Kirjahylly

Olen horoskoopiltani kaksonen ja se tuntuu usein näkyvän. Ainakin siinä, että olen ihan ihmeen ristiriitainen ja epälooginen ihminen. Siinä missä koti hukkuu roskaan ja sotkuun, vaadin tietyissa asioissa ehdotonta järjestystä. Minulle on pienempi paha lainata jollekkin auto, kun antaa kynäpenaalini vieraan käsiin. Jokainen minut tunteva voi arvata millaisen paskahalvauksen meinasin saada, kun eräässä facebook ryhmässä joku oli mennyt sorkkimaan tekemääni asiakirjaan ja sotkenut MUN AAKKOSJÄRJESTYKSEN! Onnistuin pääsemään asiasta yli vain yhdellä tympeällä kommentilla vaikka itkupotkuraivari kilahdus oli aika lähellä.

Tällä hetkellä ahdistaa kirjahylly. Se on liian pieni. Mutta ne kirjat, jotka mahtuu hyllyyn on AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ. Ja saman kirjailijan kirjat sitten julkaisuvuoden mukaan.

Oli hauskaa kun joskus muinoin facebookissa kiersi kuva jossa oli kait tarkoitus jotenkin ilkkua Disneyn Kaunotar ja Hirviö-leffaa. Siinä oli jotain sellaista tyyliin "jos haluat päästä naisen sydämeen anna hänelle kirjasto." Omassa kaveripiirissä tämä aiheutti lähinnä "JOOOO! <3 <3"-reaktion. Ja siitä haaveilin itsekkin lapsena. Että aikuisena mulla on sitten kirjastohuone, jossa on ihan tolkuttomasti kirjoja ja ihana lukudivaani. Kirjahyllyni on aika kaukana vielä niistä lapsuuden haaveista. Mutta pikkuhiljaa: kirja kerrallaan. Ehkä sitten jonain päivänä...

 

(kuva täältä)

Maha

Yksi syy sen aikaisemman kuva ottamiseen oli se, että siitä on hyvä sitten seurailla mahan kasvua ja vähän verrata.

Möntiäinen

Kuten aikaisemmista postauksista on voinut jo fiksuimmat päätellä, odotellaan meidän perheessä lapsikatraan kasvua kahdesta kolmeen ensi syksynä. Ensimmäinen kolmannes on jo turvallisesti ohitettu parisen viikkoa sitten ja maaliskuun alkupuolella niskapoimu-ultrassa näkyi tällainen pieni möntiäinen.

Tästä eteenpäin blogissa alkaakin sitten olemaan aika paljon vauvanvaatteita ja odotusjuttuja. Siis kaiken sen lisäksi mitä täällä nykyään jo on.

Koska tiedä, että ainakin kahta blogini lukijaa kiinnostaa millaisia vaatteita olen pikkuiselle hommannut, tulee tästä eteenpäin jonkun sortin vauvanvaatepostaus (varmaan lähinnä vain kuva ja ehkä yksi lause tekstiä tyyliin) tiistaisin.

Stereotypiat

Minä en ole ihminen, jota ärsyttäisi se, että tytöille mainostetaan prinsessoja ja pojille autoja. En ole myöskään vaatimassa sukupuolineutraaleja vaateosastoja ja muuta sellaista. Mutta nyt iski kyllä eteen sellainen yleistys, joka jopa minua ärsytti ihan suunnattomasti.

Paikallisessa Halpa-Hallissa oli myynnissä tällaiset kyltit:

Siis oikeasti. "Varoitus kauhukakaroista" ja poikien kuvia ja toisessa "Varoitus kikattavista lapsista" tyttöjen kuvilla.

ARGHHH!!!!

Valmistautumista ystävän suureen päivään

Mielestäni kaasoksi pääseminen on ihan valtavan suuri kunnia. Olin aivan otettu, kun tämä kunnia osui kohdalleni 2011. Tosin niistä häistä ei ole ihan kamalasti muistikuvaa, kuten ei koko kesästä 2011 muutenkaan. Pieni Urhea Taistelijani-blogia lukeneet tätä tuskin ihmettelevät.

