Pitäisi olla jo kovaa kyytiä nukkumassa. Mutta kun ahdistaa jo huominen valmiiksi. Pitäisi tehdä huomenna päätös siitä osallistunko kurssin näyttökokeeseen vai en. Ja kun en tiedä! Ennakkotehtävä näyttöä varten on jo melkein valmis. Mutta onko siitä yhtään mitään hyötyä? Onko koko homma vaan ihan turhaa stressiä. En halua päättää, mutta en halua kenenkään muunkaan päättävän puolestani. Voi kun tietäisi taas mikä olisi viisautta.
Samaan aikaan mieli tekee luopumisprosessia. Projekti joka on kuulunut jo yhdeksän vuotta jokapäiväiseen elämään ja joka on opettanut paljon, on päättymässä. Se on tehnyt hidasta kuolemaan jo pitkään, mutta nyt taisi tulla lopullinen isku. Enää on jäljellä vain saattohoito, jos ei ihmeitä ilmaannu. Aikansa kutakin, mutta haikeaa se on silti.
Edit: no eipä mennyt kun puoli tuntia, kun tuo näyttöhomma ratkaistiin mun puolesta. Esikoinen aloitti oksentamisen, joten enpä ole huomenna menossa harjotteluun, joten se siitä.
Paranemisia esikoiselle! :((
VastaaPoista