Alelöytyöjä

Työttömyys hieman rajoittaa nyt tuota vaatteiden ostelua, mutta muutaman vaatteen hommasin lapsille alennuksista kuitenkin. Kaikilla kolmella on vaatteita niin paljon, että olen ottanut tavaksi ostaa aina seuraavaa kokoa jemmaan. Nämäkin jäävät siis kaappiin odottamaan kahden kasvamista ja kolmannen syntymistä.

Joonalle

Juusolle

Pikkujaskalle

Kissanpennut neljästä viiteen viikkoa

Jäi viime viikolla ihan päivittämättä uusimmat jutut kissanpennuista. Tällä viikolla ikä jo viisi viikkoa. Kovasti on opittu taas uusia juttuja. Liikkumatilaa on laajennettu hurjasti ja touhu on lisääntynyt kovasti.

Kopasta on siis noustu jo pois ja tutkimusretket ulottuvat jo kodinhoitohuoneeseen ja kettiöön.

Maito ja ruokakuppi ovat myös alkaneet kiinnostaa tällä viikolla. (Tai lähinnä Sallia ja Hönttiä. Sinttiä en ole vielä maidon tai ruuan parissa nähnyt.) Ja sen seurauksena sitten onkin tullut muutamat pissavahingot. Olenkin tässä nostellut pentuja välillä hiekkalaatikkoon, jotta paikka tulisi tutuksi. Tein myös "harjoituslaatikon" pienestä pahvilaatikosta siihen kohti, minne ne vahingot näyttäisivät yleensä tulevan. Ja niin vain oli siellä pikkulaatikossa jo joku pennuista käynyt.

Viikon vauvatarvike: Traktoribody

Joonan päiväkodilla oli toukokuussa kirppis ja rakenneultra-aamuna sitten pyörittelin tätä bodya pitkään. Totesin sitten, että kyllä sen varmaan voi sitten antaa eteenpäin, jos luvataan tyttöä.

Pallomaha ja lämpöhalvaus

Rakastan kesää. Odotan koko talven, että se kylmä ja pimeä loppuisi ja tulisi KESÄ. Mutta nyt alkaa olla mitta täysi. Oikeasti nämä helteet, raskauden viimeinen kolmannes, huonosti toimiva ilmastointi ja kaksi erittäin touhukasta lasta ovat yksinkertaisesti liikaa! En jaksa enää yhtään. Ja sitten vielä uutisoidaan jostain megahelteistä ensi viikolle! En ala!

Koittaa tässä nyt sitten päättää, onko sisällä vai ulkona pahempi

Hirveä tarve selitellä.

Syksy lähestyy. Muutama ihminen on esittänyt ihan viattoman kysymyksen, että "Jääkö pojat sitten kotiin, kun vauva syntyy, vai jatkaako hoidosssa?".

Ja heti tulee ihan kamala tarve selitellä, että miksi tehdään, kuten tehdään. Pojat siis jatkavat päivähoidossa "kymppipäiväisinä". Eli ovat hoidossa n. kymmenen päivää kuukaudesta. Tai siis maksan kymmenestä päivästä, mutta mielestäni on parempi, että viikoissa säilyy joku rytmi, ja sen takia joinain kuukausina tulee sitten vain kahdeksan hoitopäivää. Päivät ovat myös lyhyempiä, eli klo. 9-15. (Kuntamme kuuluu niihin, joissa virikelapsille ei kuulu aamupalaa).

Kukaan ei ole tuominnut tai ihmetellyt ratkaisuamme. Oikeastaan enemmän on kuulunut niitä "no teidän tapauksessa kyllä ymmärtää hyvin, että pojat menee hoitoon". Miksi sitten tulee tarve selitellä ja perustella niin kamalasti?

Aika varmasti sen takia, että itestä tuntuu jotenkin pahalta pistää lapset hoitoon, vaikka itse on kotona. Vaikkakin vain kahdeksi päiväksi viikosta ja lyhemmiksi päiviksi. Ja vaikka meillä on kummankin kohdalle "ammattilaisen mielipide" asiasta.