Nyt kuitenkin tämä ihana kunnia on osunut kohdalleni jo toistamiseen ja saan jakaa sen tosi kivan serkkuni kanssa. Etukäteen suurin miettimisen aihe on ollut se perin naisellinen "mitä ihmettä pistän päälleni!!". Mekkoa ei oikein meinannut löytyä, vaikka asusteet olivatkin jo hyvissä ajoin mietittynä.

Kenkien ja laukun lisäksi korut olivat aika helppo valinta. Isoa perhoskaulakorua en ole pitänyt kuin kerran aikaisemmin serkkuni kihlajaisissa 2008. Kalevala-korun Vanamo-korvakorut sain jokunen vuosi sitten vanhemmiltani joululahjaksi ja saman sarjan rannekorun viime jouluna mieheltä.

Tilasin sitten sen Anna Field-mekon Zalandolta, koska se täytti kriteerit sen verran hyvin. Näytti ihan kivalta myös livenä. Sen kanssa ajattelin laittaa sitten vanhan jakun.

Kenkien kanssa kävi niin, että ne olivatkin pikkuisen isot. Onneksi silikoonilaput kantapäihin auttoivat ja kengät ovat ihan täydelliset. Tältä näyttää sitten koko setti päällä. Sukkahousut vielä pitää ennen lauantaita hommata ja keksiä miten hiukset oikein sitten lopulta laittaa.

Ja ei. Tämä itsestä kuvien ottaminen ei suju vieläkään...

Mysteeripussi

Yhtenä päivänä tuossa jo jonkun aikaa sitten, oli eteiseen ilmestynyt mysteeripussi.

Kun avasin pussin, niin siellähän oli meidän äidin tammikuussa tilaamat ihanan pehmeät Pilkkoset Bambu-pyyhkeet meidän lapsille.

LivBox maaliskuu

Viimeinen livbox saapui ja näytti tältä:

Beyoncé Rise EdP


Käytän hajuvesiä todella harvoin ja yleensä suosin kevyitä ja raikkaita tuoksuja. Tämä kukkainen tuoksu jota kuvataan mm. "basilikasorbetti"-sanalla oli kuitenkin ihan jees ja varmaan sitä tulen tulossaoleviin juhliin käyttämään. Ja koska todellakin käytän hajuvesiä harvoin, oli tämä minipullo ihan täysin sopivan kokoinen minun käyttööni.

L'oréal Paris Elvital Fibralogy Thickness Booster

Siis tehostaja, jonka pitäisi mm. tehdä hiuksista paksummat. Lahjoitin tämän tuotteet polttareita viettäneelle ystävälleni, joten omaa kokemusta sen tehosta ei ole.

Clinique Chubby Stick Intense Moisturizing Lip Colour Balm

Kosteuttava, värillinen huulivoise kynän muodossa. Siis hä? Kerran kokeilin ja totesin, että "jee!". Aivan todella helppo käyttää, väri oli yllättävän voimakas ja pysyi myös huulissa hyvin. Sanoinko jo, että superhelppo käyttää? Haluan toisenkin tällaisen!

Lumene Lab Age preventing Suojaava Yövoide

Erinäisistä syistä naama on kukkinut viime aikoina, mutta pesemällä ja rasvaamalla se on pysynyt kurissa. Ja yövoide valikoimastani on vielä puuttunut. Tämä yövoide tuntuu mukavalta kasvoilla ja tuoksukin on ihan hyvä. Tykkään.

Luis Widmer Selftan Cream

E-vitamiinivoide joka ruskettaa ihon pintaa. Viihdyn olmina, enkä oikein kaipaa ruskettavia voiteita. Voipi olla, että jää käyttämättä.

Oral-B 3D White Luze Clamour Shine

Hammastahna. Ihan on kelvollinen siihen käyttöön. Ihan kamalan suuria valkaisevia vaikutuksia en huomannut, mutta enpä ole minkään muunkaan vastaavaa luvanneen tuotteen kohdalla huomannut. Maku oli ihan ok, mikä se itselle tärkein juttu melkeinpä on.

Kevät saapui sipulipussiin

Sen siitä saa, kun pitää keittiössä kaapinovea auki ja sinne paistaa kevätaurinko.

