Ensin aamulla kävimme poikien kanssa katsastamassa pikaisesti kylän markkinat. Mukaan sieltä lähti vain metrilakua. Siitä matka jatkui mummulle ja muffalle, jonne pojat jäivät muutamaksi tunniksi odottamaan isänsa kotiutumista savon suunnalta.
Vaikka tällä hetkellä tuntuu jokainen pienikin rasitus aiheuttavan supistuksia, autossa istuminen ei tuntunut nyt ollenkaan pahalta. Ja kun jälleen kerran jo pelkkä ajatus autolla kaupungin keskustassa seikkailemisesta hirvitti, pääsin taas hyväksikäyttämään ystäviäni. Ihanat T&M heittivät minut kaupungille, neuvoivat missä on Amarillo ja jäivät vielä miitin ajaksi hengaamaan keskustaan minua odottelemaan. Ihania ihmisiä <3
Tällä kertaa miitti ei jännittänyt oikeataan ollenkaan. Oli vain koko päivän jotenkin tosi hyvä fiilis. Muut isomahaiset olivat ihan huippuja tyyppejä. Samalla tuli huomattua, kuinka jotenkin eri tyyli ilmaista asiat on pohjoisessa ja etelässä asuvilla. Oma olo on ehkä kotoisampi tuolla Oulun seudun ihmisten parissa, missä asiat sanotaan aika ronskisti ja suoraan. Tosin itselle tuntuu jäävän aina uusien ihmisten tapaamisen jälkeen sellainen olo, että sitä on tullut taas annettua ihan idiootti ensivaikutelma itsestä.
Mutta ihmiset oli ihania ja ruoka oli hyvää. Kotonakin olin sitten vielä saman vuorokauden puolella. Kuvia en tietenkään tajunnut ottaa yhtä autonrattiselfietä lukuunottamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti