Kesä. Monta vuotta tämä oli se hetki, jota oli odotettu. Kesäloma oli alkanut ja kouluvuosi jäänyt taakse. Suvivirret hoilattu ja todistukset saatu. Joihinkin vuosiin liittyi enemmän, kuin toisiin. Niihin, jotka tarkoittivat jonkun vaiheen päättymistä ja jonkun uuden alkua. Tiedättekö se hirvittävä haikeus ja kihelmöivä jännitys, mikä oli kutosen ja ala-asteen jäädessä taakse, kun kesän tuolla puolen siinsi viimein se suuri ja loistava yläaste! Tai sinä keväänä, kun sai pistää lukion oven kiinni viimeistä kertaa. (Vaikka itselläni ne lätsäbileet olikin joulukuussa). Tässä kesän alussa on meidän perheen kohdalla jotain samaa sillä sain torstaina puhelun. "Sinut on valittu kuntamme määräaikaiseksi koulunkäynnin ohjaajaksi ensi lukuvuodelle. Otatko paikan vastaan?". Otanhan minä. Se tarkoittaa viimeistä kesää kotiäitinä. Yhden aikakauden loppua. Haikeutta ja luopumista.
Syksyllä on myös lapsilla edessä ihan uudet tuulet. Perheemme siirtyy ihan uuteen aikaa, sillä tästä eteenpäin Joonan asioista ei keskustella enää kelton ja päivähoidonjohtajan kanssa, vaan eskariopen ja koulun erityisopettajan. Meidän kunnassamme eskarit eivät toimi päiväkodeissa, vaan koulujen yhteydessä. Edessä ei ole, monien muiden tapaan, viimeinen päiväkotivuosi vaan enemmänkin ensimmäinen kouluvuosi. Tuolla samassa koulussa tulee ensi syksystä alkaen olemaan joku meidän pojista seuraavat kymmenen vuotta.
Myös Juuson ja Justuksen kohdalla edessä on uudet kuviot. Justus menee ensimmäistä kertaa hoitoon ja Juusolla vaihtuu hoitopaikka, sillä ryhmis, jossa Juuso on tähän asti ollut,sulkee ovensa. Pitkään mietin, mikä olisi se paras vaihtoehto meidän pojille. Päiväkoti vai ryhmis? Perhepäivähoito on aikaisempien kokemusten perusteella poissuljettu vaihtoehto. Itse tulin sitten siihen lopputulokseen, että ehkä se pienempi ryhmä voisi kuitenkin olla parempi vaihtoehto noin pienelle. Laitoin päivähoitohakemukseen sitten vaihtoehdoiksi kaksi eri ryhmistä ja päiväkodin.
Toukokuun alkupuolella oli sitten postilaatikossa päätökset: Päiväkotiin kaikki kolme. Justuksesta tulee syksyllä Peukaloinen, Juusosta Satakieli ja Joona jatkaa aamupäivät Tinttinä. Täällä siis aamupäivähoito on järjestetty päiväkotiin. Todella positiivinen juttu on se, että kahteen paikkaan kuskaaminen loppuu viimein. Vaikka eri ryhmissä tulevatkin kaikki pojat olemaan saan sentään aamuisin kuskata kaikki saman katon alle. Todella positiivista on myös se, että talo on tuttu ja hoitajat ihan huippuja. Ainoa mikä mietityttää on päiväkodin ryhmistä isompi ryhmäkoko. Lueskelin tässä myös
Our Journey-blogin Tanjan pohdintaa vastaavien kysymysten äärellä. Tanja oli ollut todella tyytyväinen tekemäänsä valintaan. Toivon, että itsekkin voin vuoden päästä katsoa taakse päin kulunutta vuotta yhtä positiivisella mielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti