Hirveä tarve selitellä.

Syksy lähestyy. Muutama ihminen on esittänyt ihan viattoman kysymyksen, että "Jääkö pojat sitten kotiin, kun vauva syntyy, vai jatkaako hoidosssa?".

Ja heti tulee ihan kamala tarve selitellä, että miksi tehdään, kuten tehdään. Pojat siis jatkavat päivähoidossa "kymppipäiväisinä". Eli ovat hoidossa n. kymmenen päivää kuukaudesta. Tai siis maksan kymmenestä päivästä, mutta mielestäni on parempi, että viikoissa säilyy joku rytmi, ja sen takia joinain kuukausina tulee sitten vain kahdeksan hoitopäivää. Päivät ovat myös lyhyempiä, eli klo. 9-15. (Kuntamme kuuluu niihin, joissa virikelapsille ei kuulu aamupalaa).

Kukaan ei ole tuominnut tai ihmetellyt ratkaisuamme. Oikeastaan enemmän on kuulunut niitä "no teidän tapauksessa kyllä ymmärtää hyvin, että pojat menee hoitoon". Miksi sitten tulee tarve selitellä ja perustella niin kamalasti?

Aika varmasti sen takia, että itestä tuntuu jotenkin pahalta pistää lapset hoitoon, vaikka itse on kotona. Vaikkakin vain kahdeksi päiväksi viikosta ja lyhemmiksi päiviksi. Ja vaikka meillä on kummankin kohdalle "ammattilaisen mielipide" asiasta.

Joonan kohdalla tilanne on jo aika selkeä. Puheongelmien takia Joona todellakin hyötyy päiväkodista. Itseasiassa psykologin lausunnossa sanottiin, että "Joona hyötyisi kokopäivähoidosta". Toteutuuko tämä, on nyt vielä kysymysmerkki. Mutta intensiivinen puheterapia ja päiväkoti ovat tehneet Joonalle jo nyt niin valtavan hyvää ja saaneet aikaan valtavan kehitysharppauksen, että siihen ei kyllä viitsisi nyt vuoden taukoa pistää. Joonalla kuitenkin on vielä ikätasoonsa monissa asioissa kirittävää ja kuitenkin se eskari häämöttää jo vuoden päässä.

Entä Juuso sitten? No iso syy on se, että Juuso rakastaa sen hoitopaikkaa. Toukokuussa, kun kävimme kardiologin kontrollissa, Juuso rupesi itkemään, kun tajusi, että sieltä mennäänkin suoraan kotiin,eikä sinä päivänä pääse hoitoon. Toinen syy Juuson kohdalla on motorinen kehitys. Kardiologin kanssa juttelin tästä päivähoitoasiasta ja oli kanssani samaa mieltä, että se toisten omanikäisten kanssa touhuaminen on Juusolle hyväksi. Siinä joutuu motoriikka koetukselle toisella tavalla, kuin kotona.

Näiden syiden lisäksi sitten tietysti myös vähän itsekkäät syyt. Pyöritän arkea yksin kahden vauhdikkaan leikki-ikäisen ja kohta vauvan kanssa. Kun pojat ovat hoidossa, saan pienen hengähdystauon välillä. Saan nukkua univelkoja pois, jos vauva sattuu olemaan sellaista sorttia, että sen kanssa onnistuu päiväunet. Saan kaksi päivää viikossa aikaa siivota ja pyykätä. Ja ennenkaikkea tämä järjestely antaa edes pientä toivoa siitä, että tällä kertaa voisi imettäminen onnistua. Juuson kohdalla suurin syy oli se, että ei ollut aikaa istua vauva sylissä ja opetella.

Ja kyllä. Vaikka pistänkin omat lapseni hoitoon, kohottelen silti vähän kulmiani niille perheille, jotka laittavat alle kolmevuotiaan lapsen joka päivä hoitoon vain sen takia, että pääsevät itse vähän helpommalla.