Paska vuosi

"Paska vuosi" totesi rekkakuski. Olen kyllä ihan samaa mieltä. Kulunut vuosi on ollut toiseksi raskain ikinä. Tätä pahempi on ollut vain 2011. Mitäpä tässä vuoden aikana on sitten oikein tapahtunut?

Tammikuussa oli kamala tsemppi päällä terveemmän elämän suhteen. Löytyi jopa liikunnan ilo. JustJust oppi kääntymään ja sai maisteltavakseen ensimmäiset kiinteät ruuat.

Helmikuu kiteytyi aika paljon tähän kuvaan:

Helmikuu ja maaliskuu olivat blogissa aika hiljaisia. Etukäteen oli huoli ja murhe. Perheemme seilasi jälleen Helsingin ja Pohjanmaan väliä ja eli hetki kerrallaan erilaista arkea Mäkkäritalossa. Mutta JuuJuu on pieni urhea taistelija ja selvisi tästäkin. Vaikka huonekaveri sai RSV:n ja tuliaisena Helsingistä tuli norovirus. Helsinginreissun seurauksena jo hyviä öitä nukkunut JustJust alkoi heräillä öisin tunnin tai kahden välein.

Huhtikuussa puraisi ompelukärpänen ja sille innolle ei ihan heti oo loppua näkymässä. Harmi vain kun aikaa on niin vähän. Toukokuussa pamahti päälle sitten ihan totaallinen väsymys. JustJust valvotti yöt ja edellisistä täysistä yöunista alkoi olla hiljalleen 10 kuukautta. Ja kuten jokaisella JuuJuun leikkausreissulla henkinen väsymys ja paineen purkautuminen tuli taas parin kuukauden viiveellä. Väsymys alkoi jo näkyä arjessa selviämisenä. Kävelin päin seiniä ja pudottelin tavaroita. Likaiset astiat keräsin tiskikoneen sijaan jääkaappiin (ystäväni totesi tässä vaiheessa, että haiseehan ne siellä vähemmän). JuuJuun 4v neuvolassa sain sitten suuni auki ja kerrottua, että nyt väsyttää vähän liikaa. Saimme kotipalvelutyöntekijän käymään meillä jo seuraavalla viikolla. Tätä apua meidän perheelle on jatkettu nyt koko syksyn ja se on ollut ihan korvaamatonta!

Kesällä juhlittiin pikkuveljeni häitä ja blogissa olikin sitten todella hiljaista. Heinäkuun ainoa postaus käsitteli lähistöllä sijainneen alakoulun pihavaraston polttamista.

Elokuu toi mukanaan uusia tuulia. JooJoo aloitti eskarin ja JuuJuu siirtyi ryhmiksestä päiväkotiin. JooJoon huoneen remppakin valmistui. Syyskuussa pääsin mukaan Onni Blogieihin. Lokakuussa talomme valtasivat pikkukissat. Niistä täällä pyörii enää viimeinen, Neiti C, joka lähtee lauantaina uuteen kotiinsa. Kaikki söpöt karvapallerot saivat siis hyvän kodin itselleen!

Marras- ja joulukuu tuntuvat menneen vain ohi tässä sivussa. Joulukuussa kävin pari viikkoa vähän tekemässä töitä, kun tein kahden viikon mittaisen sijaisuuden. Joulukuussa selvisi myös, että ensi vuosi tarkoittaa todellakin tässä perheessä uusia tuulia, sillä rekkakuski sai kenkää. Tarkemmin sanottua, myytiin auto alta, joten joululahjaksi posti toi ilrisanomisilmoituksen ja työtodistuksen. Kun vielä aatonaattona hajosi pyykkikone, alkaa tuntua taas siltä, että tästä ei ole suunta kuin ylöspäin.

Mutta nyt lähden kauppaan ja sitten valmistaudutaan ottamaan vastaan uusi, parempi vuosi!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKIKKE BLOGIN LUKIJOILLE!

26. Enid Blyton - Viisikko-sarja

Tämä Sata Kirjaa-projekti on taas nytkähtänyt eteenpäin, kun sain tämän järkyttävän luku-urakan päätökseen. Ensimmäisestä kymmenestä kirjasta kirjoitin pari lausetta erikseen, mutta aika pian loppui sanottava.

