Hyvää pääsiäistä!

Oma fiilis on aika surullinen. Facebookissa seinä on täyttynyt kuvista ja linkeistä koskien Ylivieskan kirkkopaloa. Tuli tuolla kaupungissa joskus muinoin asuttua pari vuotta ja jotenkin on tosi iso suru kotikirkkonsa menettäneiden puolesta. Samalla tuhoutui korvaamaton pala historiaa, kun 1700-luvulla rakennettu kirkko paloi maantasalle. Ihan vaan jonkun nuoren jätkän "loistavasta" ideasta.

Muuten pääsiäinen on mennyt aika rauhallisesti. Täällä Pohjanmaalla trullit kiertävät lankalauantaina ja kierrettiin mekin poikien kanssa eilen virpomiskierroksella. Taitaa olla nykyään suuntaus enemmänkin se, että käydään vain tuttuja virpomassa. Omassa lapsuudessani me ei jaeltu mitään vitsoja, vaan me laulettiin. Ja muistan kuinka yhtenä vuonna kierrettiin isolla porukalla kaikki talot aina kolmen kilometrin päähän kotoa. Kokolle ei tänä vuonna jaksettu sitten enää lähteä, mutta omalla pihalla paistettiin illalla makkaraa.

Pääsiäisvapaalle lähteminen oli tänä vuonna erityisen mukavaa, sillä työkaveri oli tehnyt aivan ihanan pääsiäiskoristeen paperinarusta, jonka arpoi opettajien ja muun henkilökunnan kesken. Koko viikon olin tuota ihanaa keltaista pääsiäismunaa ihastellut ja taisin hihkaista ihan ääneen, kun arvontalaatikosta nousi minun nimeni.

Millaisia pääsiäsperinteitä teillä on?

Pikkuinen ylläri

Tällä hetkellä näyttää vähän siltä, että työt haittaavat harrastuksia, mutta yritän nyt kuitenkin edes kerran viikossa ehtiä tätä blogia päivittämään.

Eilen pääsimme yllättämään erään ystävämme pienimuotoisilla babyshowereilla. Etukäteen olimme pyytäneet ystävän miestä ottamaan heidän lapsensa ja lähtemään mummolaan, jolloin ystävämme luuli saavansa rauhallisen kotipäivän opiskeluiden merkeissä. Yllätys olikin sitten aika melkoinen kun ovikello soi ja oven takana olikin ystävän sisko ja me kolme kaveria. Alkujärkytyksen jälkeen oli kuulemma oikein kiva ylläri.

Lahjaksi pienelle ompelin omalla kaavalla pipon ja tumput sekä Noshin leggarikaavaa mukaillen housut. Kankaiksi valitsin PaaPiin trikoota. Tein pipon ja tumput tuplakankaasta, jotta niitä olisi parempi käyttää kevätvauvalla. Pipon voi myös halutessaan kääntää, jos jompi kumpi kankaista miellyttää enemmän silmää.

Joko saa avata joulukalenterin?

Sitä odotetaan kuin kuuta nousevaa. Sitä, että äiti kääntäisi keittiön seinäkalenterista marraskuun pois ja tulisi joulukuu. Että saisi VIIMEIN avata ensimmäisen kalenterin luukun. Siellä ne odottavat kirjahyllyn päällä. Ihanat suklaakalenterit. JooJoolla Angry Birds ja Minioni, JuuJuulla kaksi Minionia ja JustJustilla Puuha Pete ja Muumi (tosin voi olla, että JustJust kärsii karun kohtalon ja saa vain pienen murusen suklaasta).

Oma joulukalenterini on tänä vuonna hieman erilainen. Olen nimittäin mukana Onni Blogien joulukalenterissa. Kaikki kalenterin luukut löydät TÄÄLTÄ. Ensimmäisestä luukusta vastaa Hikiliikkuja. Tervetuloa mukaan!

Millaisia joulukalentereita teiltä löytyy?

Sinne meni vauvavuosi

Ihan justiinsa kannoin kotiin tuhisevan pikkuisen nyytin. Sen kolmannen. Sen ensimmäisen vain kolmen päivän ikäisen. Isänsä näköisen pienen ihmisen. Ja nyt se on jo melkein juokseva taapero, joka rakastaa kaukosäätimiä ja hiuksista repimistä. Pieni mies, jolla on niin kiire paikasta toiseen, että kasvamaan ehtii vain omilla käyrillään jossain neuvolan käyrien alapuolella. Päiväkodissakin JustJust on ehtinyt käydä jo vähän harjoittelemassa.

