perjantai 26. helmikuuta 2016

Ammattikasvattajana omassa arjessa

Humanistinen-ja kasvatusala. Sitä olen opiskellut ja sellaiselta alalta AMK-tasoiset paperit käteeni saanut kuusi vuotta sitten. Jos suutarin lapsella ei oo kenkiä, niin ammattikasvattajien ei ehkä pitäisi lisääntyä ollenkaan.

Vaikka töissä on jotenkin helppo ajatella miten asiat hoidetaan, on jostain syystä paljon vaikeampi nähdä lähelle ja itseluottamus rapisee kummasti omien mukuloiden kohdalla. Kun läteen lyödään diagnoosinippu, ei voi olla miettimättä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. JooJoon aikaisempi puheterapeutti sanoi usein, että olen tehnyt hyvää työtä lasteni kanssa. Se on lause, jonka varmasti jokainen vanhempi haluaa kuulla.

Tässä taannoin pääsin työni puolesta kuuntelemaan luentoa siitä, mitä lapsi ja nuori tarvitsee hyvään kasvuun. Täytyy sanoa, että Jari Sinkkosta oli ihan yhtä mukava kuunnella, kuin hänen kirjojaan on lukea. Opiskeluaikana kun tuli luettua melkoinen nippu herran kirjallisuutta. Luennolla käsiteltiin aika paljon samoja asioita, mitä täällä Ylen jutussa.

Netti on pullollaan keskustelua siitä, millainen vanhemman pitäisi olla, jotta lapsesta kasvaisi täysipäinen tyyppi isona. Imettää pitää ainakin kouluikäiseksi asti ja sen jälkeen syöttää pelkkää itse kasvatettua luomua ja tottahan pitää koti kiiltää, raskauskilot karistaa parissa kuukaudessa ja miehen kanssa viettää parisuhdeaikaa, mutta lasta ei saa jättää hoitoon. Vaatteiden on oltava kauniita ja kalliita ja sama mitä teet, traumoja se ipana tulee saamaan kuitenkin.

Sinkkosen luennon jälkeen itsellä oli aika huojentunut olo. Tämän kaiken netistä luettavan vaatimustulvan keskellä on ihanaa, että joku muistuttaa kuinka tärkeintä on kuitenkin se, että ne perusasiast ovat kunnossa. Lapsilla on ruokaa, tarkoitukseen sopivat vaatteet ja ne saavat riittävästi unta. Lasten kanssa tehdään asioita ja niiden kanssa jutellaan. Johdonmukaisesti kielletään, kun siihen on aihetta ja suuttuakkin saa. Niin lapset kuin vanhemmatkin.

Ehkä näistä meidänkin muksuista kaikesta huolimatta kasvaa lopulta ihan täyspäisiä isoja ihmisiä.
Iltalukemista itselle

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Pikkuinen ylläri

Tällä hetkellä näyttää vähän siltä, että työt haittaavat harrastuksia, mutta yritän nyt kuitenkin edes kerran viikossa ehtiä tätä blogia päivittämään.

Eilen pääsimme yllättämään erään ystävämme pienimuotoisilla babyshowereilla. Etukäteen olimme pyytäneet ystävän miestä ottamaan heidän lapsensa ja lähtemään mummolaan, jolloin ystävämme luuli saavansa rauhallisen kotipäivän opiskeluiden merkeissä. Yllätys olikin sitten aika melkoinen kun ovikello soi ja oven takana olikin ystävän sisko ja me kolme kaveria. Alkujärkytyksen jälkeen oli kuulemma oikein kiva ylläri.

