Lähtikö syksy lapasesta?

Lähes jokainen pienten lasten vanhempi tietää sen stressin mikä pukkaa, kun vuodenaika vaihtuu ja tulee uusi KAUSI jota varten tarvitsee taas juuri sen kauden vaatteet. En puhu mistään muodin kausista, vaan VÄLIKAUDESTA. Ja talvikaudesta ja mitä näitä nyt on. JustJust saattaa satunnaisesti käydä jo nyt syksyllä päiväkodissa ja se tarkoittaa ihan erilaista varustautumista vaatteiden osalta, mitä ihan vain kotona ollessa. JooJoon ja JuuJuun vaatetilanteen tiesin olevan ihan hyvä ja tiesin myös, että sinne ja tuonne on jotain vaatetta tullut jemmattua odottamaan, että JustJust kasvaa. Olisi jotain JooJoon ja JuuJuun vanhaa sekä muutamia saatuja ja jokunen kirpparilöytö. Kun kaivoin kaikki 74-80 kokoiset vaatteet läjäksi lattialle, oli ensimmäinen reaktio lähinnä sellainen "OHO!". Tätä kampetta olikin sitten päässyt vähän kertymään. Ehtiiköhän nämä kaikki edes päälle?

No mitä sieltä läjästä sitten oikein löytyi? Ainakin kolme erilaista takki+housut-settiä: tuulipuku, fleece-puku ja "tietyömiesukkelipuku". Viimeisin on ostettu, kun JooJoo oli vauva ja ne pitävät oikein kivasti vettä ja ovat vuorelliset, eli menevät sinne lostakelille todella hyvin. Tuulipuku menee vaunuissa tai manducassa lämpimällä kelillä ja fleece-puku vähän kylmemmällä.

Pelkkiä takkeja löytyi neljä kappaletta. Pari siistimpää "kauppatakkia" ja pari fleece-takkia, joista toinen on ehkä enemmän välikerroksen takki.

Fleecehaalareita löytyi kaksi kappaletta. Reiman haalari oli kyllä todellinen löytö! Eräältä facebook-kirpparilta aivan uudenveroinen Reiman haalari parilla eurolla. Sininen Lovely Bearsin haalari taas on kaverilta lainassa.

Välikerrokseen löytyy vaatetta kolmessa eri koossa. Anopin JooJoolle kutomat paita ja housut menevät alkutalvesta, äitiyspakkauksen (?) haalari kylmemmillä ilmoilla ja kevätpuolella kirppislöytö Tutan haalari.

Ja päiväkotipäiviä varten ostin kirpparilta Name Itin softshell-haalarin. Pipoja ja hanskoja on myös iso pino odottamassa kylmeneviä ilmoja. Josko näillä pärjäisi? Kurahaalarit löytyy kyllä myös ja kenkiin palaan mahdollisesti myöhemmin. Olenko nyt unohtanut jotain?

Uudet tuulet

Kesä. Monta vuotta tämä oli se hetki, jota oli odotettu. Kesäloma oli alkanut ja kouluvuosi jäänyt taakse. Suvivirret hoilattu ja todistukset saatu. Joihinkin vuosiin liittyi enemmän, kuin toisiin. Niihin, jotka tarkoittivat jonkun vaiheen päättymistä ja jonkun uuden alkua. Tiedättekö se hirvittävä haikeus ja kihelmöivä jännitys, mikä oli kutosen ja ala-asteen jäädessä taakse, kun kesän tuolla puolen siinsi viimein se suuri ja loistava yläaste! Tai sinä keväänä, kun sai pistää lukion oven kiinni viimeistä kertaa.  (Vaikka itselläni ne lätsäbileet olikin joulukuussa). Tässä kesän alussa on meidän perheen kohdalla jotain samaa sillä sain torstaina puhelun. "Sinut on valittu kuntamme määräaikaiseksi koulunkäynnin ohjaajaksi ensi lukuvuodelle. Otatko paikan vastaan?". Otanhan minä. Se tarkoittaa viimeistä kesää kotiäitinä. Yhden aikakauden loppua. Haikeutta ja luopumista.

Syksyllä on myös lapsilla edessä ihan uudet tuulet. Perheemme siirtyy ihan uuteen aikaa, sillä tästä eteenpäin Joonan asioista ei keskustella enää kelton ja päivähoidonjohtajan kanssa, vaan eskariopen ja koulun erityisopettajan. Meidän kunnassamme eskarit eivät toimi päiväkodeissa, vaan koulujen yhteydessä. Edessä ei ole, monien muiden tapaan, viimeinen päiväkotivuosi vaan enemmänkin ensimmäinen kouluvuosi. Tuolla samassa koulussa tulee ensi syksystä alkaen olemaan joku meidän pojista seuraavat kymmenen vuotta.