Yöpöydän kaaos kuriin

Olen mestari täyttämään kaiken ylimääräisen pöytätason ihan kaikella roinalla. Yöpöytä on näyttänyt pitkään lähinnä tältä.

Muinaisella mekon metsästysreissulla löysin Prisman alelaarista ratkaisun. Olen tykännyt näistä Luhtan koreista tosi paljon ja nyt sellainen sattui olemaan alessa. Ja juuri sopivan kokoinen tähän tarkoitukseen.

Nyt on sitten huomattavasti siistimpi pöytä, ainakin vähän aikaa.

16. Elias Lönnrot - Kalevala

Sata kirjaa-projekti tyssäsi pitkäksi aikaa tähän tuskaiseen takuttavaan. Kalevala on todella hidasta luettavaa! Eihän tähän mennytkään sitten kun vain kymmenen kuukautta. Maanantaina se viimein tuli valmiiksi. Oli kyllä niin voittaja-fiilis!

Jotenkin olen koulussa välttynyt tämän lukemiselta, luettuna on vain Mauri Kunnaksen versio.

Mutta nyt olen vasta ymmärtänyt kuinka valtavan paljon suomalainen musiikki on tuosta teoksesta lyriikoihin ammentanut.

Kaikkia juttuja en ihan ymmärrä. Esimerkiksi sitä, että miksi se Kyllikki ei saanut sinne kylään mennä?

Onneksi oli tuollainen versio, missä jokaisen runon alussa on selkokielellä selitetty, mitä siinä runossa tapahtuu. Olisi varmaan aika paljon jäänyt muuten tajuamatta.

En muuten aio lukea tuota enää IKINÄ.

Tulilatva

Tulilatva taitaa olla jonkunsortin rehu. Mutta toi oma rehutietämykseni on vähän samaa sorttia kuin kykyni huolehtia kyseisistä luontokappaleista, joten se siitä. Postauksen otsikko tuli vain mieleen viikonlopun värjäilystä. Kun sanoin Joonalle, että laitan hiuksiin punaista se oli sitä mieltä, että ei vain punaista. Pitää laittaa myös sinistä ja vihreää ja keltaista.

Pitkän aikaa on jo kuumottanut punaiset väripurkit kaupan hyllyssä. Mutta sitten kun toisaalta on nyt niin kiva väri, että siinä ei näy juurikasvu. Ratkaisu sattui silmiin sitten yhdellä kauppareissulla.

Nyt on sitten tosissaan liukuvärjätty tukka, kun ensin n. 5cm juuresta on omaa väriä, sitten menee vanhan punaruskean raja ja sitten latvat on punaiset. Aika helppo tuota väriä oli levittää, mutta tottakai onnistuin söhläämään sitä parissa kohtaa ihan liian ylös. Joten ehkä ensi kerralla paremmalla tuurilla. Tai kaverin avustuksella.

Kuvaa omasta päästä on ihan supervaikea ottaa, mutta tässä nyt pari yritystä.

Kuinka saada mies ostamaan kukkia?

Meillä ainakin tähän mennessä ainoa keino on ollut lykätä ne ostoslistaan.
"Mitä sieltä kaupasta pitää tuoda?"
"Maitoa ja tulppaaneja."

Nyt on tulppaaneja. Jotenkin ne vain kuuluu kevääseen.

Pelailua

Joona rakastaa pelejä. Ja on sitten saanut Juuson niihin mukaan. Jos ei oikein ole kaikki palikat peliin tallessa, niin sittenhän voi aina keksiä ihan oman pelin. Karvanopalla ja Muuttuvan Labyrintin korteilla saadaan aikaan ihan kelpo peli.

Ja yhdestä suusta kuuluu "MINÄ VOITIN!" (Tai Juuson tapauksessa "mimä poitin!")

Unikaverit

Poikien vaihtaessa hoitopaikkoja tuli eteen jännä homma. Joona rupesi pyytämään unikaveria päiväkotiin. Joonalla ei ole koskaan ollut kotona mitään unikaveria, ainoastaan rätti. Mutta koska muillakin on päiväkodissa, halusi hänkin. Ja tottahan lapsi on sitten saanut unikaverin päiväkotiin ottaa. Se on vaihdellut vähän viikottain, tällä viikolla se on ollut Angry Birdsien possu. Se jolla on viikset, joka on poikien toimesta saanut nimen "höyhenepossu".