Synttäreitä juhlittiin syyskuun puolella ja vierailla tarjoiltiin jämiä. No joo, oikeasti halusin vain päästä vähän helpommalla, joten tein vähän reippaamman satsin kanaa tortillojen täytteeksi, jota sitten hyödynsin tomaatin ja salsan kanssa pasteijoissa. Vieraina olivat sedät, mummut, muffa, isomummut, isotuta ja kummit perheineen. Ja aivan ihania lahjoa pikkumies sai myöskin, joista äidin mieltä lämmittivät aivan erityisesti jarrusukat! Tähän päättyvät "vauvavuosi"-tunnisteella löytyvät postaukset tässä blogissa. Seuraavaksi seurataankin sitten taaperon touhuja.

"Ja minä rakastan sinua nyt..."

"...ja se on enemmän kuin toivoa osasin. Ja minä rakastan sinua nyt. Ja aion tehdä sen vielä huomennakin".

(Terapia: rakkautta oppimaan)

Hassua miten on paljon vaikeampaa jättää kuopus hoitoon, kuin mitä oli isompien poikien kanssa. JooJoo oli yökylässä jo puolen vuoden ikäisenä ja JuuJuu jopa kaksi yötä ollessaan kahdeksan kuukauden. Ensi viikolla vuoden täyttävä JustJust sen sijaan yökyläili kunnolla ensimmäisen kerran vasta viime viikonloppuna. Pojat lähtivät viettämään venetsialaisia mummulle ja muffalle ja me jäimme rekkakuskin kanssa viettämään parisuhdeaikaa ja juhlistamaan kuudetta hääpäiväämme.

Oli aika rentouttavaa olla vain kotona ja nauttia tässä talossa hyvin harvinaisesta hiljaisuudesta. Oli ihanaa käydä saunassa ihan rauhassa, ilman huolta, että joku riehuu ja polttaa itsensä kiukaaseen tai liukastuu märällä lattialla. Grillailtiin, syötiin herkkuja ja nautittiin lämpimästä syysillasta uudella hienolla terassilla. Kynttilät vain eivät oikein pysyneet palamassa, kun vähän tuuli, mutta onneksi oli komea kuutamo.

Niin söpöt, että en ehkä kestä!

Veljeni on menossa naimisiin ja häitä varten piti sitten käydä hommaamassa lapsille vaatteet. Nämä juhlat kun eivät ihan mene sillä "farkut ja kauluspaita"-linjalla, mitä pojat ovat yleensä juhlissa noudattaneet. Pienille pojille on ihan uskomattoman vaikea löytää juhlavaatteita! Tytöille on kyllä jos jonkinmoista prinsessamekkoa joka kaupassa. Lopulta sitten päädyimme Haloselle, joka pelasti meidät pulasta. Ja täytyy kyllä sanoa, että meidän jäbätrio tulee olemaan niiiiiin suloinen näissä samisteluvaatteissaan. Kengät löytyi JuuJuulle valmiina, mutta JooJoolle ja JustJustille piti hankkia neki. JustJustin kohdalla apuun tuli ystävän virheostos ja saatiin suloiset pienet kengät sieltä. JooJoolle ostettiin sitten samalla Halosen reissulla myös kengät.

Kierrätyshame

Äitini syntymäpäiviä juhlittiin vappuna ja innostuin sitten omepelmaan sinne hameen itselleni. Minulla on yksi ihana ja jo vuosia palvellut (ja siten parhaat päivänsä nähnyt hame), josta olen ajatellut usein tekeväni uuden version.

Hame on tehty tuollaisista jännistä kaistaleista. Materiaali uuteen hameeseen löytyi kirpputorilta. Parin euron verhokappa sai uuden elämän hameena. Tässä hame tekovaiheessa (ja samalla vähän mallailin kenkiä jne.)

Ja tällainen siitä tuli sitten valmiina

Surkea äitienpäiväkortti

Kuulun netissä erääseen idea-ryhmään ja täytyy kyllä sanoa, että pikkasen otin kierroksia tänä aamuna, kun eräs ryhmäläinen oli postannut sinne kuvan lapsensa tekemästä äitienpäiväkortista ja kertoi olevansa pettynyt päiväkodin henkilökuntaan, kun oli niin helposti toteutettava korti tehty. Anteeksi mitä? Ensinäkin kortti oli mielestäni oikein kiva ja toiseksi, milloin päiväkodista joku kuvataidekerho oikein tuli?

Tuostahan tulee ihan kamalat paineet päivähoidon ja koulujen henkilökunnalle. Eikö askarteluissa voi enää lähteä siitä näkökulmasta, että mikä on lasten kanssa mukava toteuttaa? Oikeastikko on pakko ruveta miettimään, että täyttääköhän tämä työ nyt askartelusta innostuneiden vanhempien laatuvaatimukset?

