Kuukauden blogi 2: Karoliina Kilpikonna

Ruokajuttuja ja kaikenlaista muutakin löytyy Karoliina Kilpikonnan blogista

http://karoliinakilpikonna.blogspot.com/

Tallinnan reissu

No niin jos nyt vaikka saisi aikaan kirjotella pikkasen tosta meidän reissusta.

Torstaina vietiin aamupäivästä muksut mummolaan, haettiin Juuson kummisetä kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä.

Ajeltiin tuosta Jyväskylän kautta, kun miehellä oli yksi työjuttu hoidettavana. Nähtiin kyllä taas, kuinka mies on huomattavasti parempi arvioimaan matkoihin kuluvaa aikaa. Olin ihan varma, että meille tulee vielä kiire. Vähän Jyväskylän jälkeen huomasin takissani jotain tahmaa. Ihanainen Joona oli päättänyt maustaa äidin takkia suklaakastikkeella. Onneksi se lähti ihan vedellä huuhtelemalla pois. Takki kyllä oli sitten ihan märkä.

Miehen harrastus on osoittautunut yllättävän käytännölliseksi ja hyödylliseksi, sillä tälläkin kertaa siitä oli reissussa apua. Saatiin jättää auto Espooseen miehen harrastekaverin pihaan ja tää kaveri kävi vielä heittämässä meidät satamaan. Ehdittiin pikkasen kattella siinä Helsinkiäkin. Ja vähän aikaa katsella kun tyypit pomppi tornista alas. Sieltä lensi mm. Teräsmies!

Mua ei saisi kyllä pomppimaan narunjatkoksi kirveelläkään. 

Ilta menikin sitten Viking Line XPRS-laivalla kierrellessä. Laiva oli jo illalla Tallinnassa, mutta yövyimme laivalla.

Aamulla herätys 6:15 ja aamupalalle. Aamupalan jälkeen kamppeet kasaan ja kaupunkia kiertämään. Ensin mietittiin, että pitäiskö koittaa jostain ettiä vähän parempi kartta, mutta kun aikaisemmin oltiin kuitenkin katsottu, että hotellimme sijaitsee hyvin lähellä Sokos Hotel Virua, niin päätettiin sitten suunnistaa sen mukaan. Eikä me lopulta sitten kovin pahasti harhaan käveltykkään. Baltic Hotel Vana Viru oli siitä jännittävä, että sinne oli kulku takapihan kautta.

 Hotelli kuvassa tuo harmaa tuossa mustan ja keltaisen välissä. Tässä sitten näkymää hotellilta kaupungille päin. Valkoinen rakennus keskellä kuvaa on Sokos Hotel Viru.

Jätettiin laukut säilöön ja lähdettiin tutkailemaan Tallinnaa. Ensimmäisenä suunnattiin Virukeskukseen, jossa ei ollut vielä mitään auki. Ysin aikaan saatiin sitten aamukahvit. Virukeskuksen kiertelemisen jälkeen lähdettiin sitten tutkailemaan vanhaa kaupunkia. Sieltä löytyi mm. masiina, jolla sai tehtyä viiden sentin kolikosta onnenamuletin. Kolikko sisään ja sitten pyöritettiin kahvaa ja masiina oli tehnyt kolikosta soikion.

Keskeltä vanhaa kaupunkia löytyi tori

Toriaukio oli nimeltään Raekoja Plats. Eli varmaan vähän niinkun Raatihuoneen aukio? Vähän joka nurkalla tuli tyyppejä jakamaan lappusia "tulkaa meille syömään". Hieman nauratti kun siinä 10:45 tultiin kehottamaan aamupalalle. Joo, no aamupala oli tosiaan syöty jo silloin 4,5 tuntia aikaisemmin.

Käytiin syömässä paikassa nimeltä Mad Murphy's  Irish Pub & Grill.

Sen jälkeen suunnattiin kulkumme sitten kapeita katuja ja mukulakiviä ylöspäin. Matkalla näkyi mm. tällainen

Tällä reissulla jäi nyt kyllä sitten tuo elävä olut kokematta.

Hauska katusoittaja lauleli yhdessä kadunkulmassa

Käytiin kurkkimassa näköalapaikkoja

Ja vessaa etsiessä tuli vastaan hauska puu

Vessa oli kyllä sitten niin törkyinen, että totesin sen nähtyäni vain, että voin kyllä odottaa.

