Levin loman aikana on ollut aikaa lukea ja reissussa tuli ensin luettua tuo Rikos ja rangaistus loppuun ja sitten Anne Frankin päiväkirja, joka löytyy sata kirjaa-listan seuraavalta sijalta.
Listalla oli tosiaan tuo "Nuoren tytön päiväkirja", mutta päädyin lukemaan tämän kattavamman ja laajemman version.
Mitähän tästä nyt voisi sanoa. Kahden vuoden aikana ehtii nuori tyttö kasvaa paljon. Vaikka aika ja paikka ovat toisenlaiset, tietyllä tapaa nuoren tytön ajatukset, unelmat ja toiveet ovat tuttuja. Silti tuntuu ihan käsittämättömältä se mitä Anne joutui piileskellessään kokemaan.
Harmittavan paljon kysymyksiä kirja jättää auki ja koska kyseessä on päiväkirja, se on aika subjektiivinen kuvaus tapahtumista.
perjantai 29. maaliskuuta 2013
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Ei ihan hopLop...
...mutta hauskaa tuntuu pojilla olevan. Hotellin lastenmaasta löytyy liukumäkiä ja pallomeri.
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
Sata kirjaa-projekti etenee hiljalleen.
Kohdassa seitsemän listalla on rikos ja rangaistus.
Jälleen sellainen kirja, joka vaatii pikkasen aikaa, että pääsee sisälle siihen kieleen ja tyyliin. Venäläisten tapa käytää mitä nimeä milloinkin samasta henkilöstä sekoittaa aika paljon. Hetken päästä ymmärtää kuitenkin sen logiikan ja alkaa pysyä henkilöiden kohdalla kärryllä.
Kirja tuntuu olevan jotenkin hyvin erilainen, kuin mikään mitä olen aikaisemmin lukenut. Tietyllä tavalla tapahtuu paljon, mutta toisaalta kuitenkin aika hidastempoisesti. Keskustelut ovat pitkiä ja syvällisiä ja välillä huomaan putoavani kärryiltä täysin.
Takakantta (tai tässä painoksessa sisäkantta) ei kannata lukea ollenkaan. Se antaa ihan väärän kuvan kirjasta. Olisi kiva tieää, onko kirjalle jatko-osa, vai onko se "toinen tarina" jäänyt kertomatta.
Missään vaiheessa ei oikein selviä onko Raskolnikov hullu vai ei.
Paljon kirja avartaa näkemystä Venäjästä ja tuosta ajasta.
Kohdassa seitsemän listalla on rikos ja rangaistus.
Jälleen sellainen kirja, joka vaatii pikkasen aikaa, että pääsee sisälle siihen kieleen ja tyyliin. Venäläisten tapa käytää mitä nimeä milloinkin samasta henkilöstä sekoittaa aika paljon. Hetken päästä ymmärtää kuitenkin sen logiikan ja alkaa pysyä henkilöiden kohdalla kärryllä.
Kirja tuntuu olevan jotenkin hyvin erilainen, kuin mikään mitä olen aikaisemmin lukenut. Tietyllä tavalla tapahtuu paljon, mutta toisaalta kuitenkin aika hidastempoisesti. Keskustelut ovat pitkiä ja syvällisiä ja välillä huomaan putoavani kärryiltä täysin.
Takakantta (tai tässä painoksessa sisäkantta) ei kannata lukea ollenkaan. Se antaa ihan väärän kuvan kirjasta. Olisi kiva tieää, onko kirjalle jatko-osa, vai onko se "toinen tarina" jäänyt kertomatta.
Missään vaiheessa ei oikein selviä onko Raskolnikov hullu vai ei.
Paljon kirja avartaa näkemystä Venäjästä ja tuosta ajasta.
lauantai 23. maaliskuuta 2013
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Rakkautta rautakauppaan ja Lapin lumia.
