Kun mietin tätä lopuillaan olevaa vuotta tuntuu aivan siltä, että koko vuonna ei ole tapahtunut juuri mitään. Jotenkin, kuin koko vuosi olisi ollut vain sellaista toipumista edellisestä vuodesta. Rauhallista hengittelyä. Niinkuin olisi makoillut vain rannalla, minne edellisen vuoden myrsky heitti ja ihmetellyt hiljaa.
Kun vuosi 2011 päättyi oli sellainen olo, että "hei me selvittiin tästä vuodesta! Tämä vuosi oikeasti loppuu tähän. Pahin vuosi ikinä". Vuoden viimeiset hetket vietettiin miehen kanssa Tallinnassa. Yöllä ajeltiin kotiin ja katsottiin ilotulituksia.
Tammikuu ja puolet Helmikuuta kuljimme kaksi kertaa viikossa kuopuksen kanssa terveyskeskuksessa ja Tammikuussa kävimme reissun myös keskussairaalassa. Helmikuussa koitti se ihanuus, että kuopuksestamme tuli hetkeksi ainakin täysin lääkkeetön.
Maaliskuussa oli hirveä innostus sisustaa ja muutenkin into kaikkeen uuteen.
Huhtikuussa juhlittiin miehen kolmekymppisiä.
Toukokuussa oli sitten ensin kuopuksen ensimmäinen syntymäpäivä ja myöhemmin esikoisen kolmannet synttärit. Juhlat pidettiin pojille yhteiset, kuten varmaan monena muunakin vuonna. Toukokuussa aloitin myös epätoivoisen taistelun ylimääräisiä kiloja vastaan. No joo onhan noista lukemista nyt vähän tultu alaspäin. Viitisen kiloa. Tosin tässä viimeaikoina on sitten otettu melkein puoltoista kiloa takapakkia. Toukokuussa aloitin myös satunnaiset kesätyöt grilli-kahviossa.
Kesäkuussa kävin YleXPopissa. Oli kivaa.
Heinäkuussa lähdin kunnallisvaaliehdokkaaksi. No valtuustoon en päässyt, mutta yhteen luottamustoimeen olen tyrkyllä. Itseasiassa sellaiseen oikein mieluisaan. Heinäkuussa olin myös Kaustisen kansanmusiikkifestareilla myymässä lippuja. Se on muuten ihan tosi kivaa hommaa.
Elokuussa huushollin kissaluku lisääntyi kolmeen kun meille muutti pieni Sindy. Elokuussa käytiin myös Tallinnassa.
Syyskuussa sain silmälasit ja hajoilin työttömän budjettiin. Syyskuisesta yhteenotosta kissan kanssa on kintussa edelleen arpi.
Lokakuussa alkoi sitten muutosten tuulet puhaltaa arkirutiineihin. Sain tiedon kurssille pääsystä ja pojille etsittiin pikaisesti päivähoitopaikka. Lokakuussa kävin myös pakenemassa arkea ystävän luona Oulussa.
Marraskuun alkupuolelta asti onkin sitten kuljettu sinne lähimpään kaupunkiin ja opittu paljon uusia juttuja. Samalla tavalla on se tämä joulukuukin mennyt.
Mitä kuluneesta vuodesta sitten jäi käteen? No ainakin huomaan, että pikkasen positiivisemmaksi sitä on tainnut itse muuttua. Ymmärtänyt entistä enemmän ystävien arvon. Ja jotenkin tietty luottamus siihen, että kaikki lopulta järjestyy jotenkin on kasvanut.
Tapoihini ei kuulu tehdä uudenvuoden lupauksia, joten en tee niitä nytkään.
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
torstai 27. joulukuuta 2012
Kirjekavereille
Kirjelaatikoon kävin tipauttamassa äsken:
-Kirjeet Raisalle, Katjalle ja Emmi P:lle
-Sohvaperunoiden kirjevihon
-Jehkon salamyhkäisen leimasinvaihdon paketin
-Kirjeet Raisalle, Katjalle ja Emmi P:lle
-Sohvaperunoiden kirjevihon
-Jehkon salamyhkäisen leimasinvaihdon paketin
Kuukauden blogi 2: Paskat kirppislöydöt
Kaikkea sontaa ihmiset viittivät kirppareille kantaa ja vielä pyytää niistä rahaa. Näitä kirpputorien helmia on kerätty blogiin nimeltä Paskat kirppislöydöt
http://paskatkirppisloydot.blogspot.com/
http://paskatkirppisloydot.blogspot.com/
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
perjantai 21. joulukuuta 2012
Kelan logiikka
Hienoa.
Ensin kesällä kela haluaa minulta tietoja, joita en oikein pysty toimittamaan. Sen jälkeen kun toimitan tiedot, Kela toteaa makaseensa yli 500€ liikaa kotihoidontuen hoitolisiä ja ne pitää maksaa takaisin. No tämä ei ollut itselle yllätys, vaan olin laskenutkin, että takaisin maksettavaa tuosta tulee.
Teen ehdotuksen jonka mukaan takaisinmaksu tapahtuisi vähentämällä 150€ kolmesta ja loput neljännestä työmarkkinatuesta. Ehdotus laitetaan eteenpäin. Tulee puhelu Jyväskylästä Kelan tädiltä, joka kertoo, että hyvä idea, mutta ei onnistu. Työttömyysetuudet ja lapsiperheen etuudet ovat eri järjestelmissä ja ne ei oikein pelaa keskenään. No sovitaan, että neljästä seuraavasta lapsilisästä otetaan se n. 130€ ja homma hoituu sillä. Kiitos ja hyvää päivänjatkoa.
No tänää tulee Kelalta lappuja joissa kerrotaan, että lapsilisät on tältä kuulta vähennetty KOKONAAN ja toisessa lapussa, että tämän kuun työmarkkinatuestakin on nipsastu 70€. Se olis sellanen 140€ lovi joulunajan budjettiin. Että hyvää joulua vaan Kelallekkin.
Ensin kesällä kela haluaa minulta tietoja, joita en oikein pysty toimittamaan. Sen jälkeen kun toimitan tiedot, Kela toteaa makaseensa yli 500€ liikaa kotihoidontuen hoitolisiä ja ne pitää maksaa takaisin. No tämä ei ollut itselle yllätys, vaan olin laskenutkin, että takaisin maksettavaa tuosta tulee.
Teen ehdotuksen jonka mukaan takaisinmaksu tapahtuisi vähentämällä 150€ kolmesta ja loput neljännestä työmarkkinatuesta. Ehdotus laitetaan eteenpäin. Tulee puhelu Jyväskylästä Kelan tädiltä, joka kertoo, että hyvä idea, mutta ei onnistu. Työttömyysetuudet ja lapsiperheen etuudet ovat eri järjestelmissä ja ne ei oikein pelaa keskenään. No sovitaan, että neljästä seuraavasta lapsilisästä otetaan se n. 130€ ja homma hoituu sillä. Kiitos ja hyvää päivänjatkoa.
No tänää tulee Kelalta lappuja joissa kerrotaan, että lapsilisät on tältä kuulta vähennetty KOKONAAN ja toisessa lapussa, että tämän kuun työmarkkinatuestakin on nipsastu 70€. Se olis sellanen 140€ lovi joulunajan budjettiin. Että hyvää joulua vaan Kelallekkin.
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Rekkakuskin emäntä 3
Tässä vielä pari juttua siihen, miten lapsen/lasten (ja ehkä omaakin) ikävää voi helpottaa.
13. Älä kerro lapsille tarkkaa aikaa, milloin isi tulee.
Kuulostaa karulta, mutta jokainen rekkakuskin vaimoke tietää kuinka mitä tahansa voi tapahtua. Kun se "tuossa illalla" voi olla ihan mitä tahansa viiden ja yö kahden välillä. Jos lapsille kertoo, että "isi tulee tänään" ja sitten se mies ei saakkaan lastattua/purettua/autosta hajoaa rengas/kolari katkaisee tien, on se liian karu pettymys lapsille. Joo kyllä, vanhempien pitää opettaa lapsia sietämään pettymyksiä, mutta teen sen mieluummin sitten vaikka niin, että en anna iltapalaksi keksejä ja kaakaota. Omiin vanhempiin ja niiden lupauksiin ei lasten pitäisi joutua pettymään. Ja pieni lapsi ei oikein ymmärrä sitä, että olosuhteet muuttuu ja niille ei aina voi mitään. Lapselle vanhempi on pettänyt lupauksensa, jos ei tullutkaan "ennen iltapalaa" tai "pikkukakkosen aikaan" Toisaalta kerron kyllä, että "isi tulee viikonloppuna" tai sen, että "lauantaina aamulla kun heräät isi on kotona". Siis kun tietää miehen tulevan perjantaina johonkin aikaan, niin lauantaina se varmasti sitten on kotona.
14. Kalenteri
Vähän isomman lapsen kanssa voi tehdä kalenterin. Sellaisen, mistä joka päivä otetaan lappu/luukku/muu vastaava pois. Siitä voi konkreettisesti nähdä montako päivää on siihen lauantaihin, jolloin isi varmasti on kotona.
15. Valokuva
Lapsen ikävää voi lievittää silläkin tavalla, että on valokuva tai vaikka videopätkä isistä, mitä voi halutessaan katsella. Ihan pienellä se toimii myös muistuttajana.
16. Puhelin
Meillä puhutaan isin kanssa joka päivä puhelimessa. Istutaan yhdessä sohvalla ja pidän puhelinta kaiutin päällä. Pienemmän naama leviää valtaisaan hymyyn kun puhelimesta kuuluu isin ääni. Yleensä se raahaa sitten jotain leluja siihen sohvalle ja "näyttää" niitä puhelimelle. Isompi saattaa jo vähän kertoa, mitä se on puuhaillut päivällä tai muuta vastaavaa.
17. Ne rutiinit
Lopetetaan siihen mistä aloitettiin. Lapsilla on turvallinen olo, kun päivissä on rutiinit. Kun tietyt asiat tapahtuvat, oli se isi kotona tai ei.
13. Älä kerro lapsille tarkkaa aikaa, milloin isi tulee.
Kuulostaa karulta, mutta jokainen rekkakuskin vaimoke tietää kuinka mitä tahansa voi tapahtua. Kun se "tuossa illalla" voi olla ihan mitä tahansa viiden ja yö kahden välillä. Jos lapsille kertoo, että "isi tulee tänään" ja sitten se mies ei saakkaan lastattua/purettua/autosta hajoaa rengas/kolari katkaisee tien, on se liian karu pettymys lapsille. Joo kyllä, vanhempien pitää opettaa lapsia sietämään pettymyksiä, mutta teen sen mieluummin sitten vaikka niin, että en anna iltapalaksi keksejä ja kaakaota. Omiin vanhempiin ja niiden lupauksiin ei lasten pitäisi joutua pettymään. Ja pieni lapsi ei oikein ymmärrä sitä, että olosuhteet muuttuu ja niille ei aina voi mitään. Lapselle vanhempi on pettänyt lupauksensa, jos ei tullutkaan "ennen iltapalaa" tai "pikkukakkosen aikaan" Toisaalta kerron kyllä, että "isi tulee viikonloppuna" tai sen, että "lauantaina aamulla kun heräät isi on kotona". Siis kun tietää miehen tulevan perjantaina johonkin aikaan, niin lauantaina se varmasti sitten on kotona.
14. Kalenteri
Vähän isomman lapsen kanssa voi tehdä kalenterin. Sellaisen, mistä joka päivä otetaan lappu/luukku/muu vastaava pois. Siitä voi konkreettisesti nähdä montako päivää on siihen lauantaihin, jolloin isi varmasti on kotona.
15. Valokuva
Lapsen ikävää voi lievittää silläkin tavalla, että on valokuva tai vaikka videopätkä isistä, mitä voi halutessaan katsella. Ihan pienellä se toimii myös muistuttajana.
16. Puhelin
Meillä puhutaan isin kanssa joka päivä puhelimessa. Istutaan yhdessä sohvalla ja pidän puhelinta kaiutin päällä. Pienemmän naama leviää valtaisaan hymyyn kun puhelimesta kuuluu isin ääni. Yleensä se raahaa sitten jotain leluja siihen sohvalle ja "näyttää" niitä puhelimelle. Isompi saattaa jo vähän kertoa, mitä se on puuhaillut päivällä tai muuta vastaavaa.
17. Ne rutiinit
Lopetetaan siihen mistä aloitettiin. Lapsilla on turvallinen olo, kun päivissä on rutiinit. Kun tietyt asiat tapahtuvat, oli se isi kotona tai ei.
tiistai 18. joulukuuta 2012
Rekkakuskin emäntä osa 2.
Samantien, kun edellinen postaus oli valmis, tuli mieleen monta uutta kohtaa. Joten tässä sitten osa 2.
8. Älä kasaa paineita viikonlopulle
Superhankala kohta. Kun toinen on viikon poissa, alkaa sitä nopeasti kasata ihan epärealistisia odotuksia viikonlopulle. Kuinka sitten on kivaa ja tehdään yhdessä ja arjen rankkuus helpottaa. Kun odotukset paisuvat epärealistisiksi, tulee vain pettymystä ja pahaa mieltä kaikille.
9. Kyläile viikolla
Jos vain mahdollisuus siihen on, kyläile viikolla. Kun se mies ajelee ympäri Suomea tai Eurooppaa tai Pohjoismaita tai maakuntaa koko viikon, ei se välttämättä halua enää viikonloppuna lähteä minnekkään. Toisaalta kyläily jossain kivassa paikassa antaa myös sinulle itsellesi pienen hengänhdystauon keskelle viikkoa. Etukäteen sovittu vierailu antaa sinulle jotain mitä odottaa. Etenkin silloin, kun olin kotiäitinä, oli kyläileminen toisissa lapsiperheissä kaikille meille kolmelle ihan parhautta. Nyt tehdään sitten "ruokatreffejä". Eli työpäivän jälkeen on se ruuanlaittokin kivempaa, kun sen voi tehdä porukalla. Meillä hyvä kyläilypäivä on torstai. Kun etenkin esikoisella alkaa olla isiä ikävä ja inhottava tunne, jota ei osaa purkaa muuten, näkyy kiukutteluna ja pahuudentekemisenä. Silloin on kiva saada ajatukset vähän muualle. Toinen hyvä päivä on maanantai, kun se isi on taas just lähtenyt ja se on kurjaa.
10. Lasten ja isän yhteinen aika
Anna mahdollisuus isälle viettää aikaa lasten kanssa. Joo aika varmasti se tekee asiat aivan eri tavalla, kun mitä sinä teet, mutta ei ne muksut siitä rikki mene. Isääkään ei stressaa niin paljon kun saa tehdä asiat omalla tavallaan ilman, että koko ajan on joku sanomassa, että "ei noin, kun näin".
11. Pidä mies ajantasalla
Etenkin vauvojen kohdalla rutiinit, tavat, ruokailut ja vähän kaikki muuttuvat hurjan nopeasti. Se miten kuukausi sitten toimittiin, ei välttämättä enää ollenkaan päde, joten muista pitää se mieskin ajantasalla siitä, mitä syödään ja milloin yms. Se toinen kun ei ole ajatustenlukija. Muista myös olla armollinen jos hektisesti muuttuvissa ympyröissä toinen ei aina pysy ihan ajantasalla.
12. Anna myös toiselle omaa aikaa
Kun et itse pääse edes vessassa käymään rauhassa ja kokonaisen ruoka-annoksen syöminen ihan omaan tahtiin ja lämpimänä tuntuu ihan utopistiselta ajatukselta, alkaa miehen työ tuntuu aivan unelmalta. Muista kuitenkin, että se mieskin haluaa varmasti viikonloppuna nähdä niitä omia kavereita ja harrastaa niitä omia juttuja. Koittakaa löytää viikonloppuisin tasapaino molempien oman ajan kanssa. Kun sitä ei tosiaan sitten kummallakaan ole muuta kuin viikonloppuisin.
Jotain muuta oli kyllä kanssa vielä mielessä... Eli ehtä tästä tulee vielä osa 3...
8. Älä kasaa paineita viikonlopulle
Superhankala kohta. Kun toinen on viikon poissa, alkaa sitä nopeasti kasata ihan epärealistisia odotuksia viikonlopulle. Kuinka sitten on kivaa ja tehdään yhdessä ja arjen rankkuus helpottaa. Kun odotukset paisuvat epärealistisiksi, tulee vain pettymystä ja pahaa mieltä kaikille.