Olen joskus lapsena yrittänyt jotain Viisikko kirjaa lukea, ja en tykännyt sitten yhtään. (Siitä tulikin sitten ajatus, että voisin jossain vaiheessa kirjoittaa vaikka ihan postauksen siitä, mitä itseasiassa lapsena tuli luettua.) Vuoden mutsin muistelut kyseisestä sarjasta eivät ainakaan poistaneet ennakkoluuloja kyseistä sarjaa kohtaan.

1. Viisikko aarresaarella  (Five on a Treasure Island 1942)

Ihan kivan nopealukuinen. En nyt olisi ehkä ihan lapsena jaksanut kirjasta innostua. Kirjoitustyylistä huomaa kyllä kirjoitusajankohdan. En usko, että enää nykytenaville suuresti uppoaisi. Ihan kivasti tapahtumiakin. Joitain asioita tunnutaan alleviivaavan ja toistavan ihan liikaa. Tule olo, että lukijaa pidetään vähän tyhmänä. Jokaisella uudelle kirjan henkilölle pitää erikseen aina selittää Paulin halua olla poika ja sitä, että hän ei vastaan jos kutsutaan Paulaksi. Myös se, kuinka Dick ja Anne heti Paulin kirjelapun luettuaan osasivat päätellä täsmälleen oikein aivan koko tapahtumaketjun, oli jotenkin lapsellinen ratkaisu.

2. Viisikon uudet seikkailut (Five Go Adventuring Again 1943)

Jo toisen kirjan kohdalla tuli tunne, että kirjasarja voi käydä aika puuduttavaksi. Aika samaa kaavaa toisti toinenkin kirja, kuin ensimmäinen. Kirjat valmistelevat jotain monta lukua ja sitten itse tapahtumat tapahtuvat ehkä yhden luvun kohdalla. Tässä kirjassa valmistelut oli tehty niin perusteellisesti, että itse tapahtumissa ei sitten ollut enää mitään yllättävää.

3. Viisikko karkuteillä (1957) (Five Run Away Together 1944)

Sama tuttu kaava. Ensin vatvotaan jotain pienempää ongelmaa lukutolkulla ja sitten itse seikkailuun käytetään pieni hetki lopussa. Tällä kertaa kyllä ratkaisussa oli yllättävää se, että mitä ne pahikset oikein lopulta piilottelivat. Yksi aika ärsyttävä juttu jo tässä vaiheessa on se, että joka kerta kerrotaan, kuinka Pauli ei yleensä koskaan itke ja tähän mennessä se on itkenyt joka kirjassa. Aina tapahtuu jotain niin kauheaa, että yleensä tyyni ja itkemätön Pauli ei itke, mutta nyt (taas) itkee kuitenkin. 

4. Viisikko ja salakuljettajat (1957) (Five Go To Smuggler's Top 1945)

Vaihteen vuoksi kirja, jonka pahis ei ollut ihan niin ennalta-arvattava.

 5. Viisikko kesälomalla (Five Go Off In A Caravan 1946)

Kuinkahan monen kirjan verran voi pyöritellä samaa ideaa? No simpanssi oli sentään jotain uutta...

6.  Viisikko pelastaa salaisuuden (Five on Kirrin Island Again 1947)

Luin tämän myös jossain vaiheessa ja kirjasta ei jäänyt MITÄÄN mieleen. Kertonee kaiken oleellisen...

7. Viisikko ja aavejuna (1959) (Five Go off to Camp 1948)

Kuinka monta kertaa saman kirjan oikeasti voi kirjoittaa uusiksi?!?! Arrghh! Salakuljetettua tavaraa ja maanalaisia tunneleita tälläkin kertaa. Ja nämä erittäin kovasti alleviivatut sukupuoliroolit alkavat jo ärsyttää. Paulin halu olla poika vain jotenkin korostaa noita rooleja. Vaikka, kuten kirjoissa sanotaan, Pauli on melkein yhtä hyvä kuin kuka tahansa poika, jättävät pojat tämän silti leiriin, koska hän on tyttö!

8.  Viisikko pulassa (Five Get Into Trouble 1950)

Ensimmäinen kerta, jossa toiminta alkaa kirjan alusta asti. Tämän jakoi jo lukeakkin. Uusia juonenkäänteitä vaihteeksi. Piristävä poikkeus tähän mennessä luettujen jälkeen. Leon ylimielisyys alkaa kyllä saamaan jo melkoisia mittasuhteita, mutta onneksi tällä kertaa ei tehty ihan niin suurta eroa tyttöjen ja poikien välille.

9. Viisikko joutuu ansaan (1959) (Five Fall into Adventure 1949)

Oho. Jo toinen kirja peräkkäin, joka teki mieli lukea loppuun asti. Tämähän alkaa vaikuttaa jo melkein hyvältä. Hieman kyllä hämmentää tuo kirjan henkilöiden kielenkäyttö. Liekö nykyään enää menisi läpi tuollainen, että kirjassa lapsi kutsuu toista lumpuksi ja itse pieneksi piruksi.

10.  Viisikko retkellä (1960) (Five On A Hike Together 1951)

Yksi parhaista Viisikko-kirjoista tähän asti. Vihjeiden selvittäminen on jotenkin tosi mielenkiintoista ja tällä kertaa ihan kaikki käänteet eivät olleen niin ennalta-arvattavia.

• Viisikko ja tornin salaisuus (Five Have A Wonderful Time 1952)
• Viisikko lähtee merelle (Five Go Down to the Sea 1953)
• Viisikko salaperäisellä nummella (Five Go to Mystery Moor 1954)
• Viisikko ja lapsenryöstäjät (Five Have Plenty of Fun 1955)
• Viisikko löytää jäljen (1960) (Five on a Secret Trail 1956)
• Viisikko vapauttaa lentäjät (1960) (Five Go to Billycock Hill 1957)
• Viisikko vuoristossa (1961) (Five Get into a Fix 1958)
• Viisikko ja linnan aarre (Five on Finniston Farm 1960)
• Viisikko vanhassa majakassa (Five Go to Demon's Rocks 1961)
• Viisikko kuiskausten saarella (1963) (Five Have a Mystery to Solve 1962)
• Viisikko jälleen yhdessä

Kuten jo toisen kirjan kohdalla ennustin: kirjasarja kävi TODELLA puuduttavaksi. Kaiken huippu oli viimeinen kirja jossa ihan täysin kierrätettiin aikaisempien kirjojen ideat aina sirkuksesta simpanssiin. Suosittelen lukemaan yhden tai kaksi kirjaa jostain puolivälin tietämiltä. Se riittää oleellisen kuvan saamiseksi tästä sarjasta. Jälleen kerran yksi "onneksi tämä on nyt ohi"-sarja tällä listalla.

Jouluhorros

Blogi on ollut nyt joulukuussa pienoisilla talviunilla. On ollut sen verran puuhaa ja touhua, että tietokoneen ääreen ei ole ehtinyt juurikaan istahtaa. Kännykkäsovellus ei myöskään halunnut toimia kanssani yhteistyössä, vaan valitti jotain virhettä joka kerta, kun yritin tekstiä julkaista. Facebook-sivulla on ollut vähän enemmän elämää ja Instagram on päivittynyt melko säännöllisesti.

Tänä vuonna pojat veivät päiväkotiin ja kouluun lumiukkosoppaa. Tämä sen takia, että havahduin torstai-iltana siihen tosiasiaan, että pojat ovat seuraavana päivänä viimeistä päivää hoidossa ennen joululomaa. JooJoo sai opettajan lisäksi viedä pussit luokkansa avustajalle, iltapäiväkerho-ohjaajalle sekä keittäjälle.

