Surkea äitienpäiväkortti

Kuulun netissä erääseen idea-ryhmään ja täytyy kyllä sanoa, että pikkasen otin kierroksia tänä aamuna, kun eräs ryhmäläinen oli postannut sinne kuvan lapsensa tekemästä äitienpäiväkortista ja kertoi olevansa pettynyt päiväkodin henkilökuntaan, kun oli niin helposti toteutettava korti tehty. Anteeksi mitä? Ensinäkin kortti oli mielestäni oikein kiva ja toiseksi, milloin päiväkodista joku kuvataidekerho oikein tuli?

Tuostahan tulee ihan kamalat paineet päivähoidon ja koulujen henkilökunnalle. Eikö askarteluissa voi enää lähteä siitä näkökulmasta, että mikä on lasten kanssa mukava toteuttaa? Oikeastikko on pakko ruveta miettimään, että täyttääköhän tämä työ nyt askartelusta innostuneiden vanhempien laatuvaatimukset?

"Kyllä minäkin omien lasteni kanssa...." on vähän huono perustelu, kun ei oteta huomioon, että niitä lapsia saattaa olla parikymmentä. Ja jos ryhmässä on meidän poikien kaltaisia elosalamoita, joiden keskittymiskyky on kutakuinkin viisi sekuntia, ei siinä kyllä kovin monimutkaisia juttuja ruveta tekemään. Ja ei mielestäni siihen tekemiseen vaan mitenkään voi käyttää kovin montaa viikkoa.

Myös ajatus siitä, että vanhoja ideoita ei saisi kierrättää, vaan aina pitäisi keksiä jotain uutta, opetella uusia tekniikoita ja käyttää uusia materiaaleja on vähän omituinen. Askartelu ei ole kaikkien ihmisten intohimo eivätkä kaikki ole siinä välttämättä kovin hyviä. Kaikilta ei löydy luovuttaa niin, että ideat tulisivat nopeasti ja niitä olisi helppo varioida. Itsekkin harrastan korttiaskartelua, mutta olen silti sitä mieltä, että lasten kanssa askartelu on ihan perseestä. Oikeasti. Sitä liimaa ja sotkua ja ohjeiden kertomista sataan kertaan ei kyllä kestä hermot. Ja kuitenkin siellä päiväkodissa ja koulussa on aika paljon tärkeämpääkin tekemistä, kun se pelkkä askartelu. Tottakai hienomotoriikan ja kädentaitojen kehittäminen on tärkeää, mutta mieluummin kuulen omien mukuloideni oppineen tänään hoidossa sosiaalisia- ja leikkitaitoja sekä juosseen pihalla itsensä hikimäriksi, kuin saisin puolipakolla väännetyn supervaikean kortintekeleen äitienpäivänä.

No onneksi sain mitä ihanimmat kortit ja lahjat molemmilta isommilta pojilta <3

JuuJuulta tuli hieno maalattu muki ja mukikortti. JooJoo taas oli tehnyt nahkaisen kännykkäkotelon ja pöllökortin. JooJoo vielä kysyi, että "äiti, olihan se kännykkäpussi aivan ihana?". Otin pojan syliin ja sanoin, että "On se!" ja annoin pusun poskelle. Pian kuusi täyttävän pojan leveä hymy oli ehkä ihanin juttu tässä äitienpäivässä.