Myös Juuson ja Justuksen kohdalla edessä on uudet kuviot. Justus menee ensimmäistä kertaa hoitoon ja Juusolla vaihtuu hoitopaikka, sillä ryhmis, jossa Juuso on tähän asti ollut,sulkee ovensa. Pitkään mietin, mikä olisi se paras vaihtoehto meidän pojille. Päiväkoti vai ryhmis? Perhepäivähoito on aikaisempien kokemusten perusteella poissuljettu vaihtoehto. Itse tulin sitten siihen lopputulokseen, että ehkä se pienempi ryhmä voisi kuitenkin olla parempi vaihtoehto noin pienelle. Laitoin päivähoitohakemukseen sitten vaihtoehdoiksi kaksi eri ryhmistä ja päiväkodin.

Toukokuun alkupuolella oli sitten postilaatikossa päätökset: Päiväkotiin kaikki kolme. Justuksesta tulee syksyllä Peukaloinen, Juusosta Satakieli ja Joona jatkaa aamupäivät Tinttinä. Täällä siis aamupäivähoito on järjestetty päiväkotiin. Todella positiivinen juttu on se, että kahteen paikkaan kuskaaminen loppuu viimein. Vaikka eri ryhmissä tulevatkin kaikki pojat olemaan saan sentään aamuisin kuskata kaikki saman katon alle. Todella positiivista on myös se, että talo on tuttu ja hoitajat ihan huippuja. Ainoa mikä mietityttää on päiväkodin ryhmistä isompi ryhmäkoko. Lueskelin tässä myös Our Journey-blogin Tanjan pohdintaa vastaavien kysymysten äärellä. Tanja oli ollut todella tyytyväinen tekemäänsä valintaan. Toivon, että itsekkin voin vuoden päästä katsoa taakse päin kulunutta vuotta yhtä positiivisella mielellä.

(Postaus toteutettu BlogiPiirin yhteistyönä)

Vuoden viimeinen hoitopäivä

Joonalla ja Juusolla oli tänään vuoden viimeinen hoitopäivä. Pitkän aikaa mietin ja tuumailin, että pitääkö viedä jotain hoitotädeille? Ja jos niin mitä? Kaksikymmentä suklaarasiaa ja joulukahvia ei varmaan innosta, eikä läjä kynttilöitäkään. Päädyin sitten joulukoristeisiin, jotka ovat samalla kulutustarvaraa: Linnunruokaan.

Kerroskattilaan silikonisia muffinivuokia ja niihin kuorettomia auringonkukansiemeniä ja kookosrasvaa. Tämä ohje oli jossain lehdessä tai blogissa, mutta en vain enää yhtään muista missä! Kuvan kappaleet ovat jo uusintasulatuksessa, kun onnistuin halkaisemaan ne nauhaa laittaessani.

Tällaisia niistä tuli sitten valmiina. Itse jäähdytin nämä jääkaapissa, tuli nopeampaa, mutta kookosrasva jäähtyy hyvin myös huoneenlämmössä.

Valmiit linnunruuat käärin sellofaaniin ja yhteisesti kaikille laitoin kortin poikien kuvalla. Samalla kuvalla varustettuja joulukortteja ovat saaneet myös läheisest ja tuttavat tänä jouluna.

Pitääkö teidän mielestänne hoitotätejä muistaa jouluisin ja keväisin? Millaisia muistamisia olette vieneet tai jos joku hoitotäti tai opettaja lukee tätä, niin millaisia lahjoja olette saaneet?

Päivä meidän matkassa: Aamupäivä

Miltä näyttää meidän päivä? Tässä otos eiliseltä.

