttamista kun ei osaa meistä kumpikaan. Ja täytyy kyllä sanoa, että on nuo mun uudet luistimet vaan mukavat jalassa niihin vanhoihin verrattuna. Lupasin JooJoolle, että joku päivä uudestaan.

Kotimatkalla luistimet laatikossa

Ja täytyy muuten sanoa, että nuo viime talvena ostetut toppahaalarit olivat kyllä nappiostos! Ovat jo toista talvea tuon puissakiipeilevän pojanviikarin ahkerassa käytössä ja yhtään eivät ole miksikään menneet. Jäävät vielä hyväkuntoisina JuuJuullekkin ja uskoisin, että ne tullaan näkemään vielä JustJustinkin käytössä.