34. A.A. Milne - Nalle Puh

Sata kirjaa-projekti se valuu hiljalleen eteenpäin. Vuonna 2017 tätä projektia on hidastanut aika paljon se, että löysin Diana Gabaldonin Matkantekijä-kirjat. Mutta Narnian lisäksi luettuna on parikin kirjaa myös tältä projekti-listalta. Ensimmäisenä Nalle Puh. Kirja johon tartuin sillä ajatuksella, että äkkiäkös tämän jossain välissä lukaisee. Mutta kirja osoittautuikin yllättävän suuritöiseksi. Kirjoitustyyli, jossa keskellä lauseita oli, ilman mitään logiikkaa, kirjoitettu sanoja isolla alkukirjaimella oli jotenkin hankalasti luettavaa. Myös hahmojen keskustelu, jossa ei oikeastaan puhuttu mistään, oli hetkittäin vaikeaa seurata.

Kun itse on tutustunut Nalle Puhin seikkailuihin enemmän piirrettyjen kautta, olivat jotkut hahmot myös aika erilaisia. Esimerkiksi Ihaa, joka on lempihahmoni, oli kirjassa välillä hirvittävän itsekeskeinen ja monet muutkin hahmoista alkoivat loppua kohden lähinnä vain ärsyttää. Taidan jatkossakin siis pysyä Disneyn versioissa.

33. C.S. Lewis - Narnian tarinat

Se olisi sitten pitkästä aikaa Sata kirjaa- projekti nytkähtänyt eteenpäin. Tällä kertaa vuorossa olivat Narnian tarinat. Velho ja Leijona oli itselle ennestää tuttu ,sekä kirjana että elokuvana. Muistin myös, että ollessani kolmannella luokalla opettajamme luki meille ääneen Hopeinen tuoli-kirjan. En kylläkään muistanut enää mitään, mitä siinä tapahtui.

Aloitin vähän typerästi lainaamalla ensimmäisenä tuon tutun Velho ja leijona-kirjan. Sen jälkeen luin järjestyksessä kirja kerrallaan, kunnes oli lukematta enää ensimmäinen ja viimeinen. Silloin vasta sattui silmiini tämä yhteisnide.

Taikurin sisarenpoika oli ehkä paras kirjoista. Kaspianin matka maailman ääriin taas ehdottomasti tylsin. Paras hahmo sarjassa on ehdottomasti Rapanhapakko, joka pessimistisyydessään oli aika hauska tyyppi. Muutoin kirjoissa näkyi aika kovasti aika, jona ne on kirjoitettu. Kirjasarjan loppuratkaisu oli oikeastaan ainoa mahdollinen. Jotenkin itseä jäi vaivaamaan, että mitä lopulta tapahtui Susanille?

Uusin innostukseni Bullet Journal sai osansa tästä projektista ja piirtelin sinne ihan oman sivun tämän projektin seuraaville kirjoille. Aika nopeasti saakin värittää seuraavasta kirjasta numeron, sillä Nalle Puh lienee kohtalaisen nopeasti luettava teos.

...ja sitten tuli idea!

En ole koskaan ottenut stressiä tästä blogista. Kirjoitan, kun on jotain kirjoitettavaa.
Lokakuussa tapahtui jotain. Yhtäkkiä, ei ollut mitään kirjoitettavaa. Tuli fiilis, että aikansa kutakin. Uusi blogi on työn alla ja siitä tulen kertomaan sitten myöhemmässä vaiheessa lisää. Tämä blogi jotenkin vain jäi. Instan puolella seuraavat on ehkä nähneet kasvan kirjapinon, sillä innostuin lukemaan Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjaa. Facebookissa tuli myös pieni Möntiäis-tauko, mutta nyt nämä pienet möykky-ystävämme ovat palanneet ilostuttamaan ja hämmentämään keskiviikkoja.

Mietiskelin mitä tämän blogin kanssa tekisi. Pistäisikö vain kiinni koko sivun. Ajattelin, että eihän tätä kukaan edes lue. Kunnes sain pari viestiä, joissa kyseltiin blogin hiljentymisestä. Eli on mulla ainakin kaksi lukijaa! Silti mietin, että onko enää mitään sanottavaa. En halua kirjoittaa pakolla... Mutta sitten tuli idea. Ja toinen. Ja kolmas. Joten ehkä tämä blogi sitten tästä vielä kokee jonkinlaisen uudelleen piristymisen. Kunhan vain saan ne ideat päästä näppiksen kautta julkaisuun.