Vauvan välikausi

Välikaudet on aika syvältä. Ikininä ei tiedä millainen keli siellä ulkona on ja mitä noille lapsille oikein pukisi päälle. Tällä viikolla mittari on näyttänyt jatkuvasti plusasteita, on toppahaalarit saaneet jäädä komeroon. Tällaisilla keleillä puen Justuksen näihin.

 Ihan ensimmäisenä tietenkin kuiva vaippa. Siihen päälle puolipotkuhousut, sukat ja body. Puen nämä näin päin, koska pikkujätkä on aika kova potkimaan ja näin nuo puolipotkarit pysyvät jalassa.

Seuraavaan kerrokseen vähintää housut, joskus paitakin. Tai aika usein joku haalari.

Tällä kertaa tarvitsi tarjeta vain autossa, joten pelkät housut saivat riittää. Ulkovaatteiden pukemisen aloitan yleensä villasukista ja hanskoista. Kun ne jäävät seuraavan kerroksen alle, ei niitä saa huidottua ja potkittua pois päältä.

Ensimmäinen kyljelle pyörähtäminen lattialla

"Junasukat" ovat näin pienelle ihan parhaat, koska pitkät varret pitävät jalat hyvin lämpiminä ja pysyvät hyvin jalassa. Nämä sukat ovat "tuplamummun" tekemät. Seuraavaksi villakerros. Nämä tosin ovat puuvillaa ja niin kauniit! Tätini on muistaakseni tehnyt nämä kummipojalleni. Siis omalle pojalleen.

Viimeisenä päälle vielä haalari. Joka muuten on edelleen pikkasen iso. Pieni lakkiongelma meinaa taas olla, kun tuolla Popin trikoisella ei enää kauaa tarkene. Äitiyspakkauksen lakki on Justuksen pieneen päähän vielä liian iso. Talvilakki siis pitää jostain hommata.

Ja lopuksi koko paketti turvakaukaloon. Siinä kohti ei sitten olekkaan enää kivaa ja hermo menee täysin. Onneksi mieli paranee, kun päästään autoon ja saadaan auto liikkeelle.

Kuvan ottamisen jälkeen korjailin kyllä vielä hieman noita vöitä oikeaan asentoon. Saa jo ihan justiinsa nostaa vyöt seuraavaan pykälään. Ne kasvaa niin nopeasti nämä tällaiset vauvat.

Pala teinivuosia

Vuosi on varmaan 2000, kun joku isoskoulutusta käyvä nuori pitää aamunavausta ja soittaa siellä kappaleen, joka harvinaista kyllä, jää mieleen.

"Sun salaisissa haaveissas, joku rakastaa sua niin, että sydämeen sattuu"

Myöhemmin tutustuin erääseen Maria-nimiseen tyttöön. Hänen luonaan sitten kuunneltiin musiikkia ja sama kappale tuli eteen uudestaan. Silloin selvisi, että yhtye on The Rain ja kappale "Tuuli kulkee". Siitä asti The Rain oli bändi, joka jotenkin kulki matkassa mukana.

2000-vuonna olin myös ensimmäistä kertaa Maata Näkyvissä-festareilla. Menomatkalla nauroimme eräälle serkun kaverille, kun tämä yritti epätoivoisesti laulaa "Kuvitelmia"-biisiä. Mahtava kielisolmu.

"Hei tää ei jää, tää ei jää näin, hei sä et nää, kun juokset miekkaa päin"

Silloin näin myös The Rainin livenä ja jotenkin yhtye teki tosi ison vaikutuksen. Etenkin mieleen jäivät basistin hiukset. Vuosia myöhemmin vitsailin riparilaisille, että "Mä oon nähny The Rainin livenä silloin, kun Jussilla oli pitkät hiukset ja Samilla ei"

Raahe-gospel 2002

2001 oli oma riparikesä. Silloin Kiitos ja Anteeksi levy iski tosi kovaa. Etenkin se Tuuli Kulkee. Siitä asti kierrettiin kaveriporukan kanssa kaikki mahdolliset keikat ja Gospel-tapahtumat lähellä ja kaukaa. Joskus oltiin rohkeita ja uskallettiin jopa käydä pyytämässä nimmarit. Tuohon aikaan minulla oli huoneeni ovessa iso yhtyeen sateenvarjo-logo.

Maata Näkyvissä-festareilla tuli käytyä aika monena vuonna. The Rainin keikka oli joka vuosi itselle sellainen tietty kohokohta. Yksi vaikuttavimmista jutuista oli 2006-vuonna muistaakseni Talvi-biisin aikana esillä säteillyt iso peilipallo.