Tässä jälleen yksi iso ero poikiemme välillä. Joona nukkuu rätin kanssa, mieluusti yksin ja mahdollisimman virikkeettömässä ympäristössä. Mieluusti siis ihan pimeässä.

Juusolla on myös rätti. Ja sillä pitää olla valot. Yövalo ainakin vähintään. Ja se nukkuu mieluusti myös jonkun vieressä. Unirätin lisäksi sillä on liuta muitakin unikavereita. Niistä ehdottomasti kaikkein tärkein on Tiikeri.

Tämän suloisen otuksen sain ylioppilaslahjaksi kaverilta. Nykyään se nukkuu yöt Juuson kainalossa. Ja sitä saa sitten etsiä joka ilta milloin mistäkin. Tiikerin lisäksi sängyssä majailee kaksi kappaletta pupuja. Molemmat ovat Juuson kummeilta. Valkoinen pupu on kummitädiltä ja sedältä ja sininen Pentik-pupu toiselta kummisedältä. Jotenkin hauskaa, että Joona sai nalleja ja Juuso pupuja vauvana.

Neljäs unikaveri on kummisedältä saatu Herra Hakkarainen, mutta sen Juuso otti ryhmikseen unikaveriksi ja Herra Hakkarainen yökyläilee sitten Juuson lokerossa siellä.

Asukuva

Blogissani harvinaisuus, joka ei ole tulossa tavaksi. Vaatekuva. Mutta oli sen verran harvinainen tapaus, että pitihän se ikuistaa. Kevään kunniaksi minulla oli arkena MEKKO!

En kyllä osaa yhtään ottaa itestäni kuvia. Joku voisi antaa vähän vinkkejä.

Pyykkivuoria

Kirjoittelin jo aikaisemmin tästä meillä vallitsevasta pyykkikaaoksesta. Onkohan se jotenkin lapsiperheiden yleisjuttu, kun Lyytikin siitä kirjotteli? Tosin en tiedä miten Lyyti onnistuu saamaan pyykkikaaoksenkin näyttämään niin kauniilta...

Vaikka olen aikaisemmin esitellyt parikin pyykin säilömisratkaisua (pyykkiämpärin ja pyykkikorin), on kodinhoitohuoneen pyykkikorit silti lähes aina ylitsepursuavassa kunnossa. Kerrankin edes yksi kori on vain puolillaan ja siitä kiitos ahkeralle miehelle, joka täällä oli viikonloppuna pyöritellyt pyykkiä.

Yksi iso ongelma pyykkihuollossamme on nimittäin se, että meillä ei ole mitään vekotinta pyykin kuivaamiseen. Kärsinkin suuresta kuivauskaappikuumeesta. Aika paljon tätä toivottomuutta helpotti jo se, että saatiin lato valmiiksi ja sinne pyykkinarut.

Muuten meillä on kaksi pyykkitelinettä kylppärissä (joista yleensä melkein poikkeuksetta molemmat ovat täysiä).

Kolmas pyykkiteline löytyy sitten meidän makkarista. Aika toivotonta hommaa välillä. Vaatekaapeista en uskalla edes ottaa kuvia. Pojat tuntuvat sotkevan enemmän, kuin ehdin siivota. Ja tällä hetkellä vaivaava ihan järjetön väsymys ei ainakaan edesauta tuota pyykkihuollon toimivuutta. Ai joo. Ja minä EN silitä sitten YHTÄÄN MITÄÄN, mitä ei ole aivan pakko.

Miten kävi laihisyrityksen?

Kirjoittelin elokuussa, että yritän taas pudottaa painoa.
Pienensin annoskokoja varmaan puolella. Rupesin oikeasti syömään vain ruoka-aikoina. Puoleen vuoteen en ostanut itse kertaakaan karkkia. Sipsejä taisin ostaa kerra. Söin niitä kyllä jonkun muun ostamana, mutta silloinkin huomattavasti vähemmän, kuin aiemmin. Liikuntaa pyrin lisäämään (en kuitenkaan tarpeeksi) ja alkoholin juomista vähensin tuntuvasti. Ennen meni 1-2 annosta viikossa ja tuon puoli vuotta 1-2 annosta kuukaudessa. Ja tulos?