Aikaisemmin mainitsemani "siivotaan työttömät pois tilastoista"-kurssi (siis varastotyön ja myynnin koulutus) huipentui viiden viikon työharjoitteluun. Itse valitsin harjoittelupaikaksi paikallisen (tai siis naapurikunnan) Rautian. Tämä osoittautikin ihan hurjan hyväksi valinnaksi. Oli ehkä paras harjoittelu ikinä! Eilen olin viimeistä päivää, koska huomenna suuntaamme auton nokan kohti Lapin hankia.
En muista, että kovin monta kertaa olisi ollut niin haikea viimeinen harjoittelupäivä. Vartin verran kiersin kauppaa sanomassa kaikille "heippa". Melkein kaikki oli "Eikä! Nytkö sä jo lähdet!". Sain myös tosi kivaa palautetta ja muhun oltiin oltu tyytyväisiä. Ja mä niin tykkäsin siitä hommasta ja niistä ihmisistä! Jätin puhelinnumeroni, et jos vaikka joskus olisi työntekijän tarvetta siellä.
Tämä päivä on mennyt pyykin pesussa ja pakkaamisessa. Tosin tuntuu siltä, että poikien laukun joudun vielä rajäyttää auki ja kattoa, että mitä sieltä vielä puuttuu. Menin sekaisin laskuissa. Reissua varten kävin hakemassa leipomosta leipää mukaan. Kävin kysymässä,että sattuisko niillä kakkoslaatuista olemaan. No sitähän oli. Sellainen iso leipälaatikollinen. Täti kassalla tuumasi vain, että "Minä kasaan sulle tästä kassin. Odotas hetki. Minä pistän nämä kaikki, että saan tämän laatikon pois edestä." No nyt on sitten leipää! Tusinan verran leipäpusseja. Vuokaleipää, rieskaa, sämpylöitä ja varraleipää. Syöjiä on kuusi aikuista ja kolme lasta.
Aamulla aikaisin alkaa sitten 700km matka kohti pohjoista.
Saapa nähdä jos vaikka saatte tässä sitten jotain tunturikuvia. Ja jos vaikka pääsis näkemään poroja!
En muista, että kovin monta kertaa olisi ollut niin haikea viimeinen harjoittelupäivä. Vartin verran kiersin kauppaa sanomassa kaikille "heippa". Melkein kaikki oli "Eikä! Nytkö sä jo lähdet!". Sain myös tosi kivaa palautetta ja muhun oltiin oltu tyytyväisiä. Ja mä niin tykkäsin siitä hommasta ja niistä ihmisistä! Jätin puhelinnumeroni, et jos vaikka joskus olisi työntekijän tarvetta siellä.
Tämä päivä on mennyt pyykin pesussa ja pakkaamisessa. Tosin tuntuu siltä, että poikien laukun joudun vielä rajäyttää auki ja kattoa, että mitä sieltä vielä puuttuu. Menin sekaisin laskuissa. Reissua varten kävin hakemassa leipomosta leipää mukaan. Kävin kysymässä,että sattuisko niillä kakkoslaatuista olemaan. No sitähän oli. Sellainen iso leipälaatikollinen. Täti kassalla tuumasi vain, että "Minä kasaan sulle tästä kassin. Odotas hetki. Minä pistän nämä kaikki, että saan tämän laatikon pois edestä." No nyt on sitten leipää! Tusinan verran leipäpusseja. Vuokaleipää, rieskaa, sämpylöitä ja varraleipää. Syöjiä on kuusi aikuista ja kolme lasta.
Aamulla aikaisin alkaa sitten 700km matka kohti pohjoista.
Saapa nähdä jos vaikka saatte tässä sitten jotain tunturikuvia. Ja jos vaikka pääsis näkemään poroja!
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Hyviä unia
Silloin tällöin näkee juttuja unettomuudesta ja sen hoidosta. Mietin tässä itse, että millaiset jutut saavat nukahtamaan. Olen aina ollut tosi huono nukahtamaan ja heräillyt helposti. Lasten myötä näihin on tullut vähän parannusta. Pysähdyin kuitenkin miettimään, mitkä jutut auttavat minua nukahtamaan helpommin ja nukkumaan paremmin.
