Aikaisemmin mainitsemani "siivotaan työttömät pois tilastoista"-kurssi (siis varastotyön ja myynnin koulutus) huipentui viiden viikon työharjoitteluun. Itse valitsin harjoittelupaikaksi paikallisen (tai siis naapurikunnan) Rautian. Tämä osoittautikin ihan hurjan hyväksi valinnaksi. Oli ehkä paras harjoittelu ikinä! Eilen olin viimeistä päivää, koska huomenna suuntaamme auton nokan kohti Lapin hankia.
En muista, että kovin monta kertaa olisi ollut niin haikea viimeinen harjoittelupäivä. Vartin verran kiersin kauppaa sanomassa kaikille "heippa". Melkein kaikki oli "Eikä! Nytkö sä jo lähdet!". Sain myös tosi kivaa palautetta ja muhun oltiin oltu tyytyväisiä. Ja mä niin tykkäsin siitä hommasta ja niistä ihmisistä! Jätin puhelinnumeroni, et jos vaikka joskus olisi työntekijän tarvetta siellä.
Tämä päivä on mennyt pyykin pesussa ja pakkaamisessa. Tosin tuntuu siltä, että poikien laukun joudun vielä rajäyttää auki ja kattoa, että mitä sieltä vielä puuttuu. Menin sekaisin laskuissa. Reissua varten kävin hakemassa leipomosta leipää mukaan. Kävin kysymässä,että sattuisko niillä kakkoslaatuista olemaan. No sitähän oli. Sellainen iso leipälaatikollinen. Täti kassalla tuumasi vain, että "Minä kasaan sulle tästä kassin. Odotas hetki. Minä pistän nämä kaikki, että saan tämän laatikon pois edestä." No nyt on sitten leipää! Tusinan verran leipäpusseja. Vuokaleipää, rieskaa, sämpylöitä ja varraleipää. Syöjiä on kuusi aikuista ja kolme lasta.
Aamulla aikaisin alkaa sitten 700km matka kohti pohjoista.
Saapa nähdä jos vaikka saatte tässä sitten jotain tunturikuvia. Ja jos vaikka pääsis näkemään poroja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti