Sata kirjaa-projekti etenee hiljalleen.
Kohdassa seitsemän listalla on rikos ja rangaistus.
Jälleen sellainen kirja, joka vaatii pikkasen aikaa, että pääsee sisälle siihen kieleen ja tyyliin. Venäläisten tapa käytää mitä nimeä milloinkin samasta henkilöstä sekoittaa aika paljon. Hetken päästä ymmärtää kuitenkin sen logiikan ja alkaa pysyä henkilöiden kohdalla kärryllä.
Kirja tuntuu olevan jotenkin hyvin erilainen, kuin mikään mitä olen aikaisemmin lukenut. Tietyllä tavalla tapahtuu paljon, mutta toisaalta kuitenkin aika hidastempoisesti. Keskustelut ovat pitkiä ja syvällisiä ja välillä huomaan putoavani kärryiltä täysin.
Takakantta (tai tässä painoksessa sisäkantta) ei kannata lukea ollenkaan. Se antaa ihan väärän kuvan kirjasta. Olisi kiva tieää, onko kirjalle jatko-osa, vai onko se "toinen tarina" jäänyt kertomatta.
Missään vaiheessa ei oikein selviä onko Raskolnikov hullu vai ei.
Paljon kirja avartaa näkemystä Venäjästä ja tuosta ajasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti