Rekkakuskin emäntä osa 1.

Jos tulee tuntemattomien ihmisten kanssa puhetta meidän elämäntilanteesta, aika usein kommentit ovat sellaisia "Voi hyvänen aika! Miten sää oikein jaksat?". No ajattelin nyt vähän jakaa "salaisuuksiani", eli miten sitä oikein rekkakuskin puolisona jaksaa. Suurimmalta osalta nämä asiat koskevat lähinnä lapsiperheitä, mutta kyllä tästä voi kuka tahansa etäsuhteessa, rekkakuskin kanssa parisuhteessa,  puolison inttiajalle tai vaikka yksinhuoltajan arkeen poimia juttuja, joita soveltaa.

1. Rutiinit. 
Etenkin lasten kanssa aivan elintärkeitä. Tietyt asiat tehdää tiettyyn aikaan ja toiset tiettyinä päivinä. Näin saadaan aika kulumaan ja hommat sujumaan. Myös silloin, kun on oikein hankalaa saada aikaan mitään, rutiinit helpottavat asioiden suorittamista. Rutiinit tuovat lapsille myös turvaa. Jos vielä pystyy pitämään ne rutiinit myös silloin, kun se puoliso on kotona, helpottaa tämä lasten elämää paljon. Pysyy se tuttu ja turvallinen päiväjärjestys oli se isä kotona tai ei. Myös se oma aika menee nopeampaa, kun päivässä on jonkinlaiset rutiinit.

2. Suunnitelmallisuus
On ihan järkyttävää tuskaa käydä kahden pienen elosalaman kanssa kaupassa. Suunnittele etukäteen viikon ruokalista, suunnittele päivät milloin käyt kaupassa ja suunnittele mitä sieltä ostetaan. Myös jo ihan aamulla lähteminen kannattaa suunnitella. Kun laittaa jo illalla kaikki vaatteet valmiiksi, nopeutuu ja helpottuu aamu hurjan paljon. Kun asioita on suunnitellut etukäteen, ei mene aikaa ja energiaa turhaan arpomiseen.

3. Asenne
Joskus on vain otettava se asenne, että minähän pärjään. Tietynlaista "voima-asennetta" voi hakea muutamaa eri kautta. Ja kannattaa vähän vaihdella tilanteen mukaan mitä kautta sitä voimaa hakee, ettei jää liikaa rooli päälle. Joskus tarvitaan sisua. Sellasta "PERKELE MINÄHÄN PÄRJÄÄN!!!"-asennetta. Kun lumi tukkii pihatiet tai autotallin ovi jäätyy kiinni, tarvitaan sitä suomalaista sisua. Toisinaan kannattaa ottaa sellainen "kun vielä teen tänkin niin vähänkö voin taas leuhkia, kun oon niin hyvä". Siis kun ei oikein jaksaisi voi etsiä voimaa tekemiseen vaikka siitä, että kun vielä tämänkin homman selvittää, saa vielä enemmän niitä epäuskoisia katseita, että "tuonkin se on tehnyt ihan itse pienten lasten kanssa". Kolmantena sitten tietynlainen marttyyriasenne "no pakkohan MUN on tämä tehdä, kun ei tätä kukaan muukaan...".
Näiden voima-asenteiden kanssa kannattaa sitten muistaa, että ne on vain hetken hätä-apuja. Jos jätät jonkun noista rooleista päälle, kukaan ei hetken päästä jaksa enää kuunnella sinua. Säästä siis nämä tiukkaa paikkaa varten.

4. Ota ilo irti
Kun olet yksin kotona, saat tehdä asiat juuri omalla tavallasi. Saat syödä sitä ruokaa, mistä itse pidät, tehdä asiat itselle sopivaan tahtiin, katsoa televisiosta juuri niitä ohjelmia, joita itse haluat. Nauti niistä omista jutuista.

5. Tasa-arvo
Unohda miesten ja naisten työt. Jos se mies on kotona vain viikonloppuisin on perinteisiä sukupuolirooleja venytettävä. Kaikkia juttuja ei vain voi odottaa viikonloppuun. Jos viemäri tukkeutuu tai sulakkeet posahtavat maanantaina, tulee pitkä viikko jos jää odottamaan, että se mies viikonloppuna korjaa. Tässä on myöskin se puoli, että miehestä on varmaan ihan sairaan kiva tulla kotiin pitkän ja raskaan työviikon jälkeen jos siellä aina odottaa A4-mittainen lista tekemättömiä hommia. Eli opettele tekemään mahdollisimman paljon kaikkia kodin töitä. Jopa niitä ns. miesten töitä.

6. Avun pyytäminen
Kun sisulla puskeminen ei enää riitä ja oma osaaminen uhkaa loppua, on paikallaan nöyrtyä ja pyytää apua. Isä, äitiä, veli,sisko, setä, täti, naapuri, kaveri... Joku voi varmasti vähän jeesata. Ja parempi onkin, että sitä apua pyytää ajoissa. Ei ole kenenkään etu, jos polttaa itsensä aivan loppuun. KAIKKEA ei kuitenkaan tarvitse osata itse. Jos ei lähipiirissä ole ketään voi turvautua vaikka Aviomiespalveluun. Jos avuntarve on toisen tyyppistä, kannattaa selvittää onko omassa kunnassa esimerkiksi perhetyöntekijää, joka voisi katsoa lapsia hetken. Parasta on hommata auttavia käsia ENNEN sitä voimien loppumista.

7. Hyväksyminen
Jos olet vasta tavannut rekkakuskin tai muun reissumiehen, kannattaa todellakin lukea tämä kohta huolella. Jos se kulkeminen on verissä, se on asia joka ei muutu. Kun pistät hynttyyt yhteen rekkakuskin kanssa, se on tietynlainen valinta. Se toisen pyöriminen reissuhommissa on harvoin ohimenevä tilanne. Mieti oletko siihen valmis. Oletko luonteeltasi itsenäinen? Ihminen, joka haluaa parisuhteen lisäksi pitää oman elämänsä? Vai oletko sellainen joka haluaa jakaa kaiken toisen kanssa? Koska jos haluat jakaa arjen pienetkin hetket, ei elämä rekkakuskin kanssa ole ehkä sitten se juttu. Tokihan joka päivä puhelimen välityksellä kerrotaan kaikki mitä tapahtuu, mutta ei se ole sama asia, kun yhdessä elää niitä juttuja. Kovin mustasukkainen ei saa myöskään olla. Kun toista näkee vain kaksi päivää viikosta, on luottamuksen oltava kunnossa.

Ja on ihan turha kuvitella, että se homma muuttuu kun tulee lapsia tai kun vaan tarpeeksi painostaa. Se rekan ajaminen ei ole ohimenevä vaihe. Jos kuitenkin saat painostettua sen reissumiehen kotiin, sinne ei todellakaan jää valoisa ja hyväntuulinen koti-isä. Saat jotain, joka on ehkä yhdistelmä häkkiin suljettua villieläintä ja hemmoteltua kakaraa, jolta on peruttu karkkipäivä. Sitä tilannetta ei kestä kenekään pää.


Mitäs mieltä muut reissumiesten emännät? Tai muussa elämäntilanteessa olevat? Oliko näistä apua? Toimisivatko teillä? Jäikö jotain oleellista sanomatta?