Olen huomannut, että useat samat jutut auttavat myös meidän lapsia nukahtamaan paremmin.
Ensinäkin säännöllinen päivärytmi. Kun nukkumaan menee tiettyyn aikaan, tulee se väsymys sitten myös tiettyyn aikaan.
T'äytyy mennä nukkumaa silloin kun nukuttaa, eikä "ihan kohta". Kun sitten "ihan kohta" se nukkumisväsymys on mennytkin jo ohi. Muutaman "ihan kohta"-ajatuksen jälkeen onkin sitten jo niin yliväsynyt, ettei nukahtamisesta tule mitään.
Makuuhuoneen täytyy olla mukava. Pimeä ja tarpeeksi viileä. Pitää myös olla itsellä lämmin. Eli itse nukun talvet villasukat jalassa.
Mukavat yövaatteet ovat ehdottoman tärkeitä nukahtamisen kannalta.
Makuuhuone on myös tarkoitettu vain nukkumista varten. Televisiota sinne ei tuoda, tietokoneelle on oma huoneensa ja nykyään pyrin myös pitämään kirjojen lukemisen olkkarin sohvalla.
Isoon sänkyyn on välillä kurja nukahtaa yksin, joten joskus myttään toisen peiton keskelle sänkyä ja käperryn nukkumaan sen viereen. Turvallisuudentunne auttaa nukahtamaan. Peitoista ja tyynyistä voi tehdä jonkinlaisen "pesän" jossa on turvallinen olla.
Iltaan rauhoittuminen pitää aloittaa tarpeeksi aikaisin. Ei pelottavia leffoja, jänniä uutisia tai inspiroivia blogeja juuri ennen nukkumaanmenoa.
Minulla on myös yöpöydän laatikossa idea-vihko. Liian usein iskee inspis ja idea juuri, kun pitäisi nukahtaa. Ennen nousin aina ylös ja tein sen yhden kortin tai yhden korun tai piirsin yhden kuvan,tai mitä milloinkin. Nykyään otan kynän ja paperia laatikosta ja hahmotten, piirrän tai kirjoitan siihen ajatuksen odottamaan seuraavaan päivää. Sama pätee myös siihen, kun aina iltaisin muistaa, että joku juttu on tekemättä. Jos sitä ei ole aivan välttämätön pakko tehdä heti, voi senkin kirjoittaa ylös seuraavaa päivää varten. Itselläni tämä auttaa ja vaivaava juttu lakkaa vaivaamasta. Samoin sitä vihkoa voi käyttää myös huoliin. Kun joku huoli valvottaa, sen voi kirjoittaa vihkoon ja päättää murehtia sitä sitten myöhemmin.
Sitten vielä yksi juttu, joka toiimii minulla, mutta ei välttämättä kaikilla. Nimittäin KYLMÄ suihku. Ensiksi sitä ajattelisi, että sehän nimenomaan piristää. Mutta idea onkin käydä jääkylmässä suihkussa ja sitten pukea mahdollisimman mukavat yövaatteet päälle ja käpertyä pieneksi peiton alle. Se lämpö mikä sitten leviää sen kylmän suihkun jälkeen on todella rentouttavaa ja unettavaa.
Näillä minä nukahdan. Entä sinä? Millaiset jutut auttavat sinua nukkumaan?
Olen huomannut, että useat samat jutut auttavat myös meidän lapsia nukahtamaan paremmin.
Ensinäkin säännöllinen päivärytmi. Kun nukkumaan menee tiettyyn aikaan, tulee se väsymys sitten myös tiettyyn aikaan.
T'äytyy mennä nukkumaa silloin kun nukuttaa, eikä "ihan kohta". Kun sitten "ihan kohta" se nukkumisväsymys on mennytkin jo ohi. Muutaman "ihan kohta"-ajatuksen jälkeen onkin sitten jo niin yliväsynyt, ettei nukahtamisesta tule mitään.