Joonan kohdalla tilanne on jo aika selkeä. Puheongelmien takia Joona todellakin hyötyy päiväkodista. Itseasiassa psykologin lausunnossa sanottiin, että "Joona hyötyisi kokopäivähoidosta". Toteutuuko tämä, on nyt vielä kysymysmerkki. Mutta intensiivinen puheterapia ja päiväkoti ovat tehneet Joonalle jo nyt niin valtavan hyvää ja saaneet aikaan valtavan kehitysharppauksen, että siihen ei kyllä viitsisi nyt vuoden taukoa pistää. Joonalla kuitenkin on vielä ikätasoonsa monissa asioissa kirittävää ja kuitenkin se eskari häämöttää jo vuoden päässä.

Entä Juuso sitten? No iso syy on se, että Juuso rakastaa sen hoitopaikkaa. Toukokuussa, kun kävimme kardiologin kontrollissa, Juuso rupesi itkemään, kun tajusi, että sieltä mennäänkin suoraan kotiin,eikä sinä päivänä pääse hoitoon. Toinen syy Juuson kohdalla on motorinen kehitys. Kardiologin kanssa juttelin tästä päivähoitoasiasta ja oli kanssani samaa mieltä, että se toisten omanikäisten kanssa touhuaminen on Juusolle hyväksi. Siinä joutuu motoriikka koetukselle toisella tavalla, kuin kotona.

Näiden syiden lisäksi sitten tietysti myös vähän itsekkäät syyt. Pyöritän arkea yksin kahden vauhdikkaan leikki-ikäisen ja kohta vauvan kanssa. Kun pojat ovat hoidossa, saan pienen hengähdystauon välillä. Saan nukkua univelkoja pois, jos vauva sattuu olemaan sellaista sorttia, että sen kanssa onnistuu päiväunet. Saan kaksi päivää viikossa aikaa siivota ja pyykätä. Ja ennenkaikkea tämä järjestely antaa edes pientä toivoa siitä, että tällä kertaa voisi imettäminen onnistua. Juuson kohdalla suurin syy oli se, että ei ollut aikaa istua vauva sylissä ja opetella.

Ja kyllä. Vaikka pistänkin omat lapseni hoitoon, kohottelen silti vähän kulmiani niille perheille, jotka laittavat alle kolmevuotiaan lapsen joka päivä hoitoon vain sen takia, että pääsevät itse vähän helpommalla.

Pikkuapulainen

Olen josksu aikasemminkin puhunut siitä, että haluan ottaa lapset mukaan kaikkiin kotihommiin. Viimeaikoina Juuso on innostuntu kovasti olemaan apuna milloin missäkin. Kaupassa olen saanut useita ihastuneita kommentteja ja hymyjä kun pieni mies nostelee omista pienistä kärryistään ostoksia kassahihnalle. Välillä käy niin, että kassalla ei ensin työntekijä edes huomaa tätä pientä apuriani, ennenkun jostain nousee yllättäen leipäpaketti.

Kotona poikien homma on tyhjentää tiskikoneesta aterimet oikeille paikoilleen. Tosin terävimmät veitset poimin yleensä itse ensin talteen.

 Juuso alkaa oppia jo mihin laatikkoon mikäkin kuuluu. Joonan kanssa ollaan ennenkin tehty esimerkiksi sämpylöitä ja muutenkin ruokaa. Nyt Juuso innostui ensimmäisen kerran ruuanlaitosta ja teki yhdessä kanssani kastiketta.

Kesän aikana olen myös ruvennut vaatimaan Joonalta omien astioiden viemistä tistialtaaseen ruuan jälkeen. Nyt viimein pituus riittää sen homman tekemiseen ilman kamalaa sotkua.

Viikon vauvahankinta: Kirppistelyä

Joonan puhetarapian aikana tulee usein kierrettyä katsomassa paikallisen kirpparin valikoimaan. Yhdellä kerralla sieltä löytyi sitten tällaiset:

Ihan uudenveroinen Lovely Bearin 56cm body ja ihanan paksu (ja myös uudenveroinen) haalari 74cm. Hintaa näillä oli yhteensä hurjat 6€.

