Neuvolapäivän idiootti päähänpisto

Hieno suunnitelma mulla eilen. Vien pojat kerhoon ja käyn sillä aikaa Justuksen 4kk lääkärineuvolassa. Olin oikein sopinut neuvola-ajan kerhon ajaksi. Ja Joonan hoitoaika oli sovittu siten, että koukkaan Joonan päiväkodilta kyytiin ja vien kerhoon. Täydellinen suunnitelma, jolla vältetään edestakaisin pukeminen ja riisuminen ja turha ajaminen. No suunnitelma kosahti sitten siinä kohti kun puhelin piippaa ja tekstiviesti kertoo kerhon peruuntuneen sairastapauksen vuoksi. Hain Joonan yhdeltä ja neuvolassa piti olla kahdelta. Siis juuri sellainen "ehditään tässä just ja just riisua kun pitää ruveta jo uudestaan pukemaan"-väli. Ulos ei viitsinyt jäädä leikkimään, kun oli niin märkää lunta, että olisi vaatteet kastuneet. Ja sitten se kuningasidea iski:

"Hei meillähän on tässä niin hyvin aikaa, että mennään kävellen". Joopa. Matkaa 2km, yksi matkustamaan näin

toinen pulkkaan ja kolmas kävellen. No kun eihän se kolmas sitten tietenkään koko matkaa jaksanut kävellä, vaan kävi välillä ottamassa sitä pulkan kyytiä. Kivaa kuntoilua vetää 35kg painavaa pulkkaa suvilumessa. Ja kun vielä kesken matkan alkoi keli näyttä tältä:

Jokunen hiljainen ärräpää lenteli päänsisällä ja ajattelin, että ei olla kotona IKINÄ!!! Seuraavalla kerralla menen todellakin autolla!

P.S. Neuvolassa kaikki hienosti. Ei mennyt vielä kuusi kiloa rikki, mutta maltillisesta kasvusta ei lääkäri ollut vielä ollenkaan huolissaan, kun pikkujäbä kuitenkin koko ajan kasvaa.