Kiertelyiden jälkeen käytiin kattomassa vähän Olumpialaisia yhdessä pubissa. Sieltä löytyi sitten myös sellainen vessa, missä ilkesi käydä.

Sen jälkeen kello alkoikin olla jo sen verran, että päästiin hotellihuoneeseen. Koko aamun ja aamupäivän kävelemisestä oli fiilis sen verran väsynyt, että taidettiin siinä kaikki kolme sitten nukkua vähän päiväunia. 

Päikkäreiden jälkeen alkoi sitten tuliaisten metsästys lapsille. Lähdettiin sitten toiseen suuntaan. Oopperatalon pihassa oli hauskat puomit

Kun Joonalle oli löytynyt se mitä etsittiin, palattiin hotellille. Tai siis miehet palas ja mä kävin sillä aikaa katsomassa josko vaikka löytäisin Seppälästä paidan. Olin tosiaan pakannut vahingossa mukaan monta t-paitaa ja vain yhden pitkähiaisen. No en löytyänyt.Sen jälkeen käytiin ostelemassa vähän postikortteja ja siitä suunnattiin sitten syömään. Käytiin syömässä edelliseltä Tallinnan reissulta tutuksi tulleesssa Tommi Grill-paikassa. Siinä syömisen ohessa sitten kirjoteltiin niitä kortteja ja ilmeisesti ainakin yhden kortin tekstistä oli jäänyt oleellisia lauseita pois. Se on kun ei osaa keskittyä kahteen asiaan samanaikaisesti.

Illalla sitten Hotellin kautta yökerhoon ja allekirjoittanut kärsi sitten todella suurta tuskaa aikaisemman postauksen kauniiden kenkien takia. Jos on kävellyt jo aivan koko päivän, ovat uudet korkkarit jalkojen itsemurha. Yöllä kotiuduttiin hotelliin Hesburgerin kautta. Sattu olemaan matkalla. Oli jotenkin silmiinpistävää, että vielä kahden aikaan yöllä kukkakaupat olivat auki. Sekin oli aika silmiinpistävää, että porukka ei ollut mitenkään älyttömästi humalassa. Yössä liikkuva kansa oli huomattavasti paljon paremmassa kunnossa, kun mitä porukka on samaan kellonaikaan Suomessa.

Aamulla sitten heräsin kyllä jonkun puhelimen herätykseen, mutta jatkoin vain tyynesti unia. Joskus pari tuntia myöhemmin sitten noustiin ja suunnattiin aamupalalle. Siitä sitten kamppeet kasaan ja Super Alkon kautta laivaan. Aika pienet oli meidän tuomiset kyllä. Miehen kanssa naureltiin, et meillä on tällanen alkoholiongelma, kun melkein kaikki viimetalvena tuodutkin ovat vielä juomatta.

Paluumatka sujui edelliseltä reissulta tutuksi tulleella Baltic Princess-laivalla. Sieltä saa muuten ihan sairaan hyvää tummapaahtoista kahvia.

Laivamatka menikin sitten taas urheilua kattoessa ja palloillessa. Tehtiin myös hienoa taidetta

Mainoslaiva seilailee mainosmeressä.

Paluumatkalla oli jälleen iloa miehen harrastekavereista, kun päästiin tällä kertaa toisen tyypin kyydissä satamasta automme luo.

Jännitystä kotimatkaa toi sitten se, kun autosta katos jarrut... Mutta turvallisesti ja ehjinä päästiin kaikki kotiin. Reissusta jäi kyllä kaikin puolin hyvä fiilis ja kovin tuli tarpeeseen tollanen pieni irtiotto arjesta.

Kuukauden blogi: Kaunis pieni elämä

Jos olisi satumaailma, missä kaikki olisi ihanaa ja kaunista, se näyttäisi varmaan samalta kun Kaunis Pieni Elämä

http://kaunispienielama.blogspot.com/

Valheen lyhyet jäljet

Piti kirjoittaa tänään jostain ihan muusta. Mutta ne ihan muut tekstit jääkööt vielä huomiselle ja ylihuomiselle.

Esittelin aikaisemmin kuukauden blogina Minttiksen blogin. Olen seurannut sitä pitkään. Kun seuraa jotain jonkun ihmisen blogia pitkään, alkaa tuntua, että tuntisi sen ihmisen. Olen seurannut Minttiksen blogia varmaan puolitoista vuotta tai jotain. En muista ihan tarkasti. Siinä ajassa on ehtinyt  myötäelää tekstien välityksellä monia juttuja. Minttiksen paloa ja halua kirjoittaa, unelmaa tulla ihan oikeaksi kirjailijaksi. Jotenkin nyt sitten tämä uutinen siitä, kuinka Minttiksen Enkeli Elisa-projekti on pikkaisen enemmän fiktiota, kun on annettu ymmärtää, vie jotenkin kaikelta pohjan. Kuten kaveri asian ilmaisi, että Minttis on nyt vähän niin kun dopingia käyttäny urheilija. Tosin tästä ei selvitä ihan kilpailukiellolla. Todella moni eli tosi vahvasti tota Enkeli Elisan tarinaa. Miksun ja Riikan kirjoitukset olivat todella koskettavia. No nyt kun tietää, että ne eivät ole totta, niin esim. tämä seuraava pätkä näkyy kyllä aivan uudessa valossa:

Mulle Minttis on aina selviytyjä. Mä en ollu niitä pahimpii kiusaajii, mut mä olin mukana. Mä tiedän, et Minttiksellä oli kovaa koulus ja kovaa sen jälkeenkin, mut nyt se loistaa. Mä oon tutustunu moneen Minttiksen kaveriin ja kaikki on samaa mieltä. Siinä on ihminen, jolle voi sanoo mitä tahansa ja se saa huonoimmanki päivän näyttämään paremmalta. Meistä jokaisella pitäs olla oma Minttis (mä tiedän Minttis, et sä murmutat siel nyt, se kuuluu tänne asti). Pistäkää nimi mieleen. Tästä tytöstä me tullaan vielä kuulemaan, iha niin ku Juha Tapio laulaa.
 - miksu

Elisan tarina olisi ollut ihan tarpeeksi koskettava, vaikka ihan rehellisesti ja avoimesti olisi kerrottu sen olevan fiktiota, monesta tositarinasta yhteennidottua tekstiä. Kuitenkin niin moni olisi siihen voinut samaistua. Nyt ne, jotka samaistuivat ja myötäelivät, tuntevat itsensä petetyiksi.

Hyväkään asia ei toimi, jos sitä ajetaan väärillä keinoilla.

Odotuksia

No niin. Mä oon nyt MONTA päivää odottanut, että saisin tulla hehkuttamaan tänne uutta iltapainoa. Mutta kun ei. Aina se pahuksen puntari näyttää illalla x6,0. No joo on matalin iltapaino sitten tämän projektin, mutta silti. Matalin aamupaino tälle projektille saatiin toissapäivänä, kun puntari näytti x5,4! Ja sehän on sitten niinkun neljä kiloa vähemmän kun mitä korkein iltapaino. Ja siihenhän verrataa, että tulis hyvä mieli.

Olin tänään myös aktiivinen ja kävin oikein kuultaa pyörälenkillä.Het kuulkaa 4,8km tuli matkaa. Ja se on paljon se, kun ottaa huomioon, että vuoden 2006 jälkeen olen ajanut pyörällä kolmesti. Reisissä tuntui aika karusti ylämäet. No joo, tämänkin urheilusuorituksen sitten vesitin syömällä miehen seuraksi lihapiirakan. Että se siitä...

Muita odotuksen aiheita, on ollut kengät. Löysin netistä ihanat. Ne jäi kummittelemaan mieleen ja niitä piti käydä kattomassa monta kertaa. Ja lopulta sitten annoin itelleni luvan ostaa ne. Ensin arvioin kokoni väärin, mutta vaihto sujui kivuttomasti ja isommat olikin sitten ihan hyvät. Nämä siis KipKop Storesta.

Niin ja onhan tässä myös odotettu sitäkin, kun huomenna lähdetään käymään Tallinnassa. Sieltä varmaan sitten jotain kännykkäpikapäivityksiä tulossa.

Sindy

Meille muutti sunnuntaina uusi asukas. Pieni kissa nimeltä Sindy. Tai "pikkukissa Sinsi" kuten JooJoo sanoo. JooJoo tykkää pienestä kissasta ihan valtavasti ja vähän väliä kuuluu "pikkukissa Sinsiii missä oleet". Syliin pitää Sindy saada monta kertaa päivässä. Isommat kissat suhtautuvat edelleen hyvin varauksella. Rääpäle mökötti kolme päivää saunan nurkassa. Vieläkin täällä sähistään puolin ja toisin, mutta samalla ruokakupilla voi jo ainakin Smirre ja Sindy käydä samaan aikaan.