9. Kyläile viikolla
Jos vain mahdollisuus siihen on, kyläile viikolla. Kun se mies ajelee ympäri Suomea tai Eurooppaa tai Pohjoismaita tai maakuntaa koko viikon, ei se välttämättä halua enää viikonloppuna lähteä minnekkään. Toisaalta kyläily jossain kivassa paikassa antaa myös sinulle itsellesi pienen hengänhdystauon keskelle viikkoa. Etukäteen sovittu vierailu antaa sinulle jotain mitä odottaa. Etenkin silloin, kun olin kotiäitinä, oli kyläileminen toisissa lapsiperheissä kaikille meille kolmelle ihan parhautta. Nyt tehdään sitten "ruokatreffejä". Eli työpäivän jälkeen on se ruuanlaittokin kivempaa, kun sen voi tehdä porukalla. Meillä hyvä kyläilypäivä on torstai. Kun etenkin esikoisella alkaa olla isiä ikävä ja inhottava tunne, jota ei osaa purkaa muuten, näkyy kiukutteluna ja pahuudentekemisenä. Silloin on kiva saada ajatukset vähän muualle. Toinen hyvä päivä on maanantai, kun se isi on taas just lähtenyt ja se on kurjaa.
10. Lasten ja isän yhteinen aika
Anna mahdollisuus isälle viettää aikaa lasten kanssa. Joo aika varmasti se tekee asiat aivan eri tavalla, kun mitä sinä teet, mutta ei ne muksut siitä rikki mene. Isääkään ei stressaa niin paljon kun saa tehdä asiat omalla tavallaan ilman, että koko ajan on joku sanomassa, että "ei noin, kun näin".
11. Pidä mies ajantasalla
Etenkin vauvojen kohdalla rutiinit, tavat, ruokailut ja vähän kaikki muuttuvat hurjan nopeasti. Se miten kuukausi sitten toimittiin, ei välttämättä enää ollenkaan päde, joten muista pitää se mieskin ajantasalla siitä, mitä syödään ja milloin yms. Se toinen kun ei ole ajatustenlukija. Muista myös olla armollinen jos hektisesti muuttuvissa ympyröissä toinen ei aina pysy ihan ajantasalla.
12. Anna myös toiselle omaa aikaa
Kun et itse pääse edes vessassa käymään rauhassa ja kokonaisen ruoka-annoksen syöminen ihan omaan tahtiin ja lämpimänä tuntuu ihan utopistiselta ajatukselta, alkaa miehen työ tuntuu aivan unelmalta. Muista kuitenkin, että se mieskin haluaa varmasti viikonloppuna nähdä niitä omia kavereita ja harrastaa niitä omia juttuja. Koittakaa löytää viikonloppuisin tasapaino molempien oman ajan kanssa. Kun sitä ei tosiaan sitten kummallakaan ole muuta kuin viikonloppuisin.
Jotain muuta oli kyllä kanssa vielä mielessä... Eli ehtä tästä tulee vielä osa 3...
maanantai 17. joulukuuta 2012
Kirjekavereille
Sohvaperuna-vihko saapunut ja lähtee vielä tän viikon aikana eteenpäin.
Muuten kirjepino tyhjä.
Muuten kirjepino tyhjä.
Kuukauden blogi: Vuoden mutsi
Pullantuoksuista superäidin myyttiä vastaan käyvät Satu ja Katja blogissaa Vuoden mutsi
http://vuodenmutsi.blogspot.com/
http://vuodenmutsi.blogspot.com/
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Rekkakuskin emäntä osa 1.
Jos tulee tuntemattomien ihmisten kanssa puhetta meidän elämäntilanteesta, aika usein kommentit ovat sellaisia "Voi hyvänen aika! Miten sää oikein jaksat?". No ajattelin nyt vähän jakaa "salaisuuksiani", eli miten sitä oikein rekkakuskin puolisona jaksaa. Suurimmalta osalta nämä asiat koskevat lähinnä lapsiperheitä, mutta kyllä tästä voi kuka tahansa etäsuhteessa, rekkakuskin kanssa parisuhteessa, puolison inttiajalle tai vaikka yksinhuoltajan arkeen poimia juttuja, joita soveltaa.
1. Rutiinit.
Etenkin lasten kanssa aivan elintärkeitä. Tietyt asiat tehdää tiettyyn aikaan ja toiset tiettyinä päivinä. Näin saadaan aika kulumaan ja hommat sujumaan. Myös silloin, kun on oikein hankalaa saada aikaan mitään, rutiinit helpottavat asioiden suorittamista. Rutiinit tuovat lapsille myös turvaa. Jos vielä pystyy pitämään ne rutiinit myös silloin, kun se puoliso on kotona, helpottaa tämä lasten elämää paljon. Pysyy se tuttu ja turvallinen päiväjärjestys oli se isä kotona tai ei. Myös se oma aika menee nopeampaa, kun päivässä on jonkinlaiset rutiinit.
2. Suunnitelmallisuus
On ihan järkyttävää tuskaa käydä kahden pienen elosalaman kanssa kaupassa. Suunnittele etukäteen viikon ruokalista, suunnittele päivät milloin käyt kaupassa ja suunnittele mitä sieltä ostetaan. Myös jo ihan aamulla lähteminen kannattaa suunnitella. Kun laittaa jo illalla kaikki vaatteet valmiiksi, nopeutuu ja helpottuu aamu hurjan paljon. Kun asioita on suunnitellut etukäteen, ei mene aikaa ja energiaa turhaan arpomiseen.