Makuuhuoneen täytyy olla mukava. Pimeä ja tarpeeksi viileä. Pitää myös olla itsellä lämmin. Eli itse nukun talvet villasukat jalassa.
Mukavat yövaatteet ovat ehdottoman tärkeitä nukahtamisen kannalta.
Makuuhuone on myös tarkoitettu vain nukkumista varten. Televisiota sinne ei tuoda, tietokoneelle on oma huoneensa ja nykyään pyrin myös pitämään kirjojen lukemisen olkkarin sohvalla.
Isoon sänkyyn on välillä kurja nukahtaa yksin, joten joskus myttään toisen peiton keskelle sänkyä ja käperryn nukkumaan sen viereen. Turvallisuudentunne auttaa nukahtamaan. Peitoista ja tyynyistä voi tehdä jonkinlaisen "pesän" jossa on turvallinen olla.
Iltaan rauhoittuminen pitää aloittaa tarpeeksi aikaisin. Ei pelottavia leffoja, jänniä uutisia tai inspiroivia blogeja juuri ennen nukkumaanmenoa.
Minulla on myös yöpöydän laatikossa idea-vihko. Liian usein iskee inspis ja idea juuri, kun pitäisi nukahtaa. Ennen nousin aina ylös ja tein sen yhden kortin tai yhden korun tai piirsin yhden kuvan,tai mitä milloinkin. Nykyään otan kynän ja paperia laatikosta ja hahmotten, piirrän tai kirjoitan siihen ajatuksen odottamaan seuraavaan päivää. Sama pätee myös siihen, kun aina iltaisin muistaa, että joku juttu on tekemättä. Jos sitä ei ole aivan välttämätön pakko tehdä heti, voi senkin kirjoittaa ylös seuraavaa päivää varten. Itselläni tämä auttaa ja vaivaava juttu lakkaa vaivaamasta. Samoin sitä vihkoa voi käyttää myös huoliin. Kun joku huoli valvottaa, sen voi kirjoittaa vihkoon ja päättää murehtia sitä sitten myöhemmin.
Sitten vielä yksi juttu, joka toiimii minulla, mutta ei välttämättä kaikilla. Nimittäin KYLMÄ suihku. Ensiksi sitä ajattelisi, että sehän nimenomaan piristää. Mutta idea onkin käydä jääkylmässä suihkussa ja sitten pukea mahdollisimman mukavat yövaatteet päälle ja käpertyä pieneksi peiton alle. Se lämpö mikä sitten leviää sen kylmän suihkun jälkeen on todella rentouttavaa ja unettavaa.
Näillä minä nukahdan. Entä sinä? Millaiset jutut auttavat sinua nukkumaan?
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Kirjekavereille
Anteeksi kirjeystäväiseni tämä pieni tauko kirjoitteluun. Harjoittelussa iski käteen pieni "rasitusvamma" ja ajatus kynän ottamisesta käteen ei oikein houkutellut. Tällä viikolla olen kuitenkin pyrkinyt purkamaan pinoa ja matkaan on lähteneet seuraavat:
-Tavis kirjevihko Reijalle
-Sohvaperunoiden vihko Annelle
-Lapsi-vihko Susannalle
-"Näin meillä, mites teillä"-vihko Päiville
Kirjeitä lähti:
-Raisalle
-Sannalle
-Tanjalle
-Katjalle
-Tavis kirjevihko Reijalle
-Sohvaperunoiden vihko Annelle
-Lapsi-vihko Susannalle
-"Näin meillä, mites teillä"-vihko Päiville
Kirjeitä lähti:
-Raisalle
-Sannalle
-Tanjalle
-Katjalle
torstai 14. maaliskuuta 2013
Blogeja
Sivupalkin blogilistaan on ilmestynyt taas pari uutta blogia.
Iltasanomien sivuilla muodista ja kauneudesta bloggaa kauneuden ammattilainen Ida Jokikunnas Ida iholla-blogissa.
Sisustusjuttuja ja vähän muutakin löytyy kun hyppää virtuaalibussiin ja päämääränä on Sinisen talon pysäkki.