"..me katsellaan, kun talvi saapuu taivaaseen..."

 2004 olin mukana GoKe-nimisessä musiikkiryhmässä ja yksi hienoimmista sen porukan keikoista oli Musamessuilla Helsingissä maaliskuussa 2004. Saatiin artisti-passit ja kaikki. Päästiin myös samaan artisti-kahvilaan The Rainin tyyppien kanssa, tosin eihän niille juttelemaan uskaltanut mennä.

Kotikuntani keikka 2005

Ensimmäisen kerran on tullut juteltua jotain vähän enemmän Samin kanssa 2005, kun bändi oli kotiseurakunnassani keikalla ja pääsimme parin kaverin kanssa auttelemaan leirikeskukseen. Teimme siellä iltapalaa ja muuta. Noihin aikoihin kirjoittelin usein bändin sivujen vieraskirjaan nimimerkillä LasiPerhonen. Oli aika hieno fiilis, kun Sami muisti tuon nimimerkin sieltä.

Vaikeina hetkinä, hyvinä hetkinä, ilossa, surussa, rakkaudessa, kasvamisessa, niin monessa elämänvaiheessa on The Rain ollut mukana. Keikkoihin liittyy paljon ihania muistoja, ystäviä ja sitä kasvamista. Tänä vuonna jää valitettavasti jälleen kerran MN-festarit välistä. Harmittaa, sillä olisi ollut kiva nähdä vielä kerran tämä nyt lopettamassa oleva bändi. 

"Kielet soi kunniaa, kädet nousevat ilmaan..."

Nykyään seurakunta ei tunnu enää kodilta ja keikoilla tulee käytyä vähän muunlaisissa paikoissa. Silti The Rainilta ja sen musiikilta löytyy aina paikka sydämestä. Ja kappaleita, jotka koskettaa.

Hyvästi, muukalainen!
Ehkä joskus tavataan
ennen kuin päättyy matkani mainen
suureen tuntemattomaan
Hyvästi, muukalainen!
Näinkö kasvoillas kyyneleen?
Minunko vuokseni itket?

(The Rain: Muukalainen)

Kiitos ja anteeksi <3

Valokuvia

Katselen ihastuneena todella monen blogin kuvia. Olisi ihana osata oikeasti valokuvata. Esim. Viiden tähden arkea- blogin Jenna on onnistunut ottamaan aivan ihanan kuvan omasta pojastaan katsomassa ikkunasta ulos. Mutta kun ei vain riitä taidot, aika eikä kärsivällisyys on lopputulos jotain tämän kaltaista:

Ehkä minäkin vielä jonain päivänä...

Viikon vauvan vaate: Vauva on jänis

Kun tämä pikkumies nyt on tuollainen kylmäverinen tyyppi, eli aina ihan jäässä, on näitä haalareita ja muita päällysvaatteita pitänyt ostella ihan toisella tavalla, kuin isoveljilleen. Uusimpana löytönä halppiksesta tämä söpöillä korvilla varustettu Lovely Bearisin haalari.

Itselle noista korvista tulee lähinnä mieleen aasi, mutta Joona ja Juuso olivat yksimielisiä siitä, että "VAUVA ON JÄNIS!!".

Ainoa vika tässä haalarissa on vähän turhan näkyvät logot. Lovely Bearsin karhubrodeeraus tekstin kanssa rinnassa (jää kuvissa käden alle) ja lisäksi vielä teksti toiseen kertaan. En ole oikein näiden näkyvien merkkien ja logojen ystävä.

Vauvan päivä

Eilen vietettiin perheemme pienimmäisen ensimmäistä ihan omaa juhlaa, ristiäisiä. Samalla paljastettiin pienen nimi. Hän on Justus. Juhlat olivat ihanat, vaikka kiirehän sitä taas tuli. Itse istuin vielä 20min ennen juhlan alkua suihkunraikkaana sängyllä alasti imettämässä.

Kastepöytä

Tarjoilut

Lahjoja

Päivänsankari

Isälleni 50 vuotta sitten tehty kastepuku

Kakunkoriste

To-do

Vielä on jokunen homma tekemättä...

Tukka

Ennen ja jälkeen.

Päivä meidän matkassa: Iltapäivä ja ilta

Edelliseen postaukseen jatkoa.

Laskujen maksamisen jälkeen laitoin pikkukissoille matolääkkeen, siivoilin paikkoja, soitin kampaajalle (varasin ajat mulle ja Joonalle) sekä pistin pyykit koneeseen.