KAKSI  KILOA LÄHTI.

Jotain on kuitenkin tapahtunut, koska viime kesänä ostetut farkut eivät oikein enää pysy päällä. Kuitenkin edelleen peilikuva hajottaa. Maha jäi Juuson syntymän jälkeen jotenkin pysyvästi sen näköiseksi, kuin olisin vähintään viidennellä kuulla raskaana. Tämä kävisi ihan hyvin raskauden aikaisesta mahakuvasta...

Räyh

Lupasin eilen niitä Zeppeliinin ostoksia. Eivät ne kyllä kamalan mielenkiintoisia ole. Mutta niistä saan aasinsillan musiikkiin.

Mutta siis alunperin pysähdyimme Zeppeliiniin sen takia, että Joonan talvikengät eivät pidä yhtään vettä. Ovat ihan lämpimät, mutta eivät tosiaan yhtään vedenpitävät. Juuson punaiset goretex-kegät ovat molempia. Äiti sitten heitti, että pitäisikö matkan varrelta katsella jos Joonalle löytyisi jotkut kivat.

Ja löytyihän sieltä. Tai siis äiti löysi. Sillä aikaa kun yritimme metsästää miehelle turhaan takkia, äiti kävi Joonan kanssa Stadiumilla ja sieltä löytyi oikein kivat välikausikengät.

Ostin Joonalle myös H&M:ltä paidan ja housut odottamaan. Minulla on tapana ostella pojille valmiiksi aina seuraavaa vaatekokoa odottamaan. Pojat kun tuntuvat ottavan aina kamalia kasvuspurtteja ja kaikki vaatteet käyvät ihan yllättäen pieniksi. Ei tarvitse kerralla uusia koko vaatevarastoa, kun ostelee valmiiksi. Nämä jäivät siis vielä laatikkoon odottamaan kasvamista.

Juusolle löytyi kiva huppari.

Ja mitä sanoikaan Juuso nähdessään tämän: "ÄITI KATO! HEMITAU-UT!" Eli siis mikä? No Hevisaurus! Kyllästyin nimittäin Fröbelin palikoihin ja päätin tutustuttaa lapseni vähän enemmän omaa korvaani miellyttävään lastenmusiikkiin ja voin kertoa, että Hevisaurusta on sen jälkeen kuunneltu ja paljon!

Reissun torstai, perjantai ja lauantai

Torstaina kaikki olivat jo sen verran elävien kirjoissa, että uskalsimme tehdä ruuaksi tortilloja.

Torstaina pojat tuntuivat olevan jo ihan kunnossa joten uskaltauduimme kylpylään. Äiti jäi vielä nukkumaan, mutta isä lähti mukaan. Nyt löytyi sopiva kellukekombinaatio millä pojat saatiin pysymään pinnalla ihan "itse". Ja se oli Joonan mielestä niin valtavan mukavaa, että tämä halusi mieluummin uida, kun laskea vesiliukumäkeä. Pari tuntia meni ihan hujauksessa ja oli melkoisen väsynyt Juuso sen jälkeen.

Illalla lähdimme vielä miehen kanssa käymään ihan kahdestaan syömässä. Se on meillä ollut eräänlainen reissutraditio.

Takaisin mökillä ehdimme olla hetken aikaan kun mies totesi, että mahassa kiertää ja siinä meillä olikin sitten seuraava taudin uhri. Miehellä meni yö kellarin sohvalla.

Seuraavana aamuna totesin, että "EIH!!". Ja niin se olikin sitten minun vuoroni. Mutta täytyy sanoa, että ikinä ennen en ole näin vähällä selvinnyt. Kerran oksensin perjantaina ja se oli siinä. Tosin perjantai meni ihan kokonaan nukkuessa ja vasta iltapäivällä pystyin syömään yhden päärynän. Illalla meni jo jugurttia ja pari hapankorppua. Ja tämän seurauksena puntari näytti sitten kotona melkein kolme kiloa vähemmän, kuin lähtiessä.

Porukan terveet lähtivät temmeltämään Angry Birds puistoon ja minä jäin miehen kanssa mökille nukkumaan.