00:12 Vauva lopettaa syömisen ja päästään yöunille.
03:17 Yösyöttö
07:20 Aamusyöttö. Samalla katson kelloa, että turha jäädä nukkumaan. Juuso on kömpinyt joskus yösyötön jälkeen viereen. "Äiti olekko tinä jo helännyt?" kysyy uninen kolmevuotias ja lähtee olkkariin katsomaan piirrettyjä. Viisivuotias heräilee myös. Jään torkkumaan sänkyyn.
08:00 Puhelimen herätys vaatii nousemaan. Pistän torkun.
08:10 Nousen laittamaan aamupalan Joonalle ja Juusolle

Aamupalaa, hampaidenpesua, pukemista. Joona pukee piirrettyjä katsellessaan. Juuson kanssa käydään keskustelua pukemisesta. "Kyllä sä osaat pukea ne kalsarit. Kato nyt! Hyvä! Hienosti menee!" ja myöhemmin "Nyt puet ne ulkohousut! Mä autan sulle takin, mutta ulkohousut pitää pukea ite!" Tässä vaiheessa Joona on jo täysissä pukeissa autossa ja vauva odottaa turvakaukalossa ulkovaatteissa. "MIMÄ EN OTAAA!!!!!" "Osaat sinä, pue nyt vain reippasti."

09:05 Päiväkodin pihalla. Joona sisälle, pikaiset kuulumisten vaihtamiset ja heipat.
09:15 Ryhmiksen pihalla. Juuso sisälle, yhdessä käsienpesu ja heipat
09:20 Kaupan pihalla.
09:50 Kaupan kassalla paniikissa: OON TAAS MYÖHÄSSÄ!!! Profeel Minttusuklaajuoma saa toimia aamupalana...
10:00 Neuvolassa. Jälkitarkastus. Kaikki ok, kierukkaresepti laukussa.

Neuvolasta naapurikuntaan Kelaan, viemään jälkitarkastustodistus ja samalla käymään Halppiksesta hakemassa ristiäisiä varten juttuja. Mukaan tarttuu suklaapatukka.

11:20 Kotimatkalla autossa, vauva saa nälkähepulit.
11:30 Vauva sisälle ja syömään.
12:30 Vauva saa syötyä. Vaipanvaihto ei onnistu, ostokset kun on vielä autossa ja vaipat on loppu kaapista.

Roskapussit ulos...

...ja ostokset sisälle

Samalla, kun kerran pihalla olen, haen postin. Sisälle, vaipanvaihto, kahvi tippumaan, ostoskassien purku. Rahkaa,mehukeittoa ja mysliä aamupala/lounaaksi.

13:20 kirjoitan tätä kahvikupin ja leivän kanssa. Seuraavaksi vuorossa laskujen maksua.

Paluu uudenlaiseen arkeen

Se on pojilla viimeinen virallinen kesälomapäivä. Huomenna se sitten alkaa. Päivähoito. Jo aikaisemmin kirjoitin pitkät pätkät ajatuksia tästä alkavasta virikehoidosta. Yritän olla palaamatta noihin ajatuksiin nyt, vaikka ei se selittelyn tarve oo mihinkään kadonnut. Valmistautuminen tulevaan hoitoviikkoon aloitettiin pistämällä Herra Hakkarainen pesuun

Nyt mietityttää vain, että olisiko pitänyt käydä vähän tutustumassa ja muistelemassa. Ensimmäistä kertaa pojat nimittäin palaavat kesäloman jälkeen samaan tuttuun paikkaan, eli en oikein edes tiedä miten tällaisissa tapauksissa normaalisti toimitaan. Poikien hoitohistoriahan on aika repaleinen. Joona aloitti päivähoidon ryhmiksessä ollessaan vuoden ja neljän kuukauden ikäinen. Siellä Joona ehti olla syyskuusta huhtikuuhun. Seuraavan kerran pojat aloittivat päivähoidon Juuson ollessa 1,5 vuotias. Silloin pojat menivät ensimmäiselle perhepäivähoitajalle. Siellä he ehtivät olla marraskuusta kesäkuuhun. Sitten tämä perhepäivähoitaja jäi eläkkeelle ja pojat siirtyivät syksyllä toiselle. Elokuusta helmikuuhun olivat sitten tällä toisella hoitajalla. Perhepäivähoitajilla ollessaan ehtivät käydä kahdessakin eri ryhmiksessä varahoidossa. Niistä toinen oli se sama, jossa Joona oli aikoinaan ollut, mutta eihän siellä enää samoja hoitajia tai lapsia ollut. Sitten tuli erinäisiä juttuja joiden seurauksena pojat vaihtoivat hoitopaikkaa kesken kauden. Ei paikkoihin. Joona aloitti helmikuussa päiväkodissa ja Juuso ryhmiksessä. Tämä Juuson ryhmis ei ollut kumpikaan niistä kahdesta, missä pojat olivat olleen varahoidossa, vaan ihan eri paikka.