3. Asenne
Joskus on vain otettava se asenne, että minähän pärjään. Tietynlaista "voima-asennetta" voi hakea muutamaa eri kautta. Ja kannattaa vähän vaihdella tilanteen mukaan mitä kautta sitä voimaa hakee, ettei jää liikaa rooli päälle. Joskus tarvitaan sisua. Sellasta "PERKELE MINÄHÄN PÄRJÄÄN!!!"-asennetta. Kun lumi tukkii pihatiet tai autotallin ovi jäätyy kiinni, tarvitaan sitä suomalaista sisua. Toisinaan kannattaa ottaa sellainen "kun vielä teen tänkin niin vähänkö voin taas leuhkia, kun oon niin hyvä". Siis kun ei oikein jaksaisi voi etsiä voimaa tekemiseen vaikka siitä, että kun vielä tämänkin homman selvittää, saa vielä enemmän niitä epäuskoisia katseita, että "tuonkin se on tehnyt ihan itse pienten lasten kanssa". Kolmantena sitten tietynlainen marttyyriasenne "no pakkohan MUN on tämä tehdä, kun ei tätä kukaan muukaan...".
Näiden voima-asenteiden kanssa kannattaa sitten muistaa, että ne on vain hetken hätä-apuja. Jos jätät jonkun noista rooleista päälle, kukaan ei hetken päästä jaksa enää kuunnella sinua. Säästä siis nämä tiukkaa paikkaa varten.
4. Ota ilo irti
Kun olet yksin kotona, saat tehdä asiat juuri omalla tavallasi. Saat syödä sitä ruokaa, mistä itse pidät, tehdä asiat itselle sopivaan tahtiin, katsoa televisiosta juuri niitä ohjelmia, joita itse haluat. Nauti niistä omista jutuista.
5. Tasa-arvo
Unohda miesten ja naisten työt. Jos se mies on kotona vain viikonloppuisin on perinteisiä sukupuolirooleja venytettävä. Kaikkia juttuja ei vain voi odottaa viikonloppuun. Jos viemäri tukkeutuu tai sulakkeet posahtavat maanantaina, tulee pitkä viikko jos jää odottamaan, että se mies viikonloppuna korjaa. Tässä on myöskin se puoli, että miehestä on varmaan ihan sairaan kiva tulla kotiin pitkän ja raskaan työviikon jälkeen jos siellä aina odottaa A4-mittainen lista tekemättömiä hommia. Eli opettele tekemään mahdollisimman paljon kaikkia kodin töitä. Jopa niitä ns. miesten töitä.
6. Avun pyytäminen
Kun sisulla puskeminen ei enää riitä ja oma osaaminen uhkaa loppua, on paikallaan nöyrtyä ja pyytää apua. Isä, äitiä, veli,sisko, setä, täti, naapuri, kaveri... Joku voi varmasti vähän jeesata. Ja parempi onkin, että sitä apua pyytää ajoissa. Ei ole kenenkään etu, jos polttaa itsensä aivan loppuun. KAIKKEA ei kuitenkaan tarvitse osata itse. Jos ei lähipiirissä ole ketään voi turvautua vaikka Aviomiespalveluun. Jos avuntarve on toisen tyyppistä, kannattaa selvittää onko omassa kunnassa esimerkiksi perhetyöntekijää, joka voisi katsoa lapsia hetken. Parasta on hommata auttavia käsia ENNEN sitä voimien loppumista.
7. Hyväksyminen
Jos olet vasta tavannut rekkakuskin tai muun reissumiehen, kannattaa todellakin lukea tämä kohta huolella. Jos se kulkeminen on verissä, se on asia joka ei muutu. Kun pistät hynttyyt yhteen rekkakuskin kanssa, se on tietynlainen valinta. Se toisen pyöriminen reissuhommissa on harvoin ohimenevä tilanne. Mieti oletko siihen valmis. Oletko luonteeltasi itsenäinen? Ihminen, joka haluaa parisuhteen lisäksi pitää oman elämänsä? Vai oletko sellainen joka haluaa jakaa kaiken toisen kanssa? Koska jos haluat jakaa arjen pienetkin hetket, ei elämä rekkakuskin kanssa ole ehkä sitten se juttu. Tokihan joka päivä puhelimen välityksellä kerrotaan kaikki mitä tapahtuu, mutta ei se ole sama asia, kun yhdessä elää niitä juttuja. Kovin mustasukkainen ei saa myöskään olla. Kun toista näkee vain kaksi päivää viikosta, on luottamuksen oltava kunnossa.
Ja on ihan turha kuvitella, että se homma muuttuu kun tulee lapsia tai kun vaan tarpeeksi painostaa. Se rekan ajaminen ei ole ohimenevä vaihe. Jos kuitenkin saat painostettua sen reissumiehen kotiin, sinne ei todellakaan jää valoisa ja hyväntuulinen koti-isä. Saat jotain, joka on ehkä yhdistelmä häkkiin suljettua villieläintä ja hemmoteltua kakaraa, jolta on peruttu karkkipäivä. Sitä tilannetta ei kestä kenekään pää.
Mitäs mieltä muut reissumiesten emännät? Tai muussa elämäntilanteessa olevat? Oliko näistä apua? Toimisivatko teillä? Jäikö jotain oleellista sanomatta?
1. Rutiinit.
Etenkin lasten kanssa aivan elintärkeitä. Tietyt asiat tehdää tiettyyn aikaan ja toiset tiettyinä päivinä. Näin saadaan aika kulumaan ja hommat sujumaan. Myös silloin, kun on oikein hankalaa saada aikaan mitään, rutiinit helpottavat asioiden suorittamista. Rutiinit tuovat lapsille myös turvaa. Jos vielä pystyy pitämään ne rutiinit myös silloin, kun se puoliso on kotona, helpottaa tämä lasten elämää paljon. Pysyy se tuttu ja turvallinen päiväjärjestys oli se isä kotona tai ei. Myös se oma aika menee nopeampaa, kun päivässä on jonkinlaiset rutiinit.