Kissanpentuja

Kissanpennut tulivat keskiviikkona ja torstaina kolmen viikon ikään. Ihania ovat kyllä. En varmaan ikinä kyllästy vain katselemaan niiden touhuja. Käveleminen alkaa sujua jo aika hyvin. Lisäksi pennut jaksavat olla jo pidempiä aikoja hereillä. Tämä on tuonut sitten toimiin jo touhuakin. Telmiä pitää sisarusten kanssa, omia käpäliä opetellaan pesemään ja kovasti olisi hinku ylös kopasta.

Tänään Sindy totesi sitten kopan liian pieneksi ja nosti pennut sieltä lattialle syömään.

Tosin aina ei meinaa malttaa syödä, kun touhua olisi niin kovin. Tänään pennut ovatkin sitten olleet koko päivän lattialla. Pysyvät vielä pääasiassa tuon pyyhkeen päällä ja käyvät tuolla pahvilaatikossa tutkimassa. Mutta kohta joutuu jo varoa, että eivät karkaa ovesta tai ettei astu päälle.

Mahankasvatuskuulumisia

Piti päivittää jo tiistaina, mutta jotenkin se nyt vaan vähän jäi... Mutta tiistaina siis tuli täyteen viikkoja 30+0. Kovasti yritin ottaa kuvia, mutta eihän siitä illalla mitään tullut. Minulla kun ei ole ketään oikein ottamassa ja itsestä ei ilman peiliä kuvia saa. Ja ainoa isompi peili tässä talossa on siellä ainoassa paikassa, mistä on lamppu pimeänä ja jonne kukaan ei oo jaksanu vaihtaa uutta. Niiden kuvien taso oli sitä luokkaa, että tämä oli paras

Joo ei mene hyvin... Eilen sitten uudella yrityksellä. Eipä tuo mahan koko parissa päivässä miksikään muutu. Tässä siis mahakuvaa 30+2

Kaivelin tässä samalla sitten kuvia myös aikaisemmista raskauksista. Juuson odotusajalta ei löytynyt yhtään kuvaan näiltä viikoilta, mutta Joonan odotuksesta löytyi 29+6 otettu kuva

Raskaus on muuten sujunut taas ihan hyvin. Kipeähköjä supistuksia tulee aika paljon ja aikaisemmin neuvolassa terkka kehotti jättämään kaiken supistuksia aiheuttamaan ihan minimiin. Sovittiin, että soitan jos pahenevat. Jouduin sitten soittamaan neuvolaan ja muuttamaan seuraavaa neuvola-aikaa ja mainitsin siinä sivussa sitten noista supisteluista uudelleen, että ovat ehkä vähän lisääntyneet. Sain sitten lääkärille ajan.

Lääkäri ultrasi ja totesi kohdunkaulaa olevan jäljellä 5cm ja kohdunsuun napakasti kiinni. Kohdunkaula oli pehmeä, mutta kuulemma se on ihan normaalia, kun on jo kolmas vauva tulossa. Lääkärin mukaan ei tarvitse mitenkään normaalia elämää rajoittaa, kun kerran nuo supistelut eivät ole mitään tehneet.

Vauvaakin sillä ultralla kurkittiin. Sukupuoli oli pysynyt edellen samana, eikä pikkujaskasta ollut tullut välissä pikkujustiina. Painoa pienellä oli 1346g, eli vastasi ihan viikkoja. Pääkin oli alaspäin ja vaikka se onkin jo ihan todella alhaalla, nousee se sieltä vielä, eli kiinnittynyt ei ole.

Kuumuun on tehnyt minusta ihan täysin sohvalla makaavan raadon. Nukkumisesta ei meinaa tulla mitään. Totesinkin miehelle, että tästä se taas alkaa: seuraavat kunnon unet tiedossa joskus ehkä vuoden päästä.

28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri

Homma etenee ja Sata kirjaa-listalla on taas päästy eteenpäin.