Lahjaksi pienelle ompelin omalla kaavalla pipon ja tumput sekä Noshin leggarikaavaa mukaillen housut. Kankaiksi valitsin PaaPiin trikoota. Tein pipon ja tumput tuplakankaasta, jotta niitä olisi parempi käyttää kevätvauvalla. Pipon voi myös halutessaan kääntää, jos jompi kumpi kankaista miellyttää enemmän silmää.



maanantai 15. helmikuuta 2016

Vapaa-aikanani minä kirjoitan kirjeitä

Kirjoittaminen on minulle luonteva tapaa jäsentää ajatuksia. Tietokoneella kirjoitan nopeasti. Oikeastaan melkein yhtä nopeasti kuin puhun. Tällaisen nopean kirjoittamisen lisäksi pidän myös hitaammasta lähestymistavasta. Blogin kirjoittamisen lisäksi harrastan kirjoittamista toisessakin muodossa. Pitkäaikaisin harrastukseni on nimittäin ihan perinteinen kirjeenvaihto. Mikään ei voita perinteistä etanapostia. Vaikka tuo armas posti meinaakin tehdä tästä harrastuksesta koko ajan vain kalliinpaa jatkuvilla postimaksujen korotuksilla.

Olen aloittanut kirjeenvaihdon jo joskus 1994, kun opin lukemaan ja kirjoittamaan. Ensin kirjoittelimme kirjeitä naapurin tytön kanssa. Joskus ala-asteen aikana kuitenkin sitten aloitin kirjeenvaihdon muutamien muidenkin kanssa. Kirjeenvaihtoharrastus kulki mukana alakoulun jälkeen vielä yläkoulu- ja lukioajan. Joskus AMK-aikana sitten hiljalleen olivat kaikki kirjekaverit pudonneet matkasta ja harrastukseen tuli parin vuoden tauko. Joskus 2007 tai 2008 kuitenkin innostuin hommasta uudestaan ja etsin netistä kirjeenvaihtoilmoituksia. Nykyään minulla on kymmenkunta kirjekaveria.

Saapuneet kirjeet säilytän hyllyn päällä servettitelineessä. Siinä ne pysyvät hyvin saapumisjärjestyksessä ja tulee sitten vastattua samassa järjestyksessä. Harvoin on näin isoa "rästipinoa", pyrin vastaamaan parissa viikossa.
Joskus silloin "ysärillä" oli kirjepapereiden hankkiminen helppoa. Jokapaikastahan niitä myytiin. Nykyään harrastus on harvinaisempi ja sitä myöten kirjepapereiden hankkiminen on haastavampaa. Joku lehtiö tuleekin ostettua sitten aina jos vain jossain vastaan tulee. Aika paljon kuitenkin ostelen kirjepapereita facebookin "Kirjepapereita myyhään ja vaihdetaan"-ryhmän kautta. Useat harrastajat tilaavat papereita ulkomailta.
Kirjepapereita parempi valikoima onkin sitten kaikenlaisia teippejä, joilla suljen kirjekuoret. Esimerkiksi Teippitarhalla on aika hyvät valikoimat kaikenlaisia teippejä. Teipeillä ja tarroilla saa myös koristeltua ihan tylsän valkoistakin paperia kirjeenvaihtoon käytettäväksi. Teippien ja postimerkin lisäksi liimaan kirjekuoreen yleensä osoitetarran. Moni paikka niitäkin myy, mutta omani olen tainnut tilata joskus muutama vuosi sitten Vistaprintiltä.
 Kynän valitsen yleensä paperin mukaan. Jos mahdollista, tykkään kirjoittaa kuitukärkikynillä. Ohuemman paperin kanssa valitsen sitten kuitenkin kuulakärkikynän.

Jos kirjeenvaihto kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan Facebookissa toimiviin "Etanapostin ystävät" ja "Kirjeenvaihto"-ryhmiin.

Vapaa-aikanani minä kirjoitan kirjeitä. On ihanaa kun postilaatikosta löytyy jotain muutakin kuin mainoksia ja laskuja!

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävänpäivä-arvonnassa voitti...

Jälleen on arpalaput kerätty kuppiin ja yksi lappunen sieltä nostettu. Tällä kertaa onnettarena sai toimia Rekkakuski.
Tällä kertaa onni suosi Hannea Järven rannalla. Onneksi olkoon!

perjantai 12. helmikuuta 2016

Onko ensin muna vai kana?