14:15 Syötin vauvaa ja kävin samalla ristiäisiin liittyvää puhelinkeskustelua papin kanssa.
14:45 Vaipan vaihto ja pukeminen
15:05 Joonan päiväkodin pihassa
15:15 Juuson ryhmiksen pihassa.
15:30 Kotona. Joona ja Juuso jäivät ulos ja itse menin sisälle syöttämään vauvaa.

Pojat tulivat hetken päästä sisälle ja vauvakin sai syömisensä valmiiksi.
16:30 Vauvalle kuiva vaippa ja tiskikoneen täyttö. Pojat pelasivat xboxilla. (=Äiti lipsuu pelipäivistä)

17:00 Ruuanlaittoon.
17:20 Ruoka valmiina ja syömään. Tosin risotto ei oikein maistunut pojille.

17:35 Vauva päättää haluta myös syömistä.
18:15 Menee harmo isompien poikien värkkäämiseen. Omasta siivoamisesta ei tule mitään, kun toiset pomppii sängyllä ja juoksee.
18:50 Isommat pojat kylpyyn, jotta meno vähän rauhoittuu.

19:20 Kylpijät ovat valmiina.
19:40 Vien pyykit ulos kuivumaan ja tuon sisälle takkapuita. Päätän myöhäisestä kellonajasta huolimatta polttaa pesällisen puita.
19:45 Vauva heräilee ja syötän sen, jotta saan tehdä isompien poikien iltatoimet rauhassa.
20:10 Isommat pojat iltapalallla.

Iltatoimet meillä menee joka ilta aika saman kaavan mukaan. Noin ilta kahdeksalta iltapala. Iltapalan jälkeen yövaatteet päälle ja hampaiden pesulle. Sen jälkeen molemmat pojat menevät omiin huoneisiinsa. Ensin käyn lukemassa Juusolle iltasadun ja hetki jutellaan menneestä päivästä. Sitten toivotan hyvät yöt ja sammutan valot. Sen jälkeen luen iltasadun Joonalle, jonka jälkeen jutellaan. Haluan pitää kiinni näistä pienistä kahdenkeskisista hetkistä joka ilta. Joona jää yleensä hetkeksi vielä leikkimään hiljaa ja noin yhdeksän aikaan käyn toivottamassa hyvät yöt ja sammuttamassa valot.

20:40 Pojat omissa huoneissaan, Juuso nukkuu.

Iltojen rauhallinen "oma aika" menee nykyään lähinnä sohvalla. Syön iltapalan, katson televisiota ja vauva tankkaa samalla läheisyyttä ja maitoa, että jaksaa taas yön.

22:50 Vaipan vaihto ja vauva omaan sänkyynsä. Siivoan kissanhiekan ja laitan kissoille ruokaa. Siistin vähän paikkoja aamua varten.

23:05 Omassa sängyssä. Vauva syö vielä kerran ja sitten alkaa molempien yöunet.

Oli ihan mielenkiintoista kirjata paperille tätä päivän kulkua. Eipä sitä aina itsekkään hahmota, että mihin se aika oikein menee. Normaalisti en kyllä siivoa noin paljon, mutta tämä viikko on nyt tätä ristiäisvalmistelua. Huomenna luvassa Hetkiä-postauksia ristiäisvalmisteluiden keskeltä.

Päivä meidän matkassa: Aamupäivä

Miltä näyttää meidän päivä? Tässä otos eiliseltä.

00:12 Vauva lopettaa syömisen ja päästään yöunille.
03:17 Yösyöttö
07:20 Aamusyöttö. Samalla katson kelloa, että turha jäädä nukkumaan. Juuso on kömpinyt joskus yösyötön jälkeen viereen. "Äiti olekko tinä jo helännyt?" kysyy uninen kolmevuotias ja lähtee olkkariin katsomaan piirrettyjä. Viisivuotias heräilee myös. Jään torkkumaan sänkyyn.
08:00 Puhelimen herätys vaatii nousemaan. Pistän torkun.
08:10 Nousen laittamaan aamupalan Joonalle ja Juusolle

Aamupalaa, hampaidenpesua, pukemista. Joona pukee piirrettyjä katsellessaan. Juuson kanssa käydään keskustelua pukemisesta. "Kyllä sä osaat pukea ne kalsarit. Kato nyt! Hyvä! Hienosti menee!" ja myöhemmin "Nyt puet ne ulkohousut! Mä autan sulle takin, mutta ulkohousut pitää pukea ite!" Tässä vaiheessa Joona on jo täysissä pukeissa autossa ja vauva odottaa turvakaukalossa ulkovaatteissa. "MIMÄ EN OTAAA!!!!!" "Osaat sinä, pue nyt vain reippasti."