"Kyllä minäkin omien lasteni kanssa...." on vähän huono perustelu, kun ei oteta huomioon, että niitä lapsia saattaa olla parikymmentä. Ja jos ryhmässä on meidän poikien kaltaisia elosalamoita, joiden keskittymiskyky on kutakuinkin viisi sekuntia, ei siinä kyllä kovin monimutkaisia juttuja ruveta tekemään. Ja ei mielestäni siihen tekemiseen vaan mitenkään voi käyttää kovin montaa viikkoa.

Myös ajatus siitä, että vanhoja ideoita ei saisi kierrättää, vaan aina pitäisi keksiä jotain uutta, opetella uusia tekniikoita ja käyttää uusia materiaaleja on vähän omituinen. Askartelu ei ole kaikkien ihmisten intohimo eivätkä kaikki ole siinä välttämättä kovin hyviä. Kaikilta ei löydy luovuttaa niin, että ideat tulisivat nopeasti ja niitä olisi helppo varioida. Itsekkin harrastan korttiaskartelua, mutta olen silti sitä mieltä, että lasten kanssa askartelu on ihan perseestä. Oikeasti. Sitä liimaa ja sotkua ja ohjeiden kertomista sataan kertaan ei kyllä kestä hermot. Ja kuitenkin siellä päiväkodissa ja koulussa on aika paljon tärkeämpääkin tekemistä, kun se pelkkä askartelu. Tottakai hienomotoriikan ja kädentaitojen kehittäminen on tärkeää, mutta mieluummin kuulen omien mukuloideni oppineen tänään hoidossa sosiaalisia- ja leikkitaitoja sekä juosseen pihalla itsensä hikimäriksi, kuin saisin puolipakolla väännetyn supervaikean kortintekeleen äitienpäivänä.

No onneksi sain mitä ihanimmat kortit ja lahjat molemmilta isommilta pojilta <3

JuuJuulta tuli hieno maalattu muki ja mukikortti. JooJoo taas oli tehnyt nahkaisen kännykkäkotelon ja pöllökortin. JooJoo vielä kysyi, että "äiti, olihan se kännykkäpussi aivan ihana?". Otin pojan syliin ja sanoin, että "On se!" ja annoin pusun poskelle. Pian kuusi täyttävän pojan leveä hymy oli ehkä ihanin juttu tässä äitienpäivässä.

Vuosi 2014

Tämä vuosi on ollut odotuksen vuosi. Ja aika varmasti voin sanoa myös, että meidän perheen viimeinen odotus- ja vauvavuosi. Tammikuun 12. päivä piirtyi testiin kaksi viivaa ja siitä se lähti. Blogi keskittyi tammikuussa aika vahvasti sisutukseen ja meikkeihin. Juuson huoneeseen saatiin viimein kirjahylly.

Viime talvi oli niin huono, että luistelemaan päästiin vain kerran. Josko tänä talvena vähän useammin? Ainakin olisi jo tuossa lähellä jää. Isoon pulkkamäkeen päästiin Saariselällä. Tosin se reissu ei mennyt ihan putkeen, kun oksennustauti kaatoi sänkyyn vuorotellen jokaisen meistä.

Vuoden alkupuolella tutustutin pojat Hevisaurukseen ja sitä intoa on piisannut. Kesällä kävimme oikein keikalla ja joulupukki toi Juusolle Hevisaurus-kitaran ja Joonalle koskettimet. Joona oppi kahdessa päivässä soittamaan niillä "tuiki tuiki tähtönen".

Alkuvuodesta pääsin valmistautumaan rakkaan ystävän suureen päivään. Käytiin metsästämässä mekkoa ja lopulta tilasin melkein kaikki jutut netistä.

Maaliskuussa julkaisin myös viimein odotus-uutisen ja siitä eteenpäin blogissa onkin seurattu mahan kasvua aina vain suuremmaksi. Lopulta syyskuussa vauva yllätti kaikki ja syntyi jo pari viikkoa ennen laskettuaikaa. Tästä eteenpäin blogissa pääsee sitten seuraamaan mahan pienentymistä.

Odotukseen liittyi pelkoja ja tutustuminen maailman parhaaseen facebook-ryhmään: Syyskuiset mä niin tykkään teistä!

Kesällä valmistauduttiin jo vauvan tuloon sekä käytiin miniloma Tallinnassa. Ensimmäinen perheenlisäys meille saatiin myös kesäkuussa, kun Sindy-kissa sai pennut.