Blogin kirjoittaminen on päätynyt ongelmaan. Minulla on monta hommaa kesken, jotka vievät aikaa blogilta. Pitäisi tehdä projekteja valmiiksi. Mutta silloin blogi ei päivity. Mutta jos käytän iltoja blogin päivittämiseen, en saa valmiiksi hommia, mistä blogissa kertoa. Laitanpa siis tähän väliin vain vähän kuulumisia.

Tämä viikko onkin ollut vallan historiallinen tässä perheessä. Nimittäin Rekkakuski on saanut kokeilla miltä tuntuu olla osa-aikakoti-isä. Sain viime viikolla aika yllättävät puhelun. Minulle tarjottiin koko loppukevääksi osa-aikaisia töitä sieltä koululta, missä olin sijaistamassa ennen joulua. Tai oikeastaan sen alakoulun lisäksi lukujärjestyksestä löytyy myös yläkoulun tunteja. Jotenkin tuo, että käy muutaman tunnin töissä joka päivä, antaa virtaa koko päivälle ihan toisella tavalla.
Pojat innostuivat hiihtämisestä siinä määrin, että kelien vielä salliessa kävimme useamman kerran ladulla harjoittelemassa. JooJoolta homma alkaa jo sujua vallan mallikkaasti ja urheiluun vähintäänkin epäluuloisesti suhtautuva JuuJuu totesi, että "Kyllä tämä aina jalkapallon voittaa". Kun tuli nämä lämpimät kelit, ollaan sitten tehty pihalle lumiukkoja ja lumilinnaa.


Pari ompeluprojektia on nyt työn alla, liikuntaa olen saanut harrastettua jonku verran (sietääkin, sillä imetyksen loputtua kropassa tapahtui pullataikina-efekti) ja sainpas pistettyä eteenpäin tuota tuulikaapin remppaakin. Ehkä siitä saadaan tässä vielä jonkunlainen toimiva kokonaisuus. Samalla on jo suunnitteilla eteisen maalaaminen ja JooJoo valitsi jo väriksi siihen Tikkurilan Tunne Väri-värikartalta värin nimeltä Herkkusieni. Haettiin muutama muukin värilastu kotiin tarkemmin tutkittavaksi, mutta minä alan kyllä kallistua tuon Herkkusienen kannalle.

Arvontaan on vielä aikaa osallistua vajaan vuorokauden verran. Teidät vastauksia on ollut kyllä niin mukava lukea! Vielä taitaa pari vastausta siitä paristakymmenestä puuttua. Arvonnan kautta olen saanut blogiin myös muutaman uuden lukijan: olette lämpimästi tervetulleita seuraamaan meidän sakin kohellusta.

perjantai 5. helmikuuta 2016

Ystävänpäivä-arvonta

Ensi viikolla vietetään ystävänpäivää ja sen kunniaksi ajattelin arpoa pienen kenkälaatikollisen kaikenlaista kivaa omaksi ja vaikka jonkun ystävän iloksi.
Laatikko sisältää teetä, askartelumateriaalia, kirjepaperia ja kuoren, väritettäviä kortteja, lyhdyn, 4kpl Party Liten tuoksuttomia tuikkivia sekä itse tehdyn korusetin ja nipun kortteja. Jokaista viittä vastausta kohti ostan jonkun uuden jutun laatikkoon yllättämään. Eli mitä useampi vastaus, sen enemmän yllätyksiä.


Arvontaan voit osallistua kertomalla tämän postauksen kommenttikenttään, miksi juuri sinun ystäväsi on aivan paras. Voit myös kertoa pienen tarinan tai sattumuksen ystäviisi liittyen. Lisäarvan saat olemalla rekisteröitynyt lukija ja toisen lisäarvan tykkäämällä Facebook-sivusta. Muista laittaa vastauksen mukaan toimiva sähköpostiosoite sekä kertoa, kuinka monella arvalla olet mukana.

Vastausaikaa on ensi perjantaihin klo. 20 asti 
ja arvonnan voittaja selviää ystävänpäivänä 14.2.2016