Vanhus ja meri on jännä kirja. Siinä ei tapahdu kovinkaan paljon, mutta se ei ole silti tylsä. Sitä lukiessa tulee itsellekkin jotenkin levollinen ja rauhallinen olo. Aivan kuin olisi itsekkin kalassa ja odottaisi.

Syypää punaisiin silmiin

Jotenkin suhtaudun vähän nihkeästi kaikkien lääkkeiden käyttöön raskausaikana. Yritinkin olla sitten tässä mahdollisimman pitkään ilman allergialääkitystä. Allergiani kun eivät ole ihan kamalan pahoja. Ruoka-allergiat kyllä sitten erikseen, mutta ne eivät niinkään vaadi lääkitystä, enemmänkin vain välttelyä. Koivu, heinä ja huonepölypunkki näkyivät aikoinaan allergiatesteissä. Noista pahin on koivu, mutta tämä vuosi meni aivan hyvin koivun kukinnan osalta. Pärjäsin ihan hyvin ilma lääkitystä, vain pienellä nenän tukkoisuudella.

Mutta sitten koitti juhannus ja heinä aloitti kukintansa täälläkin. Voi apua. Parissa päivässä kävi hengittäminen raskaaksi ja teki mieli raapia silmät päästä. Siinä vaiheessa sitten luovutin ja kävin hakemassa paketin Heinixiä apteekista. Lääkärin kanssa oli kuitenkin ollut puhetta toisen rakenneultran yhteydessä, että cetiriziniä sisältävät allergialääkkeet ovat turvallisia käyttää raskausaikana.

Sitruunahappo-allergiastani voisin tehdä ihan kokonaisen postauksen. On melkoisen mystinen allergia. Juuri sellainen, joka kuulostaa täysin keksityltä jutulta. Vai miltä kuulostaa, että voin syödä vain punaisia omenoita silloin kun koivu ei kuki? Tai, että annasta en oikein voi syödä, paitsi jos se on käytetty pannulla parin sekuntin ajan? Oikeastaan tuo omeana-juttu liittyy tuohon koivuun. Ristiallergia. Ja punaiset omenat ovat vähemmän hapokkaita, joten sen takia vain niitä. Ja ananaksessa oireita aiheuttaa se mehu. Kun ananakssen heittää pannulle, mehu pakenee ja loppuosa on sitten jo ihan syötävissä. Jotain juttuja voi myös syödä pieninä annoksina ja kypsennettynä. Itelläkin on välillä ihan sellainen olo, että typerää pelleilyä koko varominen, mutta kuluneen vuoden aikana sain kyllä taas muistutuksen siitä, että ei ole. Työpaikan kala oli maustettu sitruunamehulla ja kurkun turpoaminen loppui vasta allergialääkkeeseen. Ääni ehti mennä jo ihan kokonaan. Typerä allergia.

Elämässä parasta

Kesän parhaita asioita.

Mitkä ovat sinun?

Viikon vauvahankinta: Inventaario

Olen pikkuhiljaa ruvennut keräilemään varastoon vaatteita tulevalle vauvalle jo siinä vaiheessa, kun päätös kolmannesta lapsesta tehtiin. Olen kerännyt varastoon pussin jokaista kokoa varten ja aina kun on tullut jotain kivaa vastaan halvalla, ostellut tuonne odottamaan. Varastossa näitä pusseja on hyllyllä pitkä rivi.

Jokaiseen pussiin olen niitannut lapun, mistä näkee, mitä kokoa kyseinen pussi sisältää:

Tässä sitten vähän kuvaa siitä, mitä nämä pussit tuossa kuukausi sitten sisälsivät.

 50-56cm

 62cm

 68cm

 74cm

Samalla kun pengoin näitä, kirjoitin vihkoon ylös minkä verran on mitäkin ja missä koossa. Tähän on sitten hyvä merkata aina kun ostelee uutta ja tästä myös näkee mitä vielä puuttuu. Puolipotkari-tilanne ainakin on kaikissa pusseissa melko heikko.