Arkea, sisustusta ja lastenvaatteita tarjoaa kolmen lapsen kotiäidin La villa Västervik-blogi.
Iltasanomien sivuilla muodista ja kauneudesta bloggaa kauneuden ammattilainen Ida Jokikunnas Ida iholla-blogissa.
Sisustusjuttuja ja vähän muutakin löytyy kun hyppää virtuaalibussiin ja päämääränä on Sinisen talon pysäkki.
Arkea, sisustusta ja lastenvaatteita tarjoaa kolmen lapsen kotiäidin La villa Västervik-blogi.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Päätöksistä ja luopumisesta
Pitäisi olla jo kovaa kyytiä nukkumassa. Mutta kun ahdistaa jo huominen valmiiksi. Pitäisi tehdä huomenna päätös siitä osallistunko kurssin näyttökokeeseen vai en. Ja kun en tiedä! Ennakkotehtävä näyttöä varten on jo melkein valmis. Mutta onko siitä yhtään mitään hyötyä? Onko koko homma vaan ihan turhaa stressiä. En halua päättää, mutta en halua kenenkään muunkaan päättävän puolestani. Voi kun tietäisi taas mikä olisi viisautta.
Samaan aikaan mieli tekee luopumisprosessia. Projekti joka on kuulunut jo yhdeksän vuotta jokapäiväiseen elämään ja joka on opettanut paljon, on päättymässä. Se on tehnyt hidasta kuolemaan jo pitkään, mutta nyt taisi tulla lopullinen isku. Enää on jäljellä vain saattohoito, jos ei ihmeitä ilmaannu. Aikansa kutakin, mutta haikeaa se on silti.
Edit: no eipä mennyt kun puoli tuntia, kun tuo näyttöhomma ratkaistiin mun puolesta. Esikoinen aloitti oksentamisen, joten enpä ole huomenna menossa harjotteluun, joten se siitä.
Samaan aikaan mieli tekee luopumisprosessia. Projekti joka on kuulunut jo yhdeksän vuotta jokapäiväiseen elämään ja joka on opettanut paljon, on päättymässä. Se on tehnyt hidasta kuolemaan jo pitkään, mutta nyt taisi tulla lopullinen isku. Enää on jäljellä vain saattohoito, jos ei ihmeitä ilmaannu. Aikansa kutakin, mutta haikeaa se on silti.
Edit: no eipä mennyt kun puoli tuntia, kun tuo näyttöhomma ratkaistiin mun puolesta. Esikoinen aloitti oksentamisen, joten enpä ole huomenna menossa harjotteluun, joten se siitä.
lauantai 9. maaliskuuta 2013
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
Tästä kirjasta ei ollut mitään ennakkokäsitystä eikä siis mitään ennakko-odotuksia. Sen verran huomasin kirjastossa käydessä, että dekkari-hyllystä tämä löytyy ja tätä on julkaistu myös nimellä "Eikä yksikään pelastunut", joten siitä voi ehkä jotain sisällöstä päätellä. Kirja ei myöskään ole kovin pitkä, eli ehdin sen varmaan lukea muutamassa päivässä.
Kirja on aika sekava. Siinä on ihan liikaa henkilöitä ja ne esitellään liian nopeassa tahdissa. Kirja on hieman sekava ja henkilöt jäävät jotenkin todella pinnallisiksi.
Jo kirjan alku kertoo mitä kirjassa tulee tapahtumaan eikä kirja jotenkin missään vaiheessa tempaise mukaansa. Nopeaa ja helppoa luettavaa kirja kyllä on. Ainoa yllätys tulee siinä kohdassa kun selviää, kuka se murhaaja todella oli. Hetken aikaa ehdin kyllä jo pelätä, että tämä asia ei selviä ollenkaan.
Jotenkin tuntuu, että kirjassa olisi ollut ainekset paljon syvempään, mielikuvituksellisempaan ja jännitävämpään tarinaan.