09:05 Päiväkodin pihalla. Joona sisälle, pikaiset kuulumisten vaihtamiset ja heipat.
09:15 Ryhmiksen pihalla. Juuso sisälle, yhdessä käsienpesu ja heipat
09:20 Kaupan pihalla.
09:50 Kaupan kassalla paniikissa: OON TAAS MYÖHÄSSÄ!!! Profeel Minttusuklaajuoma saa toimia aamupalana...
10:00 Neuvolassa. Jälkitarkastus. Kaikki ok, kierukkaresepti laukussa.

Neuvolasta naapurikuntaan Kelaan, viemään jälkitarkastustodistus ja samalla käymään Halppiksesta hakemassa ristiäisiä varten juttuja. Mukaan tarttuu suklaapatukka.

11:20 Kotimatkalla autossa, vauva saa nälkähepulit.
11:30 Vauva sisälle ja syömään.
12:30 Vauva saa syötyä. Vaipanvaihto ei onnistu, ostokset kun on vielä autossa ja vaipat on loppu kaapista.

Roskapussit ulos...

...ja ostokset sisälle

Samalla, kun kerran pihalla olen, haen postin. Sisälle, vaipanvaihto, kahvi tippumaan, ostoskassien purku. Rahkaa,mehukeittoa ja mysliä aamupala/lounaaksi.

13:20 kirjoitan tätä kahvikupin ja leivän kanssa. Seuraavaksi vuorossa laskujen maksua.

Viikon vauvahankinta: Imetysjuttuja

Kun nyt kävikin niin, että imetys lähtikin sujumaan, niin melko pian Pikku-Jaskan syntymän jälkeen huomasin, että eihän tästä hommasta tule yhtään mitään tavallisilla vaatteilla. Joten kun pikkumies oli parin viikon ikäinen, oli suunnattava HenkkaMaukalle hakemaan parit kappaleet imetysrintsikoita ja toppeja.

Lapsiperheen koti

Välillä on hienoja ajatuksia siitä, miltä haluaisin kotimme näyttävän. Kuitenkin nyt olen jossain määrin alistunut siihen tosiasiaan, että ne ovat toistaiseksi vain haaveita. Tässä elämäntilanteessa menee kaikki aika niin tehokkaasti noihin ihan pakollisiin, että ei kyllä kamalasti jää aikaa sisustaa. Kunhan saa edes ne pakolliset hommat jotenkuten hoidettua. Ja toisaalta, onhan tämä myös lasten koti. Ei vain meidän aikuisten. Joskus se tarkoittaa sitten sitä, että kauppareissulta kolmevuotiaan kanssa kotiin mukaan lähtee sammakoita saippuapullossa.

No onhan nuo ihan söpöjä. Vai mitä?

Valitettavasti kaksi joka paikkaan ehtivää pojanviikaria tarkoittaa myös huulipunaisia kädenjälkiä seinässä ja ohimennen irti rapsuteltuja tapetteja sekä montaa muuta vastaavaa pientä juttua.

Nämä eivät muuten lähde millään pois....

Miten lasten oleminen ja asuminen näkyy teidän kodeissanne?

Talvikamppeita

Niinhän se vain on, että talvi se tulee tänäkin vuonna. Ja tapoihini kuuluvasti en ole ollenkaan ajoissa liikkeellä tämänkään asian suhteen. Onneksi se ei tänä vuonna aiheuta suurta paniikkia, sillä kaappi sisälsi iloisia yllätyksiä. Meillä on kaapissa iso pahvilaatikko, jossa on talvivaatteita. Sitä sitten ryhdyin penkomaan ja kartoittamaan talvivaatetilannetta. Juusolle tiesin löytyvät jotain ja Joonan kohdalla elättelin toiveita, että viime vuotinen 116cm haalari vielä mahtuisi. Ainakin alkutalven. Lopputalvesta voisi ostaa sitten isomman haalarin tai toppapuvun. Kaapin haalarisaalis oli aika hyvä:

 Joonalle löytyi Reiman haalarin lisäksi (kuvasta puuttuva) varahaalari. En tiedä yhtään keneltä se ollaan saatu. 116cm oli kuitenkin senkin koko. Juusolle ei ainakaan tule haalareista pulaa. Kaksi samanlaista oranssia jotain mitä-lie-merkkiä olevaa haalaria löytyi. Toinen 104cm ja toinen 110cm ja niiden lisäksi kirpparilta viime talvena löytynyt Lassien musta haalari. Mutta haalarisaaliin lisäksi laatikosta paljastui todella iloinen yllätys! Nimittäin olin tyystin unohtanut vanhempieni viime talvena ostaman liian ison toppapuvun!

