 |
| Nämä eivät muuten lähde millään pois.... |
maanantai 20. lokakuuta 2014
Lapsiperheen koti
Välillä on hienoja ajatuksia siitä, miltä haluaisin kotimme näyttävän. Kuitenkin nyt olen jossain määrin alistunut siihen tosiasiaan, että ne ovat toistaiseksi vain haaveita. Tässä elämäntilanteessa menee kaikki aika niin tehokkaasti noihin ihan pakollisiin, että ei kyllä kamalasti jää aikaa sisustaa. Kunhan saa edes ne pakolliset hommat jotenkuten hoidettua. Ja toisaalta, onhan tämä myös lasten koti. Ei vain meidän aikuisten. Joskus se tarkoittaa sitten sitä, että kauppareissulta kolmevuotiaan kanssa kotiin mukaan lähtee sammakoita saippuapullossa.
No onhan nuo ihan söpöjä. Vai mitä?
Valitettavasti kaksi joka paikkaan ehtivää pojanviikaria tarkoittaa myös huulipunaisia kädenjälkiä seinässä ja ohimennen irti rapsuteltuja tapetteja sekä montaa muuta vastaavaa pientä juttua.
Miten lasten oleminen ja asuminen näkyy teidän kodeissanne?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Meillä on liian pieni koti ja liikaa tavaraa, jotka ovat hujan hajan. Nyt kun lapset ovat isompia, näkyy lähinnä lattialla olevina vaatteina ja kaaoksena omissa huoneissa, jotka täytyy joka lauantai siivota tai ei saa lauantaikarkkia. Ne sitten siivotaan välillä paremmin ja välillä huonommin.
VastaaPoistaLähtisikö nuo ihastuttavat kädenjäljet taikasienellä? Miten nuo edes on saatu tehtyä? :D
Siinä on täytynyt värjätä huulipunalla käytännössä koko kävi. En tiedä uskaltaako tuollaista kiiltäväpintaista tapettia lähteä taikasienellä hankaamaan. Ja millään vesi ja rätti-linjalla nuo ei tuosta irtoa. Kokeiltu on.
Poista