Kirja on aika sekava. Siinä on ihan liikaa henkilöitä ja ne esitellään liian nopeassa tahdissa. Kirja on hieman sekava ja henkilöt jäävät jotenkin todella pinnallisiksi.
Jo kirjan alku kertoo mitä kirjassa tulee tapahtumaan eikä kirja jotenkin missään vaiheessa tempaise mukaansa. Nopeaa ja helppoa luettavaa kirja kyllä on. Ainoa yllätys tulee siinä kohdassa kun selviää, kuka se murhaaja todella oli. Hetken aikaa ehdin kyllä jo pelätä, että tämä asia ei selviä ollenkaan.
Jotenkin tuntuu, että kirjassa olisi ollut ainekset paljon syvempään, mielikuvituksellisempaan ja jännitävämpään tarinaan.
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
"äiti repittää"
Sen siitä saa kun monta päivää pyörii tapettiosastolla harjottelussa. Iskee sellainen "pakko saada!"-fiilis. Ja niihän siinä kävi, että kuopuksen huoneeseen tuli tilattua ihanat Kids @ Home Pooh Goodnight tapetit. Siinä ne on rullissa
Ja toivon todella, että onnistuin laskemaan oikein ja kolme rullaa riittää kahdelle seinälle.
Eilen uurastettiin esikoisen kanssa ja kuopuksen huone saatiin näyttämään tältä
Tänään jatkuu homma ja jos vaikka sitten sen toisenkin seinän saisi valmiiksi. Niin ja tuon kattolistan irti. Pitäisi olla se sorkkarauta, kun ei ruuvimeisselillä ja vasaralla irronnut.
Ja toivon todella, että onnistuin laskemaan oikein ja kolme rullaa riittää kahdelle seinälle.
Eilen uurastettiin esikoisen kanssa ja kuopuksen huone saatiin näyttämään tältä
Tänään jatkuu homma ja jos vaikka sitten sen toisenkin seinän saisi valmiiksi. Niin ja tuon kattolistan irti. Pitäisi olla se sorkkarauta, kun ei ruuvimeisselillä ja vasaralla irronnut.
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Anonyymeille
Tykkään saada kommentteja näille blogipostauksille, vaikka olenkin ihan tosi huono vastaamaan niihin. Tämä johtuu siitä, että kommentit tulevat sähköpostiini ja luen ne kännykällä. Koneella en sitten muista oikein ikinä tulla tänne erikseen vastaamaan.
Mutta sellainen juttu, että en oikein tykkää anonyymeistä kommenteista. Itse kirjoitan täällä kuitenkin aikalailla omalla nimelläni ja omilla kasvoillani. Toivon, että anonyymitkin kommentit allekirjoitettaisiin jollain tavalla. Tästä eteenpäin tulen poistamaan KAIKKI allekirjoittamattomat anonyymit kommentit sisällöstä riippumatta.
Mutta sellainen juttu, että en oikein tykkää anonyymeistä kommenteista. Itse kirjoitan täällä kuitenkin aikalailla omalla nimelläni ja omilla kasvoillani. Toivon, että anonyymitkin kommentit allekirjoitettaisiin jollain tavalla. Tästä eteenpäin tulen poistamaan KAIKKI allekirjoittamattomat anonyymit kommentit sisällöstä riippumatta.
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
15min julkisuudessa
Huomenna on jännä päivä. Kuvataa se mun "15 minuuttia julkisuudessa". Meille tulee siis kameramies kuvaamaan meidän arkea. Todella jännittävää ja pelottavaa!
perjantai 1. maaliskuuta 2013
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
Sata kirjaa listan viidentenä on oikeastaan kolme kirjaa: Väinä Linnan Täällä Pohjantähden alla 1-3
Tässä jälleen kirjasarja, jonka olen joskus aloittanut, mutta kesken jäi. Saapa nähdä miten käy tällä kertaa.
Taitaa olla niin, että olen ollut yksinkertaisesti vain liian nuori lukemaan tätä kirjaa edellisellä kerralla. Silloin taisi mennä kolme ensimmäistä lukua ja nekin hankalasti. Nyt kirja on edennyt melkein sadan sivun päivävauhdilla. Ensinäkin Seitsemän veljeksen jälkeen kirja tuntuu todella helppolukuiselta ja toiseksi se on oikeasti aika hyvä kirja.