Jurahevarit

Kerroin maaliskuussa kuinka tutustutin lapseni yhtyeeseen nimeltä Hevisaurus. No siitä on tultu muutama kuukausi, meille on ilmestynyt kolme levyä ja yksi DVD. Ja niitä on kuunneltu suhteellisen ahkerasti.

Oikeastaan melkein joka päivä on joko joku cd tai dvd tai youtube pyörinyt. Keikkavideoiden jälkeen alkoivat poikien puheet siitä, että joskus pitäisi mennä katsomaan keikkaa. Selasin sitten keikkakalenteria ja totesin, että Jyväskylän kesä-tapahtumaan liittyvä keikka olisi ehkä tänä kesänä paras aikataulullisesti ja välimatkallisesti. Jo hyvissä ajoin etukäteen tilasin pojille paidat. Niin ja pikkujaskalle bodyn. Oli muuten rokkikaupalla nopea toimitus ja vahingossa väärän tuotteen vaihtokin onnistui todella kivuttomasti. Kun paidat tulivat niistä oltiin niin innoissaan, että niitä ei olisi saanut edes pestä. "Äiti, nyt me voidaan mennä keikalle, kun meillä on paidat!" totesi Joona. Ja kun puoliväkisin riivin paidan päältä pyykkikoneeseen tuli melkein itku, että sitten ei voi mennä keikalle jos ei oo paitaa. Lohdutin, että kyllä sen paidan sieltä pyykkikoneesta vielä takaisin saa, puhtaana jopa.

Keikasta ei puhuttu mitään etukäteen, laitoin vain perjantaina poikien kalenteriin pienen Hevisaurus-kuvan. Ja lauantaina aamulla heräsin iloisiin huutoihin. "Äiti! Isi! Mennääkö me tänään kattomaan niitä hevisauruksia?!?".

Löytyi parkkipaikka, löytyi teltta ja löytyi vielä istumapaikkakin. Lopulta poikien odotus palkittiin ja lavalle astuivat ne ihan oikeat Hevisaurukset.

Juuso katseli aivan jähmettyneenä ja haltioissaan. Parin biisin jälkeen uskalsi sitten jo nousta äidin syliin pomppimaan Ugalabugalaa. Joona kertoi vielä tänään, kuinka "se Muffi Puffi tuli pois sieltä lavalta ja se käveli siinä".

Juusolle 60min kestänyt keikka meinasi olla vähän liian pitkä kuumassa teltassa. Itselle tuli myös melko heikko olo, kun tietenkin ne vesipullot olivat sitten autossa. Viimeiset 15min meni sitten meiltä kahdelta vähän ohi. Joona jaksoi paremminkin laulaa koko keikan mukana. Olihan (kiitos erittäin ahkeran etukäteiskuuntelun) kaikki biisit entuudestaan tuttuja.

Vähän luulen, että tämä keikkareissu ei ainakaan sitä fanittamisen määrää vähentänyt.

Kesäpäivien puuhia

Välillä on ihana päästä vähän käymään kodin ulkopuolella. Mutta miksi se lähteminen on niin vaikeaa? Usein harmittaa myös, kuinka huono olen pitämään ihmisiin yheyttä. Eräs opiskeluaikainen kaveri on jo hetken asunut näillä välimatkoilla mitattuna "aivan lähellä" ja vasta tällä viikolla kävin hänen luonaan ensimmäisen kerran. Pojatkin viihtyivät, kun eivät olisi ollenkaan halunneet lähteä kotiin. Pieni harmistus oli, kun ei sinilevän takia päästykkään uimaan, mutta leikkikenttä kaikenlaisine vimpaimineen korvasi kyllä nopeasti tämän pettymyksen. Itse en kyllä olisi jaksanut siinä helteessä juoksennella paikasta toiseen.

Sulkapallon pelaaminen oli kivaa:

Hassun värisen sain tuosta Joonan kuvasta kun vähän leikin tuon kameran kanssa. Ehkä vielä jonain päivänä opin käyttämään sitä.