Nyt siis onneksi saavat jatkaa noissa samoissa paikoissa. Tosin Joonalla vaihtuu melkein kaikki hoitokaverit. Paristakymmenestä tenavasta taitaa kolme tai neljä olla jatkavia. Muilla siitä ryhmästä alkaa huomenna eskari. Juuson ryhmiksessä on taas vaihtunut työntekijät yhtä lukuunottamatta. Lapsista en osaa sanoa.

Poikien kanssa ollaa jo pitkään juteltu, että päivähoito alkaa pian. Ollaan käyty katsomassa päiväkotia, kuinka siellä on remontti. Päiväkodin nykyisissä tiloissa on nyt tehty jotain remppaa ja pikkuhiljaa siihen kylkeen valmistuu laajennus. Juuson kanssa katseltiin eilen päivähoitokuvaa ja etsittiin sieltä kuvasta se jatkava hoitotäti. Kun kysyin, että muistaako Juuso kuka on E, Juuso sanoi, että ei muista. Kuitenkin sitten kun avasin albumin, osasi Juuso heti osoittaa "TUOTTA ON E!".

Eilen myös pakattiin Juuson hoitoreppu

Tänään olisi sitten vuorossa Joonan hoitorepun pakkaaminen ja uusi rompelaatikko pitäisi yhdessä Joonan kanssa askarrella.

Hirveä tarve selitellä.

Syksy lähestyy. Muutama ihminen on esittänyt ihan viattoman kysymyksen, että "Jääkö pojat sitten kotiin, kun vauva syntyy, vai jatkaako hoidosssa?".

Ja heti tulee ihan kamala tarve selitellä, että miksi tehdään, kuten tehdään. Pojat siis jatkavat päivähoidossa "kymppipäiväisinä". Eli ovat hoidossa n. kymmenen päivää kuukaudesta. Tai siis maksan kymmenestä päivästä, mutta mielestäni on parempi, että viikoissa säilyy joku rytmi, ja sen takia joinain kuukausina tulee sitten vain kahdeksan hoitopäivää. Päivät ovat myös lyhyempiä, eli klo. 9-15. (Kuntamme kuuluu niihin, joissa virikelapsille ei kuulu aamupalaa).

Kukaan ei ole tuominnut tai ihmetellyt ratkaisuamme. Oikeastaan enemmän on kuulunut niitä "no teidän tapauksessa kyllä ymmärtää hyvin, että pojat menee hoitoon". Miksi sitten tulee tarve selitellä ja perustella niin kamalasti?

Aika varmasti sen takia, että itestä tuntuu jotenkin pahalta pistää lapset hoitoon, vaikka itse on kotona. Vaikkakin vain kahdeksi päiväksi viikosta ja lyhemmiksi päiviksi. Ja vaikka meillä on kummankin kohdalle "ammattilaisen mielipide" asiasta.

Joonan kohdalla tilanne on jo aika selkeä. Puheongelmien takia Joona todellakin hyötyy päiväkodista. Itseasiassa psykologin lausunnossa sanottiin, että "Joona hyötyisi kokopäivähoidosta". Toteutuuko tämä, on nyt vielä kysymysmerkki. Mutta intensiivinen puheterapia ja päiväkoti ovat tehneet Joonalle jo nyt niin valtavan hyvää ja saaneet aikaan valtavan kehitysharppauksen, että siihen ei kyllä viitsisi nyt vuoden taukoa pistää. Joonalla kuitenkin on vielä ikätasoonsa monissa asioissa kirittävää ja kuitenkin se eskari häämöttää jo vuoden päässä.

Entä Juuso sitten? No iso syy on se, että Juuso rakastaa sen hoitopaikkaa. Toukokuussa, kun kävimme kardiologin kontrollissa, Juuso rupesi itkemään, kun tajusi, että sieltä mennäänkin suoraan kotiin,eikä sinä päivänä pääse hoitoon. Toinen syy Juuson kohdalla on motorinen kehitys. Kardiologin kanssa juttelin tästä päivähoitoasiasta ja oli kanssani samaa mieltä, että se toisten omanikäisten kanssa touhuaminen on Juusolle hyväksi. Siinä joutuu motoriikka koetukselle toisella tavalla, kuin kotona.

Näiden syiden lisäksi sitten tietysti myös vähän itsekkäät syyt. Pyöritän arkea yksin kahden vauhdikkaan leikki-ikäisen ja kohta vauvan kanssa. Kun pojat ovat hoidossa, saan pienen hengähdystauon välillä. Saan nukkua univelkoja pois, jos vauva sattuu olemaan sellaista sorttia, että sen kanssa onnistuu päiväunet. Saan kaksi päivää viikossa aikaa siivota ja pyykätä. Ja ennenkaikkea tämä järjestely antaa edes pientä toivoa siitä, että tällä kertaa voisi imettäminen onnistua. Juuson kohdalla suurin syy oli se, että ei ollut aikaa istua vauva sylissä ja opetella.

Ja kyllä. Vaikka pistänkin omat lapseni hoitoon, kohottelen silti vähän kulmiani niille perheille, jotka laittavat alle kolmevuotiaan lapsen joka päivä hoitoon vain sen takia, että pääsevät itse vähän helpommalla.

Hepuli ja lääkärikäynti

Tänään oli Joonalla aika kirurgian polille. Aamupäivän pojat olivat hoidossa ja itse kävin töissä pyörähtämässä. Alkaa näin viimisellä kouluviikolla olla omat hommat aika vähissä siellä. Autoin sitten eskariopea kantamaan yhden pöydän kellarista ja se onnistui ihan kivuttomasti.

Puolenpäivän aikaan sitten suuntasin auton kahden eri hoitopaikan kautta kohti keskussairaalaa. Pojat jaksoi kyllä ihailtavan hienosti odottaa, vaikka oltiin vartin verran etuajassa. Pojat katselivat kattoikkunoista ja kävivät koeistumassa monta tuolia. Juuso totesi, että ei näy autoa siitä ikkunasta. Lääkäri katsoi Joonan ja totesi tarkasteltavien asioiden olevan ihan kunnossa ja aikaisemmin puhutulta mahdolliselta leikkaukselta vältytään. Vuoden päästä uusi kontrolli sitten.

Jotain hyvin erityistä oli myös tällä kaupunkireissulla, nimittäin pojat pääsivät mäkkäriin. Ite muistin taas, miksi ei kyseisessä paikassa juuri koskaan käy, sen verran on kuraa se sapuska. Oikeasti pojat olisivat halunneet Pedrinakseen, mutta totesin, että sinne mennään sitten kun isikin on mukana, ettei sille tule paha mieli.

Kotiin tullessa otin totutusti postit laatikosta ja kun avasin kunnasta tuleen kirjeen sain hepulin samantien. Viranhaltijapäätös poikien päivähoitopaikoista ja siinä luki vastoin kaikkea, mitä oli sovittu, että Juusolle on myönnetty paikka eri ryhmikseen. Siis KOLMAS eri päivähoitopaikka alle kahden vuoden sisään. Vedin ihan kamalat kierrokset ja yritin soittaa miehelle. Ei vastannut. Seuraavaksi tasasin hetken hengitystä ja yritin soittaa päivähoidonjohtajalle. Ei vastannut. Pääsi itku. Sitten soitin äidille, että tää ei voi olla totta! Siinä vaiheessa jo sitten maha otti kierroksia ja tuli pari pitkää ja kipeähköä supistusta. Siinä samalla äidin kanssa puhuessa tuli mieleen, että tietäisköhän ne Juuson nykyisessä päivähoitopaikassa tästä jotain, sillä niiden kanssa on kokoajan puhuttu, kuinka Juuso jatkaa siellä syksyllä. Soitin sinne ja onneksi sain vielä sieltä hoitajan kiinni. Se sanoi heti, että ei pidä paikkaansa. Päivähoidonjohtaja oli jo sinne soittanut, että mulle on vahingossa lähetetty virheellinen päätös, että kun käyn Juuson hakemassa, niin sanoa mulle siitä. Korjattu päätös, joka on sen mukainen mistä on puhuttukkin, on jo postitettu. Huh. Kaikki hyvin siis.

Tän hepuloimisen voisi pistää tietysti kivasti raskauden piikkiin, mutta itselle se kertoo tällä hetkellä vain siitä millä tasolla stressi syksystä ja arjenhallinnasta on. Vastoinkäymisten sietokyky on aika alhaalla tällä hetkellä.

Huomenna sitten on suuntana taas keskussairaala. Vuorossa Juuson sydänkontrollia. Siitä laittelen sitten tuonne toisen blogin puolelle juttua.