Vähän tuntuu kyllä taas olevan unohduksissa se, mitä lukion historiankursseilla opetettiin.
Ensimmäisen kirjan kohdalla tapahtuis se, mitä jokaisen kirjan kohdalla toivoo: kirja imaisi maailmaansa ja huomasin lukemisen välillä miettiväni kirjan tapahtumia. Ensimmäinen kirja tulikin sitten luettua ihan muutamassa päivässä.
Toinen kirja osoittautuikin sitten pikkasen raskaammaksi luettavaksi. On aika poliittista tekstiä. Ja sen jälkeen alkaakin sitten sodan kuvaukset.
Kummasti kirjan henkilöt tulevat jotenkin läheisiksi ja poikien teloituksen kohdalla meinasi tulla tippa linssiin.
Kolmas kirja on jotenkin tunnelmiltaan sekoitus kahta ensimmäistä kirjaa sekä Tuntematonta sotilasta. Koskelan Vilhon hahmo saa syvyyttä ihan toisella tavalla.
Paljon ajattelemisen aihetta nämä kirjat antavat. Jotenkin ne avaavat jotain sellaista mennyttä, mistä ei muuten juuri mitään tietäisi. Kun omatkin isovanhemmat alkavat olla jo sitä sotien jälkeistä ikäpolvea.
Tietyllä tapaa nämä sata kirjaa ovat kaikki sellaisia, jotka kuuluvat yleissivistykseen, mutta näiden kohdalla tuli ensimmäistä kertaa itsellekkin sellainen olo, että jokaisen suomalaisen pitäisi nämä lukea.
Tässä jälleen kirjasarja, jonka olen joskus aloittanut, mutta kesken jäi. Saapa nähdä miten käy tällä kertaa.
Taitaa olla niin, että olen ollut yksinkertaisesti vain liian nuori lukemaan tätä kirjaa edellisellä kerralla. Silloin taisi mennä kolme ensimmäistä lukua ja nekin hankalasti. Nyt kirja on edennyt melkein sadan sivun päivävauhdilla. Ensinäkin Seitsemän veljeksen jälkeen kirja tuntuu todella helppolukuiselta ja toiseksi se on oikeasti aika hyvä kirja.
Vähän tuntuu kyllä taas olevan unohduksissa se, mitä lukion historiankursseilla opetettiin.
Ensimmäisen kirjan kohdalla tapahtuis se, mitä jokaisen kirjan kohdalla toivoo: kirja imaisi maailmaansa ja huomasin lukemisen välillä miettiväni kirjan tapahtumia. Ensimmäinen kirja tulikin sitten luettua ihan muutamassa päivässä.
Toinen kirja osoittautuikin sitten pikkasen raskaammaksi luettavaksi. On aika poliittista tekstiä. Ja sen jälkeen alkaakin sitten sodan kuvaukset.
Kummasti kirjan henkilöt tulevat jotenkin läheisiksi ja poikien teloituksen kohdalla meinasi tulla tippa linssiin.
Kolmas kirja on jotenkin tunnelmiltaan sekoitus kahta ensimmäistä kirjaa sekä Tuntematonta sotilasta. Koskelan Vilhon hahmo saa syvyyttä ihan toisella tavalla.
Paljon ajattelemisen aihetta nämä kirjat antavat. Jotenkin ne avaavat jotain sellaista mennyttä, mistä ei muuten juuri mitään tietäisi. Kun omatkin isovanhemmat alkavat olla jo sitä sotien jälkeistä ikäpolvea.
Tietyllä tapaa nämä sata kirjaa ovat kaikki sellaisia, jotka kuuluvat yleissivistykseen, mutta näiden kohdalla tuli ensimmäistä kertaa itsellekkin sellainen olo, että jokaisen suomalaisen pitäisi nämä lukea.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)