2. Suunnitelmallisuus
On ihan järkyttävää tuskaa käydä kahden pienen elosalaman kanssa kaupassa. Suunnittele etukäteen viikon ruokalista, suunnittele päivät milloin käyt kaupassa ja suunnittele mitä sieltä ostetaan. Myös jo ihan aamulla lähteminen kannattaa suunnitella. Kun laittaa jo illalla kaikki vaatteet valmiiksi, nopeutuu ja helpottuu aamu hurjan paljon. Kun asioita on suunnitellut etukäteen, ei mene aikaa ja energiaa turhaan arpomiseen.
3. Asenne
Joskus on vain otettava se asenne, että minähän pärjään. Tietynlaista "voima-asennetta" voi hakea muutamaa eri kautta. Ja kannattaa vähän vaihdella tilanteen mukaan mitä kautta sitä voimaa hakee, ettei jää liikaa rooli päälle. Joskus tarvitaan sisua. Sellasta "PERKELE MINÄHÄN PÄRJÄÄN!!!"-asennetta. Kun lumi tukkii pihatiet tai autotallin ovi jäätyy kiinni, tarvitaan sitä suomalaista sisua. Toisinaan kannattaa ottaa sellainen "kun vielä teen tänkin niin vähänkö voin taas leuhkia, kun oon niin hyvä". Siis kun ei oikein jaksaisi voi etsiä voimaa tekemiseen vaikka siitä, että kun vielä tämänkin homman selvittää, saa vielä enemmän niitä epäuskoisia katseita, että "tuonkin se on tehnyt ihan itse pienten lasten kanssa". Kolmantena sitten tietynlainen marttyyriasenne "no pakkohan MUN on tämä tehdä, kun ei tätä kukaan muukaan...".
Näiden voima-asenteiden kanssa kannattaa sitten muistaa, että ne on vain hetken hätä-apuja. Jos jätät jonkun noista rooleista päälle, kukaan ei hetken päästä jaksa enää kuunnella sinua. Säästä siis nämä tiukkaa paikkaa varten.
4. Ota ilo irti
Kun olet yksin kotona, saat tehdä asiat juuri omalla tavallasi. Saat syödä sitä ruokaa, mistä itse pidät, tehdä asiat itselle sopivaan tahtiin, katsoa televisiosta juuri niitä ohjelmia, joita itse haluat. Nauti niistä omista jutuista.
5. Tasa-arvo
Unohda miesten ja naisten työt. Jos se mies on kotona vain viikonloppuisin on perinteisiä sukupuolirooleja venytettävä. Kaikkia juttuja ei vain voi odottaa viikonloppuun. Jos viemäri tukkeutuu tai sulakkeet posahtavat maanantaina, tulee pitkä viikko jos jää odottamaan, että se mies viikonloppuna korjaa. Tässä on myöskin se puoli, että miehestä on varmaan ihan sairaan kiva tulla kotiin pitkän ja raskaan työviikon jälkeen jos siellä aina odottaa A4-mittainen lista tekemättömiä hommia. Eli opettele tekemään mahdollisimman paljon kaikkia kodin töitä. Jopa niitä ns. miesten töitä.
6. Avun pyytäminen
Kun sisulla puskeminen ei enää riitä ja oma osaaminen uhkaa loppua, on paikallaan nöyrtyä ja pyytää apua. Isä, äitiä, veli,sisko, setä, täti, naapuri, kaveri... Joku voi varmasti vähän jeesata. Ja parempi onkin, että sitä apua pyytää ajoissa. Ei ole kenenkään etu, jos polttaa itsensä aivan loppuun. KAIKKEA ei kuitenkaan tarvitse osata itse. Jos ei lähipiirissä ole ketään voi turvautua vaikka Aviomiespalveluun. Jos avuntarve on toisen tyyppistä, kannattaa selvittää onko omassa kunnassa esimerkiksi perhetyöntekijää, joka voisi katsoa lapsia hetken. Parasta on hommata auttavia käsia ENNEN sitä voimien loppumista.
7. Hyväksyminen
Jos olet vasta tavannut rekkakuskin tai muun reissumiehen, kannattaa todellakin lukea tämä kohta huolella. Jos se kulkeminen on verissä, se on asia joka ei muutu. Kun pistät hynttyyt yhteen rekkakuskin kanssa, se on tietynlainen valinta. Se toisen pyöriminen reissuhommissa on harvoin ohimenevä tilanne. Mieti oletko siihen valmis. Oletko luonteeltasi itsenäinen? Ihminen, joka haluaa parisuhteen lisäksi pitää oman elämänsä? Vai oletko sellainen joka haluaa jakaa kaiken toisen kanssa? Koska jos haluat jakaa arjen pienetkin hetket, ei elämä rekkakuskin kanssa ole ehkä sitten se juttu. Tokihan joka päivä puhelimen välityksellä kerrotaan kaikki mitä tapahtuu, mutta ei se ole sama asia, kun yhdessä elää niitä juttuja. Kovin mustasukkainen ei saa myöskään olla. Kun toista näkee vain kaksi päivää viikosta, on luottamuksen oltava kunnossa.
Ja on ihan turha kuvitella, että se homma muuttuu kun tulee lapsia tai kun vaan tarpeeksi painostaa. Se rekan ajaminen ei ole ohimenevä vaihe. Jos kuitenkin saat painostettua sen reissumiehen kotiin, sinne ei todellakaan jää valoisa ja hyväntuulinen koti-isä. Saat jotain, joka on ehkä yhdistelmä häkkiin suljettua villieläintä ja hemmoteltua kakaraa, jolta on peruttu karkkipäivä. Sitä tilannetta ei kestä kenekään pää.