Rompelaatikko

Joonan päiväkodissa lapset saavat kasata itselleen (yhdessä vanhempien kanssa) rompelaatikon. Se tarkoittaa pientä laatikkoa, mihin saa laittaa joitain pieniä tavaroita. Tästä oli puhetta jo silloin helmikuussa, kun Joona vaihtoi hoitopaikkaa, mutta jotenkin asia pääsi unohtumaan. Viime viikolla kuitenkin Joona sitten rupesi puhumaan, että hänkin haluaa rompelaatikon ja sinne pikkuautoja. Kerätiin yhdessä tavarat, mitä rompelaatikkoon laitetaan ja kirjoitin sitten laatikkoon listan sisällöstä.

Tein Joonalle rompelaatikon yhdestä LivBox-laatikosta. Saapa nähdä kauanko kestää tuollainen pahvinen laatikko pikkujäbän menossa mukana.

Hoitopäivä

Ensimmäinen päivä uusissa hoitopaikoissa takana. Pienempi ei meinannut aamulla ehtiä heitä sanomaan, kun oli niin kiire leikkimään. Päivä olikin mennyt todella hienosti. Kuulemma ei olisi uskonut, että vasta ensimmäistä päivää on. Ihan oli ollut kuin olisi jo pidempään kuulunut porukkaan. Mutta sellainen se on. Se tulee ja ottaa homman haltuun. 

Myös isommalla oli päivä mennyt hyvin. Vähän varovaisemmin se hoitoon jäi ja hakiessa juoksi syliin. Ensin ei halunnut kertoa hoitopäivästä yhtään mitään, kiukutella vain ja olla sylissä. Illalla poika jos kertoili millaista peliä oli siellä pelannut ja pojasta, jolla oli käsi kipeä, kun se oli pudonnut sängystä.

Iltapäivällä oli aika väsynyttä sakkia täällä ja pötköteltiin sitten sohvalla kaikki kolme katsoen lastenohjelmia. Sitten pojat päättivät ottaa huovan parempaan käyttöön ja yhteistuumin järjestivät piknikin olkkarin lattialle. Isompi haki ihan itse heille pipareita ja mehua. 

Uudet tuulet

Kulunut viikko on ollut aika raskas. En olisi vielä viikko sitten tiennyt, että tällaisen myllytyksen käyn tässä muutamassa päivässä läpi. Ihan naurettavuuksiin menneiden vaiheiden, tuntikausien itkemisen ja monen monituisen keskustelun jälkeen ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että molemmat pojat vaihtavat hoitopaikkaa. Mun isot pojat tarvitsevat jo isommat ryhmät kasvun ja kehityksen tueksi. Ja perhepäivähoitaja hengähdystauon. Olisin kyllä itse toivonut niiden isompien ryhmien sijaitsevan samassa paikassa. Mutta nyt ei enää auta murehtia mennyttä, vaan täytyy katsoa eteenpäin. Mennään kevät näin ja syksyllä sitten pienempikin menee päiväkotiin.

Torstaina käytiin tutustumassa isomman kanssa päiväkotiin. Hienot tilat täällä kyllä on. Onkin jännä paikka pojalle olla ensimmäistä kertaa porukan pienin. Pikkasen tuntuu poikaa maanantai jännittävän.

Pienemmän kanssa käytiin tutustumassa ryhmikseen eilen. Poika sai heti leikkikaverin vähän vanhemmasta pojasta ja ei olisi halunnut lähteä kotiin ollenkaan.

Molemmissa paikoissa työntekijät tuntuivat tosi kivoilta. Päiväkodilla erän vanhempi työntekijä esitteli itsensä ja sanoin sitten hänelle, että "nyt tuli tuttu naama, mutta en vain muista mistä". Nainen nauroi ja sanoi, että samoin. Sitten kun hetki siinä pyöriteltiin niin selvisi, että tämä nainen on ollut minulle eskariopena silloin 22 vuotta sitten.

Pienemmän ryhmis sijaitsee toisen ryhmiksne naapurissa. Nämä kaksi ryhmistä käyttävät samaa aidattua pihaa ulkoilemiseen. Tämä toinen ryhmis on ollut poikien varahoitopaikka, eli vaikka itse ryhmis on pienemmälle outo paikka, ovat lapset ja hoitajat tuttuja. Kun hoitajat olivat kertoneet lapsille, että Juuso tulee maanantaina olivat lapset muistaneet heti kenestä on kyse. Olipa joku kysellyt, että "Tuleeko Joonakin?".

Hyvillä mielin siis lähdetään maanantaina miettimään, että missäs järjestyksessä nyt pitääkään paikat kiertää, että ehtii viedä molemmat ja ehtii töihinkin ajoissa...