Juuri ennen joululomaa kävin tekemässä paikallisella alakoululla ja iltapäiväkerhossa kahden viikon mittaisen sijaisuuden. Pojat olivat pitkien päivien jälkeen melkoisen väsyneitä ja kun vielä syysflunssa alkoi kaataa vuorotellen porukkaa petiin, ei oikein mihinkään ylimääräiseen ollut virtaa. Juuri sopivasti aatonaattona sitten vanha ja uskollinen pyykkikoneemme sanoi poks. Kuten Sekalaista Sakkia-blogin Sankari jossain vaiheessa totesi, se on lapsiperheessä katastrofi. Onneksi asuu äiti lähellä, mutta pyykkien kuskaaminen kymmenen kilometrin päähän ei ole kovin kiva ratkaisu pidemmän päälle. Ei vaikka edellinen pyykkisatsi tulikin kotiin silitettynä ja valmiiksi käärittynä.  Saatiin kuitenkin joulu tännekkin huusholliin. Joulupukki toi isommille pojille läjän legoja ja niitä kasatessa onkin sitten mennyt useampi päivä.

Sun täytyy vaan uskaltaa

Olen aikaisemmin jo esitellyt ostamiani Noshin kankaita sekä Fecebook-arvonnasta voittamiani PaaPiin ihanaisia kankaita. Noshin kankaita uskaltauduin jo ompelemaan ja nyt toissa viikolla viimeinkin päätin,että on aika iskeä sakset myös noihin PaaPiin kankaisiin.

Motivaatio ompeluun tuli tarpeesta. Edessä häämöttivät vertaisryhmän vuosisadan pikkujoulubileet ja valtava vaatekriisi vaivasi. Kaivoin kaapista kaikki mahdolliset yhdistelmät ja pistin vertaissisaret äänestämään.

 Eniten ääniä sai vaihtoehto 5, mutta jotenkin tuo JuuJuun ristiäisiin ostettu hame ei tunnu päällä sellaiselta, että sillä viitsisi koko iltaa liikkua. Niinpä otin tuosta aikaisemmin tekemästäni hameesta mallia, mutta piirsin paloista vain hieman kapeammat. Tuo neulos-kangas on aivan uskomattoman ihanan tuntuista! Ompelujälki ei tälläkään kertaa kestä lähempää tarkastelua, mutta uskon tämän hameen tulevan aika ahkeraan käyttöön.

Viimeinen pikkuinen ilman kotia

Kissanpennut ovat ihania ja suloisia. Mutta viisi on liikaa! Kun lisäksi huushollissa pyörii kolme aikuista kissaa, tuntuu noita karvapalleroita olevan jokapaikassa. Hoitokissat ovat luovutusikäisiä arviolta ensi viikolla ja niistä kahdelle on löytynyt jo kodit. Myös kahdelle omalle pennullemme on koti tiedossa. Kissat ovat nyt jo sen kokoisia, että tekevät pahuuksia. Pyykit lähtevät pyykkitelineestä, tiski-tai pyykkikonetta ei voi käynnistää varmistamatta, ettei siellä ole salamatkustajia ja vähän väliä joku kiipeilee pitkin verhoa. Kotia vailla on siis enää suloinen valko-musta Neiti B. Blogin Facebook-sivulta löytyy pari kappaletta videoita näistä suloisuuksista. Toivon todella, että tälle viimeisellekkin pikkuiselle löydetään hyvä ja rakastava koti. (Ja kevään tullen noita kiipeilytelineitä odottaa kyllä pääsiäiskokko)

Neiti B, Neiti C ja Neiti D

Neiti B

Neiti D

Neiti B

Neiti D ja Neiti E

Valopaketit

Askartelublogeja ja aiheeseen liittyviä Facebook-ryhmiä seuraavat eivät ole voineet tänä jouluna välttyä tältä idealta: joka paikassa on ollut kuvia paperinarusta/puuvillalangasta tehdyistä lahjapaketeista. Päätimpä sitten kokeilla tätä ideaa myös itse. Itse tein laatikot puuvillalangasta, pörrölangasta ja villalangasta. Villalankaa oli vaikea saada tarpeeksi kovettumaan, puuvillalanka toimi ehdottomasti parhaiten.

Valitse haluamasi kokoinen laatikko ja teippaa se kiinni

Päällystä laatikko kelmulla

Pyörittele ympärille narua

Narua saa olla aika monta kierrosta

Sivele laatikko erikeepperin ja veden seoksella. (Toinen vaihtoehto on kastella lanka ennen kiertämistä)

Erikeepperiseosta saa olla PALJON. Etenkin reunat on hyvä käydä kunnolla läpi.