Lauantaina oli sitten kotiinlähdon aika. Siivoamise ja pakkaamiset. Pysähdys napapiirin Shellillä. Ja siinä kun oltiin miettimässä mitä sitä söisi, Juuso oksensi juomansa pillimehut pitkin lattiaa. Ajattelin jo, että ei oo totta, alkaako tämä nyt uudestaan? Mutta jo puolen tunnin päästä Juuso veti tyytyväisenä Joonan lihapullat perunamuusin kanssa. Varmuuden vuoksi teimme kuitenkin sellaisen autojärjestelyn, että menin Juuson kanssa meidän automme takapenkille muovipussin kanssa ja Joona meni porukoiden autoon. Kuitenkaan kukaan ei enää yrjönnyt loppureissulla. Kotimatkalla pysähdyimme vielä Zeppeliniin ja sieltä tarttui mukaan pari kivaa juttua, joista kerron huomenna.

Mutta ihan kiva reissu oli kuitenkin. Tässä vielä mökissä ollut hauska tee-maatuska.

Reissun tiistai ja keskiviikko

Tiistaina ajateltiin käydä katselemassa pikkaisen lähiympäristöä eli toisinsanoen käydä Ivalossa kaupassa. Kauppareissu meni hyvin ja maisemat olivat hienoja. Reippaat pikkuapurit jaksoivat myös käyttäytyä hienosti kaupassa.

Siinä mietittiin jos mentäisiin Angry Birds puistoon iltapäivällä ja soiteltiin veljelleni ja tämän avovaimolle. Oli tarkoitus, että he tulisivat seuraavana päivänä.

Kunnes se sitten tuli. Ihan yllättäen ja puskista. Juuso istui sohvalla ja ihan yhtäkkiä oksensi. Kamalassa kaaressa valtavan määrän. Sitä jatkuikin sitten seuraavaan yöhön asti. Totesin illalla, että mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin Joona alottaa saman homman yöllä. Päätettiin sitten, että minä menen poikien kanssa kellariin. Ja niinhän se Joona sitten siinä yhdentoista aikaan illalla aloitti. Pojat nukkuivat patjalla lattialla jalat vastakkain. Ämpärit molemmissa päissä patjaa. Itse istuin keskellä ja yritin ehtiä nostaa Juuson ämpärin päälle tarvittaessa. Onneksi Joona on jo niin iso, että osasi itse tähdätä sinne ämpäriin. Siinä sitten koitin vaihtaa lakanoita ja pyyhkeitä ja lopulta vaatteita poikien päiden alle ja patjan suojaksi. Alkoi jo mielikuvitus loppumaan. Juuso onneksi lopetti sen yrjöämisen yhden aikaan.

Pidin vahtivuoroa puoli kolmeen asti ja kävin sitten herättämässä miehen. Oli ollut aikaisemmin puhetta äidin kanssa, että se voi tulla yhden pätkän valvomaan ja sanoin miehelle, että kun ei enää jaksa, saa käydä herättämässä seuraavan. Mies oli sitten kuitekin valvonut aamuun asti. Joona oli oksentanut ilmeisesti pari kertaa aamuyöstä.

Seuraava päivä näytti sitten lähinnä tältä:

Seuraavaksi tauti kaatoi petiin äitini. Mies nukkui melkein koko päivän. Itselläni olikin sitten urakka, nimittäin ne melkeinpä kaikki lakanat ja pyyhkeet ja vaatteet... Ihana tuollainen märkä vaateläjä lattialla. Luojan kiitos mökissä oli se pesukone ja kuivauskaappi. Neljä koneellista taisin pyykkiä pyörittää siinä päivän aikana. Ja iski ihan kamala kuivauskaappikuume! Olen ajatellut tässä joskus tehdä pyykkipostauksen. Meillä kun ei ole kuivausrumpua tai -kaappia.

Tässä vaiheessa selvisi myös, että veli avovaimonsa kanssa ei ole tulossa. Veljen työkaverin oli kaatanut petiin mahatauti, joten veli joutui töihin. Tosi harmi homma.

Juuson kanssa käytiin jo illalla kaupassa, kun ei raasu ollut päässyt melkein kahteen päivään ulos.