Mitäs mieltä muut reissumiesten emännät? Tai muussa elämäntilanteessa olevat? Oliko näistä apua? Toimisivatko teillä? Jäikö jotain oleellista sanomatta?
perjantai 14. joulukuuta 2012
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Jos olisin...
Hauskaa. Minut ja serkkuni oli taas sekoitettu. Oli kivenkovaa väitetty toisen puolen tädilleni, että "se sun siskontyttö". No ei ole siskon tyttö, kun on siskon miehen veljen tyttö. "Niin tämä on sun sisko...", no ei ole kun ei ole siskoa, veljiä vain. Sama toisinpäin "Niin te ootte serkkuja" "No ei olla kun me ollaan siskoja ja sit meillä on vielä se serkku". Ja me kolme ei muuten edes näytetä kovinkaan samalta. Niin ja samaan syssyyn vielä meidän täti, jota luullaan vuorotellen kaikkien kolmen siskoksi.
Lukiossa minut sekoitettiin kolmeen muuhun tyttöön. Olin vuorotellen Tiina, Jenni tai Minna. Hassua sinänsä, että meistä neljästä olin ainoa punapää.
Nimeäni ei muista kukaan. Onhan se niin erikoinen ja hankala. Satu. Pitkän aikaan olin ammattikorkeassa Sini, Suvi, Sari tai Säde. Kerran erään työtehtävän puitteissa jätin entiselle koululleni viestin eräälle opettajalle. Viestin kirjoitti opettaja,jota en ollut ennen tavannut. Viestin vastaanottaja ei ymmärrettävästä syystä ollut ymmärtänyt, että kuka viestin oli jättänyt kun etunimi oli muuttunut Sariksi ja sukunimen loppuosa koskeksi.
Anonyymi kameleontti. Vielä kun naama on sitä lajia, että se ei jostain syystä jää ihmisille mieleen. Pitää sitten pitää meteliä itestään sen verran, että jää mieleen.
Jos olisin supersankari, supervoimani olisi ajan pysäyttäminen.
Jos olisin taiteilija, tekisin nykytaideteoksen missä olisi kippoja ja kuppeja ja niistä valuisi vettä. Osassa kuppeja olisi eriväristä vettä ja erilaisia aineita. Tulisi kuvioita. Ja sitten ihmiset voisivat tuijottaa sitä valuvaa ja tippuvaa vettä ja niitä kuvia. Samoin, kun tuijotetaan tulta tai jäähallin jääkonetta.
Jos olisin hullu, varmaan istuisin jossain pimeässä nurkassa viikkaamassa muovipusseja. Tarkasti ja säntillisesti kolmioiksi. Sitten tekisin niistä siistejä pinoja. Vähän kuten Tuija Lehtisen Sara-kirjojen Kevin niiden vessapapereiden kanssa. Tosin ilman pakastekanaa hatussa.
Lukiossa minut sekoitettiin kolmeen muuhun tyttöön. Olin vuorotellen Tiina, Jenni tai Minna. Hassua sinänsä, että meistä neljästä olin ainoa punapää.
Nimeäni ei muista kukaan. Onhan se niin erikoinen ja hankala. Satu. Pitkän aikaan olin ammattikorkeassa Sini, Suvi, Sari tai Säde. Kerran erään työtehtävän puitteissa jätin entiselle koululleni viestin eräälle opettajalle. Viestin kirjoitti opettaja,jota en ollut ennen tavannut. Viestin vastaanottaja ei ymmärrettävästä syystä ollut ymmärtänyt, että kuka viestin oli jättänyt kun etunimi oli muuttunut Sariksi ja sukunimen loppuosa koskeksi.
Anonyymi kameleontti. Vielä kun naama on sitä lajia, että se ei jostain syystä jää ihmisille mieleen. Pitää sitten pitää meteliä itestään sen verran, että jää mieleen.
Jos olisin supersankari, supervoimani olisi ajan pysäyttäminen.
Jos olisin taiteilija, tekisin nykytaideteoksen missä olisi kippoja ja kuppeja ja niistä valuisi vettä. Osassa kuppeja olisi eriväristä vettä ja erilaisia aineita. Tulisi kuvioita. Ja sitten ihmiset voisivat tuijottaa sitä valuvaa ja tippuvaa vettä ja niitä kuvia. Samoin, kun tuijotetaan tulta tai jäähallin jääkonetta.
Jos olisin hullu, varmaan istuisin jossain pimeässä nurkassa viikkaamassa muovipusseja. Tarkasti ja säntillisesti kolmioiksi. Sitten tekisin niistä siistejä pinoja. Vähän kuten Tuija Lehtisen Sara-kirjojen Kevin niiden vessapapereiden kanssa. Tosin ilman pakastekanaa hatussa.
torstai 6. joulukuuta 2012
tiistai 4. joulukuuta 2012
Sata kirjaa
Tuli jostain yllättäen mieleen katsoa, että mitähän muistiinpanoja oon julkaissut facebookissa. Löysin sieltä tällaisen:
BBC:n sadan kirjan lista on nyt saanut suomalaisen vastineen.
BBC:n listaus oletti listalta luetun keskimaarin kuusi kirjaa. Nyt
Keskisuomalainen on tehnyt oman listansa sadasta kirjasta, jotka tulee
lukea ennen kuolemaa. Oletko valmis hautaan?
Ohjeet: Kopio tämä muistiinpanoihisi. Tägäytä muita kirjanörttejä, myös minut, jotta näen mitä olet vastannut. Lihavoi kirjat, jotka olet lukenut kokonaan; kursivoi kirjat, jotka olet aloittanut muttet ikina saanut päätökseen tai joista olet lukenut pätkiä. Luetuksi kirjaksi lasketaan myös, jos joku on lukenut kirjan sinulle.
Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:
1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter –sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää (ja sen jatko-osa: Scarlett)
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günter Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut Ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus
Siinä olisikin projektia lähteä lukemaan tämä lista läpi. Jos vaikka ensi vuoden aikana pääsisi esimerkiksi viiteenkymmeneen? Osa on kyllä sarjoja, eli jos vaikka kolmessa vuodessa olisi lista luetuna.
Löysin koulun varastosta Sheila Hocken kirjoittaman kirjan Emma ja minä. Se kertoo Sheilan elämästä sokeuden mukanaantuomien haasteiden kanssa, sekä opaskoira Emma vaikutuksesta Sheilan elämään. Ihan hyvä kirja.
Ohjeet: Kopio tämä muistiinpanoihisi. Tägäytä muita kirjanörttejä, myös minut, jotta näen mitä olet vastannut. Lihavoi kirjat, jotka olet lukenut kokonaan; kursivoi kirjat, jotka olet aloittanut muttet ikina saanut päätökseen tai joista olet lukenut pätkiä. Luetuksi kirjaksi lasketaan myös, jos joku on lukenut kirjan sinulle.
Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:
1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter –sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää (ja sen jatko-osa: Scarlett)
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günter Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut Ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus
Siinä olisikin projektia lähteä lukemaan tämä lista läpi. Jos vaikka ensi vuoden aikana pääsisi esimerkiksi viiteenkymmeneen? Osa on kyllä sarjoja, eli jos vaikka kolmessa vuodessa olisi lista luetuna.
Löysin koulun varastosta Sheila Hocken kirjoittaman kirjan Emma ja minä. Se kertoo Sheilan elämästä sokeuden mukanaantuomien haasteiden kanssa, sekä opaskoira Emma vaikutuksesta Sheilan elämään. Ihan hyvä kirja.
maanantai 3. joulukuuta 2012
Kylä joka ei tunne pyörävarkaita
Mä oon niin rakastunut tähän biisiin <3
Minäkin tulen kylästä, joka ei tunne pyörävarkaita. Eri kylästä kylläkin, mitä Juluman pojat.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Onko pakko jos ei taho...
Meillä on auto. Siinä on vikoja. Monia vikoja. Mutta yksi aika ikävä vika on lohkolämppärin puute. Eli jos tuon auton haluaa saada aamulla liikkeelle, on se ajettava talliin. Ja siinähän ne ongelmat sitten tuleekin. Kun sinne talliin ei pääse suoraan. Pitää tehdä mutka. Ja sinne pitää peruuttaa. Ja tilaa on liian vähän. Ovi on kapea ja tallissa tavaraa. *huokaus* Ensimmäinen yritys ei todellakaan mennyt niinkuin suomenruotsalaisten saaristolasiohjelmassa, vaan kaikki katastrofin ainekset oli kasassa. No sain auton talliin, perä edellä jopa, enkä edes särkenyt mitään. Jäihän sinne auton ja romujen väliin jopa kokonaiset viisi senttiä. Pitänee sanoa miehelle, että kerää pois alta kaiken sellaisen,jonka päälle ei missään tapauksessa saa ajaa. No kieltämättä olen ihan onnellinen siitä, että ajokortissa on se C. Se tarkoittaa, että peileistä peruuttaminen on opeteltu. Mutta mutkan peruuttaminen pienestä kolosta on silti pikkasen liian haastava homma. Ehkä kun tämä kylmä ja kurja vuodenaika joskus päättyy, olen tuossakin hommassa tosi pro.
lauantai 1. joulukuuta 2012
Kolme vuotta...
Olen äärimmäisen huono muistamaan mitään merkkipäiviä.
Miehen synttäri muistin, poikien synttäreitä nyt ei tietenkään voi unohtaa, omiakin synttäreitä jopa juhlistin.
6.7. muistin, että tuli neljä vuotta kihlautumisestamme.
29.8. oli unohtua hääpäivä molemmilta. Muistin kymmenen aikaan illalla miehen kanssa puhelimessa puhuessa, et hei se olis kolmas hääpäivä!
Marraskuun alussa meni ohi täysin muistamatta sellanen juttu, että miehen kanssa yhteistä taivalta tuli täyteen 8 vuotta.
Ja sitten siellä 25.11. oli sellanen juttu, että blogin aloittamisesta tuli kolme vuotta. Siis sen ensimmäisen LasiPerhosen kätten jälkiä-blogin... No ehkä mä ens vuonna sitten muista jotenkin jonkun blogin puolella juhlistaa tuotakin. Tai jos vaikka parin vuoden päästä, kun tulee viis vuotta.
Miehen synttäri muistin, poikien synttäreitä nyt ei tietenkään voi unohtaa, omiakin synttäreitä jopa juhlistin.
6.7. muistin, että tuli neljä vuotta kihlautumisestamme.
29.8. oli unohtua hääpäivä molemmilta. Muistin kymmenen aikaan illalla miehen kanssa puhelimessa puhuessa, et hei se olis kolmas hääpäivä!
Marraskuun alussa meni ohi täysin muistamatta sellanen juttu, että miehen kanssa yhteistä taivalta tuli täyteen 8 vuotta.
Ja sitten siellä 25.11. oli sellanen juttu, että blogin aloittamisesta tuli kolme vuotta. Siis sen ensimmäisen LasiPerhosen kätten jälkiä-blogin... No ehkä mä ens vuonna sitten muista jotenkin jonkun blogin puolella juhlistaa tuotakin. Tai jos vaikka parin vuoden päästä, kun tulee viis vuotta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)