Anna kuivua kunnolla, esim. yön yli. Leikkaa pohja auki

Poista laatikko ja kelmu sisältä.

Lisää valot ja nauhat

Onni Blogien joulukalenteri: Luukku 4

"Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen"

 Tätä tuttua joululaulua on joskus kritisoitu siitä, että "ei se joulu tekemällä tule!". Pitkään olin tätä mieltä. Noudatin myös melko kirjaimellisesti Marttojen ohjetta siitä, että kaappeja ei tarvi jouluksi siivota, mikäli ei aio viettää niissä joulua. Muistan lapsena sen, kuinka joulun alla käytiin aina koko talo läpi. Kaapit, seinät ja lattiat ja katto. Saunan pesu oli pitkään minun hommani. Kun muutin pois lapsuudenkodista, en moneen vuoteen ole kiinnostanut mikään jouluhössötys. Ei sitten niin pätkääkään. Joulu ei ole oikein tuntunut joululta, ei ole ollut fiilistä. Miksi siis hössöttää?

Jossain vaiheessa havahduin siihen, että ehkä näillä on joku yhteys. Ei se joulufiilis ehkä tulekkaan ihan itsekseen. Ehkä sen eteen täytyykin nähdä vähän vaivaa? Vähän hössöttää? Tänä vuonna avasin oven joululle ensimmäisenä adventtina, kuten lapsuudenkodissani oli tapana. Oikeastaan tämä alkoi siitä, kun JooJoo selitti innoissaan, kuinka "kohta on se ensimmäinen atventti ja saa sytyttää sen ykköskynttilän!". Havahduin siihen, että meillä ei tosiaan ole advettikynttelikköä! Viime vuonna tein tällaisen viritelmän. Tänä vuonna päätin olla hurja ja muuttaa koko lipaston päällisen jouluiseksi jo näin ensimmäisen adventin aikaan.

Lipasto kesäväreissä

Tällä kertaa päädyin tekemään adventtikynttelikön pilttipurkeista. Tämä kun on viimeinen joulu, jolloin niitä meiltä enää löytyy (vaikka tosin nämäkin purkit ovat keväästä asti odottaneet lasinkeräyslaatikossa kierrätykseen pääsyä). Ensin piti pestä purkit huolellisesti. Valitsin tätä varten kaksi isompaa ja kaksi pienempää purkkia.

Seuraavaksi kaivoin kynsilakkalaatikostani kolme lakkaa, joilla lähdin koristelemaan purkkeja. Ensin numerot ja vähän pilkkuja. Numerot ovat juuri sen näköisiä, mitä meidän arki tällä hetkellä. Vähän vähemmän vakaalla kädellä vedettyjä, kun JustJust roikkui lahkeessa samalla. Hilelakalla sai aika kivannäköistä "lumen pintaa".

Tämän  jälkeen laitoin purkkiin kynttilän ja aloin täyttää purkkia merisuolalla. Kahteen purkkiin laitoin merisuolan lisäksi myös sokeria raidoiksi. Pienemmissä purkeissa merisuolan sai painella aika tiiviiksi, jotta kynttilä pysyi pystyssä.

Ensimmäisenä vaihdoin lipaston päälle jouluisemman pöytäliinan, sitten laitoin nurkalle joulupakettivalot (näistä tämän vuoden askarteluhitistä myöhemmin vähän lisää). Valmiit kynttiläpurkit asettelin tarjottimelle, johon laitoin koristeeksi hopeista helminauhaa ja kymmenen vuotta sitten miehen kanssa Tukholmasta ostetut kuusenkoristelinnut. Tästä se joulu pikkuhiljaa lähtee kotiimme hiipimään. JooJoon kanssa sytytimme yhdessä sunnuntaina ensimmäisen kynttilän, jota pojat kävivät monta kertaa ihastelemassa.

Miten teillä valmistaudutaan jouluun? 

Jäikö eilinen luukku kurkkaamatta? Sen löydät Hanna Mi-blogista.

Huomisesta luukusta taas vastaa Villa Kiana. Vielä ehtii siis mainiosti hypätä Onni Blogien joulukalenterin matkaan.