Puvun koko on 122cm ja se oli auttamattomasti liian iso viime talvena. Mutta tänä vuonna se menee varmasti lopputalvesta.

Näiden iloisten yllätysten jälkeen isommille pojille tarvitsee hommata enää vain kengät. Mutta sitten tajusin, että niin tämä kolmaskin tarvitsee talvikamppeet! Joona ja Juuso meni hienosti äitiyspakkauksen haalarilla. Juuson haalari on myös tallessa. Se vain on niin iso, että tämä pikkuinen syysvauva hukkuu siihen! Ja uusimman äitiyspakkauksen haalari on vielä isompi. Huutonettiä selatessa tuli sitten vastaan tällainen haalari, jonka onnistuin myös huutamaan itselleni.

Kuva lainattu huuto.netin ilmoituksesta

Vielä ei ole posti haalarie meille tuonut, joten en osaa siitä sanoa mitään. Merkki on itselle aivan outo LITTLE HOUSE OF COMMONS. Onko jollain kokemusta kyseisestä merkistä?

Hoitolaukku ja soittorasia

Olin jo unohtanut, kuinka paljon sitä tavaraa pitää olla mukana jonnekkin lähtiessä, kun matkassa on vauva. Ja kun vielä tuolle 3-vuotiaalle on oltava varmuuden vuoksi varavaatteet, on tavaraa melkoinen määrä. En ole aikaisemmin omistanut mitään hoitolaukkuja ja ajattelin, että en tarvitse nytkään. Tavarat voi nätisti tunkea kangaskassiin.

Paitsi, että ei. Kun NELJÄTTÄ kertaa saman reissun aikana kippaan koko halvatun kassin sisällön lattialle, että löydän sieltä yhtään mitään, menee hermot. Totaallisesti. Jo samana iltana klikkasin itseni osoitteeseen Lekmer.fi ja pistin tilaukseen aikaisemmin himoitsemani Elodie Detailsin Petit Royal-hoitolaukun. Samalla tuli sitten klikattua tilaukseen myös ihana krokotiili-soittorasia Pikku-Jaskalle.

Toimitus oli kyllä nopeaa. Perjantaina tilasin ja maanantaina paketti oli jo perillä. Laukku on ihanan iso. Sinne mahtuu ihan kaikki mitä tarvitsen mukaan. Kaverille vitsailin, että sinne mahtuu vaikka koko vauva.

Kahden lapsen vaihtovaatteet, vaipat, kosteuspyyhkeet, itselle vesipullo, varuilta tuttipullo, korviketetra, rintakumi ja itselle vesipullo.

Laukun mukana tuli myös hoitoalusta ja klipsit, joilla laukun saa vaunun aisaan. Miten ihmeessä olen pärjännyt aikaisemmin ilman hoitolaukkua? Kuvassa näkyy myös aikaisemmin mainittu krokotiili.

Eemeli

Mon is the new black-blogin Mere haastoi omassa blogissaan muita jakamaan omien taaperoidensa kuukauden lurjustekoja. Meidän huushollissa ei tällä hetkellä ole yhtään taaperoa, ainoastaan vauva ja kaksi leikki-ikäistä. Mutta teksti pisti muistelemaan JooJoon koottuja päähänpistoja. Kun niin se taitaa olla, että sen siitä saa, kun antaa lapselle nimeksi Eemeli. Ainakaan ei elämä käy tylsäksi ja ei tuo pikkuveli ihan hirveästi jälkeen noissa loistavissa ideoissa jää. Kohta tässä on kolmaskin koheltaja.

Ekat loistavat ideat tulivat jo vuoden ikäisenä. 10kk ikäisenä jäbä ei vielä kävellyt, mutta hienosti sai silti kuskattua tavaraa vessanpönttöön.

Jauhoja on kiva syödä suoraan pussista. Tämä jauhonaama pikkaisen vajaan vuoden.

Ja kun silmä välttää, ollaan enon eväillä.

Omatoimisena parivuotiaana jäbä päätti lähteä laittamaan iltapuuron alulle itse.

Ja tottahan niitä aikaisemmin opittuja taitoja on ylläpidettävä.

Viime kesänä sattui pieni "hupsis" auton lasin kanssa.

Ja viime talvena vastaus puuttuviin saunan kiuaskiviin oli "minä heittäsin kaikki kivit ikkunasta lumiin".

Mites teillä muilla? Asustaako huushollissa pikkuisia lurjuksia?