Elokuussa Joona ja Juuso palasivat päivähoitoon ja itse kävin korjauttamassa hampaani. Kuuma kesä ja raskaus alkoi tuntua jo melkoisena väsymyksenä.

Syyskuussa odotus muuttui vauvavuodeksi, kun syntyi vauva, joka sai lokakuussa nimekseen Justus.

Vauva-arki on ollut sopivan hektistä ja blogissa on ollut vähän hiljaista. Ja tosiaan ristiäisiä varten siivotessa meni se kameran laturi hukkaan ja hukassa se on vieläkin. Ihan tähä vuoden loppuun päätti Justus aloittaa vielä kääntymisharjoitukset. Vielä jäi käsi alle, mutta ei tuossa kauaa enää mene:

Näillä fiiliksillä toivovan kaikille OIKEIN HYVÄÄ VUOTTA 2015!!!!! (Ja huomenna kerroin teille uudenvuodenlupauksista)

Hiljaista

Vähän on nyt blogissa ollut hiljaista. Viime viikko meni isän juhlien järjestelyihin ja tämä viikko niistä toipumiseen. Eilinen ja osa tästä päivästä vietetään Justuksen kanssa äiti-vauva laatuaikaa, kun isommat pojat on mummulassa yötä. Tässä pari kuvaa juhlavalmisteluista.

Ja hei maanantaina päivitin itseni viimein todella paljon jälkijunassa tähän "pakko-kokeilla-ruokatrendiin" ja tein avokadopastaa. Ostin siis ensimmäistä kertaa elämässäni avokadon. Ja no eihän se ihan putkeen menny sekään homma, kun sellainen pieni epäolennaisuus, kun juusto unohtu. Mutta ihan hyvää tuo oli ilmankin.

Onnistuin ristiäissiivousten yhteydessä siivoamaan kameran laturin vähän liian hyvään talteen, joten seuraavat x-määrä postauksia kuvat tulevat olemaan taattua kännykkäkameralaatua... (Ihan niinkun mun kuvissa joku ero olisi sillä, millä ne on otettu...)

Apua, vaatekriisi!

Ensi viikonloppuna juhlitaan isäni viisikymppisiä ja minulla on ihan kamala vaatekriisi. Raskauskiloja ei oo suuremmin karistettu ja omasta mielestäni näytän lähinnä möykyltä, eikä mikään vaate näytä hyvältä. Uusien vaatteiden ostamisen jättää pois laskuista pankkitilin saldo. Vaatekaappia kaivamalla löytyi kolme vaihtoehtoa, joiden kanssa imettäminen on edes jotenkin mahdollista.

Keväällä kaverin häitä varten ostetu mekko on niin mahaa korostava, että näyttää päälläni siltä, kuin olisin edelleen raskaana.

Kuusi vuotta sitten serkun häihin ostettu mekko meni jostain ihmeen syystä vielä päälle. Se on vain kainaloista rikkoutunut, joten vaatiin päälleen takin.

Villapaidalla ja hameella olisi ainakin lämmin.

Joten mikä näistä vaiko ei mikään? Auttakaa!

Vauvan päivä

Eilen vietettiin perheemme pienimmäisen ensimmäistä ihan omaa juhlaa, ristiäisiä. Samalla paljastettiin pienen nimi. Hän on Justus. Juhlat olivat ihanat, vaikka kiirehän sitä taas tuli. Itse istuin vielä 20min ennen juhlan alkua suihkunraikkaana sängyllä alasti imettämässä.

Kastepöytä

Tarjoilut

Lahjoja

Päivänsankari

Isälleni 50 vuotta sitten tehty kastepuku

Kakunkoriste

Ristiäisten suunnittelua

Ristiäiset lähestyvät ja suunnitelmat ovat aika hyvällä mallilla. Kummit on kysytty ja neljä kummia on pikku-Jaskalle tulossa. Kaksi kysyttyä kieltäytyi kunniasta.

Pappi on varattu ja päivämäärä sovittu. Nimikin on valmiina. Ja visusti salaisuutena ristiäispäivää asti.
Kutsut on askarreltu ja postitettu/annettu. Tai no kahta lukuunottamatta.

Kuvan ottaminen kutsuun ei ollutkaan sitten ihan helpoimmasta päästä homma. Lopullinen kuva oli sitten vahingossa räpsästy kännykkäkuva.

Näistä, joihin käytin enemmän aikaa, ei oikein kelvollista löytynyt.

Tätä mieltä minä olen äitin kamerasta

Nyt vielä sitten tosiaan kun saisi nuo kaksi viimeistä kutsua vietyä tällä viikolla ja suunniteltua tarjoilut loppuun, niin jäisi enää siivoaminen.