36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia

 Seuraavana Sata Kirjaa- lukulistallani oli Kolme muskettisoturia. En ole ilmeisesti laittanut mihinkään ylös, milloin olen saanut tämän kirjan lukemisen valmiiksi. Ehkä joskus 2020 vuoden aikana. Aluksi kyllä näyttä siltä, että tämä ei valmistu koskaan. Vanhan kielen lukeminen oli työlästä ja tuntui, ettei kirjassa oikein tapahdu mitään mielenkiintoista. Ehkä seikkailukirjat eivät vain ole se kaikken omin genre minulle. Kuitenkin jossan vaiheessa huomasin tempautuvani tarinaan mukaan ja tapahtui sama, kuin Sinuhe egyptiläisen kanssa, että kirjan kieleen alkoi tottua. 

Ihan lukemisen arvoinen kirja.

Sata kirjaa: 35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon

 Blogi on hiljentynyt, mutta Sata kirjaa-projekti on jatkunut koko tämän ajan. Kirja numero 35 on luettu jo toukokuussa 2018, joten muistikuvat eivät ole ehkä aivan sieltä tarkimmasta päästä. Tämä kirja jäi kuitenkin mieleen. Mutta valitettavasti tällä kertaa siitä, että kirja oli todella raskasta luettavaa. Muistaakseni siinä kirjoittaja pomppii aikamuotojen välillä puhuen hetkittäin tapahtumista nykyisyyteen sijoittuvana ja välillä menneisyyteen. Kirja-arvosteluissa tätä kirjaa kuvataan "mukaansatempaavaksi" ja "toiminnantäyteiseksi", mutta itse en kyllä kokenut missään vaiheessa tempautuvani yhtään mukaan. Kirja menee omassa lukemistossani lähikka kategoriaan "kivireki".